Kuvia kisaviikolta

Eka viikko kisojen jälkeen on vierähtänyt aika rauhallisissa tunnelmissa. Kaikeksi onneksi mä pystyin olemaan vielä tän viikon poissa töistä, joten on tullut pääasiassa nukuttua, syötyä ja pistettyä vihdoin alkusyksyn muutosta asti räjähdyksen vallassa ollutta kämppää asumiskelposeen kuosiin. Muutaman kevyen aamuaerobisen ja pari punttia oon käyny tekemässä, mutta pääasiassa palautumisen kannalta on tää viikko mennyt.

Kisojen jälkeinen aika on varmaan monelle kisaajalle melkein haastavinta aikaa, vai olenko väärässä? Meni kilpailu omalta osalta miten tahansa, jälkeenpäin tulee vielä käytyä omia kisakuvia läpi, mietittyä mikä onnistui ja mikä ei, vastailtua sataan tsemppausviestiin myöhässä ja kerrattua kisaviikonlopun tapahtumia jos kenenkin kanssa. Ja ehkä ennen kaikkea mietittyä että mitäs sitä nyt tehdään ja miten edetään. Itselle tämä oli kolmas kisa ja vaikken ole mikään kova jännittäjä niin jälkeenpäin huomaan kyllä että aivot ovat kerranneet tapahtumia vielä aamuisin herätessä tällä viikolla... On tämä laji siinä mielessä niin uskomaton, että kuukausien ajan valmistaudut muutaman minuutin kestävään suoritukseen ja se on ohi nopeammin kuin ehdit edes ymmärtää. Ei ehkä ihme että jälkeenpäin sitä kelailee että mitäs kaikkea silloin tapahtuikaan.

Kokosin vielä mun ja mieheni kännyköistä ja netistä yhteen niitä vähiä kuvia joita tuli expo-viikolta napsittua. Sattumanvarasessa järjestyksessä ja suuri osa erittäin huonolaatuisia (paitsi tietenkin Tommi Mankin ja Mike Sirénin ottamat. heh), enjoy ;)

Yksi Nicolen seminaareista :) Ryhmäfoton aika!

Mun biksut tuli tähän kisaan yhteistyökumppaniltani T Fit Designilta, ja ne oli todella todella kauniit. Voin suositella T Fitiä enemmän kuin lämpimästi: laadukasta työtä ja Tiina on ollut tosi tarkka koko ajan tehden muutoksia mun niin pyytäessä. Jos suunnittelet kisaavasi keväällä ja tarkoituksena on teettää uusi kilpailuasu niin ota nopeasti yhteyttä Tiinaan, sillä keväälle on vielä paikkoja jäljellä (info@tfitdesign.fi).

Biksuista puheen ollen; tässä Nicolen biksut ja kisakorut vuosimallia 2014. Ei paljon kangasta näy swarowskien alta. :) Nicolella on ollut koko kisauransa ajan yksi ja sama bikinisuunnittelija.


Ja toiset vähintään yhtä blingatut.

Randomia mutta niin normaalia: eväät (ne mitä mahtui) tungettu hotellin minikokoseen jääkaappiin...

Poseja treenailemassa Nicolen opissa.

Joku joutu yllättäen jakamaan palkintoja vähemmän edustavissa vaatteissa, noouu :D Oli hieno päästä katsomaan pro-kisa livenä ja tietenkin kunniatehtävä päästä ensimmäisenä onnittelemaan upeita sijoittuneita. Kuvassa palkintonsa ovat saaneet meidän Suomi-kaunottaret Sara Back ja Anna Virmajoki.

Kisa-aamuna fiilis oli kunnon suhteen sellanen ettei tehnyt paljon mieli peiliin tuijotella. Onnistun kuitenkin yleensä ulkoistamaan noi epävarmuuden tunteet aika hyvin joten olin tosi rauhallinen koko päivän: tässä käy niin kuin on tarkoitus eikä stressaaminen auta yhtään mitään, mä ajattelin. Ja niinhän siinä kävi. :)

Mun hiukset laittoi ystäväni Karla; väristä kiitos Nina Tannerille, joka suihkutti Jan Tanalla mulle värin; kisameikin tein omin pikku kätösin kuten aina.

MetroAutolle suurensuuri kiitos kisaviikon auton lainasta! Tällä kulkupelillä saatiin Nicole kiidätettyä aina sinne missä hänen piti seuraavaksi edustaa. :)







Että semmosta tällä kertaa.


Ihanan Jaanan kanssa bäkkärillä, hahaa :D 

Nicolen kanssa kisan jälkeen. Mulla oli riisikakkua suu täynnä tässä kuvassa :'D. Vähän meinas olla liikuttunutta tunnelmaa ilmassa kun N tuli kisan jälkeen vielä onnittelemaan ja hyvästelemään. Mulla oli ihan uskomattoman ihana viikko tän naisen seurassa, opin häneltä paljon ja arvostan nyt henkilön tavattuani ja tutustuttuani entistä enemmän sitä upeaa uraa, jonka hän jo tähän mennessä on tehnyt. Ja lisää on varmasti häneltä luvassa, ei epäilystäkään etteikö olisi. :)

Now or never! Hha. Mun mies sano kisan jälkeisenä päivänä, että nyt mietit sit ihan oikeesti mitä sun on tenhny mieli pitkän aikaa ja mennään hakemaan sitä. Mä koitin miettiä pääni puhki jotain muita herkkuja kuin ne perinteiset sushit ja muut mitä nyt muutenkin on cheat mealeilla ja tankkauksissa syöty... Ja hep, McDonald'sin McFlurry Daim-rouheella, sen mä palavasti halusin!!! MUTTA, sehän osottautu olevan ihan hirveetä shaibaa näin monen vuoden tauon jälkeen. En olis ikinä uskonu että joskus sanon näin, mutta se maistu loppua kohden ihan kuvottavalta. Ei sillä etteikö ruoka ja herkut noin muuten olis tällä viikolla maistunu, mutta toi oli kyllä suuremmassa määrin aivan järkyttävää pelkältä sokrulta ja joltain teolliselta massalta maistuvaa mömmöä...

Ja tutut kuviot rullaa jälleen. Happy fitness for all of us ;)

Tästä eteenpäin EI perse edellä puuhun vaan suunnitelmallisesti ja järkeä käyttäen eteenpäin! :D

EM-reissutarinoita part I

Heii :) EM-kisoista ja -kisareissusta on toivuttu hitaasti mutta varmasti. Kuluneen viikon olen ottanut levon ja palautumisen kannalta, vaikka kisan jättämä pettymys on kaivellut hampaankolossa sen verran, että salilta on ollut vaikea pysytellä poissa. Kuten moni teistä on saattanut jo muilta tiedonlähteiltä kuulla, sijoitukseni oli EM-kisassa 8., ja olin hurjan pettynyt siihen. Vielä tähänkään päivään mennessä pettymys ei ole vaihtunut tyytyväisyydeksi, vaikka toki järjellä ajateltuna tiedän, ettei 8. sija euroopanmestaruuskisoissa mikään räikeä rimanalitus ole. Finaalipaikka oli silti toiveena itsellä vaikken sitä ääneen myöntänytkään edes itselleni, ja kun sitä ei tullut, niin eipä sitä tullut itseä olalle taputeltua vaan pikemminkin kelailtua, että mikä meni vikaan. Oliko kunto vieläkin liian pehmeä? Oliko mun poseeraus EM-lavalle liian pliisua ja vähäeleistä? Näytinkö ehkä epävarmalta ja liian tiedostavalta ja verottiko se rentoutta ja tilanteesta nauttimista? Annoinko kaverilta viime tipassa lainattujen kenkien häiritä suoritusta ja näkyä liikaa kävelyssä? VAI oliko nyt vaan niin, että tällä kertaa tuomarit ei tykänneet mun pärstästä?

Varmaan osittain kaikkien pienten sattumien summa, että jäin lopulta parin pisteen päähän finaalipaikasta. Finaaliin päästessäni olisin saanut mahdollisuuden olla lavalla ainoastaan viiden muun tytön kanssa, jolloin olisin saanut tuomareilta enemmän huomiota. Nyt 26 kaunottaren joukosta selvisin kyllä 15 joukkoon, mutta sen jälkeen tie katkesi, ja mun fiilis oli lähinnä se, että nyt olen pettänyt kaikkien odotukset...

No, kuten sanottua, pettymykset ja vaikeudet ovat ne, jotka ihmistä yleensä kasvattavat eniten. Siitä olen erinomaisen tyytyväinen, että olen jo aiemmin käynyt päässäni läpi sen, että "kisaajaminä" ja "minä" on kaksi eri asiaa, eikä kisamenestys muodosta mun arvoani millään tasolla. Olen se sama Johanna menestyin kisoissa tai en, ja sillä hyvä. Urheilijana tietysti ottaa päähän ja ärsyttää, mutta ei tämä huonosti mennyt kisa ole saanut mua tuntemaan itseäni jotenkin huonommaksi ihmiseksi, onneksi. Tästä jatkuu treenit ja kaikki muu taas uudella tsempillä. :)

Hieman mua taas tuolla EM-kisoissa kävi ihmetyttämään bikinilavoilla yksi juttu. Ensimmäisenä poseeraustyylit. Siinä missä Suomen kisoissa ollaan lavalla aika rauhassa ja esitetään se fysiikka melko maltillisella tyylillä, tuolla näytti meno lavalla välillä kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin IFBB:n bikinikisoissa... Sellasta paikallaan pyörimistä en ole nähnyt missään, en pro-kisoja katsoessa, en Suomessa tai muuallakaan. En ehtinyt sopeuttaa omaa poseerausta tarpeeksi siihen suuntaan ja oma poseeraus taisi jäädä ihan liian huomaamattomaksi ja vähäeleiseksi.

Oma kunto jäi tällä kertaa hivenen nesteiseksi. Mulla oli paitsi kuukautiset tottakai sopivasti kisojen aikana, myös aika paljon turhaa stressiä kisaa edeltävän vuorokauden aikana, ja luulen että nää olivat pääsyyt nesteisyyteen. Varsinkin vatsan seutu jäi ihan turhaan pehmeän näköiseksi ja paksunsi mun suht lyhyttä keskikroppaa.

Mutta selittelyt sikseen ;D Nyt niitä reissukuvia, jotka kaikkia varmasti kiinnostaa enemmän kuin mun lätinät!

Reissua edelsi tottakai ruokapreppaus, joka tosin oli aika light-versio viimeistelyviikon kevyen menun ansiosta :)

Matkalla lentokentälle...

Tästä välistä mulla ei ollut yhtäkään kuvaa. Olin muutenkin aika laiska kuvaaja reissussa, koska ympärillä vilisi hienot kamerat ja luotin siihen, että hienoja kuvia matkasta varmasti jälkikäteen löytyy eikä mun tarvi poloista vanhaa iPhoneani räpsiä taas kerran täyteen. :)

Mun mies saapui Santa Susannaan torstaina päivällä, joten sain valmistautua ja relata hänen kanssaan ennen kisaa.

Aamupala? :D

Tältä näytti Johannan hotellihuone suurimman osan ajasta... Kaikki putilot ja eväät sulassa sovussa, lennosta suuhun millon mikäkin vitamiini tai pala banaania, ja seuraavalle etapille :D Löydätkö kuvasta mm. keitettyjä kananmunia, Pro Tanin, valkkaripullon, vesipullon, parsaa, yrttejä jne. jne..?

Yksi parhaista jutuista reissulla oli tietysti uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen! <3 Kuvassa Sara Back ja Milla Kelahaara. Sara oli reissussa huoltajan roolissa ja Milla puolestaan kisasi bikini-junnuissa.

Kesäinen kuvauslookki :)

Ihanat naiset altaalla...ja joku turisti pakotettiin kans kuvaan aamulenkiltään :D hihi. Kuva Joonaksen instagramista.

Whiii

Taas tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen, että mikä meni vikaan? Edellisenä iltana masu oli paljon "flätimpi" ja muutenkin kunto kuivempi kuin seuraavan päivän kisassa... Eli viimeistelyjä pitää seuraavaan kisaan ehkä fiksailla hieman. Tai sitten vaan eliminoida kaikki mahdolliset stressitekijät paremmin.

Kisa-aamuna olin taas hereillä ihan liian aikasin :/ Ei nukuttanut, kenkäsäätö stressas...ja lisäksi peiliin katsoessani mua katsoi vastaan pieni vihreä nainen!!! KÄÄK.

Kilpailuun valmistautuminen, tai lähinnä vika vuorokausi ei tosiaan tällä kertaa mennyt omalta osaltani ihan putkeen. Sain edellisenä iltana kuulla, että kansainvälisten sääntöjen mukaan bikinikisaajan kengissä ei saa olla platformia lainkaan, kun Suomessa sääntö oli juuri muutettu siten, että maksimikorkeus on platformille 1 cm. Tyhmänä en ollut erikseen tarkistanut kv-sääntöjä, vaan luotin, että ne ovat samat kuin Suomessa. Niinpä illalla sain kyllä pistää ison mietintämyssyn päähän, kun aloin kelailla vaihtoehtojani saada vielä alle vuorokaudessa omankokoiset sääntöjen mukaiset kisakengät. Siinä harkittiin kaikkea platformin pois sahaamisesta tavallisten korkokenkien ostamiseen, ja lopulta ei auttanut kuin yrittää nukkua ja uskoa, että asia seuraavana päivänä ehtii vielä jotenkin järjestyä. Itse kun olen hobittipituuteni lisäksi vielä pienijalkainen (koko 35), niin eipä noita kenkien lainaajiakaan pursunnut ovista ja ikkunoista.

Aamulla onneksi sain koko joukkueen toiseksi pienimmät kengät omistavalta EM-voittaja Tiina Vaskelaiselta luvan lainata hänen platformittomia kenkiään. Koska Tiina kuitenkin kisasi itse ennen minua, ei minulla ollut mahdollisuutta harjoitella uusilla kengillä käppäilyä etukäteen. Ainoa havainto oli, että vaikka kengät pienet olivatkin, olivat ne mulle auttamattoman isot. Mietin kuumeisesti vaihtoehtoja, ja toiminnan naisena päätin, että kengät on teipattava mun jalkaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut lavalla jaloista lentelevät kengät, not good... Suuri kiitos tiimin huoltajalle eli Pajusen Piialle, joka teki varmasti pikajuoksuennätyksen hakiessaan EM-kultamitali kaulassaan lavalta astelevalta Tiinalta mulle kengät. :D Piia teippasi taidokkaasti ja tukevasti kengät mun jalkaan, ja eipähän irronneet lavalla! Pystyssäkin pysyttiin uusilla kengillä. ;)

Toinen pieni lisäkommellus aamuun oli se, että viime kisoissa mulla niin hyvin toiminut väri oli tällä kertaa muuttunut yön aikana vihertäväksi... Se oli a) aivan liian vaalea ja b) vihreä. Olin kauhuissani, koska en todellakaan tiennyt, voiko väriä enää päivän aikana pelastaa. No, sitä stressasin turhaan, sillä väri todellakin oli pelastettavissa, mutta kun ensimmäistä kertaa tuollaiseen ongelmaan törmää on siinä ratkaisukeinot itsellä aika vähissä. Onneksi oli huoltotiimillinen kokeneita värinlevittäjiä mukana, joten selvisin pinteestä. :)

Kisapaikalla tuntien ja taas tuntien odottelu sujui uskomattoman hitaasti mutta edes hyvässä seurassa :)

Koutsin kainalossa kisan jälkeen. Kiitos Annalle kaikesta tuesta taas kerran.
Pettymys ei näy mun kasvoilta tässä kuvassa, mutta pettynyt kuitenkin olin. Jännä muuten, etten ole missään vaiheessa tähänkään päivään mennessä reagoinut kisan jättämään pettymykseen itkemällä tai muullakaan voimakkaalla tunnepurkauksella...lähinnä vaan sellanen pieni nakertava ketutus ja turhautuminen on kalvanut mielen syövereissä.

Kisan jälkeen Suomessa oon ehtinyt ainakin nautiskelemaan ihanasta auringosta <3

...ja pitkään kaipaamastani sushista...

...karjalanpiirakoista... <3 Ja kaikesta muusta ihanasta!

Salillekin ehdin jo tehdä kaiken hiilaritankkauksen jälkeen comebackin. Jeee <3

BOOM! ;) Tämä tyttö lähtee metsästämään kehitystä uudella innolla!

Tämä viikko on tosiaan mennyt fiilispohjalta syöden ja treenien osalta ihan minimillä ja useimpina päivinä täyslevon kannalta. Lepohan on aina kuin laittais rahaa pankkiin, eikö niin! ;) Olen syönyt kaikkea, mitä on viime viikkoina tehnyt mieli: sushia, riisi"puuroa", karjalanpiirakoita, hedelmiä, lohta, pestoa, proteiinipatukoita, kaakaonibsejä, MACAA :D, karkkia, jätskiä... Jännä, että pääasiassa mieli on kuitenkin tehnyt monipuolisia kasviksia :D Mä olen syönyt nyt pitkän aikaa pelkkiä vihreitä rehuja, ja kunnon wokkivihannekset maistuu kyllä melkosen hyvältä sen jälkeen. :) Heh. Kaikella on aikansa!

Tästä suunta on vain ylöspäin. Palaan astialle varsinaisten kisakuvien kanssa lähipäivinä!

Treenatkaahan kovaa ja nauttikaa alkaneesta kesästä <3

Terkut Espanjasta!

Hola! Espanjassa ollaan! Santa Susanna on kiva pikkukaupunki, joka sopii hyvin tällasen reissun miljööksi: tekemistä on, muttei liikaa. Jos olisi iso kaupunki niin mun tekis koko ajan mieli mennä ympäriinsä pää kolmantena jalkana ja nähdä kaikki, mutta nyt pystyy myös hyvillä mielin relata hotellilla. Kuumuus saattaa vähän keräillä nestettä kroppaan, joten liikaa auringossa lekottelua joutuu nyt vähän välttelemään.

Viimeistelyt on käynnissä ja toivon että loppuaika ennen kisaa sujuu suunnitelmien mukaan. Olo on ollut tosi hyvä, ja positiivinen energia on virrannut, joten tällä kun sais mennä kisaan saakka niin jes! :) Bikini fitness on euroopanmestaruuskisoissa lajeista viimeinen eli kisataan sunnuntai-iltana. Aluksi aattelin et ei voi olla totta, mä en siis pääse päivääkään nauttimaan Espanjan ruuista tällä reissulla...mutta se nyt on tällä reissulla aika toissijanen juttu ehkä kuitenkin. :D Ja toisaalta on ollut kiva, että nyt on aikaa rauhassa vielä relata ennen kisaa täällä paikan päälläkin eikä ole tarvinnut heti ruveta maalaushommiin ja viime hetken valmisteluihin. Oon tutustunut myös superkivoihin tyyppeihin täällä!

Bikini fitness pro Sara Back ja bikini fitness juniorikisaaja Milla Kelahaara

Muistakaa seurata mua Instagramissa (instagram.com/johanna_hermans) koska siellä päivittelen tiheämmin kuulumisia! Netti on täällä nyt vähän satunnaisesti käytössä, mutta koitan muistaa ahkerasti ikuistaa reissua, koska täällä on KIVAAA :D

Kiitos tsemppiviesteistä ihanat tsempparit! Pidän suomenlippua korkealla täällä ;) <3

Hetkiä Fitness Classicia edeltäneiltä päiviltä

Back in business! EM-preppiruokavalioon ja -treeneihin siirrytty ja sushit sun muut herkut parhaan mukaan työnnetty pois ajatuksista seuraavan kuukauden ajaksi. Olo tuntuu ihanan levänneeltä, vaikkei tässä nyt ihan hirveesti ole ehtiny laakereillaan lekotella. Varmaan innostuksella on osuutensa asiaan... Mulla on nälkä nähdä mihin pystyn ja viedä EM:iin nyt viikonloppuna nähtyä parempi kunto, joten sen eteen on sitten pakko tehdä kunnolla hommia.

Nyt tekin kuitenkin mieli alkaa muistella menneitä ja Fitness Classiciin valmistautumista vielä hetken verran, joten kurkistetaas taas kännykän kuvakansion syövereihin :)

Joku päivä jossain välissä :)

Mun dieetti ja viimeistelyt eteni siten, että ne vaan tiukentui loppua kohti. Toisin kuin esimerkiksi meidän tiimin toisella kisaajalla, mulla oli vielä viikkoa ennen kisaa suht nesteinen kunto ja se piti kuivatella vielä niin hyvin kuin siinä ajassa kyettiin. Viimeiset päivät oli siis ruuan suhteen aika karuja, mutta eipä se sinänsä pahalta tuntunut kun treenejäkään ei siinä vaiheessa enää oikein edes treeneiksi voinut kutsua.

Hiilareiden vähyys sai mun pään aluksi niin hitaalle, että mietin mitä tuleekaan esimerkiksi viimeistelyviikon aikana edessä olleesta gradusemmasta, jossa pitäisi jotain ehkä edes hiven älyllistä aivotoimintaa muistuttavaa tekstiä päästää ulos suustaan. Kaikeksi onneksi mun lyhyen karppauskokeilun pahin vaihe olikin nimenomaan ne pari ekaa päivää, joiden aikana ajatus juoksi (tai laahusti) hitaammin kuin mitä edes meikäläiseltä on totuttu näkemään... :D Siitä se fiilis ja jopa aivotoiminta sitten lähti uuteen nousuun, ja loppuviikosta jo pystyin ajattelemaan jotakuinkin järkeviä ohikiitävien hetkisten verran ja myös täpinöin tulevia kisoja entiseen malliin.

Viimeistelyviikolla viimeisteltiin paitsi kuntoa, myös kaikkea muuta ulkoiseen olemukseen liittyvää :). Pääsin taas Suvi Parhankankaan hellään huomaan hoidattamaan kynsiä ja kasvoja. Se fiilis, kun kävelin kauneushoitolasta ulos pitkästä aikaa ja posket oli kuin se kuuluisa vauvan pylly! Suvi teki taikojaan kemiallisen ihonpuhdistuksen ja timanttihionnan avulla ja oli kyllä pitkästä aikaa hoidetun näköiset kasvot. Kiitos Suvi <3 Suosittelen jokaista kunnon ihon kesäkuntoon laittamista kaipaavaa vierailemaan Tampereen Kauneusateljéssa!

Kauneusateljéssa vierailun jälkeen vierailin Tampereen Fressillä :)

Kynnet lähikuvassa. Yksinkertainen on kaunista <3

Vikalla viikolla kävin tekemässä taas yhdet kuvaukset Oi! Oi! Brazilin kanssa. Olin ihan kuolemanväsynyt ja poseeraaminen ja vaatekertojen päälle ja pois kiskominen oli yllättävän rankkaa noin lähellä kisoja. Olin ajatellut, että kunto mahtaa alkaa olla kuvaamiskelpoinen tuossa vaiheessa, mutta eipä tullut mieleen että energiatasotkin saattaisi olla sen kunnon veroiset. No, saatiin kunnialla ainakin jotain purkkiin.

Kun vikoja treenejä alettiin viikolla viedä, alkoi energiaakin taas olla. Mulle jäi elävästi mieleen viimenen aamucardio, jonka tein poikkeuksellisesti ulkona reippaasti kävellen. Arska paistoi ja mun mieli oli niin kevyt kuin olla voi... Ne fiilikset, mitä kisoihin valmistautuminen on mukanaan tuonut on olleet kyllä välillä jotain uskomattoman ihanaa. Se kaikki vaikeuksien voittaminen, urheilun tuoma nautinto, odotus, kaikki se kun päätät vaan uskoa omaan tekemiseen ja antaa sen kantaa. Mä toivon, että tällasia fiiliksiä liittyis myös tuleviin kisapreppeihin, mutta uskon, että tässä ensimmäisessä saattoi kuitenkin olla jotain ihan ainutlaatuista jonka voi kokea vain kerran.

Ihan ihan vikan treenin kävin tutusti tekemässä Kampin Fressillä. Hapoille meni helposti siitä huolimatta, että treeni oli nopeaa ja kevyttä pumppailua. Joten infrapunasaunaan mars. :)

Sitten olikin yhtäkkiä perjantai ja aika rekisteröityä kisaan. Me käytiin Lissun kanssa kimpassa Kultsalla nöyttämässä biksujen alaosaa ja hyväksyttämässä ne, ja siellähän oli meidän ihana Marjokin paikalla tottakai. Mut mitattiin muuten rekisteröitymisessä 153,5 cm pituiseksi, mitä en todellakaan ole. Mä oon satavarmasti 155,5 cm PITKÄ :D Kyllä oli mitta nyt pahemman kerran väärässä :'''D

Annan luona ihasteltiin meidän biksuja vielä kaikessa kimmellyksessään... Oon edelleen ihan rakastunut noihin Sannan bikineihin, joissa kisasin Fitness Classicissa.

Maalari maalasin taloa... Maalausprojekti oli mun eka, kuten kaikki muukin tässä kisassa. Vinkkinä onnistuneeseen väriin voin sanoa, että se ihon kuoriminen ja rasvaaminen ennen kisaa ei todellakaan ole turhaa...

Loppuviikosta aloin näyttää jo aika kirpulta.

Tajusin onneks vaihtaa tummat lakanat kisavärin levityksen jälkeen, koska, noh, joka paikka johon sen jälkeen koskin oli siinä värissä.

Heräsin lauantai-aamuna kevyellä päivetyksellä varustettuna :)

Viimeset Marjolle ja Annalle lähetetyt kuntokuvat. Ehkä voin jo julkasta näitä täällä kun kaapista on tultu ulos ja ootte jo nähneet mut lavallakin :D
Tähän jäikin sitten muuten kunnon tarkkailu vikoina päivinä. Hengasin koko ajan pitkät vaatteet päällä, enkä todellakaan halunnu nähdä itteeni peilistä. Tiesin, että valkut tietää mikä lavalla on hyvä, omaan silmään näytin vaan laiheliinilta, joten en kattonu aiheelliseksi tuijotella kuntoa ja stressata mieltä sillä.

Lauantaina pääsin taas hiilareiden kimppuun, nammmmm

:P Oli muuten jännä, että lauantai olikin lopulta erityisen väsähtänyt päivä, vaikka sain sillon tankata hiilareita taas. Mulla ilmeisesti heitteli verensokerit häränpyllyä, koska olin kyllä super-äksy ja nälkänenkin ihan koko päivän.

Ajattelin sitten vikana päivänä ennen kisaa ruveta harjottelemaan meikkausta pitkästä aikaa. ;D Ihan hyvä idea sinänsä, kun en tosiaan meikkaajaa ollu suunnitellu palkkaavani. Toi meikki näytti ihan supertummalta luonnossa, mutta oli silti tosi laimee versio itse kisameikistä, jonka tein sunnuntaina. Huulet oli ainoot, jotka teinkin kisoihin vaaleampina, koska en vaan kestä noin tummaa huulipunaa itelläni, heh. 

Näitä purnukoita kuolasin koko loppuviikon. Sain Kampin Ruohonjuurelta testiin tälläsiä ihanuuksia, joita mun on tarkoitus teille esitellä jatkossa. Tässä on siis kasviperäisistä raaka-aineista tehtyjä protskujauheita ja muita superfood-ihanuuksia. Nyt tää kisaprepin jatkuminen EM:iä kohti vähän hidastaa mun testailumahdollisuuksia, mutta paria tuotetta oon kyllä jo ehtinyt maistella ja niistä myöhemmin lisää... NAM.

Silmäpussit, anyone?

Tää on ihan paras muistutus siitä, että vaikka kuinka kisakunto näyttäis lavalla hyvältä, niin "luonnossa" se ei usein oo kovin mairitteleva. Mun silmään ainakaan. Mä näytän tässä omasta mielestäni ihan pikkuruiselta nälkälapselta, jolla vaatteet roikkuu päällä kun henkarissa :'D

Kuva saattaa olla lavastettu...tai sitten ei... :D

Vikana päivänä en oikeestaan tehnyt enää mitään muuta kuin relasin pyjama päällä, söin niitä hiilariherkkujani ja olin omissa maailmoissani. Niin ja tein mä sen koemeikin ja hääräilin jotain yleistä mitä ei ollut ennen sitä ehtinyt. Mä tein tietosen valinnan olla seuraamatta mitään lauantain tuloksia Fitness Classicista. Samoin pysyttelin poissa some-kanavista mahdollisimman tehokkaasti. En halunnu nähdä mitään kuvia, tai kuulla kenenkään fiiliksistä. Halusin vaan chillailla kotona ja pitää ajatukset mahdollisimman paljon jossain muualla kuin itse kisassa. Tai tottakai sitä kisaa tuli mietittyä ja poseerauksia käytyä mielessä läpi, mutta koitin luoda vaan mahdollisimman positiiviset fibat itselleni siitä ja olla miettimättä mitään, mikä voisi pilata tulevan päivän. Illalla relasin ja vietin laatuaikaa pikkusiskon kanssa ja menin nukkumaan heti kun vähänkin tuntui siltä että uni saattais tulla.

Kisa-aamuna mulla oli kello herättämässä ja motivoimassa pyyhkimään nopsasti unihiekat pois silmistä...

Heh. Asennetta pitää olla.

...mutta kuinkas kävikään. Kelloa ei paljon tarvittu, koska olin tikkana ylhäällä 5 jälkeen. Haha, mä, aamu-unisten kruunaamaton kuningatar. Ei jänskänny yhtään, ei. ;)

Tää tais olla ainoa mitä varsinaisesti söin ennen kisapaikalle tuloa... Kuivahtanu broilerinpalanen ja bataattia about ruokalusikallinen :D Niin ja kahvi.

Kisapäivään ei tosiaan liittynyt mitään kovin vahvoja tunteita, kuten jo viime postauksessa taisin mainita. Mä halusin tehdä valmistelut pilkulleen oikein, ja olla kerrankin ajoissa. Kaikkein inhottavin tunne koko kisapäivän aikana oli jano - koko ajan meinasin vahingossa mennä juomaan vettä, kun jano oli vaan niin kova.

Kisa-aamun look. FRESH :D Ei kannata tuomita ulkonäön perusteella tota kasvonaamiota - se on yhtä tehokas kuin rumakin :D

Sitten ollaankin jo Annan luona vikat värit levitettynä ja muutenkin puunattuna. Pöllin tän kuvan Annan poikaystävän instagramista!

Vielä vähän paplaria päällimmäisiin suortuviin ja valmista tuli.

:D toi paplari. Ei lisättävää.

Tää on ainoo kuva, jonka oon onnistunu kisapaikalta ottamaan. Mun miehelle lähettämä kuva, jonka lähetin ajatuksella "mulla on ihan liikaa meikkiä/mä en tunnista itteeni peilistä/mä en näytä yhtään iteltäni/apua"...

Huoltaja-Jaana onneks kuvaili meitä vähäsen :) Siinä minä ja Lissu menossa varmaan ekan kerran lauteille!

Tää fiilis... Kiitos Voimariini tän hetken ikuistamisesta! Anna oli jakamassa palkintoja, mä itkin ja se huusi mun korvaan niin nopeesti kaikkee etten saanu mitään muuta selvää kuin että "nainen, sä lähet EM-kisoihin" :::DD <3 <3

Vielä kerran...onnenkyyneleet <3 Kuva body.pictures.fi

Lissu, mä ja Jaana ansaitulla skumpalla <3 Toi fiilis <3

Kisojen jälkeen ekana mut nappasi käsiinsä antidopingtoimikunnan edustaja, ja siinä meni mun tsäänssit mennä juhlimaan villisti voittoa tiimikamujen ja muiden kanssa. No, kannatan ehdottomasti puhdasta urheilua, joten ei valittamista. Ainoo vaan, että istuin testihuoneessa pienen ikuisuuden ja join vettä non-stoppina, koska kroppa oli vaan niin kuiva, ettei ollu paljon mistä näytettä antaa.

Porukoille mennessä ihana äiti oli muistanu mun haaveilleen viikolla sushista, ja siellä odotti kotitekoset makirullat mua <3 Mikään ei ois maistunu paremmalta siinä hetkessä! Ah.

Ajettiin siinä saman illan aikana vielä Tampereelle, mistä meillä oli maanantaina lento Lontooseen miehen kanssa.

Ihania hetkiä, nää haluan muistaa aina.

<3