-

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kun on paikka, pitää laittaa

Hei muruset! En ole kadonnut maan alle, vaikka blogin päivitystahdista niin voisi päätellä. Oon alottanu kuulumisten kertomisen täällä blogissa jo useemman kerran - jospa sen nyt ehtisi vihdoin saattaa loppuun asti ihan oikeesti. ;)

Kuten taisin jo aikaisemmin mainita, aloitin kesän alussa uudessa työssä ja sehän tarkoitti varsinkin ekoina viikkoina paljon perehdytystä, pitkiä päiviä, uusia kuvioita ja aikatauluja. Oon tosi onnellinen kaikesta uudesta, mutta samalla olin alkuun iltaisin niin rättiväsähtänyt päivistä, että jaksoin treenin ja saunan jälkeen just ja just kokata iltapalan ja painua unten maille. Nyt kun rytmi on löytynyt uusille kuvioille, tää on ihan huippua, mutta edelleen voisin ottaa vuorokauteen pari lisätuntia. Niin varmaan meistä jokainen... :)

(c) Anssi Ranki
Syksyn kisaa kohti oon edelleen menossa hyvällä tsemillä, nyt mennään ekä meinata! Jotenkin ei silti oo tehnyt mieli kirjoitella mitään dieetin tai minkään muunkaan kisajuttujen tiimoilta, kun kaikki kuviot on tässä eläneet niin paljon. Lisäksi on ottanut aikansa tutustua vähän lisää alaan ja siinä toimiviin monenmoisiin toimijoihin - välillä yllättyä iloisesti ja välillä ei niin iloisesti. Treenit itsessään on niin iso ja oleellinen osa mun elämää, että ne kulkee mun elämässä mukana olin missä tahansa ja tein mitä tahansa. Kisatavoite tuo oman mausteensa elämään, kun fiiliksiä mahtuu valmistautumiseen mukaan varsinainen sateenkaaren joka ikisen värin kattava kirjo... Mut sellanen mä olen, haluan elämääni kontrasteja. Vihaan tasapaksuutta ja ahdistun siitä tosi helposti. En todellakaan rakasta rutiineja vaan kaipaan hitosti vaihtelua. Kunhan voi kokonaisvaltaisesti sanoa olevansa plussan puolella fiiliksissä, elää mun mielestä sellaista elämää kun itselle on parasta.

En ole ehtinyt samalla tavalla miettiä, pohtia ja puntaroida näitä kisakuvioita kuin ennen ekoja kisoja esimerkiksi. Kuitenkin mulla on sellainen tietynlainen varmuus, että nyt mennään, ja aikaa elää sitä kehityskautta on sitten taas loppusyksystä. Se tulee NIIN äkkiä, let me tell ya! Oon ihan mielettömän motivoitunut koko ajan oppimaan uutta, ja se on mulle tärkeää. En halua polkee paikallani ja tehdä samoja virheitä, jotka oon jo kertaalleen tehnyt.

Bloggaamiseen on tullut pitkä tauko - teille iso kiitos ymmärryksestä. Oon saanut teiltä viestejä sähköpostiin ja Facebookiin yms. ja oon enemmän kuin kiitollinen niistä! <3 Te ootte saaneet mut niin iloiseksi monta kertaa! Mua motivoi ihan hirveesti se kun kuulen jonkun saaneen mun jutuista puhtia päivään, jes! Oikee meininki! Nyt haluunkin taas naputella ajatuksia vähän useemmin ylös, koska täältä näkee ja tajuaa jälkikäteen myös oman ajatuksenjuoksunsa (ja onneksi joskus jopa sen muuttumisen ja kehityksen) aika kivasti. Jos voin tän välityksellä lisäksi tuottaa ajatuksia tai vaikka hymyn jonkun huulille silloin tällöin, niin jes! Musta onkin aivan älytön ajatus, että tän blogin klikkausmääriä voi tätä nykyä mitata sadoissa tuhansissa - uskomatonta mun mielestä, sillä en koe tän olevan mikään valtavirtablogi eikä tätä ole kovasti missään markkinoitu. Kiitos kuuluu teille!

<3