Videoita luvassa!

Heippa! Oon jo niin kauan lupaillut teille videopostauksia, että päätin vihdoin lopettaa tekosyiden keksimisen niiden puuttumiselle. Ei kuvaajaa salilla, huono kännykkä, ei aikaa kuvaamisen kanssa räpeltämiseen... No joo, nämä kaikki syyt on voimassa edelleen, mutta päätin silti yrittää. :)

Voit siis jatkossa seurailla mun treeni- ja muita juttuja myös videoiden muodossa. Latailen videot ainakin Facebookiin (https://www.facebook.com/johannahermansfit). Laatu on mitä on siihen asti kun keksin jonkun paremman keinon kuvata kuin mun vanha reppana iPhone, mutta etteköhän saa noista sumuisistakin tunnelmista treenien pointin? ;)

Nyt saa toivoa: mistä aiheista haluaisitte nähdä videoita?

Tunteet ja treenaaminen

Tunteet - miten yhdistää ne tavoitteelliseen treenaamiseen? Täytyykö olla suorittava masiina, joka puksuttaa eteenpäin tunteettomasti ja fiiliksistä välittämättä? Tää on mulle itselleni tärkeä aihe, sillä mä olen todella tunteellinen ihminen. Erilaiset tunnetilat tunnen tosi vahvoina, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Vaikka isossa mittakaavassa mun elämäntapa tuottaa mulle äärimmäisen isoja hyvänolon kokemuksia, niin tulee niitäkin hetkiä, kun väsyttää, ärsyttää, masentaa - tai kun koko treenaaminen tuntuu älyttömältä pelleilyltä. 

Kun treenaa tavoitteellisesti, on sanomattakin selvää, ettei voi mennä eteenpäin täysin fiilispohjalta. Tulee päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti vois vähempää kiinnostaa noudattaa dieettiä tai lähteä aamulenkille. Tulee päiviä, jolloin kaikki tuntuu tosi merkityksettömältä. Mitä mä tästä saan? Kenelle mä tätä teen?

Mitäs sitten tapahtuu, jos negatiivisten ajatusten vallatessa mielen antaudun täysin niiden valtaan ja toimin sen mukaisesti? Ainakaan en etene kohti tavoitettani sinnikkäästi ja päämäärätietoisesti. Tavoite onkin se, mistä tällä hetkellä ammennan mun energiat. Koitan pitää mielessäni isomman kuvan niinä hetkinä, kun turhauttaa, ärsyttää ja väsyttää. Ne on niitä pieniä ohikiitäviä hetkiä, joiden en halua antaa ottaa musta yliotetta.

Paitsi päätösten tekemisen ja niissä pysymisen sekä tiukan tekemisen voimin eteenpäin menemistä, myös positiivisia tunnetiloja voi treenata ja niiden syntymistä vähän edesauttaakin. 

Hymy on ensimmäinen askel. Hymyn (edes väkisin väännetyn tekohymyn) on tutkittu aiheuttavan endorfiinin muodostumista kehossa, joten kannattaa kokeilla leveää hymyä vaikkei yhtään just nyt siltä tuntuisikaan. Suomessa hymy on mun mielestä aika aliarvostettu ele, mutta mun mielestä kannattaa silti sinnikkäästi kokeilla hymyilemistä ja ilon jakamista sitä kautta muillekin ihmisille. Hymy nimittäin tarttuu! Kokeileppa joskus hymyillä tuntemattomillle vastaantulijolle...jokunen saattaa Suomessa katsoa sinua kuin tärähtänyttä, mutta kun tarpeeks kauan yrität, kyllä sieltä saat hymyn vielä takaisinkin. :)

Hyvä musiikki. Se on mulle myös yksi tärkeä keino vaikuttaa fiilikseen. Kuuntelen musiikkia lähinnä aerobisten aikana, ja nyt dieetillä ne hetket ovatkin olleet mulle latautumis- ja keskittymishetkiä, aikaa itseni kanssa ja aikaa keskittyä nimenomaan sen hyvän olon etsimiseen kehossa syntyvien fiilisten kautta. Hiki virtaa pitkin kehoa, musa soi, kroppa on niin elossa kuin olla voi, kaikki aistit valppaina... Ihanaa.

Positiivisen asenteen säilyttäminen. Mikä voisi olla enää kliseisempää - mutta toimivampaa? Jos hoet itsellesi kuinka surkea tyyppi olet ja kuinka inhottavia muutkin ihmiset sua kohtaan koko ajan ovat, kuinka huono työpaikka sulla on, kuinka kaukana olet vielä tavoitteistasi ja kuinka mahdotonta sun tulee ikinä olemaan niitä saavuttaa...niin sitä valitettavasti saa mitä tilaa. Vala itseesi sen sijaan positiivisia ajatuksia, aluksi vaikka sitten väkisin. Mä onnistun tässä! Mä oon hyvä tyyppi, ja haluan näyttää sen myös muille! Kuinka ihania ihmisiä mulla ympärilläni onkaan! jne. You get the point. Huomaat ennen pitkää, että ajatuksesi ovat oikeasti kääntyneet tuohon jälkimmäiseen malliin, eikä sun tarvitse enää teennäisesti yrittää manipuloida itseäsi ajattelemaan positiivisesti.

Kuitenkin, kuten alussa sanoin, tulee niitä hetkiä, jolloin kaikesta yrittämisestä huolimatta fiilis on suorastaan surkea. Ne ovat niitä hetkiä, kun pitää vain tunteettomasti suorittaa. Itse olen koittanut opetella kuuntelemaan kroppaa ja olotiloja herkällä korvalla, mutta myös sulkea korvani niiltä olotiloilta oikeissa paikoissa. Joskus on paikkansa sillekin, että menee punttiksen sijasta sohvalle, mutta aika usein salille lähdön jälkeen fiilis onkin kääntynyt parempaan päin - kun vaan tekee, eikä meinaa.

Meitsi lähtee siis nyt salille! Siitä huolimatta, että fiilis oli aamulla todella nuupahtanut ja energiatasot nollissa. Tätä tekstiä naputellessani muistutin kuitenkin samalla myös itselleni, että elämähän olikin ihanaa ja mä olen menossa kohti isoja tavoitteita, joihin uskon että pystyn!

Positiivista loppuviikkoa ihanat <3 Menkää kohti tavoitteitanne ja uskokaa itseenne!

Treenivinkkejä

Multa on kyselty paljon sekä täällä että muualla, että miten oikein treenaan (pakaroita). On ollut tarkotuksena tehdä tänne blogiinkin enemmän treenipostauksia, mutta kuvapainotteisten blogipostausten ystävänä ne on mun kohdalla tyssänneet aina itse treenikuvien puutteeseen. Enkä sitten oo kokenut teitä palvelevaksi ladella täällä itsestäänselvyyksiltä tuntuvia juttuja bikini fitness -treenaamisesta.

Koska totuushan on, että mulla ei ole mitään salaista reseptiä siihen, miten kuuluu treenata, jotta saa esimerkiksi ne kaikkien tällä hetkellä himoitsemat pyöreät pakarat. Tai tottakai uskon tietäväni kohtuullisen paljon niistä perusasioista, mitä ainakaan EI kannata tehdä jos lihaskasvua havittelee ja millaisia tapoja sen sijaan kannattaa suosia. Mutta mutta, ei ne mitään salaisuuksia ole.

Joten itsestäänselvyyksiä tai ei, tässä mun treeni-ideologiaa pählinänkuoressa!

"Salaisuus" nro 1: Pitkäjänteisyys. Koko elämän kestänyt treenaaminen muodossa tai toisessa. Punttisalille menin ekan kerran 16-vuotiaana, ja rakastin sitä hommaa heti. Siitä asti oon käynyt salilla enemmän tai vähemmän ja erilaisia treeniohjelmia ja -metodeita kokeillen. Suosittelen siis, ettet menetä hermojasi, jos ei parin kuukauden salitreenisi ole vielä aiheuttanut totaalista muodonmuutosta ja kaverit ei vielä kysele että mitä sulle on tapahtunut.

"Salaisuus" nro 2: Monipuolinen treeni. Olen harrastanut urheilua tavalla tai toisella lapsesta asti: pisimpään ratsastusta, sen ohella juoksua ja myöhemmin punttisalia, hetken aikaa yleisurheilua ja kokeiluluontoisesti jopa painonnostoa. :) Mut voi siis ehkä luokitella jonkinnäköseksi urheiluhulluksi, ja vieläkin tykkään treenata ennemmin monipuolisesti kuin vain yhtä juttua hinkaten. Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä keholajejakin treenaavan olisi hyvä kuluttaa aikaa muuallakin kuin käsipainojen parissa. Räjähtävyysharjoitukset, erilaiset loikka-, spurtti- yms. treenit on erinomaista vaihtelua kropalle ja hermotukselle. Tietysti riippuu lajistakin ja itsellä on kokemusta vain bikiniin treenaamisesta, mutta siihen ainakin sopii erinomaisesti monipuolinen treenityyli ja fysiikasta sen mielestäni myös näkee positiivisesti jos on tehty muutakin kuin pelkkää punttia.

"Salaisuus" nro 3: Säännöllinen kehonhuolto. Mikään ei satu mua silmiin yhtä paljon kuin hartiat lysyssä alaselkäänsä tuskissaan pitelevä bodari joka väkisin vääntää raskailla raudoilla salilla mutta jonka kehon yleinen olemus huutaa että nyt kannattais vaan venytellä paikat kunnolla auki reuhtomisen ja riehumisen sijaan, tai satsata vaikka muutaman kerran käyntiin asiansa osaavalla hierojalla. Itse saan treenin menemään perille miljoona kertaa paremmin kun lihakset on hyvin huolletut, annan niille tarpeeksi aikaa palautua ja pidän kiltisti myös lepoviikon 4-5 viikon välein. Putkirullaus, venyttely, hierojalla käynti, palauttavat aerobiset, you name it. Kaikki keinot käyttöön. Ja huom. tää on ihan yhtä tärkeä osa lihasten kasvatusta kuin kovaa treenaaminen...no excuses -lausahdukset vois monen kohdalla ottaa käyttöön nimenomaan kehonhuollon yhteydessä...

"Salaisuus" nro 4: Tuntuman etsiminen. Paljon puhuttu mind-muscle-connection. Jos se puuttuu, on aika toivotonta odottaa kehitystä tietyssä lihasryhmässä. Jos treenaat pakaraa ja haluat että pakaralihas kasvaa, niin sen treenin pitäisi silloin tuntua pakaralihaksessa. Jos se tuntuu reisissä, niin jotain on pielessä. Aloita tuntuman etsiminen pienenpienillä painoilla tai jopa ilman painoja ja keskity. Toistoja, toistoja, toistoja. Ei auta painojen lisääminen pakaroiden kasvattamiseen, jos tuntuma on alunperinkin hukassa.

"Salaisuus" nro 5: Ruokavalio. Syö tarpeeksi. Syö pääpiirteittäin puhtaasti ja kroppaa oikeasti raviten. Mä en oikein ole itse uskonut koskaan sellaseen "jos treenaa paljon, voi syödä mitä vaan" -periaatteeseen, vaan mieluummin annan kropalle niin laadukasta polttoainetta kuin vain pystyn. Se myös loppujen lopuks on sitä parhaan makusta, usko pois. Jos herkuttelen niin teen sen sitten hyvällä omallatunnolla ja sellasilla herkuilla mitä ihan oikeesti tekee mieli, ei vaan niin että jeee, cheat meal, nyt jätskiä-karkkia-limua-sipsiä-kaikkeee :D Kyse ei ole pelkästä ulkonäköasiasta tai lihomisen välttämisestä, vaan siitä, että olet mitä syöt. Ja mä en vaan halua rakentaa kroppaani skeidalla koska rakastan sitä sen verran paljon, that's it. :)

"Salaisuus" nro 6: Rentous tekemisessä. Mä oon ehdottomasti sen kannalla, että mitä enemmän stressaat asioista, sen enemmän se alkaa nipistää tuloksista. Mä haluan aina että treenissä säilyy se ilo, joka antaa lopulta enemmän kuin ottaa. Jos joku kaunis päivä esimerkiks kyllästyn tähän mitä nyt teen, niin sitten on aika vaihtaa lajia ja etsiä sellanen, joka antaa iloa ja energiaa elämään. Nyt tuntuu, että just bikini fitness on se juttu mulle, joten sitä teen niin kauan kuin vaan suinkin siitä kiksit saan :)) Stressi kuluttaa elimistöä varmaan enemmän kuin mikään muu, joten jos esimerkiksi tietynlainen treenaaminen aiheuttaa vaan kovaa stressiä ja tuntuu vastenmieliseltä, niin tee hyvä ihminen jotain muuta. Maailmasta löytyy mahtavia lajeja loputtomiin!

"Salaisuus" nro 7: No nyt jos olet jaksanut lukea tänne asti, niin palkitsen sut niillä pakaraliikevinkeillä, ha! ;) Tosiaan mulla ei nyt ole kertoa mitään yhtä liikettä, jonka avulla pakarat kokevat jonkun super-ahaa-elämyksen ja huiman kasvupyrähdyksen, mutta näitä liikkeitä teen paljon: suorin jaloin maastaveto, erilaiset askelkyykkyvariaatiot, pakarapotkut taljassa eri kulmissa, lantionnostot, hyvää huomenta. Perinteistä takakyykkyä teen harvoin, jos koskaan, johtuen taannoisista selkävaivoista joista tosin sittemmin oon päässyt eroon. Suosittelen monipuolisuutta paitsi liikkeissä, myös sarjapituuksissa, palautusajoissa sarjojen välillä yms. vaihtelua, jotta pakarat saisivat mahdollisimman monipuolista ärsykettä. Eipä siinä sen kummallisempaa!

Iloa ja tsemppiä treenaamiseen! Tää on ennen kaikkea kivaa hommaa joten muista nauttia <3

Hehhe, etsin jotain pakarakuvaa tähän ja kaivoin mun motivaatiokuvana toimineen Nathalia Melon kuvan esille... Ja tajusin että oli sattumalta aika samantyyppinen asetelma kuin tossa Markku Visurin musta viikko sitten ottamassa kuvassa (oik.) :D Vaikka asento on melkein sam, mun ja Melon fysiikoiden välillä on vielä valovuosi. Treenit jatkukoon näillä tässä postauksessa kerrotuilla eväillä :)

Olkapääpumppi ja kehonrakennuksen opettelua

Tän päivän, tai oikeestaan viikon, vois kirjottaa historiankirjoihin. Mä oon saanu ekaa kertaa treeneissä oikeesti pumpin olkapäiden sivulohkoihin. :D

Sinänsä sääli, että oon näin pitkään veivannu menemään huonoilla tekniikoilla ja harmitellu kun olkapäissä ei tapahdu juuri mitään kehitystä. Viime viikolla kävin kuitenkin Marjon kanssa tekniikat läpi ja koin miljoona ahaa-elämystä, kun kokenut konkari osasi parilla silmäyksellä sanoa, mistä mun kehityksen puute kiikastaa. Joten nyt vaan uudella innolla olkapäätreenin kimppuun! Se on aina yhtä siistiä, kun oikeesti löytää sen yhteyden just siihen tiettyyn lihakseen mitä haluaa treenata, eikä johonkin epämääräseen alueeseen siellä päin. Mulle iisimpiä treenejä on olleet pääsääntösesti alakropan treenit, koska jalkoja on hermotettu ehkä tarkotushakusesti vuosien varrella jonkun verran enemmän. On sielläkin silti vielä paaaaljon tekemistä - tässä lajissa duuni ei lopu koskaan. :D

Yläkroppatreeniäkin oon tehnyt paljon, mut tekniikat onkin sitten olleet ihan päin sitä kuuluisaa. Mun ongelmana on ollu erityisesti huono tuntuma olkapäihin, varsinkin niihin sivulohkoihin. Taka- ja etuolkapäissä tapahtu Marjon mukaan jotenkuten oikeita asioita kun niitä treenasin, mutta sivulohkot on ollu onnettomassa jamassa. Mä en oo käytännössä saanu oikein mitään rasitusta kohdistettua niille. Ja koko olkapäätreeneistä on aina lähdetty epäkkäät, ojentajat ja hauikset hirveessä pumpissa...ei hyvä!

Miksi sitten haluan kasvattaa olkapäitä, tai etenkin sitä sivulohkoa? Koska olkapäät on tärkeä osa sen kauniin x-mallisen kropan muokkaamista. Olkapäät ikäänkuin kehystävät yläkropan ja antavat kauniit raamit sille. Mulla sivulohko vaatii yksinkertasesti lisää näyttävyyttä, että se olis tasapainossa muiden lihasten kanssa.

Onhan se olkapää vieläkin piiiieni ja haba näyttää omaan silmään kauheen kokoselta (no eihän se sitä oo, mut kuitenkin...), mutta nyt täytyy alkaa tavotella entistä kovemmin sitä tasapainoa! Tässä kuvassa kuitenkin se otsikossa kehuttu pumppi :D

No mitäs niille olkapäille voi sitten tehdä paremman tuntuman saadakseen?! Kaikki lähtee oikeasta kropan asennosta treenatessa. Pidä aina keskivartalo tiukkana tukemassa selkärankaa, eli suomeksi vatsalihakset sopivasti sisään vedettynä, ei vain alavatsasta niinkuin usein opetetaan. Hartiat rentoina ja olkapäät ikäänkuin mahdollisimman kaukana kehosta, ei ylöspäin jännittyneinä. Niska pitkänä ja jäntevänä, mutta kuitenkin rentona, leuka aavistuksen sisässä (mieti kaksoisleukaa). "Kehonrakennus on kuin balettitanssia", Marjo sanoi mulle osuvasti, ja se mielessä oon korjannut asentoa salilla nyt pitkin viikkoa muutenkin kuin olkapäätreenissä. Jos heiluu selkä notkolla, peppu pystyssä, tai vaihtoehtoisesti hartiat lysyssä tai korviin vedettynä, niin ihan varmasti liikkeet menee väärille lihaksille. Tuloksena ei ole ainakaan tasapainoinen lihaksisto, jotain muita tuloksia voi kyllä saada.

Sitten se oikea tekniikka liikkeitä tehdessäsi. Pääsääntöisesti näin kantapään kautta opetelleena voisin neuvoa, että pyydä AINA uutta treeniohjelmaa ensimmäistä kertaa aloittaessasi joltain kokeneelta valmentajalta (ei miltään itse vuoden salilla opetelleelta puntti-peteltä) apua tekniikoiden a.k.a oikeiden liikeratojen opetteluun. Mäkin kävin vuosia salilla pitäen itseäni kovin taitavana näissä hommissa, mutta mitä enemmän oppii, sen vähemmän tajuaa tietävänsä. Tänään tein 2-3 kg käsipainoilla vipareita ja voin rehellisesti sanoa, että olkapäät oli tulessa sen jälkeen. Mitä ihmettä mä oon tehny niillä kolme kertaa painavammilla painoilla aikasemmin??? No okei oon mä koittanu pienempiäkin käyttää, mutta sanotaan näin että kyllä 4 kg on jo tuntunut aika lässynlässyn-painolta. Nyt tuli sekin todettua, että pienenpienellä parin kilon painolla voi todellakin saada rasituksen just siihen kohtaan, mihin haluaa - paremmin kuin isommalla painolla väkisin repien.

Kysymys kuuluukin, haluatko olla "vahva" ja jaksaa tehdä tiettyä liikettä mahdollisimman isoilla painoilla vai oikeasti kasvattaa lihaksia ja parantaa fysiikkaa? Kehonrakennus ja voimalajit on kaks eri asiaa, sen oon ainakin viime kuukausina oppinut. :) Itselläkin on ollut vähän sitä vikaa, että on pitänyt riehua salilla menemään hirveiden painojen kanssa, mutta lopulta parempia tuloksia (fysiikassa eli siis ulkonäössä parempia tuloksia! Tottakai salilla voi ja kannattaakin muitakin asioita tavoitella!) on tullut vasta, kun egopainoista on luovuttu ja otettu kiltisti ne tyttöjen painot käteen. Ainakin siihen saakka kun tekniikka on hiottu niiden kanssa tarpeeksi hyväksi isommille romuille.

Olkapääliikkeitä on tietenkin lukematon eri määrä. Mä oon aina tehnyt paljon pystypunnerruksia, mutta nyt opin Marjolta, että varsinkin tangolla tehtävät pystypunnerrukset kehittävät pääasiassa olkapään etulohkoa jättäen sivu- ja takalohkon vähemmälle huomiolle. Jos siis pystypunnerrus on ainoa oikeasti raskas liike jonka treenissä tekee, on varmaan selvää, mikä osa olkapäästä kehittyy eniten?

Vipunostojakin on kyllä tullut aiemminkin tehtyä, mutta muistan joskus riuhtoneeni niitä jopa yli 10 kg painoilla - mitä IHMETTÄ mä oon kuvitellu saavuttavani sillä sillon? Vipunostoja ei lähes poikkeuksetta kannata/pysty tekemään kovin isoilla painoilla, koska tosiaan se treenattava lihas on kovin pieni ja heikko verrattuna moniin siinä ympärillä oleviin vahvempiin lihaksiin. Noihin itseopettelun kulta-aikoihin oli kyllä olkapäät pyöreämmät ja isommat kuin nykypäivänä, mutta olinkin sillon vielä nuori (heh, oon mä vieläkin) ja lihakset olis varmaan kasvaneet vaikka millä tekniikoilla ja painoilla - siltä ainakin nyt jälkeenpäin tuntuu.

Mutta tästä kohti uusia haasteita jälleen kerran intoa puhkuen!
HUOM! ----> Tässä erinomainen Utti Hietalan kirjoittama blogiteksti olkapäiden treenaamisesta. <---- Jos ja kun kauniin pyöreät, yläkroppaa nätisti kehystävät ja x-mallia luovat olkapäät kiinnostaa, niin lukaiseppa ihmeessä! Mä en saa tän miehen kirjoituksista koskaan tarpeekseni, koska tietoa kehonrakennuksesta näyttää riittävän vaikka kuinka. Uskomatonta, että hän jaksaa jakaa sitä ilmaiseksi Suomen bodykansalle (tai toivon mukaan Fast on maksanut sille jotain siitä, heh), iso kiitos Utille siitä.

...Siitä puheenollen, nyt kun avointa ja ilmaista tietoa ja hyvälaatuista tekstiä on netissä saatavilla enemmän kuin koskaan, enemmän toivoisi näkevänsä, että ihmiset antaisi kuitenkin lainatessaan jonkun tekstiä creditit alkuperäiselle kirjoittajalle. Kummastuttavan paljon näkee postauksia, joissa esitetään jokin tieto/ajatus/mielipidepostaus lähes identtisin sanoin kuin jossain muualla netissä olevassa tekstissä, eikä edes mainita, että "lukaisinpa sitten tämän ja tämän tekstin tältä ja tältä kirjoittajalta, joten tässä omia ajatuksiani asiasta". Musta on ainakin hyvän netti-etiketin mukaista vähän pistää linkkiä vaikka sitten sen toisen tyypin teksteihin, eikä vaan pokkana kopioida.

 :)

Mahtavia olkapäätreenejä kaikille!

Täpinöitä

Kukkuu! Mulla oli eilen sellanen pikkutyttöolo kun täpisin kaikista kivoista jutuista. Oli meinaan "vähän" vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään järkevään :D Niinkin mullistavia asioita tapahtui, kuin että maksoin ekaa kertaa elämässäni mun IFBB:n kilpailijalisenssin ja ilmottauduin ekoihin kisoihini.....Woohoo! Niin ne hommat konkretisoituu! Täältä voitte käydä ihailemassa tota kilpailijalistaa ja ihmettelemässä mihin suuntaan se vielä tässä tammikuun aikana muokkautuukaan...jännää! :) Lyhyen sarjan kisaajat selkeesti pitää meitä muita jännityksessä vielä toistaseksi, mutta tosiaan ilmottautuminen loppuu vasta 31.1., joten eiköhän ton listan jatkeeksi saada vielä useampia nimiä.

Muistakin jutuista täpisin eilen; siitä että Ms. Bikini Olympia 2013 Ashley Kaltwasser alko seurata mua instagramissa ja olin vähän että "HÄÄÄÄHHH? Tän täytyy olla joku virhe" ::D Kävin myös (lyhyen :D) dialogin mun suosikkini (niin ikään Bikini Olympia -voittaja, vuodelta 2012) Nathalia Melon kanssa samaisessa sosiaalisen median palvelussa, ja mun mies nauro mulle katketakseen kun en voinu lopettaa silmät selällään puhelimeni tuijottamista...Hihitin vaan kun pikkutyttö, että "eikä, Nathalia Melo laittaa mulle sydämiä instagramissa, WTF!!!" Apua mua, joka ei oo koskaan fanittanu oikein ketään "julkkista"... :'D Mutta onhan se nyt hyvänen aika jännää, kun tyypit, joita oot pitkään seurannut vaan kuvista ja videoista, onkin yhtäkkiä aitoja ihmisiä ja kommunikoi sun kanssa. Tietty näiden leidien ammattiin kuuluu fanien kanssa kommunikointi, että voin ihan rauhassa täällä hihitellä näitä mahtavia vuorovaikutustapahtumia ja jos joku menis kysymään Ashleylta ja Nathalialta, ne ei todellakaan muistais kuka tämmönen suomalainen never-heard-tyyppi oikein on. Mutta silti! Silti silti silti! :D

Joulun aika ja vuoden vaihde meni jokseenkin aika rauhallisissa merkeissä. Vietin vaan paljon aikaa perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa, siinäpä se. Mitään järkyttäviä övereitä ei tarvinnut jouluruuan kanssa vedellä, kun ruokaa on vielä ollut ihan reilusti vaikka dieetti on maltillisesti käynnissä. Cheat mealitkin tosiaan on mulla edelleen ohjelmassa mukana, joten mielitekoja voi tyydyttää vapaasti kerran viikossa.

Pakko sanoa vielä tähän väliin, että oon niin kiitollinen ihanista ihmisistä mun ympärillä. Niin niistä, jotka on ollut mun elämässä jo pitkään kuin niistä, joihin oon viime aikoina tutustunut. Ootte kaikki älyttömän tärkeitä!

Kunnon urheilijana mun loman kulmakivet tietysti koostui....

...treenaamisesta...

...syömisestä...

...ja lepäämisestä.

Mä alan nyt vielä paremmin ymmärtää tota meidän valmentajien ideologiaa siitä, että pyritään olemaan koko ajan suht lähellä sitä kisakuntoa kun tässä lajissa treenataan - ei siis jojotella painon kanssa kovin hurjasti dieetin ja harjoituskauden välillä. Voi olla, että jotkut saavat hyödyn irti myös kovasta bulkkaamisesta, mutta mä luotan nyt tässä asiassa omiin valmentajiin ja heidän kokemuksiinsa. Bikini fitness eroaa lajina body fitneksessä aika tavalla, joten treenimetoditkin on varmasti ihan tarkotuksella aika erilaiset. Tottakai harjotuskaudella kunto on meilläkin pehmeä (kuten munkin kuvista on näkynyt), eikä missään tapauksessa ole tarkoitus, että kireessä kisakunnossa pysytään vuoden ympäri, EI! Mutta eipä se kaikki liiallisella bulkkaamisella hankittu ylenmääräinen lisäenergiakaan valitettavasti lihakseksi muutu. :/ Voi kun se oliskin niin "helppoa", että mitä enemmän syöt, sen enemmän lihasta sulla on!

Ei siis oikeastaan valmentajan kanssa edes sovittu mitään suureellista "tästä se dieetti nyt sitten lähtee ja tonne se loppuu" -kuviota, vaan ihan vaan että lähdetäänpä nyt maltilla pudottelemaan kaloreita ja katsotaan miten kroppa siihen reagoi ja tehdään sitten muutoksia sen mukaan. Tähän mennessä se kroppa on reagoinut just kivasti, eli paino on tippunut, muttei kuitenkaan pikavauhtia. Lihat tulee pikkuhiljaa esiin vaikkei ne nyt missään tosi syvällä piilossa olekkaan olleet varsinaisesti. Mä oon oikeasti nyt aika kiitollinen, että mulla ei ole edessä mikään 15 kilon pudotusrupeama. Kiloja sais tän hetkisestä kunnosta lähteä arviolta ihan korkeintaan 3. Tai no saa tietenkin nähdä mitä tuleman pitää, mutta tänään sain ilokseni Annalta palautetta, että kiire ei painon tippumisen kanssa oo tulossa kevään kisoja ajatellen. Hyvä hyvä! Tää leidi ei halua mitään kitukuureja, niitäkin kun on joskus ihan oma-alotteisesti kokeiltu.

Treeneihinkin riittää siis apinanraivoa ja ekoja kertoja kun olen oikeesti ollut nälkänen on ollut ihan viime päivinä kun uuden treeniohjelman treenit onkin vieneet ilmeisesti vähän aiempaa enemmän energiaa. Eilen aamuyöllä heräsin muutaman tunnin unien jälkeen siihen, että maha kurni ja huusi ruokaa, mutta sain onneks uudestaan unen päästä kiinni ja maltoin aamupuuroon ja -munakkaaseen asti.

Näistä mun höpinöistäni huolimatta muista kuitenkin, että jos ja kun sulla on oma valmentaja, kuuntele ehdottomasti hänen neuvojaan äläkä lähde soveltamaan sen mukaan, mitä joku muu tekee. Mä kertoilen täällä vain omia kokemuksiani: niin niitä, jotka omalla kohdalla toimii kuin niitä, jotka ei todellakaan sovi mulle. Kaikki ei sovi kaikille, ja oman valmentajan kanssa te muokkaatte sen juuri sun tarpeisiin sopivan treeniohjelman ja ruokailut.

Treenejä edeltävä voimajuoma, eli pikakahvista, maltodekstriinistä, aminohapoista ja steviasta sekotettu herkkujuoma <3 Tällä kulkee! 

Loppukevennyksenä vielä "lajiin kuuluvia" kroppakuvia, joita te kaikki kuitenkin vaan haluatte nähdä näiden mun höpötysten sijaan. :D On jotenkin oikeesti aika hassua, miten ok nykyään on postata joka paikkaan kuvia omista ruumiinosistaan, vai mitä mieltä te kaikki ootte? Olenko kenties yksin tän hämmennyksen kanssa??? :D Kuulin just, että "booty selfie" eli peilin kautta otettu kuva omista pakaroista on nykyään käsite, se on belfie! Apua! Mihin tää maailma on menossa? Toivottavasti kohta ei oo normaalia ottaa boobie selfieitä! Vaikka tänkin blogenin kuvitus koostuu melkein häiritsevästä määrästä selfieitä JA sittemmin määriteltyjä belfieitä, en vielä oo uskaltanu julkasta oikeita kuntokuvia. Ei vaan tunnu omalta jutulta keikistellä alkkareissa täällä blogissa. Ehkä joskus teen jonkun transformation-kuvan teille "motivoidakseni ja inspiroidakseni", kuten näissä meidän piireissä kuvien tärkeyttä perustellaan. Tai sitten en. Haha.

Mutta kukin meistä tyylillään ja välillä vähän muita matkien. <3 Kyllähän näistä selfieistä ja belfieistä voi iloa saada ainakin sitten joskus kun ei enää muista että on joskus ollu nuori ja hyvässä kunnossa? Vai häh? Toisaalta on oikeesti ihan huikeeta, miten sosiaalinen media on tuonu meille mahdollisuuden tutustua ihmisiin joita ei ole koskaan tavannu oikeessa elämässä. Ja sitten on ihan hauska nähdä niitten naamakin - joten selvästi selfieillä on paikkansa tässä maailmassa.

Mun jalat kutistuuuuu! Siitä en tässä kisaprepissä tykkää 8(

Joskus harvoin päälle eksyy muutakin kuin treenivaatteita. Mutta silloinkin mahdollisimman rentoo ja joustavaa :D

Hyviä vointeja ja kovia treenejä teille kaikille!

ps. Muistattehan vielä ostosmaailma.fi:n, käytetyn tavaran markkinapaikan?? Palvelu on kasvuvaiheessa ja etsii uriaan, joten käykääpä tekin kantamassa kortenne kekoon ja rekisteröitymässä! Ja muistakaa merkata mut suosittelijaksi kun rekkaudutte ;* Tää on jälleen hyvä tapa laittaa hyvää kiertämään vaikka sieltä vaatekaapeista. Pelastetaan edes pala maailmaa, kun ei osteta ihan koko ajan uutta. <3

Punttia, punttia

Mä oon jälleen Lontoon kotona. Uuden ohjelman treenit maistuu enemmän kuin hyvin ja tuntuu että kroppa ottaa tota raskaampaa punttia vaan niin ilolla vastaan. Tänään vuorossa oli olkapäät, jotka ei oo mun vahvuus oikein millään lailla (ovat heikot suhteessa muihin lihaksiin ja kaupan päälle myös kovin pikkuruiset :), mutta ihanan poltteen sain aikaiseksi vähän uudenlaisella treenityylillä.

Treeneissähän voit vaihdella paitsi liikkeitä, painoja ja sarjojen pituuksia, myös palautusaikoja sarjojen välillä, ja liikkeen tempoa. Tärkeintä on tietenkin lihakseen saatu hyvä tuntuma, joka voi eri ihmisillä löytyä vähän erilaisilla liikkeillä ja variaatioilla. Mun täytyy esimerkiksi olla tiettyjen liikkeiden kanssa erityistarkkana siitä, ettei epäkkäät tule kompensoimaan heikompiaan, eli niitä lihatalkoiden kohteena olevia olkapäitä. Tuntuu, että kaikki tossa olkapäiden ympärillä kasvaa kovin helposti, mutta ei ne itse olkapäät.

Jopa niinkin helposti kasvaa esimerkiksi hauis ja ojentaja, että mulle määrättiin tästä edespäin vain superpitkiä sarjoja kevyillä painoilla kyseisille lihasryhmille. Huomenna siis tahkoan varmaan puolet tavallista pidempään rinta-hauis-ojentaja-treenin parissa salilla, kun sarjat vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuuuuu...

Vakavan näköstä touhua olkistreenin jälkeen... Kyllä ne olkapäät pumpissa on, mutta käsivarren lihakset näyttää silti edelleen suht kookkailta omaan lajiin :)

Omaa fysiikkaa on tullut nyt analysoitua vähän enemmän, kun kisat on tiedossa. Valmentajien kanssa käytiin läpi missä on vielä kasvunvaraa, mitä ylläpidetään ja missä kohden täytyy, öhöm, ehkä vähän hidastella tota kasvutahtia. Tavoitteet selkeinä fysiikan osalta saan tahkota punttia oikein olan takaa ja tiedän mihin keskittyä lajin vaatimissa puitteissa.

Treeneistä on siis nautittu ja olen ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut myös pysyä terveenä ja treenata täystehoilla pääosin koko syksyn. Liekö siihen syynä monipuolinen ruoka ja päivittäinen sinkin ja d-vitamiinin käyttö vai mikä, mutta toivotaan että homma jatkuu näillä raiteilla läpi talvipakkasten!

Treenailin tänään myös ekaa kertaa kunnolla poseerauksia uusien kisakenkien kanssa. Kävely on vielä kovin jämäkkää ja kankeeta, joten täytyy ottaa tavaksi kipsutella edes muutama minsa päivässä noiden korkojen päällä. Luulin olevani aika tottunut käveleen koroilla, kun lyhyenä ihmisenä oon käyttänyt lisäsenttejä tuovia kenkiä melkein aina, mutta toisaalta viime vuosina oon kyllä tullut hetki hetkeltä mukavuudenhaluisemmaksi ja a) lompsinut tasapohjasissa kengissä tai b) käyttänyt jotain jalassa tosi miellyttäviä korkoja, kuten kiilakorkoja. Kisakenkien veroisilla piikeillä en muista kävelleeni piiitkäään aikaan... Treeniä vaatii siis sekin, mulle vähän sitä hikistä punttisalia vieraampi osuus lajista. :)

Ruokakin maistuu, joten laitetaan sen kunniaksi parit ruokakuvat viime päiviltä. :) 

Uutena tulokkaana ruokavaliossa on greippi, nam. Tänä aamuna surautin sen tosin sauvasekottimella mehuksi, ja siten karvas hedelmä toimiikin mun mielestä parhaiten.

Aamupala idyllisesti läppärin ja gradun äärellä. Mun aikaisemmin jokapäiväinen banaanipannari on vaihtunut pinaattilättyyn, ja se on yllättävän hyvää!

Ja treenin jälkeinen päivällinen niin ikään läppärin äärellä. Bataatit ja kana on ja pysyy ruokavaliossa, ja hyvä niin. Montaa tiimiläistä oli muuten alkanut tökkiä nimenomaan bataatti, mutta itselle se maistuu jostain syystä vielä vähintään yhtä hyvin kuin alussa.

Tässäpä taas tätä tavallista arkea, tosin vain fitness-näkökulmasta ;) Elämään mahtuu onneksi paljon muutakin kivaa, mutta ei siitä täällä blogissa sen enempää, heh! 

Nautinnollisia treenihetkiä ja muistakaahan napsia ne sinkit ja D-vitamiinit joka päivä!

Viikonloppufiilareita kuvin

Talviajassa taas! Muistittehan siirtää kellot?? Syksy tuntui melkein jäävän väliin tänä vuonna kokonaan (tai sitten se alkoi nyt), kun täällä on kuitenkin ollut vielä kohtuulämmin (ainakin sellanen Suomen kesä -lämmin, eh.). Sataa toki vähä väliä, mutta niinhän Suomen kesässäkin sataa ;)

Viikonloppuun mahtui muutamat hyvät treenit. Ei niistä sen kummempaa, joten annetaan kuvien kertoa välillä.

Perjantaina vuorossa oli vanha kunnon HIIT. Eli ei muuta kuin hanaa juoksumattoon ja hyvät musat korviin. HIITit on ihanan kamalia, niissä on pakko kääntää sellanen "kipu on kivaa ja tuska taivaallista" -vaihde päälle. :D Mä aloin vasta hiljattain käyttää sykemittaria, ja tässä treenissä syke kävi lähellä 190 ja keskisykekin oli 163. Eli ei mitään ihan kevyttä hommaa :) Jälkeenpäin fiilis on kyllä taivaallinen, suosittelen siis kaivamaan itsestä sen pienen masokistin hetkeksi.

Käytiin perjantaina kamujen kanssa aivan ihanassa pianobaarissa. Elävää musaa hämysessä kellaribaarissa, aivan ihanaa. Tonne tulee varmasti palattua vielä mooonta kertaa.

Lauantaina mua odotti ikävä ylläri salilla: se oli KIINNI :( Olin ignorannu ovessa olleen huomautuksen asiasta, ja harmitti etten ollu tehny salitreeniä edellisenä päivänä HIITin sijaan/lisäksi...

Treenit on kuitenkin tehtävä, ja vuorossa oli sopivasti plyo, joten tein sen sitten taas meidän poraskäytävässä. :D Ei tarvinu edes paljon soveltaa! Koitin tehdä teille videookin idealla "näin teet tehokkaan kotitreenin", mut kuvaaminen oli yksin aika hankalaa ja tuloksena oli hämmentäviä kuvakulmia jotenkin tähän ylläolevaan tyyliin... :D Ehkä joskus paremmalla onnella ja kuvaajan kanssa sitten.

Sunnuntaina siis ei myöskään punttia Johannalle. Kävin tekemässä aamucardion portaita kävelemällä taas, joten saatte näitä hikikuvia nyt sitten taas. Another day another sweaty tank top.

Sunnuntaipäivä huipentui ruokapreppailuun. Nyt on taas lihat, bataatit ja riisit valmiina. Rehut valmistan aterian yhteydessä erikseen, tai sulatan pakasteesta (esim. parsakaalit). Varmaan olis terveellisempää valmistaa itse pakastevihannesten ostamisen sijaan, mutta ovat niin älyttömän paljon edullisempia noi pakasteesta ostetut, että niillä mennään nyt toistaseksi.

Mitäs teidän viikonloppuun kuului? :)

Abs of steel

Mietin tässä vatsalihaksia yksi päivä aamulenkin jälkeen pumppaillessani, että miten erilainen treenityyli vaikuttaa vatsalihaksiinkin. Bikini fitneksessä vyötärön pitää olla kapea ja lihaserottuvuuttakaan ei haeta, joten sellaista kunnon 6-packiä näkee harvalla kilpailijalla. Jokaisella ihmisellä on, uskokaa tai älkää, vatsalihakset olemassa, ja useimmiten jos rasvaprosentti on tosi alhaalla, vatsapalat tulevat näkyviin, oli ne sitten isot tai pikkuruiset. Paksut ja rautaiset tai litteät ja ...no, rautaiset kai nekin voi olla :D

Tällä hetkellä varmaan näkyvin brittiläinen bikini pro-kisaaja Michelle Brannan väittää, ettei treenaa vatsalihaksia erikseen lainkaan, sillä se leventää hänen vyötärölinjaansa, mikä ei tietenkään tässä kategoriassa ole suotavaa. Hänen mukaansa vatsat treenaantuvat lajiin riittävästi muidenkin liikkeiden yhteydessä, ja kun rasvakudos lähtee vyötäröltä höllymästä, "you're able to see some lines". :)

Michellen masu. Kuten huomaatte, Michellellä ei tosiaan ole absit sieltä erottuvimmasta päästä, mutta vyötärö on kapoinen eikä vatsassa taatusti ole mitään ylimääräistäkään. Ja kyllä, pystyt erottamaan "linjoja". ;D Kuva täältä.

Vatsan treenaamisestakin on monenlaisia näkemyksiä ja tarve treenata vatsoja riippuu myös muusta treenistä sekä tietenkin tavoitteista. Bikini fitness -kisaaja ei yleensä treenaa vatsaa samalla tavalla kuin body fitness -kisaaja, koska tavoitteet on erilaisia. On myös totta, että muilla tekemilläsi liikkeillä on merkitystä vatsalihastenkin kehittymiseen. Esimerkiksi syväkyykyissä ja muissa keskivartaloa kuormittavissa ja raskaissa liikkeissä vatsalihakset vahvistuvat siinä sivussa.

Tässä vielä vertailun vuoksi upean figure-kisaajan Nicole Wilkinsin masu. Siitä taitaa löytyä ne abs of steel ;). Kuva Googlen kuvahausta.

Itse treenaan vatsoja pariin otteeseen viikossa pitkiä sarjoja pumppaillen, lähinnä hakien tuntumaa syviin vatsoihin. Mulla ei ole koskaan olleet mitkään super-erottuvat vatsalihakset, vaan kuulun just tuohon "you're able to see some lines" -kategoriaan, heh. (tohon vois tällä hetkellä vielä lisätä että "if you take a closer look", haha) (Ala)vatsasta ei helpolla lähde mulla myöskään rasvat, vaan olen sitä tyyppiä, jolla kasvaa rasvojen karttuessa naisellinen pömppö ja peba. :D Äidin kanssa vertailtiinkin jossain vaiheessa, että vaikka hän on 40+ ja neljä lasta synnyttänyt, meillä on ihan samantyyppiset masut! Joten synnyttäneillä naisillakaan ei ole syytä laittaa pömppöä lasten syyksi. ;) Kyllä tämä ihan geneettistä on ainakin meitsillä eikä tarvi lapsia hankkia pömpön saadakseen.

Siinä sitä mun pömppistä, a.k.a. "take a close look at the lines". :) Kisamasuun on pitkä matka mutta viihdyn tässäkin, ja veikkaan että jopa paremmin. Tai sen näkee joskus sitte!

Mun lempiliikkeitä abseille on

1. vatsarutistukset, joihin kiropraktikkoni antoi oivan vinkin: aktivoi pakaralihakset koko sarjan ajaksi --> tämä rentouttaa lonkankoukistajat, ja työ menee sinne minne pitääkin, eli syville vatsalihaksille.

2. alavatsarutistukset, niin ikään kiropraktikkoni special-neuvoja hyödyntäen. Liike tehdään matolla selällään maaten polvet koukussa ja rutistellaan alavatsalla hyvin pienellä liikkeellä polvia kohti leukaa. Liike on mitättömän näköinen ulospäin, mutta aktivoi jälleen syvät vatsat tehokkaasti.

Minkälaisesta pyykkilaudasta te tykkäätte?

Lontoon kuulumisia

Woohoo, löydettiin tällä viikolla pienen hiipivän epätoivon jälkeen vihdoin uusi koti mun miehen kanssa! Ja se löytykin lähempää kun etsittiin. Oltiin Lontooseen tullessa muutama yö kaverin (joka on myös entinen kämppis) sohvalla, kun hänen nykyinen kämppiksensä päättikin muuttaa vanhoille kotikonnuille länsi-Lontooseen. Jäätiin siis kätevästi tähän kämppään johon aluperin matkalaukkumme roudattiin ja kämppiskin on sama kuin meidän ekan Lontoo-vuoden ajan oli. Mulla on täällä nyt kaks jääkiekkoilijaa kämppiksinä, joten kämpän sisustus koostuu aika pitkälle erilaisista treenikamoista. :D

Laitan jossain vaiheessa Lontoo-kuvia varmaan, mutta koska tää ei ole mikää matkablogi, niin first things first: tässä uuden kodin lähellä on myös ihan toimiva sali, jota oon käynyt tällä viikolla testaamassa muutamaan otteeseen. Kyseessä on halpisketju Fit4Less, joten odotukset ei ollu kovin korkealla guest passin hakiessani, mutta tällä kertaa yllätys oli onneksi positiivinen. Täydellinen sali se ei missään nimessä ole, mutta ihan ok valikoima vapaita painoja, levytankoja, Smith, taljat ja monipuoliset cardio-laitteet takaa sen, että treenit saa kyllä varmasti pientä luovuutta käyttäen niillä eväillä tehtyä. Nyt kun on toistaiseksi vielä mahis käydä salilla melko joustaviin aikoihinkin, niin pystyn välttämään klo 17-20 ruuhkan, jolloin kaikki salit näillä main pamahtaa ihan tukkoon. Fit4Lessillä irrallisen treenikuukauden hinta on n. 25 puntaa, joten kelpo vaihtoehto senkin puolesta.

Mulla oli alkuviikosta iso ongelma nimeltä lenkkareiden puuttuminen, ja se(kin) on vähän hidastanu tätä mun salitreeneihin takasin kiinni pääsemistä... Olin turhan optimistinen kun ajattelin että saan tänne jääneet lenkkarit käyttööni saman tien, mutta eihän me ehditty kaiken kämppien etsimisen keskellä käydä siellä vanhalla kämpällä tonkimassa pahvilaatikoita - eikä niin ikään ole ollut mitään järkeäkään kun ei ole ollut uutta kotia, jonne roudata ne laatikot. Yksi päivä sitten tuskastuin treenitossujen puuttumiseen ja kipasin hakemaan Sports Directista itselleni uudet Niket ;) Ja pidin itseäni idioottina; miks en ole aikasemmin tajunnut ostaa lenkkareitani lastenosastolta, nehän on puolet halvempia siellä?!!!! Mun kokoa 35 ei juuri aikuisten lenkkarivalikoimista löydy, joten siinä mielessä helpompaa suunnistaa suoraan lastenosastolle.. :D Thank God valikoimassa oli muutakin kuin vaaleenpunasta ja kukkasomisteista. Onnistuin löytämään 27 punnalla ihan kivat Niket, jotka saattaa vielä päätyä muuhunkin kuin vain parin päivän väliaikaiskäyttöön.

Sellasta täällä! Vielä on hakusessa parhaat paikat ostaa tänhetkisessä ruokavaliossa olevia sapuskoja. Onneks suurin osa raaka-aineista (mm. lihat, munat, bataatti, osa kasviksista) vaikuttaa täällä olevan edullisempia kuin Suomessa, joten se antaa edes piiienenpientä kompensaatiota pilvissä oleville kämppien vuokrahinnoille. Täällä on myös yleistä, että esimerkiksi kasvikset myydään valmiiksi pilkottuina, ja se vähän helpottaa omaa keittiörumbaa. Kuten sanottu, oon asunut täällä aikasemminkin, mutta nyt on eka kerta kun mulla on valmentajan suunnittelema ruokavalio. Yllättävän helposti ne ruuat on täälläkin kuitenkin kaupoista löytyneet ja vielä löytäneet tiensä pannujen ja kattiloiden kautta minigrip-pusseihin ja mukaan kämppienhakureissuille.

Tuntuu vähän tyhmältä edes kirjoittaa tästä ruokien mukanakuljettamis-aiheesta; miks tehdä jostain asiasta ongelma, kun se ei sitä millään tavalla ole. Itse en myöskään tee syömisistäni muide ihmisten edessä mitään hirveetä rumbaa, vaan nappailen kananpalat vaikka sormin ja kävellessä parempiin suihin, jos ei ruoka-ajan koittaessa satu olemaan aikaa pysähtyä istumaan alas. Kolmen tunnin välein syöminen on oikeasti tosi usein jos ja kun elämässä on muutakin tekemistä kun lapata ruokaa suuhunsa, ja harva ihminen syö niin tiheään tahtiin. Itselle se kuitenkin sopii. Mä väsähdän helposti, jos en saa ruokaa tasasin väliajoin, ja sillon en oo kivaa seuraa kenellekään. Siispä en valita! Tällainenkin on järjestelykysymys ja ennen kaikkea itsestä kiinni.

Train hard <3
Jo

Porrastreeniä syyssäässä

Tänään hilpasin pitkästä aikaa tekemään vanhan kunnon porrastreenin. Se kuuluu ehdottomasti lemppareihin. Mulla ei ole sitä tän hetken treeniohjelmassa ollenkaan, mutta vaihdoin tänään HIITin siihen, kun ajatus salille ja juoksumatolle lähtemisestä tuntui vastenmieliseltä, mutta kuulas syysmetsä sen sijaan houkutteli ;P Tuli mieleen myös kauhuskenaario siitä, että en taida Lontoosta löytää yhtä idyllisiä porrastreeniolosuhteita kuin Suomen metsistä, joten pakko treenata varastoon...

Porrastreeni on hyvää vaihtelua jalkaosaston treenailuun, ja nyt kun säitä on Suomessa vielä jäljellä, suosittelen kokeilemaan :) Hyvä lämmittely alle ja sitten kipittämään! Portaita voi juosta, kävellä tai pomppia ylös-alas monin eri tavoin - tässä yksi hyvä ja tehokas kombo:

2 min porrasjuoksua askelma kerrallaan
2 min porrasjuoksua joka toiselle askelmalle astuen
2 min porrasjuoksua kylki edellä molemmille puolille
20 leveää kyykkyhyppyä portaalle
3 räjähtävää spurttia portaat alhaalta ylös
20 kylkihyppyä portaalle molemmille puolille
5 min hölkkää

Tee tämä setti kolme kertaa kunnon tehoilla läpi, ja kroppa ja mieli kiittää ;)

Hyvien, treeniin soveltuvien  portaiden tuntomerkit?! No tietenkin tarpeeksi pitkät ja jyrkät ;) Nää oli just niin jyrkät ja hapottavat kuin miltä ne näyttää.

Kerran viikossa on ihan hyvä frekvenssi tällaiselle treenille. Tai sitten voit kokeilla tehdä sitä normitreeniesi sijaan tai välissä aina silloin tällöin - erilainen ärsyke kehittää taas kroppaa ja antaa sille uudenlaisia haasteita :)

Uusi treenijakso alkakoon :)

Sain eilen Annalta uudet sali- ja cardio-ohjelmat - ja BOOM! On meinaan HIITtiä ja kovatempoista kiertoharjottelua sen verran, että saadaan taas tästä tytöstä etittyä uusia vaihteita. Koko kropalle etsitään nyt erilaista ärsykettä tekemällä salitreenit pääasiassa sykkeitä reippaasti ylhäällä pitävien kiertoharjottelutreenien muodossa. Kierroksia on neljä per treeni ja jokaisessa n. viisi eri liikettä, jotka tehdään putkeen. Joka kierroksen välissä sykettä kohotetaan vielä 5 minuutin ajan cardiolaitteessa reippaalla tempolla. Huh!

Tänään ekan treenin aikana hiki kyllä virtas kiitettävästi. Sarjojen välissä ei varsinaisia taukoja ole, joten tällä tahdilla tehtävissä treeneissä ei paljon kaverin kanssa jutella itse kierrosten aikana... Jälkeenpäin fiilis on kyllä mahtava, mut auta armias jos joku tulee tielle kun syöksyn silmät hiestä kirvellen liikkeestä toiseen ;D

Näitä kovasykkeisiä treenejä ja cardion suhteellisen isoa määrää (vs. esim. body fitness) moni kyseenalaistaa. Bikini fitneksen ideologia on kuitenkin (ainakin omien valmentajien metodeja seuratessa) se, ettei meillä ole varsinaista off-kautta ollenkaan. Ympäri vuoden ollaan siinä kunnossa, että periaatteessa vois hyvin heittää vaikka kuvauskeikan vatsamakkaroita piilottelematta. Kisakuntoon ei pitäisi olla kuin muutama kilo matkaa, muuten dieetti käy keholle ja aineenvaihdunnalle kuluttavaksi. Varsinkin jos sitä tekee usemman kerran putkeen jojo-systeemillä, eli ensin kunnon bulkkikausi ja sitten rankka dieettausjakso.

Vähän Nahtalia Melon jalkalihaksia tähänkin päivään!

Mä myös uskon että pikavoittoja ei treenaamisessa ole ainakaan jos haluaa pysyvää muutosta; vuosikin on tosi lyhyt aika opettaa kehoa toimimaan uudella tavalla, joten ollaanhan kärsivällisiä. Silti joka ikisellä treenillä on merkitystä ja ne vievät askel askeleelta parempaan oloon, joten siihenkään ei kannata tuudittautua, että "ei sitä muutosta kuitenkaan hetkessä tule, tehdään työ sitte joskus" ;) Joka treeniin siis sen hetken oma paras kehiin, niin ei tarvi jälkeenpäin jossitella, että olisi pystynyt parempaan!

On muuten älyttömän palkitsevaa kuulla jos pystyn toisinaan inspiroimaan jotakuta alottamaan punttitreenit tai tavotteelliseemman treenin! <3 Viime viikolla palauttavan viikon pumppailuja tehdessäni yksi ihana tyttö tuli kertomaan, kuinka hänen alkaa tehdä mieli treenata kovaa mun treenailuja katsellessaan. Mahtavaa! Jos sinä ihana tyttö satut tätä lukemaan, niin toivon sulle loistavia treenihetkiä ja paljon niiden mukanaan tuomaa iloa ja hyvää fiilistä :)

Teille kaikille muillekin: kovia treenejä!!

Tuplatreenipäivä

Tänään on fiilis kyllä aika sekava. Mä olen tänhetkisessä työpaikassani toistaiseksi vikaa viikkoa eli huomenna vikaa päivää. Uudet tuulet siis odottaa ja ne puhaltaa just nyt vähän joka suunnasta! Saispa kristallipallon niin tää elämä olis aika paljon helpompaa.

Tajusin muuten tässä bussissa istuessani ja jäätävän kokosesta treenikassista juttuja penkoessani, että kassi on nielaissut sisäänsä ainakin viis erilaista lusikkaa. :D Kaikki aamukiireen ja mukaan matkalle pakattujen puuroannosten seurausta. Ja niin mua... Tyypillistä mua on myös se, että ellen ois kuumeisesti kaivanu laukkuani, oisin varmaan kantanu näitä kaikkia lusikoita mukanani kunnes laukku ois painanu tonnin ja oisin alkanu himassa ihmetteleen missä kaikki talon lusikat on :D

Treenasin tänään tuplana, kuten monena muunakin päivänä, sillä viikkoon mahtuu yhteensä yhdeksän treeniä. Tänään oli vuorossa porrasplyo, grrauh! Rakastan sitä treeniä! Lisäks puntilla treenasin selän. Tällä viikolla oon halunnu tehdä treenit haipakkaan pois alta koska tiedän ettei messuviikonlopun aikana ole mitään tsäänssejä ehtiä urheilemaan. Ja täytyyhän sitä olla mallioppilas kun koutsikin on koko viikonlopun paikalla - tosin lauantaina itse kisalavalla. ;)

Tälle illalle ois vielä miljoona asiaa tehtävänä, mm. pakkaaminen sisältäen koko viikonlopun ruuat. Toivotaan että omppuhotellihuoneessa on iso jääkaappi :D

Mietteitä treenimotivaatiosta

Innostuin vielä pohtimaan motivaation merkitystä ja omaa motivaatiotani tätä bikini fitness -projektia kohtaan sen seurauksena, että aina tasasin väliajoin joku kysyy, mikä sai mut lähtemään tällaiseen. 

Vaikka fitnessympyrät oli jollain lailla esimerkiksi aiempien töitteni kautta tuttuja, lähdin koko hommaan mukaan sen kummemmin syvällä pelissä kuitenkaan olematta - en siis ole se, joka on jo vuosia lukenut kaikki bikini fitness -blogit läpi, tietää jokaisen kilpakumppaninsa nimen tai kasvot tai edes bikini fitneksen tarkkoja sääntöjä. Vähän noloa tunnustaa, mutta joo, viimeinenkin kohta pitää paikkansa.

Mikä sitten motivoi treenaamiseen? Kokonaisvaltaisesti hyvä olo, joka säteilee jokaiselle elämän osa-alueelle aina parisuhteesta työhön. Tää on mun juttu, rakastan tätä ja tämä antaa mulle energiaa kaikkeen muuhun mitä teen. Elän mieluummin täysillä, energisenä ja onnellisena kuin siten, että teen juttuja puoliteholla vain siksi, että joku muu odottaa mun tekevän valintani toisin (jotain tälläistä muuten varmaan hain blogin nimeäkin miettiessäni).

Kisata aion siksi, että treenaan joka tapauksessa ja kova tavoite motivoi mua. Vaikka se tuntuukin hassulta, en treenaa vain kisoja varten. Kisat kyllä motivoivat tekemään töitä, koska tavoitteet konkretisoituvat ja tulevat tietyllä lailla mitattaviksi. Mä oon kuitenkin elänyt näillä elämäntavoilla jo niin monia vuosia, etten voi sanoa elämäni hirveästi muuttuneen tämän proggiksen myötä. Eväät on kulkeneet töihin mukaan ennenkin, salilla on väännetty rautaa jo vuosia hirveellä innolla ja tsempillä jne. Tarkempaa kaikki toki nyt valmentajan silmien alla taas ollessa on, mutta kun ei siitä tee ongelmaa, se ei ole millään tavalla ongelma. Lähinnä se on ollu vaan mielenkiintosta ja tehny koko hommasta astetta analyyttisempaa.

Asenteesta kaikki kuitenkin lähtee, ja jos se on kunnossa, kaikki maistuu paremmalle (muukin kuin ruoka, heh ;P)! Ok, mulla on eväsboksit laukussa aina mukana, mutta voin ihan yhtä hyvin nauttia sen safkani hyvässä seurassa ja iloisella mielellä - kukaan ei pakota mua syömään omasta, riisiä ja kanaa sisältävästä purnukastani yksin jossain taukohuoneen nurkassa. Se, että olen itse tehnyt ruokani, ei missään tapauksessa ole uhraus. Hyvä ruoka yleisesti on satsaus hyvään fiilikseen pitkällä tähtäimellä.

Monessa eri urheilulajissa niin ikään kilpailleen pikkusiskoni kanssa mietittiin myös meidän kummankin motivoitumista urheiluun ja treenaamiseen. Onkohan se sukuvika, että halu tehdä on kova, eikä treeneihin menoa ole pikkulapsenakaan kyseenalaistettu vaan sinne on lähdetty innolla aina, treenipäiväkirjat pidetty ajan tasalla ja tavoitteet olleet kiikarissa? Muistan, kun ratsastusvalmentaja kysyi multa joskus ikuisuus sitten isoihin kisoihin valmistautuessani, olenko valmis sitten varmasti tekemään ihan älyttömän määrän töitä ja viettämään kaikki kauniit kesäiset päivät hikisenä ja likaisena tallilla kisoihin valmistautuen... Nyökyttelin vain päätäni vaikka sisälläni kiljuin villisti, että tottakai olen, mitään muuta en yhtä paljon haluakkaan! :D Ja niin sitä sitten treenattiin, ja aivan yhtä arvokkaita päiviä kuin se iso kisapäivä, olivat ne jokainen hikinen treenin ja kivojen kavereiden kanssa vietetty päivä ennen itse kisaa.

Kyllä mä senkin ymmärrän, että monesta tää voi kuulostaa joltain, joka on vaan niin kaukana omasta persoonasta, elämäntilanteesta, preferensseistä... Motivaatiota elämäntapamuutokseen voi olla vaikea löytää, jos ja kun muutokset energiatasoissa ei näy yhdessä yössä. Kaikki se on pitkäjänteisen, suunnitelmallisen, mutta hyvällä fiiliksellä tehdyn työn tulosta, ja jokainen, joka elää terveellisesti omasta tahdostaan, tietää sen fiiliksen josta puhun. Pieniä askelia ottaen, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kasvattaen ja omaa asennetta sparraten hyvä tulee. Lupaan, että näistä hommista on kuulkaa apua elämässä ihan siellä salin ulkopuolellakin!

Sen sijaan, että aloit nyt miettiä, mistä kaikesta joudut luopumaan, kun raivaat kalenterista tilaa tunnin treenille joka päivä ja opit tasapainottelemaan hyvää oloa tuovat ruokavalion kanssa, keskity siihen mitä kaikkea ihanaa voit tehdä! Ja miten iloisena, energisenä ja täydellä draivilla voit sen tehdä kun et kuormita kroppaasi huonoilla jutuilla vaan annat sille positiivista ärsykettä jatkuvasti.

Treenaaminen, ruokavalio, elämäntavat...ne eivät missään nimessä ole koko elämä tai sen tärkein sisältö - ne ovat kaikki vain osa elämää, työkaluja kohti onnellisempaa ja elämäniloisempaa SINÄÄ. Miksi jättäisit ne käyttämättä, kun sinulla on vapaus valita?

Viime viikon kuulumisia

Viime viikon treenit sujui yhtä lukuunottamatta aivan mahdottomalla energisyydellä. >:D Perjantaina kuitenkin meinasi jo tytöstä puhti loppua viikon vikan puntin eli tällä kertaa selkätreenin aikana, ja sarjoihin oli varsinkin alussa vaikea saada tiettyä draivia. En tykkää yhtään siitä fiiliksestä, kun lihas tuntuu "löysältä" ja tehoja saa kaivaa jostain penkin alta. Yleensä mulla kuitenkin treenin edetessä tuntuma paranee ja loppujen lopuksi jälkeenpäin jää hymy huulille. Niin silläkin kertaa. Päätin kuitenkin siirtää viikon vikan aamulenkin ja porrastreenin sunnuntaille ja huilia koko lauantain, kun kerran vapaapäivän tarpeessa tunnuin olevan.

Treenitehoista puheenollen, viime viikon loppupuolella otin ensimmäistä kertaa käyttöön myös maltodekstriinin, jota ei aiemmin ole sheikkeriini eksynyt, ja huomaan sen antavan paitsi energiaa, myös pumppia lihaksiin. Oli se sitten nestettä tai mitä vain, mutta jotain sinne lihaksiin kertyy enemmän hiilihydraattipläjäyksen tuloksena. Otan maltoa sekä ennen että jälkeen treenin ja määrä on aika pieni (esim. ennen treeniä 20 g), mutta niin on tyttökin.

(Viime) viikon "mä hikisenä ja rättiväsyneenä mutta niin onnellisena" -kuva, oisko ollu penahaukkatreenin jälkeen. Treenien jälkeen fiilis on poikkeuksetta euforinen vaikkei, ööh, ilme sitä nyt näköjään ihan aina kerrokkaan.

Kuntokuvatkin jäi taas viime viikolta ottamatta (oon tähän mennessä muistanut ottaa/otattaa miehellä yhdet...), joten on se hyvä että jää edes jotain todistusaineistoa kunnon kehittymisestä. Paino on valmennuksen alettua laskenut, mutta vain hyvinhyvin hitaasti eli ehkä noin kilon pari tän viimesen neljän viikon aikana - toivon että se kertoo siitä, että kehonkoostumus menee kohti toivottua suuntaa eli fläsää enemmän painavaa lihasta tulee pikkuhiljaa. Pitäis ehkä alkaa pitää hieman tarkemmin kirjaa painon kehittymisestä ja muistaa tosiaan se kuvien ottaminen säännöllisin väliajoin. Kehitystä kun ei kannata liiaksi vaa'alta tuijotella, vaan keskittyä ennemmin siihen, että kehonkoostumus muuttuu vähärasvaisemmaksi (tiettyyn rajaan asti tottakai ;) ja lihaisammaksi!

Mutta siis mitkä ihmeen kuntokuvat? Jos ei kehonkoostumusmittauksessa ole mahdollista jatkuvasti rampata, kertovat biksuissa edestä, takaa ja sivuilta otetut kuvatkin hyvin, millaista kehitystä kropassa tapahtuu. Kuvat kannattaa ottaa toisiaan vastaavissa olosuhteissa (esimerkiksi lepopäivän aamulla), jolloin ne antavat käsityksen siitä, miten keho muuttuu treenin ja ruokavalion myötä. Kun niitä kuvia muistaa räpsiä ja vertailla edellisiin tasaisin väliajoin, saattaa yllättyä siitä, miten paljon muutosta tapahtuu, vaikka peili ei ole kertonut ollenkaan samaa. :) Silmä tottuu omaan ulkonäköön niin nopeasti, ettei muutosta kovin hyvin peilistä huomaa ainakaan useampaa viikkoa tai kuukautta lyhyemmällä aikavälillä.

Uusi hieno treenikassi! Thanks BBN :)

Eilen järjestin jo sunnuntai-iltojen perinteeksi muodostuneen master chef -tuokion ja kokkailin hiki hatussa evästyksiä tälle ja vähän ens viikollekin. Padoissa ja pannuissa muhi muun muassa täysjyvä- ja punariisiä, bataattiranskiksia, kanaa, kalaa ja vihanneksia. Jälleen taputin itseäni olalle urakan jälkeen; tässähän on seuraavan kymmenen päivän ruuanlaittohuolet tipotiessään! Aamulla näppärästi parit boksit tai pussukat pakkasesta messiin ja kokkailut on sillä kuitattu.

Tän päivän kaupasta haetut hätäeväät duunissa: pakasteparsakaalia, kanan tilalla tonnikalaa, keitetyn riisin tilalla riisikakkuja - ja kurkusta alas nää saadaan vuorisuolan + pizzamausteen avulla... Makuelämys hipoi vähintään mun miehen vakkaripizzerian tonnikalapizzaa.

....Mutta kuinkas sitten kävikään? Vaivalla kokatut eväät oli mun aamulla bussissa istuessani edelleen jääkaapin perukoilla. Fail.

No, huomenna paremmalla onnella (tai muistilla? Vai mikä se oli?).

Treeni-iloa kaikille!

Aina matkalla

Terveisiä Tampere-Helsinki -junasta! Viikko pyörähti taas tutun kaavan mukaan käyntiin maanantaiaamuna tokkurassa junaan kiirehtien. Tuttua on myös aamupuuron höriminen autossa ja meikkaaminen tärisevässä junassa. Ylipäänsä musta tuntuu, että varsin iso osa mun elämästä on viime aikoina mennyt erinäisissä kulkuvälineissä autoista lentokoneisiin.

Ollaankin mun miehen kanssa rakennettu vankka yksimielisyys siitä, että näin parin vuoden epämääräisen etäsuhteilun ja edestakas matkustelun jälkeen olis ihan hauska asua pitkästä aikaa samassa paikassa. Siksipä muutto miehen opiskelujen perään Lontooseen koskeekin tänä syksynä (taas) meitä molempia. Nyt on vaan työ- ja asumiskuvioiden sekä vielä omien opintojen viimeistelemisen sumpliminen käynnissä.

Suomi kutsuu kuitenkin varmasti ensi vuoden aikana useampaan kertaan, eikä vähiten siksi, että mun uudet valmentajat ovat Suomessa. Meidän tiimi, Team 24Gold, on muuten vasta tänä kesänä perustettu ja valmentajina toimii aiemminkin mainitsemani Marjo Krishi ja Anna Virmajoki. Ihan parasta! Näillä naisilla on huikea kokemus fysiikkalajeista ja maailmanmestaruuksia pokattuna useampia :) Näin hyvien valmentajien kanssa oli mahtavaa päästä aloittamaan kisaprojekti.

Viikonloppu meni ystävän häissä, syödessä ja nukkuessa. Käytiin perjantaina mieheni kanssa Tampereen Fressi Sykkeellä rykäisemässä plyo-treeni. Fressin jäsenyys on ollut mulle ihan ykkösvalinta, koska oon tosiaan niin eri paikoissa jatkuvasti. Samalla kortilla pääsen salille niin Helsingissä, Espoossa kuin Tampereella ja vielä superjoustaviin aikoihin. Toimii!

Lauantaina viikon treeneistä sokerina pohjalla oli enää HIIT, jonka kävin tällä kertaa pinkomassa juoksumatolla ennen häihin lähtöä. Kuuden vedon jälkeen oli sellanen olo, että ihan kiva kun tällä viikolla ei ole enää tiedossa muuta kuin palautumista :). Jälkihiki oli vielä kylmän suihkun jälkeen sitä luokkaa, että juhlamekon päälle vetäminen ei ollu se houkuttelevin vaihtoehto :D Eikä se hiki kyllä päässy laskemaan koko päivänä, oli meinaan melkosen lämmin keli...

Transformation in the locker room... :D Hikimonsterista leidiksi, hahaa!

Sunnuntai vierähti aika lailla lepäillessä ja kokkaillessa. Oltiin aika väsähtäneitä... Nukuttiin pitkään ja otettiin vielä päiväunetkin, joten se helpotti ehkä hitusen tätä viikon alotusta. Ruuatkin on nyt eilisen kokkailun tuloksena nätisti muovibokseissa matkalla työpaikalle. No excuses ;)

Loppuun vielä maailman helpoin kuumien kesäpäivien pelastus:

150 g jäisiä marjoja

25 g heraprotskua

20 g manteleita

steviaa maun mukaan

Vettä sen verran kuin blenderi vaatii pyörittääkseen massaa

Sitten vain kaikki hyvään blenderiin ja surrur! On muuten helppoa ja niiin hyvää, että hakkaa jädet mennen tullen, uskokaa pois ;) Suosittelen!

Itse käytän tällä hetkellä tän tekemiseen Bamix-sauvasekotinta, sillä se on kokonsa puolesta tälläselle reissaajalle kätevämpi kuin iso blenderi. Sillä menee myös jäiset marjat smoothiksi, toisin kuin joillain halpisvirityksillä. Ruoanlaittokin on joskus varusteurheilua ;)