Videoita luvassa!

Heippa! Oon jo niin kauan lupaillut teille videopostauksia, että päätin vihdoin lopettaa tekosyiden keksimisen niiden puuttumiselle. Ei kuvaajaa salilla, huono kännykkä, ei aikaa kuvaamisen kanssa räpeltämiseen... No joo, nämä kaikki syyt on voimassa edelleen, mutta päätin silti yrittää. :)

Voit siis jatkossa seurailla mun treeni- ja muita juttuja myös videoiden muodossa. Latailen videot ainakin Facebookiin (https://www.facebook.com/johannahermansfit). Laatu on mitä on siihen asti kun keksin jonkun paremman keinon kuvata kuin mun vanha reppana iPhone, mutta etteköhän saa noista sumuisistakin tunnelmista treenien pointin? ;)

Nyt saa toivoa: mistä aiheista haluaisitte nähdä videoita?

Fiiliksissä

Toisena vasemmalta minä, laitimmaisena oikealla -160 cm -sarjan voittaja. Kuva: Team-Andro

Pikainen moi! En ole vielä ehtinyt ladata kaikkia kisakuvia koneelle, joten odotutan teitä niiden kanssa vielä vähän lisää. Tai ehkä ootte jo löytäneet ne jostain muualta...

Puhkun intoa taas treenin pariin palattuani. On ihan uskomaton fiilis, kun pitkästä aikaa salille mennessä kroppa on niin täynnä energiaa että tekis mieli hyppiä ylös-alas ihan silkasta ilosta! Mieletöntä. Odotan innolla, että pääsen kunnolla käsiksi taas plyo- ja HIIT-treeneihin, jotka oli multa dieetin ajan poissa kuvioista.

Kuten oon täällä aiemminkin kirjoittanut, itselleni tiukka kisakunto ei riitä motivaattoriksi tähän hommaan. Sen sijaan se uskomaton energiamäärä, jonka hyvästä treenistä saa, ja se tunne kropassa, kun se on terve, elinvoimainen ja toimii kaikin puolin hyvin...siinä on sitä jotain, joka motivoi ja jonka takia tätä jaksaa tehdä <3 Niinpä en ole pahemmin peiliä tuijotellut vaikka kroppa on kisojen jälkeen muuttunut jo tässä ajassa pehmeämpään suuntaan. Ihan sama, niin kauan kuin mieli on hyvä ja energinen! Sitä paitsi se usein näkyy myös ulospäin jos ihmisellä on hyvä olla. Nyt on aika keskittyä hetken taas kovaan treeniin ja hyvällä fiiliksellä eteenpäin porskuttamiseen.

Palaillaan astialle :) Voikaa hyvin ja nauttikaa treeneistä!

Raakaproteiineja Ruohonjuuresta

Sain ennen EM-kisoja Kampin Ruohonjuurelta testiin kassillisen aivan ihania tuotteita. Halusin testailla tuotteita dieetin loppumisen jälkeen rauhassa useampaan otteeseen ja niinpä olen sen myös tehnyt.

Testattavien tuotteiden joukossa oli raakaproteiineja, joista mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Molemmat Sprout livingin tuotteet, kurpitsaproteiini ja ituproteiini oli tehty kasviperäisistä, geenimanipuloimattomista raaka-aineista ilman kuumentamista, joten kyse on siis äärimmäisen ravinnepitoisista tuotteista. Tervetullut lisä vähäkalorisen dieetin päätteeksi! Musta tuntui, että mun kroppa suorastaan imi itseensä kaikki hyvät ravinteet näistä tuotteista!

Ituproteiini oli nimensä mukaan valmistettu idätetyistä versoista saatavasta proteiinista ja lisäksi siihen oli lisätty muita erittäin ravinnepitoisia raaka-aineita, kuten macaa ja goji-marjoja.

Tuotteet ovat jauhemuodossa, ja parhaiten ne varmaan uppoavat erilaisiin smoothieihin - etenkin, jos vähänkään arastelee "vihreitä" makuja. Itselleni ne upposivat oikein hyvin sellaisenaan veteen tai mantelimaitoon sekoitettuna ja stevialla makeutettuna...mutta mä en pidäkään omaa makuaistiani enää minkäänlaisena mittarina suositellessani tuotteita muille, sillä jos mä himoan dieetillä macaa, josta moni kaveri saa lähinnä yökkäysreaktioita, niin mun maussa suattaapi olla jotain semisti vinksahtanutta.

Joka tapauksessa paitsi mun mielestä maun, myös ravintoarvojen vuoksi Sprout Livingin tuotteita voi aivan sataprossasesti suositella. Välipalan proteiinilisänä varsin toimivia niillekin, joille esimerkiksi heraproteiini ei syystä tai toisesta sovellu. Oikeastaan ainoan miinuksen voisin antaa tujusta hintalapusta, mutta laatu maksaa, näin se vain on. Itse mietin, että jos on moninkertaisesti hyviä ja kroppaa helliviä ravintoaineita pakattuna pienempään määrään ruokaa, kannattaa siitä silloin pulittaa vähän isompaa hintaakin. Itseen panostaminen maksaa itsensä aina takaisin :)

Mulla itselläni toki on herkkä vatsa, mutta heraa syön silti lähes päivittäin. Sen sijaan mun pikkusisko ei pysty tavallista heraa kohti edes vilkaisemaan kun mahassa jo muljahtaa, ja hänellekin Sprout Livingin tuotteet sopivat ihan täysin. Hän on aiemmin käyttänyt riisiproteiinia, mutta sai nyt syyn täydentää varastoa entistä ravinteikkaammilla kasviproteiineilla.

Protskujen lisäksi sain Ruohonjuurelta Lifefactoryn sheikkerin, jossa sekoitella ihania jauheitani. Tästä ihanaisesta pullosta on tullut ihan mun suosikki ja kannan sitä mukanani joka puolelle. Pullo on lasinen ja päällystetty kumisella suojuksella. Materiaalinsa ansiosta vesikin maistuu tästä paremmalle, kun ällöttävä muovin maku ei liukene veteen. Kumisuojus puolestaan suojaa pulloa kolhuilta, ja onhan se ihan hauskan näköinenkin. :) Lisäksi tykkään korkissa olevasta kahvasta, koska siitä pulloa on niin helppo roikottaa mukana. Veden litkiminen jatkuvasti on aika paljon helpompaa, kun on elämää helpottava vesipullo!

Lasipullo on myös helppo pitää puhtaana, joten olen käyttänyt sitä niin palautusjuoman sekoittamiseen kuin kuuman pakuriteen mukaan ottamiseen. Muovisheikkereille ominaisesta hajusta ei tietoakaan, ja tämä tosiseikka pysyy voimassa varmasti vuosia tästä eteenpäinkin. Varsinkin, kun pulloon saa ostettua mm. varakorkin.

Kiitos Ruohonjuuri aivan ihanista tuotteista! <3 Voin lämpimästi suositella näitä kaikkia laatua, hyvää oloa ja elämän helppoutta arvostaville!

EM-reissutarinoita part I

Heii :) EM-kisoista ja -kisareissusta on toivuttu hitaasti mutta varmasti. Kuluneen viikon olen ottanut levon ja palautumisen kannalta, vaikka kisan jättämä pettymys on kaivellut hampaankolossa sen verran, että salilta on ollut vaikea pysytellä poissa. Kuten moni teistä on saattanut jo muilta tiedonlähteiltä kuulla, sijoitukseni oli EM-kisassa 8., ja olin hurjan pettynyt siihen. Vielä tähänkään päivään mennessä pettymys ei ole vaihtunut tyytyväisyydeksi, vaikka toki järjellä ajateltuna tiedän, ettei 8. sija euroopanmestaruuskisoissa mikään räikeä rimanalitus ole. Finaalipaikka oli silti toiveena itsellä vaikken sitä ääneen myöntänytkään edes itselleni, ja kun sitä ei tullut, niin eipä sitä tullut itseä olalle taputeltua vaan pikemminkin kelailtua, että mikä meni vikaan. Oliko kunto vieläkin liian pehmeä? Oliko mun poseeraus EM-lavalle liian pliisua ja vähäeleistä? Näytinkö ehkä epävarmalta ja liian tiedostavalta ja verottiko se rentoutta ja tilanteesta nauttimista? Annoinko kaverilta viime tipassa lainattujen kenkien häiritä suoritusta ja näkyä liikaa kävelyssä? VAI oliko nyt vaan niin, että tällä kertaa tuomarit ei tykänneet mun pärstästä?

Varmaan osittain kaikkien pienten sattumien summa, että jäin lopulta parin pisteen päähän finaalipaikasta. Finaaliin päästessäni olisin saanut mahdollisuuden olla lavalla ainoastaan viiden muun tytön kanssa, jolloin olisin saanut tuomareilta enemmän huomiota. Nyt 26 kaunottaren joukosta selvisin kyllä 15 joukkoon, mutta sen jälkeen tie katkesi, ja mun fiilis oli lähinnä se, että nyt olen pettänyt kaikkien odotukset...

No, kuten sanottua, pettymykset ja vaikeudet ovat ne, jotka ihmistä yleensä kasvattavat eniten. Siitä olen erinomaisen tyytyväinen, että olen jo aiemmin käynyt päässäni läpi sen, että "kisaajaminä" ja "minä" on kaksi eri asiaa, eikä kisamenestys muodosta mun arvoani millään tasolla. Olen se sama Johanna menestyin kisoissa tai en, ja sillä hyvä. Urheilijana tietysti ottaa päähän ja ärsyttää, mutta ei tämä huonosti mennyt kisa ole saanut mua tuntemaan itseäni jotenkin huonommaksi ihmiseksi, onneksi. Tästä jatkuu treenit ja kaikki muu taas uudella tsempillä. :)

Hieman mua taas tuolla EM-kisoissa kävi ihmetyttämään bikinilavoilla yksi juttu. Ensimmäisenä poseeraustyylit. Siinä missä Suomen kisoissa ollaan lavalla aika rauhassa ja esitetään se fysiikka melko maltillisella tyylillä, tuolla näytti meno lavalla välillä kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin IFBB:n bikinikisoissa... Sellasta paikallaan pyörimistä en ole nähnyt missään, en pro-kisoja katsoessa, en Suomessa tai muuallakaan. En ehtinyt sopeuttaa omaa poseerausta tarpeeksi siihen suuntaan ja oma poseeraus taisi jäädä ihan liian huomaamattomaksi ja vähäeleiseksi.

Oma kunto jäi tällä kertaa hivenen nesteiseksi. Mulla oli paitsi kuukautiset tottakai sopivasti kisojen aikana, myös aika paljon turhaa stressiä kisaa edeltävän vuorokauden aikana, ja luulen että nää olivat pääsyyt nesteisyyteen. Varsinkin vatsan seutu jäi ihan turhaan pehmeän näköiseksi ja paksunsi mun suht lyhyttä keskikroppaa.

Mutta selittelyt sikseen ;D Nyt niitä reissukuvia, jotka kaikkia varmasti kiinnostaa enemmän kuin mun lätinät!

Reissua edelsi tottakai ruokapreppaus, joka tosin oli aika light-versio viimeistelyviikon kevyen menun ansiosta :)

Matkalla lentokentälle...

Tästä välistä mulla ei ollut yhtäkään kuvaa. Olin muutenkin aika laiska kuvaaja reissussa, koska ympärillä vilisi hienot kamerat ja luotin siihen, että hienoja kuvia matkasta varmasti jälkikäteen löytyy eikä mun tarvi poloista vanhaa iPhoneani räpsiä taas kerran täyteen. :)

Mun mies saapui Santa Susannaan torstaina päivällä, joten sain valmistautua ja relata hänen kanssaan ennen kisaa.

Aamupala? :D

Tältä näytti Johannan hotellihuone suurimman osan ajasta... Kaikki putilot ja eväät sulassa sovussa, lennosta suuhun millon mikäkin vitamiini tai pala banaania, ja seuraavalle etapille :D Löydätkö kuvasta mm. keitettyjä kananmunia, Pro Tanin, valkkaripullon, vesipullon, parsaa, yrttejä jne. jne..?

Yksi parhaista jutuista reissulla oli tietysti uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen! <3 Kuvassa Sara Back ja Milla Kelahaara. Sara oli reissussa huoltajan roolissa ja Milla puolestaan kisasi bikini-junnuissa.

Kesäinen kuvauslookki :)

Ihanat naiset altaalla...ja joku turisti pakotettiin kans kuvaan aamulenkiltään :D hihi. Kuva Joonaksen instagramista.

Whiii

Taas tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen, että mikä meni vikaan? Edellisenä iltana masu oli paljon "flätimpi" ja muutenkin kunto kuivempi kuin seuraavan päivän kisassa... Eli viimeistelyjä pitää seuraavaan kisaan ehkä fiksailla hieman. Tai sitten vaan eliminoida kaikki mahdolliset stressitekijät paremmin.

Kisa-aamuna olin taas hereillä ihan liian aikasin :/ Ei nukuttanut, kenkäsäätö stressas...ja lisäksi peiliin katsoessani mua katsoi vastaan pieni vihreä nainen!!! KÄÄK.

Kilpailuun valmistautuminen, tai lähinnä vika vuorokausi ei tosiaan tällä kertaa mennyt omalta osaltani ihan putkeen. Sain edellisenä iltana kuulla, että kansainvälisten sääntöjen mukaan bikinikisaajan kengissä ei saa olla platformia lainkaan, kun Suomessa sääntö oli juuri muutettu siten, että maksimikorkeus on platformille 1 cm. Tyhmänä en ollut erikseen tarkistanut kv-sääntöjä, vaan luotin, että ne ovat samat kuin Suomessa. Niinpä illalla sain kyllä pistää ison mietintämyssyn päähän, kun aloin kelailla vaihtoehtojani saada vielä alle vuorokaudessa omankokoiset sääntöjen mukaiset kisakengät. Siinä harkittiin kaikkea platformin pois sahaamisesta tavallisten korkokenkien ostamiseen, ja lopulta ei auttanut kuin yrittää nukkua ja uskoa, että asia seuraavana päivänä ehtii vielä jotenkin järjestyä. Itse kun olen hobittipituuteni lisäksi vielä pienijalkainen (koko 35), niin eipä noita kenkien lainaajiakaan pursunnut ovista ja ikkunoista.

Aamulla onneksi sain koko joukkueen toiseksi pienimmät kengät omistavalta EM-voittaja Tiina Vaskelaiselta luvan lainata hänen platformittomia kenkiään. Koska Tiina kuitenkin kisasi itse ennen minua, ei minulla ollut mahdollisuutta harjoitella uusilla kengillä käppäilyä etukäteen. Ainoa havainto oli, että vaikka kengät pienet olivatkin, olivat ne mulle auttamattoman isot. Mietin kuumeisesti vaihtoehtoja, ja toiminnan naisena päätin, että kengät on teipattava mun jalkaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut lavalla jaloista lentelevät kengät, not good... Suuri kiitos tiimin huoltajalle eli Pajusen Piialle, joka teki varmasti pikajuoksuennätyksen hakiessaan EM-kultamitali kaulassaan lavalta astelevalta Tiinalta mulle kengät. :D Piia teippasi taidokkaasti ja tukevasti kengät mun jalkaan, ja eipähän irronneet lavalla! Pystyssäkin pysyttiin uusilla kengillä. ;)

Toinen pieni lisäkommellus aamuun oli se, että viime kisoissa mulla niin hyvin toiminut väri oli tällä kertaa muuttunut yön aikana vihertäväksi... Se oli a) aivan liian vaalea ja b) vihreä. Olin kauhuissani, koska en todellakaan tiennyt, voiko väriä enää päivän aikana pelastaa. No, sitä stressasin turhaan, sillä väri todellakin oli pelastettavissa, mutta kun ensimmäistä kertaa tuollaiseen ongelmaan törmää on siinä ratkaisukeinot itsellä aika vähissä. Onneksi oli huoltotiimillinen kokeneita värinlevittäjiä mukana, joten selvisin pinteestä. :)

Kisapaikalla tuntien ja taas tuntien odottelu sujui uskomattoman hitaasti mutta edes hyvässä seurassa :)

Koutsin kainalossa kisan jälkeen. Kiitos Annalle kaikesta tuesta taas kerran.
Pettymys ei näy mun kasvoilta tässä kuvassa, mutta pettynyt kuitenkin olin. Jännä muuten, etten ole missään vaiheessa tähänkään päivään mennessä reagoinut kisan jättämään pettymykseen itkemällä tai muullakaan voimakkaalla tunnepurkauksella...lähinnä vaan sellanen pieni nakertava ketutus ja turhautuminen on kalvanut mielen syövereissä.

Kisan jälkeen Suomessa oon ehtinyt ainakin nautiskelemaan ihanasta auringosta <3

...ja pitkään kaipaamastani sushista...

...karjalanpiirakoista... <3 Ja kaikesta muusta ihanasta!

Salillekin ehdin jo tehdä kaiken hiilaritankkauksen jälkeen comebackin. Jeee <3

BOOM! ;) Tämä tyttö lähtee metsästämään kehitystä uudella innolla!

Tämä viikko on tosiaan mennyt fiilispohjalta syöden ja treenien osalta ihan minimillä ja useimpina päivinä täyslevon kannalta. Lepohan on aina kuin laittais rahaa pankkiin, eikö niin! ;) Olen syönyt kaikkea, mitä on viime viikkoina tehnyt mieli: sushia, riisi"puuroa", karjalanpiirakoita, hedelmiä, lohta, pestoa, proteiinipatukoita, kaakaonibsejä, MACAA :D, karkkia, jätskiä... Jännä, että pääasiassa mieli on kuitenkin tehnyt monipuolisia kasviksia :D Mä olen syönyt nyt pitkän aikaa pelkkiä vihreitä rehuja, ja kunnon wokkivihannekset maistuu kyllä melkosen hyvältä sen jälkeen. :) Heh. Kaikella on aikansa!

Tästä suunta on vain ylöspäin. Palaan astialle varsinaisten kisakuvien kanssa lähipäivinä!

Treenatkaahan kovaa ja nauttikaa alkaneesta kesästä <3

Facebook-urheilijasivu

Moikka! Lupaan raportoida kisareissusta pian, mutta ennen sitä:

KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ UUDESTA FACEBOOK-SIVUSTANI :) :)

www.facebook.com/johannahermansfit

Sivulla jaan kuvia, videoita, kiinnostavia linkkejä ja kaikkea muuta kivaa urheiluun, terveyteen, treenaamiseen, terveelliseen syömiseen ja hyvään oloon liittyen. Toivon, että juuri sinä käyt tykkäämässä sivusta ja liityt mukaan keskusteluun :)

<3 Johanna

Terkut Espanjasta!

Hola! Espanjassa ollaan! Santa Susanna on kiva pikkukaupunki, joka sopii hyvin tällasen reissun miljööksi: tekemistä on, muttei liikaa. Jos olisi iso kaupunki niin mun tekis koko ajan mieli mennä ympäriinsä pää kolmantena jalkana ja nähdä kaikki, mutta nyt pystyy myös hyvillä mielin relata hotellilla. Kuumuus saattaa vähän keräillä nestettä kroppaan, joten liikaa auringossa lekottelua joutuu nyt vähän välttelemään.

Viimeistelyt on käynnissä ja toivon että loppuaika ennen kisaa sujuu suunnitelmien mukaan. Olo on ollut tosi hyvä, ja positiivinen energia on virrannut, joten tällä kun sais mennä kisaan saakka niin jes! :) Bikini fitness on euroopanmestaruuskisoissa lajeista viimeinen eli kisataan sunnuntai-iltana. Aluksi aattelin et ei voi olla totta, mä en siis pääse päivääkään nauttimaan Espanjan ruuista tällä reissulla...mutta se nyt on tällä reissulla aika toissijanen juttu ehkä kuitenkin. :D Ja toisaalta on ollut kiva, että nyt on aikaa rauhassa vielä relata ennen kisaa täällä paikan päälläkin eikä ole tarvinnut heti ruveta maalaushommiin ja viime hetken valmisteluihin. Oon tutustunut myös superkivoihin tyyppeihin täällä!

Bikini fitness pro Sara Back ja bikini fitness juniorikisaaja Milla Kelahaara

Muistakaa seurata mua Instagramissa (instagram.com/johanna_hermans) koska siellä päivittelen tiheämmin kuulumisia! Netti on täällä nyt vähän satunnaisesti käytössä, mutta koitan muistaa ahkerasti ikuistaa reissua, koska täällä on KIVAAA :D

Kiitos tsemppiviesteistä ihanat tsempparit! Pidän suomenlippua korkealla täällä ;) <3

Viimeistelyviikko vol. 2

Kuva: Anssi Ranki

Viimeistelyviikko käynnistetty - taas! Olen onnellinen ja odottavainen. Muuta ei tarvita. Mua ei paina miten kisassa käy tai mikään muukaan, mä aion nauttia ja tehdä sitä mitä rakastan, hyvällä fiiliksellä <3 Tehkää tekin niin! Älkää kadehtiko muita ihmisiä, sillä ette ikinä tiedä millaista tarinaa kukin kantaa mukanaan vaikka ulospäin näyttäisi miltä. Olkaa omia itsejänne ja nauttikaa siitä! Nauttikaa elämän lahjasta. Meille jokaiselle on annettu niin paljon hyvää, josta saadaan nauttia ja olla kiitollisia.

<3

1,5 viikkoa EM:iin

Hello! Tasan viikon päästä koittaa vihdoin lähtöpäivä Espanjaan EM-kisoihin. Nyt alkaa taas jo innostuttaa ja odotuttaa kivasti - enää jäljellä on muutama vähän kovempi treeni ja sitten viimeistelyt. Jee :)

Viimeisiin viikkoihin (/päiviin) on taas mahtunut paljon treenejä, vähän ruokaa ja loputonta sinkoilemista paikasta toiseen. Sitä tavallista siis. Tänään tein illalla taas kuvaukset. Nyt niitä kuvia kannattaa ottaa ja paljon, vaikka aika lattealtahan toi kunto taas mun omaan silmään näyttää. Heh. Mä oon tämmönen offikunnosta tykkäävä fitness-kisaaja. :D Veikkaan että kuitenkin joskus myöhemmin sitä sitten näkee noikin kuvat eri tavalla (ja haikailee kisakunnon perään...minäkö? nou-nou... tai ehkä sittenkin?!? :D). :)

Kuvien ottaminen on kyllä hauskaa puuhaa, ja oikeastaan melkein yhtä hauskaa milloin vaan ja mistä aiheesta vaan. Se on kyllä hassu juttu, että vaatekuvausten tekeminen on musta ehkä jopa järkevämpää offikaudella. Sillon on enemmän, millä sitä vaatetta täyttää ja vaate näyttää usein (mun mielestä) paremmalta sellaisen päällä jolla on vähän rasvaakin pyöristämässä kurveja. Ja lihaksetkin helpommin paineiset ja ihanan pyöreät. Eri juttu sitten on kuvat, joissa näkyy reippaammin paljasta pintaa - ne näyttää usein kireämmässä kunnossa hienommilta, kun kropan linjat ja lihaksisto tulee kauniisti esiin. Kisakuntoinen fitness-kisaaja ei usein näytä vaatteet päällä "miltään" siihen verrattuna millainen muskelinainen siellä lavalla näyttäisi pyörivän. Tarkoittaen juuri sitä että vaatteiden alla olevat muodot näyttävät olevan mennyttä ja vaatteet suorastaan roikkuu päällä kuin henkarissa.

Analysoin tätä valokuvaamista tänään paljon, sillä kuvasin sellaisen kuvaajan kanssa, jonka kuvausfilosofiaan kuuluu tehdä kaikki pohjatyö kuvaan niin hyvin, että kuvankäsittelyä ei jälkikäteen tehdä lainkaan. Eli joka ikinen mahdollinen ihon pikku virhe, oikuttelevat hiussuortuvat, varissut luomiväri jne. tulevat näkymään myös lopullisessa kuvassa. Se, että joku vielä julkaisee käsittelemättömiä kuvia, on tänä päivänä oikeasti aika harvinaista. PhotoShop on laulanut kyllä varmaan 99 % erilaisista mainos-, malli-, fitness- jne. kuvista.

Kuvaajana Anssi Ranki. Bikinit Oi! Oi! Brazil.

Asiasta kukkaruukkuun. Mä olen löytänyt uuden rakkauden: infrapunasaunan! Kampin Fressillä oon nyt relannut saunassa joka päivä treenin päätteeksi 20-30 minuuttia. Se paitsi rentouttaa saa myös aineenvaihdunnan hyrräämään ja nesteet kiertoon. Mulla kun tuota nestettä kropassa on "normitilassa" aika reilusti, niin kaikki nestettä kiertoon laittava lisäjeesi on suotavaa. :) Osaan kyllä nyt tokiin kisoihini mennessä suhtautua rauhallisesti siihen, että edes näin lähellä kisoja peilistä ei näy vielä se kunto mikä sitten kisapäivänä nesteiden poistuttua lavalle viedään, joten vaikka nestettä on, niin no panic - kunto ehtii kyllä vielä muuttua ja paljon.

Mulla olis paljonkin asiaa ja kivoja vinkkejä kerrottavana ja uusia tuote-esittelyjä ja ja ja ja...mutta pää lyö aika lailla tyhjää just nyt, joten parempi varmaan mennä moikkaan nukkumattia! Palataan astialle :)

Life is smiling

Täällä mennään taas hymy korvissa ja energiat katossa...koska nainen. :D On kivaa olla nainen, koska fiilis voi vaihtua silmänräpäyksessä maansamyyneestä innostuneeksi ja valoisaksi. Jee, mitä elämä oliskaan ilman tunteita. :'D

Koska edessä olevaan kisaan on pyritty hakemaan vielä vähän kireämpää lookkia, aloitetaan viimeiset kiristelytkin tällä kertaa jo aikaisemmin. Mulla kroppa sitoo suht reippaasti nestettä itseensä, joten sinänsä en oo ollut kovin huolissani pienestä pehmeydestä mikä peilistä vielä tällä erää näkyy. En toisaalta usko, että tulen olemaan tässäkään kisassa porukan kireimpiä, mutta toivon mukaan kunto on ainakin pikkuisen napakampi kuin Fitness Classicissa. Paino on tippunut tasaiseen tahtiin, joten jotain on kropasta lähtenyt. Mä olen edelleen sitä mieltä, että bikinissä ei tulisi olla yhtä kireä lavalla kuin muissa keholajeissa, mutta yksilöllistähän sekin on, millainen kunto ketäkin kisaajaa parhaiten tässä moniulotteisessa lajissa pukee. Naisellisuus kuitenkin kunniaan, sanon mä ;)

Mitähän muuta. Halusin vaan tulla kertomaan että treenaaminen on niin torkeen kivaa hommaa. Se vaan on, ei siitä pääse mihinkään. :D Vaikka hapottaa ja väsyttää tällä hetkellä joka ikinen toisto ihan siitä treenin ensimmäisestä lähtien, niin silti siellä salilla on vaan kivaa ja sinne on pakko päästä.

Mä oon huomannut nyt dieetin edetessä myös sellasen jännän homman, että itselleni sopii parhaiten semmonen tyyli, että teen vaan ja ainoastaan tätä omaa juttua, enkä pahemmin tarkkaile muiden fiiliksiä tai ainakaan jää vellomaan niitä mielessäni. Kuulostaa kylmältä, mutta kylmä ihminen mä en ole laisinkaan - pikemminkin liian empaattinen. Jään empaattisena ihmisenä ihan liian helposti fiilistelmään ja märehtimään niitä muiden ihmisten negatiivisia tunteita, esimerkiksi dieettikokemuksia. Mulle on siis pahin virhe jäädä hurjan paljon miettimään, miten jollain muulla kisaajalla tai dieettaajalla homma toimii. Eli siis suomeksi mun ei kannata lähteä vertailemaan itseäni muihin, koska se on mulle melkonen mind-fuck. Tässä voin tietysti kehittyä lisää siten, että opin paremmin erottamaan muiden fiilikset omistani, eli voin olla toisen, mahdollisesti vaikeita aikoja läpikäyvän tukena silti ottamatta siitä liikaa henkistä taakkaa itselleni. Projekti henkinen kasvu jatkukoon!

Tajusin nimittäin, että esimerkiksi koko alkudieetin odotin sitä hetkeä, kun tää koko homma alkaa tuntua ihan hirveeltä ja kamalalta, ja alan inhota koko touhua ja katumaan sitä, että koskaan lähdin kisadieetille. Odotin ja odotin ja aloin suorastaan kaivamaan niitä negatiivisia tuntemuksia itsestäni, koska en vaan voinut hyväksyä sitä, että edelleen tuntui kivalta ja salille oli aina vaan yhtä innostavaa lähteä vaikka dieetti eteni viikko viikolta. "Nyt mulla on enää 1600 kaloria, kyllä varmaan kohta alkaa tuntua ihan hirveeltä kaikki ja aerobistakin näin kauheesti, ei tää voi kyllä olla enää kohta kivaa... Varmaan tulee nyt kilpirauhasongelmia ja tuhoan mun aineenvaihdunnan ja sitten saan syyttää vaan itseäni." Ja mistä nää ajatukset ja odotukset tuli? No siitäpä tietenkin, että näin olin kuullut homman etenevän muilla kisaajilla. Ajattelin, että niinhän se tulee menemään mullakin.

Mun mies herätti mut tähän maailmaan jossain vaiheessa sanomalla että "eihän sulla ole mitään hätää, mitä sä oikein panikoit ja mietit jotain hiton kalorimääriä? Jos sä tykkäät edelleen treenata ja homma toimii, niin onko sun pakko ruveta väkisin etsimään itselles jotain ongelmaa tästä?" Bling! Joku lamppu sytty mun päässä ja totesin että EI, ei todellakaan ole pakko ehdoin tahdoin miettiä paniikissa kuinka mulle varmasti iskee burn-out jossain vaiheessa, koska ei nyt tällä erää Luojan kiitos mulle ollut niin käymässäkään. Mikä ihana vapauttava tunne, hahaa. Jos mulle 1600 kalorin dieetillä treeni maistuu, niin mitäs hittoa. Pakkoko siinä on miettiä, että nyt on niin vähän kaloreita että mun on oltava väsynyt ja vihattava kaikkea kun naapurin Liisallekin niin kävi dieetillä.

En tarkoita sitä, että kisadieetteihin liittyviä (valitettavasti melko yleisiäkin) ongelmia pitäisi väheksyä. En todellakaan. Ne on hyväkin tiedostaa ja ottaa vakavasti. Mutta se mitä vain omalla kohdallani tajusin, oli että olin itse ottanut ne vähän turhankin vakavasti, ja olin tavallaan etukäteen varautunut siihen, että kroppa jotenkin sekoaa dieetin seurauksena ihan täysin. Vaikken näistä ajatuksista ehkä tänne ole aikaisemmin kirjoittanut, niin tavallaan olen koko ajan pelännyt, että päädyn olemaan taas yksi surullinen tapaus, joka kisadieetin seurauksena on pistänyt kroppansa ja pääkoppansa niin sekaisin, että siihen loppuu into harrastaa enää yhtään mitään urheilua.

Niitä negistelyhetkiä on kyllä tullut ja ihan takuuvarmasti tulee jatkossakin, mutta oon tajunnut jälkeenpäin, että ne on liittyny mulla todella selkeesti hormonikiertoon. Ne on lopulta ihan samanlaisia mielialanvaihteluja kuin dieetin ulkopuolellakin. Ei siis mitään syytä tehdä ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma. Kohta on aikaa taas treenata plussakaloreilla ja sit nauran itelleni että pitikin tuhlata aikaa turhista asioista stressaamiseen keväällä. Varmasti tulee huonoja päiviä ihan dieetin ulkopuolellakin, ei siihen tarvita kisadieettiä mulla ainakaan. Mä olen esimerkiksi menkkojen aikana ihan järkyttävä hormonihirviö. Saan tyhjästä uskomattomia raivokohtauksia tai saatan itkeä hysteerisesti koko päivän putkeen. Että siinä sitä normaalia ja tasasta tunne-elämää. :D Ei vaan löydy kuukautta, johon ei yhtä tai kahta uskomattoman p*skaa päivää mahtuisi - tältä naiselta ainakaan. Kisadieettiä en enää mielialanvaihteluista syytä, vaan unohdan nyt nää turhat pohdinnat siitä, kuinka luulen, että kaikki tulee tai olisi tullut mun kohdalla menemään.

Sellaisia pohdintoja täällä. Mites te olette tämän asian kokeneet? Käyttekö läpi kavereiden fiiliksiä ja fiilistelette niitä sitten itse? Ja jos jollain on hyviä vinkkejä siihen, kuinka erottaa muiden tuntemukset omistaan ja antaa niiden olla liikaa vaikuttamatta itseensä, niin kertokaa nyt rakkaat mullekkin! :D

Bikini fitness ja kauneudenhoito

Kävin taas kisoihinvalmistautumismielessä moikkaamassa Parhankankaan Suvia Tampereen Kauneusateljeella. Paitsi, että muutama viikko sitten geelilakkauksen pintaansa saaneet kynnet oli aikansa eläneet (aka ylikasvaneet) ja kasvojen ihohuokoset huusi puhdistautumista, olin myös urheasti kasvattanut mun kainalokarvoja (!!! :''D), jotta olisi mahdollista sokeroida ne pois. Niinpä, hyyyi. Mutta vasta-ajelluista kainalokarvoista on mahdotonta saada sokerimassalle tarttumapintaa, joten muutama päivä pitäisi salillakin sinnitellä pitkähihaisissa paidoissa ennen sokerointia.

Totuushan on, että tummapigmenttisenä naisena saan sheivailla kainalo- ja muita ihokarvoja päivittäin, joten sokerointi tuo ison helpotuksen meikäläisen arkeen. Myös kisavärin levittämisen kannalta sokerointi on hyvä vaihtoehto, koska tahmea sokerimassa kuorii ihon pinnalta kuollutta solukkoa tasoittaen ja pehmentäen ihoa valmiiksi kisavärille.

Kasvohoitona minulle tehtiin sama setti kuin viimeksi ennen kisoja: timanttihionta, kevyt happopuhdistus huokosille, kosteuttava ja puhdistava naamio. Tuo yhdistelmä toimi viimeksi mun iholla hyvin ja tukkiutuneet huokoset sai kyytiä. Timanttihionta kuorii hellästi kasvojen ihoa siloittaen sen pintaa, vahvistaen imunestekiertoa ja samalla puhdistaen huokosia. Sen jälkeen tehdyllä happopuhdistuksella taas tehtiin täsmähoitoa kohdille, joissa tukkeutuneita ihohuokosia oli enemmän. Tukkeumat ikäänkuin "pursuavat" ulos hoidon aikana ilman että kosmetologin tarvitsee niitä pahemmin erikseen kaivella ja puristella. Kuulostaa (varsinkin mustapääkammoisille) liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se kuitenkin on. Tosin tämä hoito saattaa kirvellä herkkää ihoa aika lailla, joten kaikkein nautinnollisimpaan hemmotteluhoitoon ei kannata varautua. Omalle sekaiholleni hoito kuitenkin sopii eikä kirvely tunnu sietämättömältä, joten suosin sitä ihan jo sen tehokkuuden vuoksi. Ihana sileä ja vauvanpehmeä iho vs. hetken pikku kirpaisu - eipä ole vaikea valinta. :)

Viimeisenä sain taas uudet ihanat geelilakkaukset sormien kynsiin. Tykkään yksinkertaisesta ainakin mitä kisakynsiin tulee, joten ranskalainen manikyyri pikku kimalteilla höystettynä toimii kuin unelma. Tuskin osaisin elää pitkien rakennekynsien kanssa. Geelilakkaus on musta ihan loistava tapa saada siistit kynnet muutamaksi viikoksi eteenpäin! Lakkaus kasvaa pois oman kynnen mukana ja sen voi tarvittaessa myös viilata tai liuottaa kynsilakanpoistoaineella irti.

Kosmetologilla käynnit on niitä pieniä hemmotteluhetkiä, jolloin saa kerrankin vaan olla. Mä kannustan jokaista naista ottamaan edes joskus itselleen pienen hetken ja nauttimaan ammattilaisen käsissä omaa ihonhoitoa helpottavasta, rentouttavasta ja rauhoittavasta tuokiosta. Ihan vaan koska siitä tulee niin hyvä mieli. Ja ihan vähän myös sen takia, että sen jälkeen myös kauniin, tasaisen meikkipohjan tekeminen on niin paljon helpompaa. ;) Kiitos Suvi! <3 

Pääkaupunkiseutulaiset hoi: Fressin stand-up -spektaakkeli maanantaina 5.5.! Älä missaa!

Juhuu! Meitsi on taas Suomessa :) Tiedossa treenailua Fressillä lähitulevaisuudessa...can't wait! Sain juuri myös tiedon, että Vuosaaren Fressi Clubhousella pääsee maanantaina nauttimaan stand-up -viihteestä, joten kaikki sinne nauruhermoja hyväilemään kipikapi!

Tässä teksti suoraan Fressin sivuilta eli täältä:

Niko Kivelä, Ismo Leikola, Tomi Haustola, Miska Kajanus...mikä kattaus!!!

Tule mukaan ainutlaatuiseen hyväntekeväisyys-stand-up -spektaakkeliin Fressi Clubhouseen Vuosaareen maanantaina 5.5. klo 19.00-21.00. Tällaista ei ole kuntokeskusmaailmassa ennen nähty!

25€ pääsymaksulla tuet täysimääräisesti Pekka Hyysalon FightBack -organisaatiota, ja voit myös ottaa mukaan tapahtumaan avecin. Huomioithan, että tapahtuma on stand-up -komiikan luonteen mukaisesti K-18.

Muista varata paikkasi AJOISSA..koska nämä menee pikapuoliin, just saying.