Olkapääpumppi ja kehonrakennuksen opettelua

Tän päivän, tai oikeestaan viikon, vois kirjottaa historiankirjoihin. Mä oon saanu ekaa kertaa treeneissä oikeesti pumpin olkapäiden sivulohkoihin. :D

Sinänsä sääli, että oon näin pitkään veivannu menemään huonoilla tekniikoilla ja harmitellu kun olkapäissä ei tapahdu juuri mitään kehitystä. Viime viikolla kävin kuitenkin Marjon kanssa tekniikat läpi ja koin miljoona ahaa-elämystä, kun kokenut konkari osasi parilla silmäyksellä sanoa, mistä mun kehityksen puute kiikastaa. Joten nyt vaan uudella innolla olkapäätreenin kimppuun! Se on aina yhtä siistiä, kun oikeesti löytää sen yhteyden just siihen tiettyyn lihakseen mitä haluaa treenata, eikä johonkin epämääräseen alueeseen siellä päin. Mulle iisimpiä treenejä on olleet pääsääntösesti alakropan treenit, koska jalkoja on hermotettu ehkä tarkotushakusesti vuosien varrella jonkun verran enemmän. On sielläkin silti vielä paaaaljon tekemistä - tässä lajissa duuni ei lopu koskaan. :D

Yläkroppatreeniäkin oon tehnyt paljon, mut tekniikat onkin sitten olleet ihan päin sitä kuuluisaa. Mun ongelmana on ollu erityisesti huono tuntuma olkapäihin, varsinkin niihin sivulohkoihin. Taka- ja etuolkapäissä tapahtu Marjon mukaan jotenkuten oikeita asioita kun niitä treenasin, mutta sivulohkot on ollu onnettomassa jamassa. Mä en oo käytännössä saanu oikein mitään rasitusta kohdistettua niille. Ja koko olkapäätreeneistä on aina lähdetty epäkkäät, ojentajat ja hauikset hirveessä pumpissa...ei hyvä!

Miksi sitten haluan kasvattaa olkapäitä, tai etenkin sitä sivulohkoa? Koska olkapäät on tärkeä osa sen kauniin x-mallisen kropan muokkaamista. Olkapäät ikäänkuin kehystävät yläkropan ja antavat kauniit raamit sille. Mulla sivulohko vaatii yksinkertasesti lisää näyttävyyttä, että se olis tasapainossa muiden lihasten kanssa.

Onhan se olkapää vieläkin piiiieni ja haba näyttää omaan silmään kauheen kokoselta (no eihän se sitä oo, mut kuitenkin...), mutta nyt täytyy alkaa tavotella entistä kovemmin sitä tasapainoa! Tässä kuvassa kuitenkin se otsikossa kehuttu pumppi :D

No mitäs niille olkapäille voi sitten tehdä paremman tuntuman saadakseen?! Kaikki lähtee oikeasta kropan asennosta treenatessa. Pidä aina keskivartalo tiukkana tukemassa selkärankaa, eli suomeksi vatsalihakset sopivasti sisään vedettynä, ei vain alavatsasta niinkuin usein opetetaan. Hartiat rentoina ja olkapäät ikäänkuin mahdollisimman kaukana kehosta, ei ylöspäin jännittyneinä. Niska pitkänä ja jäntevänä, mutta kuitenkin rentona, leuka aavistuksen sisässä (mieti kaksoisleukaa). "Kehonrakennus on kuin balettitanssia", Marjo sanoi mulle osuvasti, ja se mielessä oon korjannut asentoa salilla nyt pitkin viikkoa muutenkin kuin olkapäätreenissä. Jos heiluu selkä notkolla, peppu pystyssä, tai vaihtoehtoisesti hartiat lysyssä tai korviin vedettynä, niin ihan varmasti liikkeet menee väärille lihaksille. Tuloksena ei ole ainakaan tasapainoinen lihaksisto, jotain muita tuloksia voi kyllä saada.

Sitten se oikea tekniikka liikkeitä tehdessäsi. Pääsääntöisesti näin kantapään kautta opetelleena voisin neuvoa, että pyydä AINA uutta treeniohjelmaa ensimmäistä kertaa aloittaessasi joltain kokeneelta valmentajalta (ei miltään itse vuoden salilla opetelleelta puntti-peteltä) apua tekniikoiden a.k.a oikeiden liikeratojen opetteluun. Mäkin kävin vuosia salilla pitäen itseäni kovin taitavana näissä hommissa, mutta mitä enemmän oppii, sen vähemmän tajuaa tietävänsä. Tänään tein 2-3 kg käsipainoilla vipareita ja voin rehellisesti sanoa, että olkapäät oli tulessa sen jälkeen. Mitä ihmettä mä oon tehny niillä kolme kertaa painavammilla painoilla aikasemmin??? No okei oon mä koittanu pienempiäkin käyttää, mutta sanotaan näin että kyllä 4 kg on jo tuntunut aika lässynlässyn-painolta. Nyt tuli sekin todettua, että pienenpienellä parin kilon painolla voi todellakin saada rasituksen just siihen kohtaan, mihin haluaa - paremmin kuin isommalla painolla väkisin repien.

Kysymys kuuluukin, haluatko olla "vahva" ja jaksaa tehdä tiettyä liikettä mahdollisimman isoilla painoilla vai oikeasti kasvattaa lihaksia ja parantaa fysiikkaa? Kehonrakennus ja voimalajit on kaks eri asiaa, sen oon ainakin viime kuukausina oppinut. :) Itselläkin on ollut vähän sitä vikaa, että on pitänyt riehua salilla menemään hirveiden painojen kanssa, mutta lopulta parempia tuloksia (fysiikassa eli siis ulkonäössä parempia tuloksia! Tottakai salilla voi ja kannattaakin muitakin asioita tavoitella!) on tullut vasta, kun egopainoista on luovuttu ja otettu kiltisti ne tyttöjen painot käteen. Ainakin siihen saakka kun tekniikka on hiottu niiden kanssa tarpeeksi hyväksi isommille romuille.

Olkapääliikkeitä on tietenkin lukematon eri määrä. Mä oon aina tehnyt paljon pystypunnerruksia, mutta nyt opin Marjolta, että varsinkin tangolla tehtävät pystypunnerrukset kehittävät pääasiassa olkapään etulohkoa jättäen sivu- ja takalohkon vähemmälle huomiolle. Jos siis pystypunnerrus on ainoa oikeasti raskas liike jonka treenissä tekee, on varmaan selvää, mikä osa olkapäästä kehittyy eniten?

Vipunostojakin on kyllä tullut aiemminkin tehtyä, mutta muistan joskus riuhtoneeni niitä jopa yli 10 kg painoilla - mitä IHMETTÄ mä oon kuvitellu saavuttavani sillä sillon? Vipunostoja ei lähes poikkeuksetta kannata/pysty tekemään kovin isoilla painoilla, koska tosiaan se treenattava lihas on kovin pieni ja heikko verrattuna moniin siinä ympärillä oleviin vahvempiin lihaksiin. Noihin itseopettelun kulta-aikoihin oli kyllä olkapäät pyöreämmät ja isommat kuin nykypäivänä, mutta olinkin sillon vielä nuori (heh, oon mä vieläkin) ja lihakset olis varmaan kasvaneet vaikka millä tekniikoilla ja painoilla - siltä ainakin nyt jälkeenpäin tuntuu.

Mutta tästä kohti uusia haasteita jälleen kerran intoa puhkuen!
HUOM! ----> Tässä erinomainen Utti Hietalan kirjoittama blogiteksti olkapäiden treenaamisesta. <---- Jos ja kun kauniin pyöreät, yläkroppaa nätisti kehystävät ja x-mallia luovat olkapäät kiinnostaa, niin lukaiseppa ihmeessä! Mä en saa tän miehen kirjoituksista koskaan tarpeekseni, koska tietoa kehonrakennuksesta näyttää riittävän vaikka kuinka. Uskomatonta, että hän jaksaa jakaa sitä ilmaiseksi Suomen bodykansalle (tai toivon mukaan Fast on maksanut sille jotain siitä, heh), iso kiitos Utille siitä.

...Siitä puheenollen, nyt kun avointa ja ilmaista tietoa ja hyvälaatuista tekstiä on netissä saatavilla enemmän kuin koskaan, enemmän toivoisi näkevänsä, että ihmiset antaisi kuitenkin lainatessaan jonkun tekstiä creditit alkuperäiselle kirjoittajalle. Kummastuttavan paljon näkee postauksia, joissa esitetään jokin tieto/ajatus/mielipidepostaus lähes identtisin sanoin kuin jossain muualla netissä olevassa tekstissä, eikä edes mainita, että "lukaisinpa sitten tämän ja tämän tekstin tältä ja tältä kirjoittajalta, joten tässä omia ajatuksiani asiasta". Musta on ainakin hyvän netti-etiketin mukaista vähän pistää linkkiä vaikka sitten sen toisen tyypin teksteihin, eikä vaan pokkana kopioida.

 :)

Mahtavia olkapäätreenejä kaikille!

Naishormonit hyrräämään :)

Heräsin tänä aamuna viiltävään mahakipuun. It's that time of the month... Ihanaa olla nainen ;P Mulla menkkakivut on pahentuneet iän myötä aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin, mutta vielä toistaiseksi en ole hankkinut vahvempaa lääkitystä ongelmaan. Niinkin itsestäänselvyydeltä tuntuvasta jutusta kuin hormonitoiminnan kunnossa olemisesta voi ja pitää kuitenkin mun tapauksessa olla tyytyväinen, sillä oli niitäkin aikoja, kun kovaa treenaaminen piti menkkoja poissa kuukausia kerrallaan. Ei siis ole pelkästään fitness-lajien ongelma tää hormonitoiminnan häiriintyminen, vaikka toisinaan blogeissa ym. mediassa näitä lajeja tän tyyppisistä ongelmista syytetäänkin. Treeni voi olla kovaa ja kroppaa liiallisuuksiin kuormittavaa muissakin lajeissa - tärkeintä on oppia tuntemaan omat rajansa urheilijana(kin) ja laittamaan terveys ykköseksi. Itse asiassa omalla kohdallani vasta tiedon hankkiminen monipuolisesta ruokavaliosta ja järkevästä treenistä nimenomaan naisena on auttanut löytämään tasapainon, joten kiitän fitness-lajeista kiinnostumista terveemmästä ja tietoisemmasta suhtautumisesta treeniin ja omaan kehoon.

Useiden urheilulajien kohdalla voi vaan ihmetellä, kuinka vähän ruokavalion merkitystä korostetaan, vaikka intensiivistä treeniä on hurjat määrät. Olen nähnyt tosi paljon (nuoria) urheilijoita, jotka syö ihan mitä sattuu, kunnes erilaisia ongelmia sitten monella on alkanut tulla aikuisikää lähestyttäessä. Olen itsekin syönyt aina fiilispohjalta, tosin pyrkinyt aina kulloisenkin tietotason mukaan syömään melko terveellisesti. Harmi vaan, ettei se tietotaso ole ihan riittänyt pitämään terveenä, ja silloin tällöin on ollut ongelmia mm. juuri hormonitoiminnan ja ruuansulatuksen kanssa. Halusin tähän kisaprojektiin osaavat valmentajat, koska halu oppia lisää omasta ja samalla muutenkin ihmiskehon toiminnasta on kova :). En kokenut enää tarpeelliseksi mennä eteenpäin mutu-tuntumalta, vaan halusin oppia, miten nämä hommat oikeesti hoidetaan.

Tän naisnäkökulman takia halusin myös nimenomaan naispuolisen valmentajan tai valmentajat, koska heillä on paitsi omakohtaista kokemusta naisena treenaamisesta, myös melko suurella todennäköisyydellä laajempi tietämys naisen hormonitoiminnasta (en tietty väitä etteikö misvalmentajakin olisi voineet kartuttaa tietoa tällä saralla, mutta en ole törmännyt tähän mennessä yhteenkään - kertokaa, jos valveutuneita miesvalkkujakin Suomen maasta löytyy :)). Pidän itseäni luonteeltani tietyllä tapaa aika "äijämäisenä", ja treenienkin on aina pitänyt olla sitä luokkaa, että miesten perässä pysytään - eikä vain perässä, vaan ihan kunnolla mukana. Halusinkin tehdä täyskäännöksen valmennuksen suhteen, enkä hakea enää äijämäistä treeniseuraa tai -ohjeita. Terveestä hormonitoiminnasta lässyttäminen ei ehkä ole aina ollut mun listalla priorisoitavien asioiden joukossa, mutta jälleen sen kuuluisan iän kertymisen (lue: mummoutumisen :D?) myötä myös tän asian tärkeyden ja vakavuuden on alkanut ymmärtää. Ei ole normaalia, jos menkat on monta kuukautta pois, näin se vaan on. Vaikka kuinka kyykky kulkis ja haba kasvais. (Onneksi mulla ongelma-ajoista siis vuosia, mutta kuitenkin vielä kahdenkympin paremmallakin puolella on hormonitoiminta ajoittain heittänyt kärrynpyörää.) Mä luulen, että omalla kohdallani ainakin ruokavalion tietoinen monipuolistaminen ja energiansaannin, erityisesti rasvojen, lisääminen on auttanut siihen, että naishormonit on alkaneet taas hyrrätä normaalisti.

Lisäksi, osittain hormonitoiminnan mahdollisimman toimivana pitämisen vuoksi fitness-lajeista juuri bikini fitness tuntui houkuttelevimmalta. Keholajeissa tavoitellaan kehonkoostumusta, joka ei ole keskivertotyypille, varsinkaan naiselle, johtuen meidän kehon toimiakseen vaatimasta korkeammasta rasvaprosentista, kovinkaan luonnollinen olotila. Bikini fitneksessä äärimmilleen viety kireys ei ole tavoitteena, vaan lajissa liika lihaserottuvuus eli alhainen rasvaprosentti voi tuoda arvostelussa miinusta. Tietysti, koska laji kuitenkin on esteettinen eikä perustu absoluuttisille arvosteluparametreille, vaihtelee aika paljon, mikä sitten kenenkin kropassa näyttää lajiin sopivalta. Numeroita ei sovi tuijottaa suurennuslasin kanssa, koska esimerkiksi sama rasvaprosentti voi näyttää kahdella eri naisella tosi erilaiselta, riippuen rakenteesta, siitä, mihin rasvalla on tapana kertyä, lihasmassasta jne. Samoin tietysti painon kanssa - mutta sehän me kaikki varmaan ollaankin kuultu jo miljoona kertaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva, lihaksikas ihminen painaa samankokoista, mutta löysää enemmän jne. Omalle kropalle (ainakin omaan silmään) sopii paremmin pikkuisen pehmeämpi lookki kuin ihan kuiviin imetty. Tosi hienoja ja kauniita, alhaisemmilla rasvaprosenteilla kisakunnossa varustettuja figure- ja body fitness -fysiikoita on loputtoman paljon, mutta henkilökohtanen kauneusihanne kuitenkin vähän pehmeämpi ja pyöreämpi kunto, myös kisalavalla siis :).

Näinpä mahakivuissa pyöriminen sai mut pohtimaan ihanaa naiseutta :D. Vaalikaa hormonitoimintaanne ja olkaa kiitollisia terveestä ja toimivasta kropasta <3 Kivaa viikkoa teille kaikille ihanat naiset!

Tiimipäiväterkut

Tänään näin pitkästä aikaa melkein koko tiimiä kerrallaan, kun kokoonnuttiin Marjon salille Keravan PowerCenterille. Anna oli kehitellyt meidän pään menoksi total upper body blast -treenin, jossa nimensä mukaan rääkättiin koko yläkroppa hirveeseen pumppiin. :) Oli hauskaa treenata ryhmässä ja tekniikoiden kannalta se on myös kovin hyödyllistä. Marjo ja Anna valvoi kuin haukat meidän tekniikoita ja korjasi vuorotellen jokaiselta vääriä liikeratoja ja asentoja.

Meille tehtiin myös kehonkoostumusmittaukset. Multa on mitattu kehonkoostumus n. puoli vuotta sitten viimeksi, mutta tuloslärpäke on Lontoossa. Pitää suorittaa vertailua kunhan pääsen sinne asti! Rasvaprossa oli nyt tän mittauksen mukaan 16, ja jotenkin muistelisin että se olis keväällä ollut lähempänä 20:ta. Jotain on siis mahdollisesti ehkä kenties tapahtunut!

Lyötiin myös mun ensimmäinen kisatavoite virallisesti lukkoon, ja se on Fitness Classic huhtikuussa 2014. Exciteeedd.....!

Marjo jutteli meille lopuksi valmentautumisen henkisestä puolesta. Siitä, kuinka iso merkitys kyvyllä rentoutua on. Siitä, kuinka paljon mielikuvaharjoittelulla voi saada aikaan tulosta. Ja tavoitteista. Mielellä on iso rooli tavoitteellisessa treenaamisessa, ja sitä voi treenata vahvemmaksi ihan kuten kroppaakin. Nää asiat on olleet mukana mun treenaamisessa muissakin lajeissa tavalla tai toisella, mutta oli tosi hyvä kuulla myös viisaan ja kokeneen Marjon näkemys näiden juttujen merkityksestä. Mielikuvaharjoittelusta ja motivaation ylläpitämisestä voi luulla tietävänsä kaiken, mutta tosiasiassa aina on varaa kehittyä ja vahvistua silläkin saralla.

Marjo iskosti meidän mieleen kolme tärkeintä juttua motivaation säilyttämisessä: selkeä tavoite; selkeä mielikuva siitä, miksi pyrkii tavoitetta kohti; ja mitkä on ne asiat, jotka mahdollisesti estää tavoitteeseen pääsemisen. Simppeliä teoriassa, paljon monimutkaisempaa käytännössä.

Jos aikoo onnistua, tavoitteen on oltava olemassa ja sen on oltava tarkka. Mulla itselläni on ollut vähän se ongelma, että kun tarkkaa tavoteaikataulua kisojen suhteen ei oltu aikasemmin päätetty, on ollu helpompi perustella itselle pikku lipsumiset ruokavaliossa. "Eihän täs vielä millään dieetillä olla..." "Enhän mä ennenkään kaloreita laskenu eikä paino koskaan noussu paria kiloa enempää mun normaalista..." "Kuka hullu punnitsee joka ikisen parsakaalinpalasen harjotuskaudella..." "Eihän tässä tapahdu mitään kehitystä jos mä en oikeasti SYÖ..." jne jne. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Nyt taakse katsoessa tajuan, että noita ajatuksia on ollut mulla aika paljon.

Olin alkanut myös viime aikoina miettiä, onko laji mulle oikea, sillä oon ihan tyytyväinen kehooni tällaisenaan - kunhan se toimii ja pysyisi mahdollisimman terveenä. Fysiikkatavoite ja ulkonäkö ei riitä motivoimaan. Ihailen upeita fysiikoita mutta mulle ei ehkä tule niistä sellainen "pakko päästä tohon kuntoon" -fiilis. Sitähän sanotaan, että tyytyväisyys on kehityksen loppu, mutta oon päättänyt kääntää tän vielä päinvastoin - ei kehityksen loppumispisteeksi vaan uusiin sfääreihin pääsemiseksi. Mun pitää vain käyttää niitä omia, itselleni tärkeitä keinojani motivoida itseäni. Rakkautta urheiluun, halua kokeilla rajojani ja päästä tavoitteisiin. En koe, että mun olis koskaan pakko edes kisata, mutta toisaalta heti kun tavoite lyötiin lukkoon, sellanen aivan ihana kutkuttava tunne, valtava odotus ja into oli ekat fiilikset. Että jes, sinne kisoihin mä todellakin menen ja teen taas jotain sellasta, mitä en oo aikaisemmin kokenu! Nautin siitä innostuksesta ja jännityksestä ja valmistautumisesta...ja toisaalta otan sen välietappina matkalla kohti uusia haasteita. Eiköhän siinä ole taas hyvä muistutus mulle itselleni siitä, mikä sai mut tästä innostumaan?

Mitä se sit on, kisaviettiä? Joku alkukantanen vaisto, mitä häh? Mahtava fiilis se kisatavoitteen tuoma innostus joka tapauksessa on, ja jos se sellasena säilyy, niin miksi mun täytyis koko ajan käydä tätä perustelua pääni sisällä siitä, onko tää mun laji? Tää on mun laji niin kauan kuin mun omat fiilikset tätä kohtaan on positiiviset ja tää tuottaa mulle itselleni iloa ja hyvää fiilistä. Mä teen tätä koska mä rakastan tätä - enkä jätä esimerkiksi kisaamatta siksi, että joku kaveri ei mahdollisesti tykkää tästä lajista. Rakastan treenata, rakastan tunnetta siitä, että mun keho toimii ja se on vahva. Nyt on tarkka kisatavoite ja päätös kisaamisesta on tehty. Mulla on lupa nauttia matkasta ja niin todellakin teenkin ;)

Marjo liputti myös sen puolesta, että motivaation täytyy lähteä sisältä. Se ei voi lähteä ulkopuolelta tulevista paineista ollakseen nautinnollista. Intohimon ja tekemisen palon täytyy löytyä itsestäsi - ja sitä ei tästä tytöstä puutu!!

"Fall in love with the process, the results will follow."

Jokaisella on varmasti ne heikot hetkensä, eikä ne tietenkään maailmaa (tai ruokavalioo) kaada. Kuitenkin omalla kohdalla nyt, kun kisatavoite on päivämäärän tarkkuudella merkattu kalenteriin, on viimeistään munkin aika myöntää itselleni, että oon tietyissä tilanteissa mieleltäni heikompi kuin oon luullutkaan, ja on aika alkaa tietoisesti vahvistaa sitä lihasta nimeltä mieli ja jättää ylimääräset ruoka-annokset jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa. Siinä missä kovaa treenaaminen on mun mielestä ehdottomasti se nautinnollisempi osa tätä tekemistä, puhtaasti syöminen onkin jo sitten astetta haastavampaa. Tai no ei se puhtaasti syöminen haastavaa ole, vaan se extra-annosten syömättä jättäminen sen lisäksi. Puhdas ruoka on taivaallista, mutta kun niin on suklaa ja jädekin.... On siis äärettömän helppoa syödä ruokavalioon kuuluvat ruuat, mutta on myös äärettömän helppoa haukata ohimennen pala miehen suklaalevystä.

Kisatavoite on mulle tärkeä mun itseni takia. Mun oman kehon ja mielen vahvistamisen takia. Ja uskon, että teitäkin siellä ruudun toisella puolella auttaa, jos ajattelette sen niin; ette ole tilivelvollisia kenellekkään näistä valinnoista eikä kukaan pakota teitä syömään terveellisesti, treenaamaan tai menemään kisoihin. SEN SIJAAN jos olet itse päättänyt niin syystä tai toisesta (tavoite) tehdä, perustelkaa itsellenne miksi. Miksi se on tärkeää.

Meillä on aivan mahtava tiimi täynnä kauniita ja vahvoja naisia. On iso ilo ja rikkaus olla osa näin mahtavaa porukkaa <3

Sweat baby!

Uusi ystäväni porrasplyo ja toinen uusi ystäväni, tiimikaveri Oona kohtasivat eilen Töölön pallokentän laitamilla, kun Onsku halusi tulla mun mukaan testailemaan portaiden puraisua takareiskoihin. Treeni oli mullekkin tänään ihan napakka, koska portaat oli about 3 kertaa pidemmät kuin ne, joilla olen kahdet aiemmat ohjelmaan kuuluvat porrastreenit puuskuttanut. Jokainen päivä ja jokainen treeni merkkaa, joten ei tietenkään muuta vaihtoehtoa kuin että otettiin kaikki se hiki ja puuskutus irti mitä naisista lähti!

Tykkään kisiksen ympäristössä leijuvasta "kaikki on yhtä suurta urheilijaperhettä" -ilmapiiristä. Säälivien ja/tai tsemppaavien (selkeästi riippuen siitä, oliko kyseessä urheilija vai ei) katseiden lisäksi saatiinkin myös juttuseuraa treenien lomassa, kun eräs herrasmies tuli vakuuttelemaan meille, että nyrkkeily olis tosi hyvä lisä meidän kovalta näyttävään treeniin! Ei sovittu deittejä, mut luvattiin harkita... Taidan kyllä jättää Eva Wahlströmin heiniksi, vaikken kauheen ennakkoluulonen uusien lajien suhteen ookkaan :).

Viikonlopun cheat meal sujui lupausten mukasesti vähän hillitymmissä merkeissä kuin viimeksi ja nyt siitä kehtaa täälläkin kertoa. Söin ravintolassa i-s-o-n setin kananfileitä paistetuilla kasviksilla ja kastikkeilla (jollaisia ei siis normisti kuulu tänhetkiseen ruokavalioon ollenkaan) ja kotona vielä jälkkäriksi täysjyvämuroja ison kulhollisen. Kyllä voi pieni ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi (ja kylläseksi). Kalorit kun on ja pysyy muina päivinä toistaseksi aikas alhaalla, kun koitetaan löytää sitä pistettä jossa paino alkaa tippua. Tippunut se onkin, mutta todennäkösesti tuo tähän mennessä menetetty paino koostuu aika lailla nesteistä. Tarkennuksena, että mitään tarvetta mulla ei siis tällä hetkellä ole dieettailla - mut eipä liioin bulkkaillakkaan. Niinpä kaloreita lähdetään nostelemaan vasta, kun muutaman viikon tarkkailun jälkeen nähdään, onko kehonkoostumus menossa hyvään vai huonoon suuntaan.

Bulkkaukseen en usko tässä lajissa ainakaan, vaan ennemminkin maltilliseen plussakaloreilla treenaamiseen off-kaudella, kun lihasta rakennetaan. Jos ylimääräistä painoa kerätään hurjat määrät offilla, on dieetti varmasti vähintään tuplasti rankempi sekä kropalle että mielelle. Tässäkin pätee vanha viisaus, että kehonrakennuslajeissa ei tarjoilla pikavoittoja, vaan töitä on tehtävä vuosien ajan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Äkilliset ja lyhyellä (joo, muutama kuukausi on lyhyt) aikavälillä tapahtuvat painonvaihtelut rasittaa kroppaa ja muun muassa hormonitoimintaa ihan varmasti enemmän kuin maltilla ja pitkäjänteisesti tehty työ.

Oon ihastunut pitkästä aikaa smoothieihin! Mulla on välipaloina kaksi herasheikkiä per päivä marjoilla ja manteleilla höystettynä, ja hyvällä sauvasekottimella ne surahtaa ihanaksi, melkein jätskiin (tai no, sorbettiin) verrattavissa olevaan jäähilesnackiin. Nam, ei lisättävää.

Viikonloppuna järkkäsin myös ekan isomman meal prepin, lue: sotkin keittiötä intensiivisesti varmaan parin tunnin ajan. Pilkoin, maustoin ja kypsensin muutamalle seuraavalle päivälle mm. riisit, kanat, bataattiranskikset ja osan tuorevihanneksista. Juttuhan on se, että tähän kaikkeen saisi päivätasolla upotettua ihan tuhottomasti aikaa, mutta kun homman hoitaa isommissa erissä kerralla, säästyy paljon aikaa kiireisiltä arkipäiviltä! Vaa'an kautta siis ruuat pannuun, kattilaan ja uuniin ja sieltä sitten bokseihin, joissa ne on kätevä säilöä joko jääkaappiin tai pakkaseen ja ottaa sieltä aina lennosta mukaan tarpeen mukaan. Sitten ei tule töissäkään kyseenalaistettua, lähteäkkö naapurikadun kiinalaiseen taltuttamaan nälkä vai syödäkö omat safkat, sillä voilà - eväsboksihan on jo kivasti jääkaapin perällä odottamassa. Rakastan tän mielettömän idean keksijää ;) Tykkään kokkaamisesta, joten sinänsä mulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että tekisin sitä vaikka joka päivä, mutta ajalliset rajotteet tulee aika tehokkaasti vastaan. Sen verran kuitenkin kokkaillaan, että aamupuurot, välipalat ja iltasafkat oon tehny aina juuri ennen syömistä, koska ne (jostain syystä ;) vaan toimi valmiiksi tehtyinä.

Viikonlopun kokkailusession lopputulos oli räjähtänyt keittiö, kiitos ja anteeks anopille.

Loppuviikolle on jäljellä vielä kaksi punttia ja kaksi aerobista, joten tästä ja huomisesta on tulossa tuplatreenipäiviä (kävin tänään jo aamuaerobisen hölköttelemässä ja huomenna sama homma) ja lauantaina sitten pingotaan vielä yksi HIIT ennen ystäväni hääjuhlia (can't wait <3). Mahdutan aina viikkoon yhden totaalisen lepopäivän vaikka väkisin, jotta kroppa saa tarvitsemaansa huilia kaiken hulinan keskellä. Silloin ei ajatellakkaan treeniä, vaan nautitaan unesta, nähdään kavereita ja hoidetaan parisuhdetta ;). Tällä viikolla se lepopäivä tulee olemaan sunnuntaina!

Loppuun vielä kuva mun valmentajasta Anna Virmajoesta ihan vain siksi, että vastajulkaistu Mike Sirénin ottama kuvasettihän on vain ihan mielettömän magee! ;)

Ihanaa ihanaa arkea

Päivää täältä taas! Aika kuluu pikavauhtia kun on kivaa tekemistä, enkä ole edes iltaisin sängyssä maatessani jaksanut kännybloggailua harrastaa viime päivinä. Uudenlaiset treenit on menneet hyvin perille ja energiaakin on tällä viikolla ollut yllättävän paljon. Tosin täytyy myöntää, että toi grammantarkasti ruokalistan puitteissa pysyminen on kyllä haastavaa mutta nyt on sentään se vaaka olemassa... Huomenna nään taas Annan tekniikkatreenien merkeissä, joten otetaan varmaan pieni mietintäsessio noista tämän hetken kaloreista ja (toivottavasti) niiden lisäämisestä. Koska näistä pienistä lihaksistani en vielä tässä vaiheessa haluais antaa yhtään pois kun vielä ei dieettaillakkaan!

Viikon peilipose. Halloota päivää!

Töiden lisäksi aika on siis kulunut salilla, lenkillä, kokkaillessa ja syödessä. Mielenkiintosta? No tottahan toki! On ollut kivaa rytmittää tätä elämänmenoa ja treenitkin itse asiassa osittain muistuttaa mua aika paljon yleisurheiluaikojen treeneistä, joten sekin sopii mulle varsin hyvin. :) Itse siis nautin tästä elämäntyylistä, mutta ymmärrän myös sen, että joku ihmettelee, eikö tällaisesta ihminen vaan stressaannu. Meitä kun on kliseisesti sanottuna niin moneen junaan, ja erilaiset persoonallisuudet nauttivat eri jutuista. 

Viime aikoina olenkin hieman hätkähtänyt sitä, kuinka moni fitness-lajeja harrastanut kertoo tarinoita siitä, että on alkanut kokea pakon tunnetta salilla treenaamiseen ja terveellisesti syömiseen. Jos jotain tekee pakonomaisesti ilman, että juttu tuntuu omalta, on ehkä tarpeen miettiä, käyttäisikö ajan johonkin muuhun. Tai jos koko homman pointti on esimerkiksi ainoastaan omaan ulkonäköön liittyvässä epävarmuudessa ja siitä pääsemisessä, en usko että fitness-lajit ovat siihen vastaus. Päinvastoin, tämä lajihan asettaa sellaisessa tapauksessa todennäköisesti vaan lisäpaineita.

Omalla kohdallani aion todellakin pitää hauskaa tällä matkalla. Olen myös harvinaisen onnellinen siitä, etten lähtenyt kisaamaan vaikkapa 20-vuotiaana, koska olin silloin paljon herkempi ulkoapäin tulevalle palautteelle ulkonäköön liittyen. Puheet siitä, että "teen tätä itselleni ja plaa plaa" eivät silloin ehkä olisi ihan tulleet sydämestä. Nyt, jos esimerkiksi sellaista sivutuotetta kuin kilpailumenestys ei koskaan tule eikä mun habituksesta lavalla tykätä, niin en aio repiä peliverkkareitani siihen paikkaan ja todeta että yääh, olen vaan niin huono ja kukaan ei tykkää musta. Ensisijaisesti haluan välttää kaikki loukkaantumiset ja oppia treenaamaan uudella tavalla kovaa kehon rajoja koetellen, antaa sijaa omalle kilpailuvietilleni (tuli sitä menestystä sitten tai ei) ja ehkä jopa inspiroida jotakuta muuta elämään terveellisesti ja huomaamaan että siten voi olla iloinen ja onnellinen. Ehkä joskus jopa työskentelen urheilun ja hyvinvoinnin parissa ja silloin uskon, että tästäkin kokemuksesta on paljon iloa.

Eilisen plyotreenin jälkeen jalat hapoilla ja pää tyhjänä!

Meillä oli tälle viikolle suunniteltuna parin tiimiläisen kanssa myös yhteistreenejä, mutta molemmat siirtyi ensi viikolle ja tällä viikolla heiluttelenkin painoja huomista Annan kanssa treenaamista lukuunottamatta itsekseni Kampin Fressillä. Viikonlopun porrastreeniin otan kyllä miehen mukaan ja taidanpa pistää senkin pinkomaan portaita ylös-alas, kun viimeksi se vaan notkui autolla odottamassa :D

Tänään vuorossa olisi selkä, vatsa ja pohkeet. Mun onnettomat ruikulapohkeet on ehkä huonoimmat ottamaan lisää lihaa itseensä, joten niitä koitan nyt ärsytellä oikein olan takaa. Oon kyllä ollut aina laiska niiden treenaamisessa, ja sillä voi olla osuutta siihenkin, että oon mm. kärsinyt sääriluiden rasitusvammoista ja penikkataudista. Lihasta on suojaamassa tosi vähän suhteessa jalkoihin muuten.

Viikot käy loppujen lopuks lyhyeen, vaikka treenejä on yhteensä "vain" 9 kpl. Viisi punttia ja neljä aerobista. Niitä kalenteriin sommitellessa sitä miettii vaan, että mitähän se on sitten joskus dieetillä, kun treenimäärät ja -kestot senkun lisääntyy... :) No, siihen on onneksi vielä ainakin jokunen kuukausi. Nyt keskitytään kovaa tekemiseen ja syömiseen. Mistä tulikin mieleen, että hyvät mätöt tossa viime sunnuntain cheat mealilla pistelin parempiin suihin; ehkä julkasukelvotonta kamaa tälläseen terveysaiheiseen blogeniin, mutta sanonpa vaan, että ehkä ensi viikonloppuna sitten siistimmillä linjoilla ja ihan puolta maailmaa ei sitten varmaan sen yhden cheatti-aterian aikana tarvi koittaa ehtiä syömään. ;)

Aamulenkkeilykin on jälleen tullut kuvaan mukaan. Se on kyllä suorastaan loistava kahvin korvike, let me tell ya'll! Ei tarvi paljo muita piristeitä kun käy pienet happihyppelyt ottamassa kukonlaulun aikaan.

Pistäkääpä muuten linkkejä omiin blogeihinne tänne niin löydän tieni niihin! Olisi kiva lueskella muidenkin juttuja :)

Stay strong!

Muoviboksielämää ja uusia tekniikoita

Hellurei! Istuskelen tässä bussissa matkalla kohti isomummuni mökkiä ja tuli mieleen että bloginkin voisi naputella ajan tasalle :) Tää viikko on mennyt aikamoista kyytiä uuteen, paljon muovibokseja sisältävään elämäntyyliin totutellessa.

Maanantaina ruokavalion saatuani tajusin etten omista edes keittiövaakaa, enkä muuten omista vieläkään. Seliseli, mutten kyllä ole ehtinyt sellaista tässä arkipäivien aikana lähteä metsästämään kun aika pn riittänyt hyvä jos kokkaamisille ja eväiden palkaamisille.. Paketeista tiirailemalla olen siis koittanut hyvällä matikkapäällä laskeskella ruoka-aineiden painoja ja jakaa kypsennettyjä sitten sopiviin kertasatseihin. Rakas mieheni onneksi pelastaa mut pälkähästä, sillä sen hankkima digitaalivaaka odottaa mua kunhan pääsen sinne mökille missä se jo mua odottelee! Sitten katotaan kuinka pieleen pn syöty nää ekat viis päivää. Massu on ainakin ollut sopivan täynnä, mutta nälkä kuitenkin muistutellut itestään aina ennen seuraavaa ateriaa. 

Mulla on ruokavaliossa kalorit nyt alussa aika alhaalla kun kysellään varovasti kropalta suostuisiko se käyttämään energianlähteenään hiilareita, joita oon syönyt vähemmänpuoleisesti jo useamman vuoden. Hiljalleen sitten toivottavasti päästään nostamaankin kalorimääriä jos hiilarit pääsääntöisesti päätyvät siihen hyvään käyttöön eikä mahaturvotukseksi.

Viikon salitreenejä on ekassa ohjelmassa viisi, ja tältä viikolta kaikki pulkassa. Otin eilen etumatkaa ja pidin tuplatreenipäivän kun tiesin tän päivän menevän niin naftiksi aikatauluiltaan että joko luopuisin nukkumisesta ja tekisin puolivillasen puntin tai sitten se päivän treeni jäisi viikonlopulle. Hyvä näin. Nyt istua köröttelen bussissa ja nautin palautumispäivästä :) Sen verran kuitenkin salilla poikkesin että kävin treenailemassa Annan kanssa olkapää-, rinta-, haba- ja ojentajaliikkeiden tekniikoita vielä kuosiin. Liikkeet oli pääsääntösesti entuudestaan tuttuja mutta niin se vaan on, ettei liike oo sama jos sen tekee eri tekniikalla. (Ja note to self: painojen määrä ei korvaa puuttuvaa tekniikkaa ;))

Nähtiin muutaman tiimiläisenkin kanssa eilen ekaa kertaa ja ihan mahtava fiilis jäi! Tytöt oli jokainen ihan huippuja ja saadaan varmasti jatkossa tsemppiä ja energiaa toisiltamme :* 

Homma rullaa siis! Vähän hakemista on vielä varmasti aikatauluttamisessa ja nyt on pakko ruveta suunnitelmallisemmaksi. Oon aika suurpiirteinen luonne tietyissä asioissa, joten nyt katsotaan sitten toisenlaisia tapoja tehdä juttuja :) Päättelin muuten heti uuden ruokavaliotiedoston avatessani että jaa, tää on varmasti esimerkkipäivä, ja rupesin miettimään minkä raaka-aineen voin välillä vaihtaa mihinkin... Annalle sitten kepeästi tämän ajatuksen heittäessäni sain aika tiukkaa palautetta: "TOI on se sun ruokavalio." Että eipä lähdetä keulimaan samantien :D

Aamupalakin näyttää siis hyvin samalta kuin viime postauksessa. Voin toki valita annanko lättysen nököttää sellaisenaan lautasella vai käännänkö sen tollain puoliksi!

Seuraavaan postaukseen! Jättäkäähän jotain elonmerkkiä itsestänne kävijät, tiedän että teitä on ;) <3

Uudet ohjelmat in da house!

Oon täällä ollu ihan megainnoissani taas uusista jutuista - sain vihdoin eilen uuden puntti- ja cardio -ohjelman ja ruokavalion! Jeejeejee! Rauta oli eilen samantien kuumaa kun tein ekan treenin. Hiki virtas ja pakaroissa tuntu kyllä treenin jälkeen pitkästä aikaa vähän eri tavalla hellältä :D

Treenin jälkeen säntäsin pikavauhtia ruokaostoksille 5 min ennen marketin sulkemisaikaa, joten kovin tarkasti en ehtinyt jäädä uutta kauppalistaani tarkastelemaan... Muutoksia aikaisempiin syömistottumuksiin ei tosin ruoka-aineiden osalta tullut ihan älyttömästi, joten kotoa löytyi jo valmiiksi suurin osa kokkaustarpeista.

Hiilareita mulle tuli nyt huomttavasti lisää ja rasvaa taas aiempaa vähemmän. Ateriavälit on lyhyempiä kuin ennen, eli annoskoot on pieniä mutta usein on syötävä. Lisäksi ateriat on nyt luonnollisesti mitattava paaljon tarkemmin kyin mihin oon tottunu (tai no krhm, en oo kyllä koskaan aiemmin mitannu) ja määrät on laskettu juuri mun kulutusta vastaamaan ja treeniä tukemaan. 

Hetken jo ajattelin, että alkoipa kaikki smoothisti, kunnes tää aamu koitti... Blendasin vesi kielellä aamupalapannarini taikinaa ja jonkun ihme hosumisen tuloksena löysin sen taikinan seuraavassa hetkessä keittiön lattialta... Aamukiireeseen tosi tervetullut lisä! No, uutta taikinaa tulille ja lopputulos oli odottamisen arvoinen :)

Tänään illalla puntin jälkeen suunnistettiin mieheni kanssa Leppävaaran urheilukentälle HIIT-treeniä tekemään, nam ;) Tyhjällä radalla saatiin juosta ja tänään mentiinkin pitkästä aikaa niin paljon kuin jaloista lähti, ihanaa!! KUNNES, viimesen vedon jälkeen en enää ilmeisesti muistanu nostaa loppuunjuostuja jalkojani ja unohdin senkin että mulla oli piikkarit pitkästä aikaa :'D Niinpä löysin itseni rähmälläni nenä tartaanissa ja vasen polvi sano auts :( Siinä tuli autossa odottaneille pakastevihanneksille hyvää käyttöä. Nyt vaan toivon, että selvisin oikeasti vain mustelmalla...

Iloinen automatka ja yleisurheilusta tuttu kkk-sääntö heti käytäntöön...

Sellasta riemua ja härdelliä täällä! Tästä ne uudet treenit lähti, yeahhhh!!

Ready, set...

Nyt on eka miitti toisen valmentajan kanssa takana ja fiilis on tosi hyvä! Niinkun sanottu tää on kuin uus alku treeneille vaikka urheiltu on eri muodoissa jo kauan. Jännä nähdä kuinka paljon treenit ja ruokavalio tulee kokonaisuudessaan muuttumaan kun saan uudet ohjelmat ens viikolla...

Tänään tehtiin kuntotsekkaus vaikka kolmen viikon takasessa try outissa otettiin kuvat joka suunnasta. Hyvä lähtökohta, koska jokaisen valmennettavan fysiikka on erilainen eikä kaikille voi lyödä täysin samaa ohjelmaa käteen. Fysiikkaa lähdetään tästä sitten parantamaan oman kropan tarpeiden mukaan. Mulla lisää massaa vaativat erityisesti pohkeet, hartialinja ja takareidet; jalkojen etureisidominanssi olisi siirrettävä takareisille. Siinäpä pähkinä purtavaksi ;) Vaikka pakaroissa on jonkin verran lihasta, sitä rakennetaan luonnollisesti vielä lisää, ovathan ne tässä lajissa tärkein lihasryhmä.

Ruokavalioon tulee pikkuhiljaa lisää energiaa. Huvittavaa, että vaikka mä luulen välillä syöväni kuin hevonen, mulla on kuulemma aivan liian matalakalorinen ruokavalio tällä hetkellä. No, nautitaan tästä siis - kyllähän syöminen kivaa on!

Ihanaa, en malta odottaa ens viikon tekniikkatreenejä ja pääsyä uuden ohjelman kimppuun!

Good things are going to happen

Treeni on mulle yhtä olennainen osa päivää ja elämän perustarpeita kuin nukkuminen tai syöminen. Ilman urheilua ovat energiatasot alhaalla, uni ei maistu ja selkä tulee kipeäksi istumisesta. Paitsi että urheilu jeesaa mukavasti edellämainittuihin, sen tuoma hyvänolontunne ylettyy itse suoritushetken ulkopuolelle - aineenvaihdunnan käydessä vilkkaana ja lihasten ollessa hyvässä kuosissa koen voivani miljoona kertaa paremmin.

Miksei hyvä olo sitten riitä? Miksi haluan kilpailla bikini fitness -kisoissa?

Huomaan aina jossain vaiheessa, että treeni alkaa maistua puulta tai siitä rupeaa puuttumaan tietty intensiteetti, jos minulla ei ole selkeää tavoitetta, jota varten treenaan. Tarvitsen jonkun kannusteen, joka pakottaa minut ylittämään itseni ja tekemään vielä vähän kovempaa kuin oikeasti huvittaisi.

Siksi.

Tavoitteelliseen treenaamiseen kuuluu mielestäni olennaisesti valmentautuminen. Tähän mennessä olen treenannut vuosia pääsääntöisesti itsenäisesti ja hetkittäin jonkun valmennettavana, mutta tavoitteet ovat vaihdelleet ja tällaista tavoitetta kohti en ole treenannut. Nyt kun on uudenlainen tavoite kiikarissa, päätin hakeutua sillä saralla osaavien silmien alle.

Huomenna menen tapaamaan uutta valmentajaani ensimmäistä kertaa sitten try out -tilaisuuden. Sitten nähdään, olenko ollut täysin hakoteillä esimerkiksi tavoitteiden suhteen...olen tähän mennessä ajatellut, että ehtisin kisalavalle jo 2014 keväällä, mutta saa nähdä, kuinka realistisena valmentaja ajatusta pitää :)

Valmennuksesta ja ammattimaisen asiantuntemuksen saamisesta aion kuitenkin ottaa kaiken irti, joten niillä ohjeilla mennään, mitä sieltä suunnalta tulee!

Olen aloittanut kisaprojektin jo aikaa sitten itsenäisesti, mutta koen sen alkavan täydellä teholla vasta, kun joku jo vastaavan prosessin läpikäynyt lähtee matkaan mukaan kanssani. Minulla on paljon opittavaa ihmiskehon toiminnasta niin fyysisesti kuin henkisesti ja kisaprojektiin lähdenkin nyt täysillä ja valoisin mielin.

Jokainen treeni ja jokainen päivä merkitsee!

Paras tukijoukko on tietysti mun oma mies, joka vetää mulle kaikkein kovimmat keskivartalotreenit ja kokkaa aamupalaksi ihania munakkaita. <3