Heippa! Olette toivoneet ruokavaliopostauksia, joten täältä pesee! Yritin tänään vaihtelevalla menestyksellä kuvata kaiken, mitä suustani alas päivän aikana laitan...
Mutta huomasin jo samantien, että osa ruuista on jäänyt kylmästi kuvaussessioista paitsi.
Tänään mulla on ollut lepopäivä, jonka aikana olen tehnyt ainoastaan palauttavan kävelylenkin raikkaassa ulkoilmassa. Treenilataria ja palautusjuomaa ei siis tänään ole tarvittu. Muutoin sellaiset tulevat tietenkin tämän kaiken päälle vielä buustaamaan salihommeleita.
Ateria 1.
Aamu alkaa poikkeuksetta ihastuttavan värisellä litkulla ja kourallisella erilaisia lisäravinteita. Nyt jo huokailette ihastuksesta, eiks vaan? ;) Kuvassa näkyvä vihreä mönjä on veteen sekoitettua chlorellaa, merilevää, joka on uskomattoman ravintorikasta ja jolla on mm. elimistöä puhdistavia vaikutuksia. Chlorella boostaa myös ruuansulatusta ja tukee maksan toimintaa. Todellista superruokaa siis ;) Namilitkuun on sekoitettu myös
l-glutamiinia, lihassolujen hajoamista ehkäisevää sekä immuniteettia parantavaa aminohappoa.
Muut aamulla nappaamani lisäravinteet ovat melko "peruskauraa", eli omega-3-rasvahappoja sekä mineraaleja ja vitamiineja, joita kovilla oleva keho kuluttaa paljon. Erityistä huolta pidän aina D-vitamiinin riittävästä saannista, pitäkää tekin! D-vitamiinilla on todettu olevan todella laajoja vaikutuksia terveyteen, joten sen saannista täytyy pitää kiinni kynsin hampain.
Seuraavaksi, jos aamulenkkiä ei ole tiedossa, suuntaan katseen mihinkäs muualle kuin munavarastoihin! ;) Mulla on viime aikoina onneksi ollut mahdollisuus hakea isoja määriä munia suoraan kanalasta, mutta nyt täytyy kehitellä plan B, kun maalla ei ole tarkoitus liikkua yhtä tiheään kuin kesällä. Munia nimittäin menee päivässä kiitettävä määrä, melkein kokonainen paketillinen (sellainen normikokoinen 10 munaa sisältävä, you know).
Kuvassa näkyy myös kaksi mulle tärkeää ruokavalion komponenttia, eli himalajansuola ja kookosöljy. Toivon, että melkein kaikille alkaa pikku hiljaa olla selvää, että sitä perinteistä pöytäsuolaa EI kannata syödä - vaihtakaa se himalajansuolaan tai merisuolaan ja kroppa kiittää. Luonnolliset suolanlähteet ovat keholle välttämättömiä, ja niitä se osaa myös hyödyntää oikein täyttämällä kivennäisvarastonsa. Teollinen suola on lähestulkoon myrkkyä keholle.
Neitsytkookosöljyllä on niin ikään lukemattomia terveysvaikutuksia: immuniteetin tukeminen, aineenvaihdunnan, kilpirauhasen ja hermoston toiminnan parantaminen, ihon vahvistaminen...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kookosöljy kestää myös kuumentamista hyvin, joten se soveltuu ruuanlaittoon mainiosti. Bonuksena: kookosöljy on mulle myös illan viimeinen elintarvike, sillä puhdistan sillä nassuni :)
Tää on mulle niiin tuttu näky aamuisin: kaurapuurot ja valkuaismunakkaat tulilla! Jos tiedän etukäteen, että aamusta on tulossa superkiireinen, preppaan aamiaisenkin edellisenä päivänä valmiiksi, mutta pääsääntöisesti tykkään sen valmistaa vasta juuri ennen syömistä.
Tässä ei nyt ole hienoa esteettistä kuvaa itse valmiista aamupalalautasesta, mutta hyvin hautuneen kaurapuuron sekaan sekoittelen vielä aimo annoksen jäisiä marjoja, jotka jäähdyttävät puuron nopeasti syömäkelpoiseksi.
Ateria 2.
Aamupäivän herasmoothie <3 Mitä enää tekisinkään ilman näitä? Tätä settiä oon hehkuttanut aiemminkin, ja ohje tämän ihanuuden luomiseen on maailman yksinkertaisin: jäisiä marjoja,
heraa, mahdollisesti makeutusainetta ja tarvittava määrä vettä sekaisin kunnon blenderissä tai sauvasekottimella. Better than ice-cream. Käytän itse BBN:n
Water Whey -heraa, josta ainakin French vanilla - ja White chocolate -maut menevät täydellisesti tähän.
Smoothien yhteydessä syön yleensä myös pienen kourallisen manteleita, joista saa hormonitoiminnan kannalta oleellisia hyviä rasvahappoja.
Ateria 3.
Lounas on näistä ehkä se perinteisin "bodarisafka": kanaa, riisiä ja parsakaalia. Jottei parsat ihan korvista ulos pääsisi pursuamaan, vaihtelen niitä välillä muihin (vihreisiin) vihanneksiin, esim. vihreisiin papuihin tai kukkakaaliin.
Riisivinkkinä tää kuvassa näkyvä punariisi, jossa on kiva pureskeltava rakenne ja jos ei muuta, se ainakin näyttää lautasella kivemmalta kuin perinteinen täysjyväriisi. ;)
Ateria 4.
Päivällistä varten joutui suorittamaan tällä kertaa vähän isomman prepin, sillä olen mun porukoilla nyt, ja pakastimesta oli mun valmiiksi annostellut pussukat päässeet loppumaan. Siispä bataatit siivuiksi ja uuniin kypsymään! Bataatti on ihan parasta lisuketta, makeaa ja ihanan pehmeää ihan sellaisenaan. Sen maku ei pahemmin kärsi tavasta, jolla sen yleensä nautin...eli aamulla pakastimesta sulamaan, sitten päivä mukana treenikassissa muussautuen ja illalla just sopivasti sulaneena parempiin suihin.
(Lämmin ruoka, mitä se on?) Tänään mulla oli kuitenkin luksus-tsäänssi nautiskella bataatti vasta uunista tulleena.
Vähärasvaista jauhelihaa syön pikkupikkupihvin per päivä. Tänään paistelin saman tien piffejä myös perheelle, ja kukin tyylillään: he kokosivat niistä herkkuburgereita, itselleni taas lastasin ihanan salaatin.
Useimmiten paistan lihat uunissa, koska rasvaa niiden paistamisessa en erikseen käytä, mutta jauhelihassa (vähärasvaisessakin sellaisessa) on itsessään sen verran rasvaa, ettei se kärtsää saman tien pannuun kiinni.
Kanaa on jauhelihan seurana jälleen. Tässä vaiheessa tuli kiireinen lähtö, ja hyvin alkanut mahdollisuus nauttia ruoka ihan lautaselta käsin päätyi sitten kuitenkin koko setin (ml. kypsä bataatti ja avocado, joita ei kuvassa näy) muoviboksiin kumoamiseen, sillä me lähettiinkin leffaan... :D
Ateria 5.
Tästä ateriasta ei sitten olekkaan kunnon kuvaa. Söin alkuun ton ihanan kotimaisen ompun sekä täytin päivän rehukiintiöö vielä wokkivihanneksilla. Toi epämääräisen näköinen kasa alemmassa kuvassa on aivan mahtava protskupannari, jossa ei ole mitään muuta kuin kananmunanvalkuaisia, banaania ja steviaa. Koostumus ei nyt näytä parastaan, mutta toi on myös aivan ihanaa. Hyvä herkkuvinkki sellaisille, jotka tietää tykkäävänsä esimerkiksi grillatusta banaanista :) Mustikat päällä kruunaa tän herkun.
Ateria 6.
Tähän kohtaan voisin lisätä prikulleen saman kuvan kuin ateria 2.:n kohdalle: herasmoothie! Can't get enough!
Preppaus
Nämä kaikki siis on mulla lähes poikkeuksetta etukäteen valmistettuina pakastimessa odottamassa parempiin suihin päätymistä. Jos jokaista ateriaa lähtisi erikseen kokkailemaan aina syömisen yhteydessä, päivästä menisi melkoinen siivu vaan hellan vieressä nököttäessä... Lisäksi olen huomannut, että ruokaa laittaessa tekee helpommin mieli napostella ja maistella "ihan vähän", eli on parempi hoitaa iso satsi kerralla valmiiksi, kuin piinata itseään joka päivä houkutusten äärellä.
Isoja määriä valmistaessa hommasta tulee liukuhihnakamaa: käytät raaka-aineet vaa'alla, pilkot oikean kokoisiksi, heität kaikkiin samat mausteet päälle ja kypsennät kaiken kerrallaan. Eikä kiirepäivinä muodostukkaan enää ongelmia syömisten järjestämisessä, kun kaikki on aamulla valmiina ja mukaan otettavissa. En henkilökohtaisesti keksi mitään muuta keinoa syödä näinkään isoja määriä päivässä laadukasta (EI puolivalmisteista kyhättyä) ruokaa.
Ateriavälit
Ruokaväleistä jaksan paasata aina. Ihan vaan siksi että olen huomannut sillä olevan niin ison merkityksen omaan jaksamiseen ja energiatasoihin päivän mittaan. Itsellä yleensä pari tuntia edellisestä ateriasta alkaa nälkä jo muistuttelemaan olemassaolostaan... N. 3 tuntia on kuitenkin pääsääntöisesti sopiva ateriaväli. Liian tiheästi ei kannattaisi ruuansulatusta pommittaa, vaan antaa sen sulatella edellinen ruoka rauhassa. Liian pitkät ateriavälit puolestaan johtaa verensokerin tarpeettomaan heittelyyn ja pidemmällä tähtäimellä aineenvaihdunnan hidastumiseen, mikä taas yleensä edesauttaa rasvan kertymistä kroppaan. Opeta keholle, että sen ei tarvitse pitää pelastusrenkaasta kiinni, niin se kyllä päästää siitä ennen pitkää irti :)
Sitten vain tuumasta toimeen! Säännöllisyys, itsellesi sopivat määrät, mahdollisimman alusta asti itse valmistetut sapuskat - näistä kun pidät kiinni vuodesta toiseen, viikosta toiseen ja päivästä toiseen, niin hyviä tuloksia niin energiatasoissa kuin kropan koostumuksessa ei voi estää. Ruuasta tulee ennen pitkää polttoaine, mutta ainoastaan hyvässä mielessä: niin ihanaa kuin ruoka onkin, ei elämän tarvi enää pyöriä sen ympärillä. Itselleni olen opettanut, että ruoka EI ole palkinto, se ei ole lohduttautumiskeino tai muuten tunne-elämän sääntelyyn liittyvä asia. Vaikka hyvästä ruuasta voi ja pitääkin nauttia, voi sellainen ruuan ympärillä asioiden pyörittäminenkin koitua ongelmalliseksi. Itse olen kokenut, että tietynlainen systemaattisuus ja suunnitelmallisuus toimii parhaiten, ja kaavoista voi sitten silloin tällöin erikoistapauksissa poiketa.
Rauhaa, rakkautta ja hyviä ruokailuhetkiä!
.JPG)
