Palautumisesta

Mulla alkoi eilen palauttava viikko, jonka tarkoituksena on saada lihaksiin kovan treenin tuloksena kertyneet kuonat ja maitohapot liikkeelle ja siten valmistaa niitä taas ottamaan lisää kovaa treeniä vastaan. Ja kasvamaan >:)

Lensin eilen Suomeen, joten päivä oli treenittömyydestä huolimatta kaikkea muuta kuin palauttava. Nukuin ennen aamuyön lähtöä semmoset pari tuntia, jonka jälkeen ohjelmassa oli ravaamista laukkua raahaten lentokentällä ja toiselta pois. Välissä tietenkin lentokoneessa koiranunta niska kenossa nukkuen. Tuloksena olikin sitten viime yönä nukutut kevyet 13 h - kyllä mun kroppa vaan ottaa takasin sen mitä siltä on verotettu.

Huomisesta alkaen pääsen läpikotaisin hierottavaksi kun aloitetaan meidän urheiluhierojaopiskelijan kouliminen konkariksi mun muskeleita hieroen. Tiedossa on mun hieroja-paralle varmaan karmeita jumeja auki runnotavaksi. ;) Lihashuoltamon Tuija tosin tasoitti hänelle tietä tänään jo valmiiksi: lihaskalvoja avattiin Tuijan kokenein ottein taas pohkeista, takareisistä ja pakaroista. Auuuuuts...

Kuvasta nyt ei ihan näy mun oikean pohkeen todellista ulkomuotoa tällä hetkellä (se on aika lailla kauniimman ja syvemmän sinipunalila :D). Jos toi mustelma olisi jossain muussa kohdassa, voisi luulla että oisin saanu pahemminkin turpaani. Mutta kyllä helpotti taas kun jumeja avattiin vähän syvemmältä!

Levolla ja palautumisella on iso merkitys treenaajan kehittymisessä. Vaikka sitä hoetaan ahkerasti, taitaa se monella innokkaalla treenaajalla olla huonoimmassa jamassa oleva kehittymiseen johtava kolmasosa treenin ja ravinnon rinnalla.

Päivätasolla tärkein palautumiseen vaikuttava juttu on (ravinnon lisäksi) tietenkin riittävä uni. Itsellä ainakin välillä tekee tiukkaa saada riittävät unitunnit kasaan. Mä ajattelinkin järjestää itselle unirytmien muuttaminen ja tarpeeksi nukkuminen -kampanjan, eli vähintään viitenä iltana viikossa klo 22 nukkumassa viimeistään! Joka ilta vois käydä liian tiukaks tavotteeks jos haluaa vielä jonkunlaisen sosiaalisen elämän (minkä???!) säilyttää... Siitä seurauksena varmasti tulis nukuttua sen 8-9 h yössä. Mä oon ihan uskomattoman huono aamuherääjä ja alottaisin työtkin mielelläni vasta joskus 11 maissa... :D Ihan vaan siks koska tykkään kukkua hereillä iltaisin ja puuhastella. Mitä teen nytkin. Öh. Joku tässä nyt mättää! :D ...Alotan huomenna, I promise!!! Vetoan aikaeroon, Lontoossa kello on vasta...jne.

Kuva Googlen kuvahausta.

Paitsi päivätasolla, lepoa pitää saada myös viikottaisen lepopäivän muodossa. Itsellä lepopäivä on tilanteesta riippuen yleensä aktiivista lepoa, eli puuhailen kaikkea mitä en muuten ehdi. Käveltyä tulee siis suht paljon, mutta varsinaista treeniä en tietty lepopäivänä tee. Ainakaan omalla kohdalla aktiivisuus ei palautumista ole häirinnyt, vaan ehkä päinvastoin - kuonat lähtee lihaksista liikenteeseen. Harvoin tekee mieli lepopäivänä ihan vaan röhnöttää sohvalla, mut joskus sekin tulee tietenkin tarpeeseen.

Viikkotasolla palautumisesta pidän huolta (ja valmentajani pitää ;) treenien syklityksellä, eli yksinkertaisesti siten, että samoja lihasryhmiä kuormittavien treenien välillä on tarpeeksi monta päivää. Ei kahta jalkapäivää peräkkäin jne. Lihaksetkin sen kyllä kertoo, ettei sellasessa mitään järkeä olisi - eihän kehitystä pääse tapahtumaan, jos jatkuvasti tehdään samoja juttuja ilman, että hermosto ja lihakset saavat tarvittavan levon vahvistuakseen.

Viikoittain yritän mahduttaa treeniohjelmaan myös yhden palauttavan treenin. Se voi olla milloin kävelyä, milloin vaikka joku kevyt jumppa. Pääasia, että se on nimenomaan palauttavaa; sykkeet ei käy tällaisen treenin aikana korkealla, eikä hommia tehdä henkihieverissä ja veren maku suussa. Simple as it is. Yleensä mun tulee viikoittain käveltyä sen verran paljon, etten erikseen tee palauttavaa treeniä. Venyttelen sitten vain lisäksi niin paljon kuin vain suinkin ehdin.

Näiden tärkeiden juttujen lisäksi muutaman viikon välein (tarpeen mukaan) on hyvä palautella kroppaa vaikka kokonaisen viikon verran. Silloin koko viikko on omistettu vain ja ainoastaan kehonhuollolle ja henkiselle ja fyysiselle palautumiselle. Mulla tähän viikkoon kuuluu ainoastaan kaksi salilla tehtävää kevyttä, pumppailevaa treeniä, joiden aikana ei isot raudat heilu. Lisäksi kävelen paljon, venyttelen joka päivä ja käyn hierojalla. Hieronta on itsessäänkin keholle jo rankkaa, joten sen yhteydessä treenaamista pitäisi välttää mahdollisuuksien mukaan.

Koska teemana on tällä viikolla hyvinvointi ja palautuminen, koitan pitää myös pientä kahvilakkoa. En sinänsä pidä kahvia mitenkään pahana juttuna (lukekaapa esim. tämä perustelu sille, miksi kahvi voikin olla ihan hyväksi), mutta en yksinkertaisesti tykkää siitä fiiliksestä, että olen "koukussa" johonkin. Tykkään kahvista ihan älyttömästi, ja tykkään myös siitä, että se piristää tehokkaasti. Siksi haluankin pitää homman noin; haluan, että kahvi todella piristää sitä juodessani. Siksipä pieni kahvipaussi (heh), jonka toivon johtavan siihen, että kahvi taas toimii piristäjänä eikä vain ole välttämätön osa aamupalaa...

On se vaan houkuttelevan näkönen se iiiso kupillinen (tossa varmaan 6-7 dl) kahvia. Vastalauseita?

Muistetaanhan, että kroppa vaatii levon lisäksi vaihtelua ja erilaisia treenejä kehittyäkseen. Älä siis junnaa menemään samalla kaavalla kukaudesta toiseen, vaan vaihtele treenityyliä ja -ohjelmaa: sarjojen pituutta, palautumisaikoja sarjojen välissä jne.

Teet ison palveluksen itsellesi, kun muistat levon niin päivä-, viikko-, kuukausi- kuin vuositasolla. Mä oon sen opetellut kantapään kautta muistamaan, ja oon tyytyväisempi treenaaja kuin koskaan, kun lepään riittävästi. :)

Teevinkkejä namihampaan kolotukseen

Täällä startattiin maanantai selkä-olkapäätreenin merkeissä. Oon kyllä treenikerta treenikerralta tyytyväisempi selän toimintaan. Vaikka vanhat ongelmat vähän muistuttelee itsestään, niin huima harppaus eteenpäin on menty ajoista, jolloin selkä oli pitkän pätkän niin kipeä että liikkumisen sai unohtaa.

Vahvat jalat ja pakaralihakset = vahva selkä. Tähän malliin se ainakin mulla on mennyt. Ei perustu mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseen :)Oon siis myös selkävaivoista toipuakseni keskittynyt treenaamaan huolellisilla tekniikoilla paitsi sitä itse selkää, myös kehon isoimpia lihaksia eli jalkoja ja pakaroita. 

Selkätreenin jälkeen taas pari pumppilihasta havaittavissa jossain tuolla?! Kuva on iiihan pikkusen rakeinen, mutta menköön (taas).

Mutta sitten otsikon aiheeseen, eli namihampaan kolotuksen hillitsemiseen. Onko teillä koskaan ongelmia pysytellä käsi poissa karkkipussilta? Mä oon paatunut herkkupeppu, jolla pitäis olla aina jotain makeeta naposteltavaa käden ulottuvilla. En mä missään nunnaluostarissa sentään elä herkkujen suhteen, mutta kun nyt kerran tosissaan ollaan tän homman (muistutan itselleni, että MYÖS ruokavalion) kanssa, niin pyrin jättämään herkut minimiin ja varsinaiset mätöt siihen viikon yhdelle cheat mealille. Ruokavalioon sisältyvät ruuat maistuu jo itsessään älyttömän hyviltä, ja tällä hetkellä niitä tuntuu jopa olevan suht riittävästi, että herkkuja en ainakaan energiatasojen ylläpitämiseksi tarvi.

Koska napostelut on nyt jätetty vähemmälle, jotain kivaa on kuitenkin pakko keksiä. Oon aina rakastanut teetä, ja jos ei muuta hyvää tässä maassa ole, niin ainakin teevalikoimissa löytyy ;) No ei, onhan täällä muutakin hyvää. Mutta teenrakastajaa Iso-Britannia kohtelee erityisen hellästi ja lempeästi. Kelitkin kovasti on viilenemään päin, joten aika kaivaa villasukat ja pistää teepannu tulille!

Tässä muutama mun lempparitee:

Luomu detox-yrttiteetä aniksella, fenkolinsiemenillä ja kardemummalla. Ihanan makuista ja lupaa tehostaa ruuansulatuksen toimintaa.

Lakritsijuuresta jauhettu yrttitee. Maku on myös aivan huumaavan ihana. Lakritsijuurella on lisäksi myös paljon terveysvaikutuksia: se mm. toimii liman irrottajana ja verenpaineen nostajana, mikä on tietysti hyväksi sellaisille, joilla verenpaine on liian alhainen (kuten minä).

Mun all-time favourite on tämä "tiikeriteeksi" ristimäni tuote! Tähän en tuu kyllästymään varmaan ikinä, sen verran monta pakettia olen tätä kuluttanut. Jälleen kyseessä yrttisekoitus, jossa on mm. kanelia, inkivääriä, vaniljaa, neilikkaa, mustapippuria ja muita mausteita. Todella aromikas, makeahko yrttitee voimakkaista mauista tykkääville. Maidolla höystettynä tää muistuttaa vähän Chai Lattea, joka on myös mun makuun. :)

Tajusin muuten nyt, että mikään näistä yllämainituistahan ei itseasiassa ole teetä! Ne ovat kaikki yrttisekoituksia, jotka nautitaan teen tavoin. Mutta siis vielä parempi: näitä voi nautiskella illalla ilman, että kofeiini valvottaisi. Yrttiteetä voi (ja kannattaakin mun mielestä!) hauduttaa pitkään ilman, että maku muuttuu kitkeräksi kuten mustalle teelle saattaa helposti käydä.

Tiedän, että ainakin tota "tiikeriteetä" saa Suomesta joistain luontaistuotekaupoista, muista en ole ihan varma... Mutta teevalikoima kyllä laajenee oman kokemukseni mukaan Suomessakin koko ajan, joten kannattaa tsekkailla ainakin noi luontaistuotekaupat ja isommat marketit. Hinnat voi olla siellä päin aika suolasia, mutta...oh well. Mikäpä ei olisi. Täällä toi Pukka & Twinings ovat n. reilun punnan ja tikrutee reilun pari puntaa.

Mitkä on teidän lemppariteet?

Viikonloppufiilareita kuvin

Talviajassa taas! Muistittehan siirtää kellot?? Syksy tuntui melkein jäävän väliin tänä vuonna kokonaan (tai sitten se alkoi nyt), kun täällä on kuitenkin ollut vielä kohtuulämmin (ainakin sellanen Suomen kesä -lämmin, eh.). Sataa toki vähä väliä, mutta niinhän Suomen kesässäkin sataa ;)

Viikonloppuun mahtui muutamat hyvät treenit. Ei niistä sen kummempaa, joten annetaan kuvien kertoa välillä.

Perjantaina vuorossa oli vanha kunnon HIIT. Eli ei muuta kuin hanaa juoksumattoon ja hyvät musat korviin. HIITit on ihanan kamalia, niissä on pakko kääntää sellanen "kipu on kivaa ja tuska taivaallista" -vaihde päälle. :D Mä aloin vasta hiljattain käyttää sykemittaria, ja tässä treenissä syke kävi lähellä 190 ja keskisykekin oli 163. Eli ei mitään ihan kevyttä hommaa :) Jälkeenpäin fiilis on kyllä taivaallinen, suosittelen siis kaivamaan itsestä sen pienen masokistin hetkeksi.

Käytiin perjantaina kamujen kanssa aivan ihanassa pianobaarissa. Elävää musaa hämysessä kellaribaarissa, aivan ihanaa. Tonne tulee varmasti palattua vielä mooonta kertaa.

Lauantaina mua odotti ikävä ylläri salilla: se oli KIINNI :( Olin ignorannu ovessa olleen huomautuksen asiasta, ja harmitti etten ollu tehny salitreeniä edellisenä päivänä HIITin sijaan/lisäksi...

Treenit on kuitenkin tehtävä, ja vuorossa oli sopivasti plyo, joten tein sen sitten taas meidän poraskäytävässä. :D Ei tarvinu edes paljon soveltaa! Koitin tehdä teille videookin idealla "näin teet tehokkaan kotitreenin", mut kuvaaminen oli yksin aika hankalaa ja tuloksena oli hämmentäviä kuvakulmia jotenkin tähän ylläolevaan tyyliin... :D Ehkä joskus paremmalla onnella ja kuvaajan kanssa sitten.

Sunnuntaina siis ei myöskään punttia Johannalle. Kävin tekemässä aamucardion portaita kävelemällä taas, joten saatte näitä hikikuvia nyt sitten taas. Another day another sweaty tank top.

Sunnuntaipäivä huipentui ruokapreppailuun. Nyt on taas lihat, bataatit ja riisit valmiina. Rehut valmistan aterian yhteydessä erikseen, tai sulatan pakasteesta (esim. parsakaalit). Varmaan olis terveellisempää valmistaa itse pakastevihannesten ostamisen sijaan, mutta ovat niin älyttömän paljon edullisempia noi pakasteesta ostetut, että niillä mennään nyt toistaseksi.

Mitäs teidän viikonloppuun kuului? :)

Suomivisiitin suunnittelua

Mun ensi viikon Suomen reissu lähestyy ja melkein jokaiselle kymmenisen päivää kestävän reissun päivälle on jo aika lailla tehty plänit. On graduseminaaria, tiimipäivää, kuntotsekkiä ja valmentajan moikkaamista, hierontaa jne jne. Vaikka ajatus pakkaamisesta, lentämisestä ja muusta matkalaukkuelämään liittyvästä ei nyt sytytä yhtään (oon viimeisen kaks vuotta lentänyt edes-takas Brittien ja Suomen välillä), niin onpahan ainakin ohjelmaa sen verran, että reissua odottaa edes sen osalta. :)

Tosiaan ajoitan hieronnan muodossa tehtävän lihashuollonkin Suomivisiitille, sillä sain sieltä päästä oman personal hierojan :D Hihi. Ihana urheiluhierojaopiskelijatyttö Ison Omenan urheiluhierojakoulusta pyysi minua "omaksi urheilijakseen", jolla voi harjoitella hieromista. Oon otettu! Hän saa siis harjoitella erilaisia urheiluhierontatekniikoita, ja mä saan kullanarvoista lihashuoltoa, joten molemmille loistava juttu. Mun hieroja treenaa itse body fitness -kisoihin, joten juttuakin varmasti riittää hierontasessioiden aikana.

Normihieronnan lisäksi käyn jälleen lihaskalvojen käsittelyssä. Ainakin rintalihakset, etuolkapäät, pohkeet ja pakarat on hoidettavien listalla. Tuijan hoidossa kudoksiin mennään sen verran syvemmälle, että perinteinen urheiluhieronta ja venyttelykin menee sen jälkeen paremmin perille.

Meidän Team 24Gold -tiimipäiviä odotan innolla, koska valmentajista ja tiimikavereista saa aina paljon tsemppiä omaan treenaamiseen. Olis niin mahtavaa, jos ehdittäis useamminkin treenata ja turista yhdessä, mutta arki on kovin kiireistä ja varsinkin kun meikäläinen on tällä hetkellä muusta tiimistä eristäytynyt tänne saarelle niin se asettaa pieniä haasteita miittinkien suhteen. Kuitenkin pidetään netin kautta yhteyksiä yllä kaiken aikaa :)

Sovittiin myös Annan kanssa kuntotsekki pitkästä aikaa, ääk. Omalle kehitykselle kai jotenkin sokeutuu ja tulee sellaset fibat, ettei mitään muutosta ole tapahtunut, vaikka kuntokuvat ehkä kertois muuta. Itsellä ainakin on välillä sellanen olo, että peiliin katsoessa kunto ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Ihan hyvä nähdä välillä valmentajan kanssa livenäkin, jotta voidaan taas tehdä sotasuunnitelmat jatkoa ajatellen.

Reissusuunnitelmien lisäksi suunnitelmallisuutta pitää treenien suhteen harrastaa ihan viikko- ja päivätasolla. Merkkailen joka päivä treenit Body-lehdeltä saamaani treenipäiväkirjaan, ja olen huomannut, että sillä on loppujen lopuksi iso merkitys siihen, että havittelee koko ajan parempia treenejä. Merkkaan ylös liikkeet, sarjojen pituudet ja painot, aerobisen määrän ja treenistä jääneet fiilikset. Olen ottanut myös tavaksi kirjoittaa heti treenin yhteydessä muistiin, jos joku liike on tuntunut erityisen hyvältä tai huonolta, tai jos olen saanut jonkin pienen muutoksen tekemällä paremman tuntuman tiettyyn lihakseen. Nyt kun treenejä on kohtuupaljon, pidän niistä kirjaa jo ihan senkin takia, että muistan varmasti oonko tehnyt kaikki viikkoon kuuluvat treenit (cardioineen yhteensä 11 kpl). :D

Body-lehden treenipäiväkirjan saa muuten tilattua tästä. Mutta tietty ihan samalla lailla toimii vaikka tavallinen ruutuvihko tai miksei noita sarjoja, painoja ym. höpinöitä voi suoraan kännykkäänkin näpytellä. Itsellä vaan on känny treenien aikana musiikinkuuntelukäytössä, joten oon päätynyt käyttämään tota paperiversiota (on muuten näin parin kuukauden käytön jälkeen jo aikamoisilla hikiläikillä ja muutenkin reissussa rähjääntyny).

Eipä mulla oikeestaan mitään asiaa ollut. Seuraavaan kertaan :D

Abs of steel

Mietin tässä vatsalihaksia yksi päivä aamulenkin jälkeen pumppaillessani, että miten erilainen treenityyli vaikuttaa vatsalihaksiinkin. Bikini fitneksessä vyötärön pitää olla kapea ja lihaserottuvuuttakaan ei haeta, joten sellaista kunnon 6-packiä näkee harvalla kilpailijalla. Jokaisella ihmisellä on, uskokaa tai älkää, vatsalihakset olemassa, ja useimmiten jos rasvaprosentti on tosi alhaalla, vatsapalat tulevat näkyviin, oli ne sitten isot tai pikkuruiset. Paksut ja rautaiset tai litteät ja ...no, rautaiset kai nekin voi olla :D

Tällä hetkellä varmaan näkyvin brittiläinen bikini pro-kisaaja Michelle Brannan väittää, ettei treenaa vatsalihaksia erikseen lainkaan, sillä se leventää hänen vyötärölinjaansa, mikä ei tietenkään tässä kategoriassa ole suotavaa. Hänen mukaansa vatsat treenaantuvat lajiin riittävästi muidenkin liikkeiden yhteydessä, ja kun rasvakudos lähtee vyötäröltä höllymästä, "you're able to see some lines". :)

Michellen masu. Kuten huomaatte, Michellellä ei tosiaan ole absit sieltä erottuvimmasta päästä, mutta vyötärö on kapoinen eikä vatsassa taatusti ole mitään ylimääräistäkään. Ja kyllä, pystyt erottamaan "linjoja". ;D Kuva täältä.

Vatsan treenaamisestakin on monenlaisia näkemyksiä ja tarve treenata vatsoja riippuu myös muusta treenistä sekä tietenkin tavoitteista. Bikini fitness -kisaaja ei yleensä treenaa vatsaa samalla tavalla kuin body fitness -kisaaja, koska tavoitteet on erilaisia. On myös totta, että muilla tekemilläsi liikkeillä on merkitystä vatsalihastenkin kehittymiseen. Esimerkiksi syväkyykyissä ja muissa keskivartaloa kuormittavissa ja raskaissa liikkeissä vatsalihakset vahvistuvat siinä sivussa.

Tässä vielä vertailun vuoksi upean figure-kisaajan Nicole Wilkinsin masu. Siitä taitaa löytyä ne abs of steel ;). Kuva Googlen kuvahausta.

Itse treenaan vatsoja pariin otteeseen viikossa pitkiä sarjoja pumppaillen, lähinnä hakien tuntumaa syviin vatsoihin. Mulla ei ole koskaan olleet mitkään super-erottuvat vatsalihakset, vaan kuulun just tuohon "you're able to see some lines" -kategoriaan, heh. (tohon vois tällä hetkellä vielä lisätä että "if you take a closer look", haha) (Ala)vatsasta ei helpolla lähde mulla myöskään rasvat, vaan olen sitä tyyppiä, jolla kasvaa rasvojen karttuessa naisellinen pömppö ja peba. :D Äidin kanssa vertailtiinkin jossain vaiheessa, että vaikka hän on 40+ ja neljä lasta synnyttänyt, meillä on ihan samantyyppiset masut! Joten synnyttäneillä naisillakaan ei ole syytä laittaa pömppöä lasten syyksi. ;) Kyllä tämä ihan geneettistä on ainakin meitsillä eikä tarvi lapsia hankkia pömpön saadakseen.

Siinä sitä mun pömppistä, a.k.a. "take a close look at the lines". :) Kisamasuun on pitkä matka mutta viihdyn tässäkin, ja veikkaan että jopa paremmin. Tai sen näkee joskus sitte!

Mun lempiliikkeitä abseille on

1. vatsarutistukset, joihin kiropraktikkoni antoi oivan vinkin: aktivoi pakaralihakset koko sarjan ajaksi --> tämä rentouttaa lonkankoukistajat, ja työ menee sinne minne pitääkin, eli syville vatsalihaksille.

2. alavatsarutistukset, niin ikään kiropraktikkoni special-neuvoja hyödyntäen. Liike tehdään matolla selällään maaten polvet koukussa ja rutistellaan alavatsalla hyvin pienellä liikkeellä polvia kohti leukaa. Liike on mitättömän näköinen ulospäin, mutta aktivoi jälleen syvät vatsat tehokkaasti.

Minkälaisesta pyykkilaudasta te tykkäätte?

Maailman ihanin kotikonsti tukkoisille lihaksille

Tein viimeinkin kauan suunnitellun ostoksen ja kävin nappaamassa Lontoon keskustan 8(or so) -kerroksisesta Lillywhites -urheilukaupasta vaahtomuovisen rullan, siis foam rollerin...mikä se on oikeesti suomenkieliseltä nimeltään?

Siis ah.

Tehkää itsellenne palvelus ja hommatkaa tällänen kotiolkkariin! Tämän kaverin kanssa lihasten palauttelu kotikonstein on paljon helpompaa kuin pelkästää venytellen tms. Jos olis mahdollista, kävisin hierojalla vähintään kerran viikossa, mutta harvemmillakin käynneillä pärjää kun jaksaa ahkerasti rullailla. Ja nyt pystyn tekemään sitä myös kotona, jes!

Homma toimii siten, että asetut rullan päälle hoidettavalle lihakselle mahdollisimman paljon painoa laskien (jos se ei ole niin kivuliasta, että lihas jännittyy). Sitten rullaat rauhallisesti edes-takaisin ja jos jossain kohdassa on oikein kireetä, annat painon olla siinä pidempiä pätkiä, jotta lihaskalvot pääsevät venymään kunnolla ja tukkoiset ja jumittavat kohdat maagisesti rentoutuvat. Ei sen kummempaa! Monelle tuttua varmasti entuudestaan, näitä pötköjä kun on alkanut näkyä saleilla melkein vakkarivarusteena.

Olen nyt ottanut tavaksi (jos nyt muutamassa päivässä ehtii tapaa muodostua ;) rullailla illalla kropan läpi kireisiin kohtiin tietysti erityishuomiota suunnaten. Mun kipukynnys tuntuu olevan kohtuukorkea, ja nautin hierojallakin kovista otteista ja siitä, että paikat runnotaan kunnolla auki...ehmmm, nyt kuulostaa liian friikiltä, heh. :D Aanyway, foam rollerillakin rullaillessa siis nautin siitä makeasta, melkein vihlovasta kivusta, ihan vaan sen takia että sen seurauksena pitkään viulunkielenkireinä olleet lihakset rentoutuu ja saa tilaa.

Etsin alun perin sellaista versiota, joka olisi ollut ontto ja joustamatonta kovaa muovia sisältä ohuella vaahtomuovikerroksella pinnasta pehmustettuna, mutta tällänen kokonaan jostain jämäkästä vaahtomuovista kyhätty karvalakkimalli osui käsiin ensimmäisenä. Myyjä hehkutti 30 päivän palautusoikeutta, joten päätin testata. Mun omalle pötkölle tuli hintaa huimat 8 puntaa, mutta näitäkin löytyy joka hintaluokkaan varmasti. Rulla ei siis vie mua vararikkoon vaikkei priimakamaa olisikaan ja jäisi loppujen lopuks nurkkaan pölyttymään uuden tieltä... Mun ainoa huoli ton kanssa on siis enää se, että materiaali ei pysy ajan mittaan jämäkkänä vaan lösähtää pehmeäksi ja menettää pyöreän ja rullattavan muotonsa.

Parhaiten rullalla saa mun mielestä käsiteltyä etu- ja takareisiä, pakaroita, lonkankoukistajan alaosia ja lapojen seutua. Vielä kun joku neuvois mulle jonkin kuningasneuvon rintalihasten ja olkapäiden huoltamiseen, rentouttamiseen ja palautteluun... Kaikki vinkit otetaan enemmän kuin kiitollisena vastaan! On meinaan harvinaisen jumissa välillä noi, seurauksena paljosta koneella istumisesta :/

Nyt kuitenkin parasta palautumiskeinoa, eli nukkumista <3 Rullailuihin!

Esittelyä BBN:n sivuilla

Käykääpä kurkkimassa mun pikainen esittely Best Body Nutritionin sivuilla :)

Vaihtoehto-aamucardio

Heipparallaa! Takana on tuplatreenipäivä ja oon melkein sänkykamaa jo, mutta pikku päivitys ei taida olla tänne pahitteeksi. :) Päivät menee aivan älytöntä tahtia ja musta tuntuu että ehdin aina vasta alottaa kaikki hommat kun onkin jo nukkumaanmenoaika. Pöh. :(

Niin namilta kun treenaaminen onkin maistunut, aamucardiot on olleet kyllä vielä toistaseksi se mun tekosyidenkeksimiskohde. "Eihän tässä nyt vielä millään dieetillä olla..." jne. You know how the story goes. Oon pääasiassa tehnytkin ne aamuille merkatut cardiot treenien jälkeen salilla, mutta nyt kun salikin on ihan vieressä niin tekosyitä ei enää voi keksiä, eh. 

((Ihan tosissaan pääsyynä aamuaerobisten välttelylle on ollut armottoman helposti kipeytyvät penikat, joita varjellen oon koittanut säästää juoksuaskeleet HIIT-treeneihin. HIITit on pakko pystyä vetämään kovalla intensiteetillä eli mieluiten juosten, kun taas peruskestävyyssessioissa hyödynnän mieluummin jotain cardio-laitetta, jolla mennä jumputtaessa ei nivelille aiheudu niin paljon rasitusta.))

Joskus se kolmen minuutin salimatkakin on aamuisin ylitsepääsemätön (ihan oikeesti) (KRÖHÖM nainen, nyt jotain selkärankaa tähän touhuun), ja toivon unihiekkaa silmistäni hieroen että mulla olis joku vanha kunnon stairmaster tossa olkkarissa ja voisin vaan kömpiä siihen ja herätä siinä samalla. MUTTA, tadaa - mullahan ON stairmaster ihan tässä saman katon alla! Tässä meidän 15-kerroksisessa talossa ei todellakaan kukaan käytä portaita, mutta sellaiset oli kuitenkin pienen tutkimisen tuloksena olemassa.

Mikäs sen parempaa siis kuin erillisten ovien takana oleva porraskäytävä yksityiskäytössä! Ei tarvi miettiä montaa kertaa mistä tän tytön löytää talvella tekemästä aamucardioita kun ulkona on pimeetä ja märkää. Hups vaan voin vedellä sortsit jalassa tossa kotiovesta muutaman askelman päässä sen 40 minsaa täystehoilla ylös-alas ja palata sitten samantien aamupuuron ääreen. Not bad!

Oon nyt kahtena aamuna hikoillut noissa rappusissa ja ainoa tyyppi, joka siellä näinä aamuina kerättyjen havaintojen perusteella liikkuu, on siivooja. Voi olla että tullaan tutuiksi toisillemme tässä tulevina kuukausina. :D

Päivän kakkostreeninä tein selän ja olkapäät tällä kertaa ihan tupaten täyteen ahdetulla salilla. Ilta-aikaan salille mennessä on täällä satavarmaa, että mitään laitetta et pysty käyttämään ns. yksin, vaan aina joudut joko änkemään itsesi muiden sarjojen väliin tai jonottamaan pienen ikuisuuden. Itse harrastan lähinnä tota ensimmäistä, koska inhoan salilla turhaanseisoskelua. 

Toimin tänäänkin tehokkaasti maanvaivana muille treenaajille (huom. kaikki miehiä, tällä salilla kävijöistä ehkä 10 % naisia ja hekin viihtyvät pääasiassa cardio-laitteissa) hyökkäämällä heti kulman takaa, kun toinen on sarjansa valmiiksi saanut. Mulla kun on vielä nyt pääasiassa noita kiertoharjoittelutreenejä, niin tukkosella salilla niiden toteuttaminen ei ole mitään maailman miellyttävintä tai helpointa. Mutta, senkin kanssa pystyy elämään kun vaan menee ja tekee eikä ihmettele.

Selkätreeneissä mulla on edelleen pienoisena haasteena noi kärkkäästi mukaan komppaamaan tulevat hauikset, jotka siis näyttää helposti suhteettoman isoilta muihin lihaksiin verrattuna. Oon kovasti koittanut eliminoida niiden mukaan tulemista selkätreeneissä käyttämällä vetoremmejä ja keskittymällä hyvään selkätuntumaan, mutta kovasti ne meinaa vaan olla pumpissa aina selkätreenin päätteeksi. Muistan et mua on ihan pienestä asti pyydetty näyttään pala, koska se on aina vaan ollut siellä, siksipä se on ja pysyy edelleenkin - treenaan sitä tai en. Tai no, itse asiassa en oo koskaan varsinaisesti sitä treenannut, vaan se treenaa aina ite itteään kompensoimalla heikompiaan, mokoma. Nyt vasta on Annan kanssa otettu habatreenit kuvioihin mukaan, koska fiksu valmentajani on sitä mieltä, et jokainen lihasryhmä on kuitenkin treenattava treenikierron aikana läpi. Pitkää pumppailevaa sarjaa siis edelleen, ehkä se pysyy aisoissa jotenkuten. (Nyt joku ihmettelee siellä et mikä ihmeen haba, tommonen narukäsi :'D Kaikki on suhteellista)

(Oiskohan sitten riittävästi peilikuvia tälle päivälle..tai ehkä viikolle? ;P) Huomenna pääsen linssiluteilemaan vaihteeksi muiden kameroiden eteen, kun kuvataan tuolla uudella salillani promovideota heidän sivuilleen. Tehdään pieni treenisetti, jonka tarkoituksena on houkutella vähän enemmän naisiakin liittymään tonne. Päädyn jotenkin kummasti aina tälläsiin erinäisiin projekteihin, mutta kivaahan se vain on! Sitä paitsi mielelläni olen aina hyvän asian puolesta avuksi.

Syömiset on, kuten sanottu, jatkuneet täällä ihan samoilla raiteilla kuin ennenkin, joten mulla ei ole niistä oikeestaan mitään uutta kerrottavaa. :) Pari ruokakuvaa vain, joissa raaka-aineet on pääasiassa samoja kuin Suomessakin. Ylemmällä lautasella bataattia, kalkkunaa, pinaattia, kurkkua, tomaattia, omenaa, avokadoa. Tykkään mausteisesta ruuasta, joten tämäkin setti (lähinnä bataatti ja kalkkuna) on maustettu tuoreella inkiväärillä, fenkolinsiemenillä, pippurisekoituksella, savustetulla paprikalla ja millähän vielä. Sekä tietty himalajansuolalla.

Alemmalla lautasella puolestaan tuttu setti kanaa, riisiä ja parsakaalia. Olen siirtänyt mantelit ekalta välipalalta tähän settiin, koska se on alkanut maistua jokseenkin puulta ilman mitään sooseja tmv. rasvaista kamaa. Mantelit on parsakaalin kanssa hyviä. Siis melkein voittaa parsakaalin veteen dipattuna, joka on siis niin ihanaa. :::D (läppä pöllitty täältä.)

Iloista ja treenintäyteistä viikkoa!

Muutama must-have -tuote salitreenin tueksi

Moikka! Täällä elämä asettuu pikku hiljaa normaaleille urilleen ja uudet kuviot alkaa tuntua tutuilta. Lontoo on ihan älyttömän iso kaupunki ja oon tosi tyytyväinen, että edes sali on ihan kulman takana. Säästän viikkotasolla tuntitolkulla aikaa kun en joudu erikseen lähtemään metroilla ja busseilla salille 1-2 kertaa päivässä.

Blogikin aktivoituu tuossa tuokiossa, kun saadaan vähän materiaalia tänne laitettavaksi :) Kiva että jaksatte käydä kurkkimassa tapahtuuko täällä jotain.

Koska erilaiset purkit ja purukat ovat arkipäivää meidän taloudessa, laitan teille tässä esimerkkejä muutamista tärkeimmistä tuotteista, joita lisäravinnesaralla käytän lähes päivittäin. Kaikki nämä tietysti Best Body Nutritionilta :) Laatu ratkaisee!

L-Glutamiini

Glutamiini on yksi niistä lisäravinteista, joita syön päivittäin riippumatta siitä, treenaanko vai enkö. Tällä aminohapolla on lukuisia hyviä vaikutuksia: se mm. estää lihasten kataboliaa eli purkautumista energiaksi sekä lisää vastustuskykyä.

Glutamiinia kannattaa ottaa ainakin kahdesti päivässä riittävien hyötyjen saamiseksi. Itse otan sen ensimmäisenä aamulla sekä viimeisenä illalla tai vaihtoehtoisesti palautusjuomaan sekoitettuna.

BCAA

BCAA-aminohapot otan ennen treeniä tyhjään vatsaan niin ikään estämään lihasten käyttöä energiavarastona. Näille tulee sitä suurempi merkitys, mitä tiukempi ruokavalio on ja mitä vähemmän siitä saadaan energiaa.

BCAA-aminohappojen lisäksi käytän päivittäin ennen treenejä EAA (Essential amino acids) -valmistetta, mutta sitä ei valitettavasti ainakaan toistaiseksi löydy BBN:n valikoimista.

Hera

Heraproteiini on lisäravinteista sellainen, joka tulee kuvioihin monella ihan ensimmäiseksi salitreenaamisen maailmaan tutustuttua. Niin myös minulla aikoinaan. Treenasin vuosia käyttämättä mitään muuta lisäravinnetta kuin heraa. Tällä hetkellä heraa menee niin välipalana kuin palautusjuomassakin. Jos mahdollista, käytän palautusjuomassa hieman nopeammin imeytyvää, vähärasvaisempaa heraisolaattia ja välipalana taas edullisempaa herakonsentraattia. Imeytymisnopeuden merkityksestä näiden kahden välillä löytyy kuitenkin monenlaisia mielipiteitä: toiset ovat ehdottomasti isolaatin kannalla mitä palautusjuomaan tulee, toiset taas uskovat eron kahden heratyypin välillä olevan häviävän pieni. Tärkeintä kuitenkin, että saat nopeasti treenin jälkeen rakennusainetta kropalle!

Oma ehdoton lempparimakuni BBN:n ihanista makuvaihtoehdoista on Latte Macchiato, NAM! Kuin lattea joisi!

Malto

Maltodekstriiniä käytän ennen ja jälkeen treeniä hiilihydraatin eli käytännössä energian lähteenä. Varsinkin kovan treenin jälkeen otettavassa palautusjuomassa pitää olla hiilihydraattia, jotta lihasten glykogeenivarastot saadaan jälleen täytettyä ja palautuminen ja valmistautuminen seuraavaan treeniin voi alkaa.

Loppuun muutama peiliräpsäsy tän hetken kunnosta. Kaikki otettu treenien jälkeen, joten lookki on sen mukanen. Harjotuskauden kunto etenee nyt ihan tavotteiden mukaan, vaikka aika ajoin on taas sellanen olo, että olisin kiitollinen muutamasta sadasta lisäkalorista :D Näin pieneksi ihmiseksi saan ilmeisesti syödä aika reilusti ennen kuin oikeesti kasvan suuntaan tai toiseen :P

Jalkatreenit on edelleen lemppareita, vaikka jalkojen kasvatuksen eteen on saanut tehdä ehdottomasti eniten töitä. Yleisurheilulla, ratsastuksella, painonnostolla ja aikaisemmalla salitreenillä on osansa siihen, ettei jalkapuntit ihan nollasta alkaneet. Tätä matkaa on aina kivaa ja mielenkiintoista tehdä - aina voi kehittyä.

Selkätreenit on olleet mulle sellanen juttu, jonka olen joutunut opettelemaan kokonaan uusiksi. Olen riuhtonut menemään aikaisemmin ihan liian isoilla painoilla ja vääriä lihaksia käyttäen esim. ylä- ja alataljassa. Tuloksena niskat jumissa 24/7, dominoivat työntävät lihakset myöskin jäätävässä jumissa ja paljon muuta tulosta ei sitten olekkaan tullut, heh. Valmentajan neuvoista onkin ollut iso apu selkätreenin perille menemisessä! Oikeat tekniikat on puntilla a ja o - muuten todennäkösesti aiheuttaa itselleen vaan epätasapainotiloja ja ennen pitkää loukkaantumisia. Käytän nykyisin myös vetoremmejä aina selkätreenissä jotta ei tarvi keskittyä hullun lailla puristamiseen vaan hyvään tuntumaan selässä. Mun laji ei vaadi leveätä ja paksua selkäfilettä, mutta selässä on silti oltava hyvä malli ja ennen kaikkea sen pitää olla tasapainossa alakerran kanssa.

Sokerina pohjalla olkapää-kuva, jota kateltuani en ollut ihan varma taas onko mun lajivalinta ihan menny nappiin... :'D Lohduttaudun sillä, et lihakset on vaan treenin jälkeen pumpissa ja valaistuskin hämää :D Treenaan olkapäät about kerran viikossa selkätreenin yhteydessä. Ne on niin ikään olleet mun toinen onkelmakohta, joka ei ole ottanut treeniä kauheen hyvin vastaan. Eli tuntumaa on ollut vaikea löytää. Olkapäät on myös olleet tosi etupainotteiset, eli Annan kanssa jouduttiin alkaa etsiä takaolkapäätuntumaa ihan pienenpieniä hilupainoja käyttäen. Syväjumittavia etuolkapäitä taas on avattu hierojalla, ja kaippa se tasapaino sieltä vielä löytyy kun tarpeeksi kauan sitä hakee.

Muistakaa syödä hyvin ja treenata kovaa <3

Fitness-lajitko avain mielenterveysongelmiin ja syömishäiriöihin?

Tiimikaveri postasi viime viikolla Facebookkiin linkin Nora Yrjölän blogipostaukseen "Fitness johtaa syömishäiriöön". Tekstissä Nora jakaa negatiivisia kokemuksiaan fitness-harrastuksestaan ja "haluaa varoittaa lajin riskeistä". Lukaiskaapa läpi, kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia aiheesta.

Täytyy sanoa, että olen tosi surullinen tuon tekstin lukemisen jälkeen. Fitness-lajien suosio on räjähtänyt käsiin viime vuosina myös Suomessa, ja mitä enemmän harrastajia, sitä enemmän erilaisia kohtaloita ja erilaisia tarinoita. Julkisuuteen tulleista parhaiten mieleen jäävät ne, jotka kohahduttavat ja joista saa tukea omille ennakkoluuloilleen.

Voisiko tässä kuitenkin olla kyse siitä, etteivät nämä(KÄÄN) lajit sovi jokaiselle? Kun puhutaan kilpaurheilusta, on sanomattakin selvää, että se vaatii niin keholta kuin mieleltä tietynlaisia ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia voi tietyissä rajoissa kehittää, mutta silti jokaista ei ole tehty kestämään kilpaurheilun tuomaa fyysistä ja psyykkistä painetta, etenkin jos elämässä on meneillään kovin paljon kaikkea muuta kuormittavaa.

Tosi monissa tapauksissa alkaa jo ihan hirvittää, kun suoritusyhteiskunnassa elävät naiset vaativat itseltään täydellisyyttä ihan kaikessa. Aikaisemmin oli muotia olla laiha, nyt on muotia olla "terve ja fit". Niinpä alkaa olla ennemmin sääntö kuin poikkeus, että naiset hakeutuvat sankoin joukoin salille huhkimaan pyöreät pakarat ja timmit käsivarret alitajunnassaan siintäen. Ja hei, eihän se vielä kerro siitä huikean timanttisesta tahdonvoimasta, vaan seuraavaksi suunnistetaankin fitness-kisalavalle! Eihän se nyt ole nainen eikä mikään, joka ei vuoden treenin jälkeen käy vähän vilauttamassa paljasta pintaa kisalavalla.

Itsellä on taustalla erinäisiä urheilulajeja, ja vasta nyt alan käsittää hiljalleen, mitä kaikkea tähän fitness-maailmaan liittyy. Lähdin lajiin mukaan urheilijana, jota kisavietti vie edelleen, vaikkei rahkeita esimerkiksi takaisin yleisurheilukentälle enää ole. Mulla ei ollut aloittaessani hajuakaan, kuka tai ketkä on tässä lajissa ne kuumat nimet. En ollut miettinyt vuosia, että haluan näyttää joltain muulta kuin itseltäni tai janonnut ihailevia katseita tai jotain 15 minuutin kuuluisuutta. Ei. Jokin kaunis päivä vaan totesin, että tässä voisi olla mun seuraava urheilulaji, etten ihan tylsisty tavoitteettomaan salilla huhkimiseen. Jos olisin silloin tiennyt, minkälainen mylly tän homman ympärillä tällä hetkellä pyörii, voi olla, että olisin harkinnut kahdesti. Mutta nyt on valmennukseen lähdetty, treeni maistuu ja tavoitteita kohti on kiva mennä, joten päätinpä sitten, että teen tätä hommaa kirjaimellisesti itselleni ja ihan varmasti teenkin sit just vain sitä omaa juttua. Mulla on elämässäni ne muutamat ihmiset, joiden mielipiteistä välitän ja arvostan, loppujen ajatukset ja mielipiteet mua koskien onkin sitten aika yhdentekevää. En väitä että olisin immuuni sille, jos joku päättää tulla haukkumaan mua päin naamaa, mutta olen myös todennut, että mun arvoani eivät määritä muiden ihmisten mielipiteet. Koski ne sitten mun ulkonäköä tai mielipiteitä.

Miksi tällaisia statementtejä? Huomasin yksi päivä salilta kotiin käppäillessäni ja jälleen kerran hymyillessäni korvasta korvaan sen treenin jälkeisen endorfiiniryöpyn seurauksena miettiväni, että eihän mun pitäis nauttia tästä hommasta näin paljon. Että mun pitäis nyt löytää tähän hommaan SE paha olo ja itseinho, jotta voisin sanoa olevani yksi niistä oikeista bikini fitness -"urheilijoista", jotka todella tietää, mistä tässä lajissa on kyse. Että mulla kilpirauhas- ja mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt on vasta tulossa, odotappa tietämätön ja kokematon tytöntyllerö vaan.

Hätkähdin ihan itsekin tälläistä ajatusta. Miksi mun pitäisi väkisin tappaa se liikkumisen ilo, joka mun sisällä on? Tiedän, että maailmassa on miljoona kertaa tärkeämpiäkin asioita kuin salilla käynti. Mutta se, että voin tunnin tai kaksi päivässä kokea ihan mielettömän hyviä fiiliksiä ja saada näistä tunneista vielä iloa ja energiaa loppupäivän muihin tekemisiin, ei millään konstilla taivu mun päässä virheelliseksi tai kieroutuneeksi ajattelutavaksi/tuntemukseksi. Jopa niin erikoiselta tämä tuntuu, että on suorastaan idioottimainen olo tällästä itsestäänselvyyttä tässä puidessa.

Mulle treeni on presenssi omassa kehossa. Tunne siitä että olen tässä ja nyt. Voin toki löytää ton olotilan muutakin tehdessäni, mutta urheileminen on mulle yksi helpoimmista tavoista löytää se. Urheillessa en todellakaan voivottele heikkouksiani vaan nautin siitä, mitä voin kehollani tehdä. Nautin siitä, kuinka veri virtaa suonissa ja keskittyminen on täysin siinä yhdessä asiassa ja yhdessä hetkessä. Olen urheilu-urallani kokenut myös loukkaantumisia ja niiden seurauksena ollut sivussa treeneistä, eikä se ole ollut maailmanloppu. Surulliseksi ne loukkaantumiset ovat tottakai mut tehneet, mutta silloin on ollut aika suunnata katse johonkin muuhun kuin treenaamiseen. Mutta aina vaan on tuntunut yhtä hyvältä päästä loukkaantumisista toivuttua jälleen fyysisen tekemisen pariin. Uskon, että tässäkin on ihmisissä eroja ja toisille treeni antaa ihan erilaisia merkityksiä. Itselle tunne on selkeästi tärkein osa-alue treenissä ja sen seurauksissa. En kiellä, etteikö treenattu kroppa olisi omaan silmään myös hyvännäköinen, mutta voin rehellisesti sanoa itselleni sen olevan ennemmin seuraus treenistä kuin syy treenata. Salille en mene todellakaan tuijottelemaan itseäni peilistä; voi kuulostaa huvittavalta, mutta treenaan monia liikkeitä silmät kiinni! Ihan vain siksi, että keskityn silloin parhaiten ainoastaan tuntemukseen ja fiilikseen tietyssä lihaksessa.

Olen ihan täysin kyllästynyt siihen, että näitä fitness-lajeissa kilpailevien esille tuomia ongelmia pidetään välttämättöminä ja pakollisina lajeihin liittyvinä osina. Jos ongelmia ilmenee isossa mittakaavassa, on osattava höllätä ja miettiä, aiheuttaako kisatavoite sittenkin enemmän stressiä kuin buustaa niitä treenejä? Voiko sitä ehkä lievittää vai olisiko pikku miettimistauon paikka? Kaikkien urheilun riemusta nauttivien EI tarvitse kilpailla fitness- tai muissakaan lajeissa - ei myöskään minua siihen kukaan pakota. Ihmisen ulkonäön hyvyyttä tai huonoutta ei myöskään määrittele kehonrakennuskriteerein tuomarin tekemä arvio lavalle tuomastasi - tässähän on (tietääkseni...) kyse urheilulajista, joka nyt vaan sattuu olemaan arvostelu-sellainen. Jos siihen lähtee, on se kestettävä. On paljon ihmisiä, jotka pitävät sinua kauniina, olet sitten menestynyt fitness-kilpailijana tai et. Ja aina on myös niitä, joita ulkonäkösi ei miellytä - tämä täytyy vaan pystyä hyväksymään. Fitness-urheilu sopii ehkäpä huonoiten niille, joille muiden määritelmät omasta ulkonäöstä ovat kovin määrittäviä tekijöitä sille, miten itse itsensä näkee. Valitettavasti ilmeisesti laji kuitenkin vetää puoleensa kovin paljon sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla asia on juuri näin, ja jotka sitten vetävät homman överiksi terveytensä kustannuksella.

Mietitäänpä hetki. Kun nyt on muotia olla fit, ja porukka tekee robotin lailla töitä mahtuakseen muottiin, mitäköhän seuraavaksi? Kun naistenlehdissä sanotaan, ettei lihakset olekaan naisilla nättejä? Kauneusihanteiden perässä juokseminen ei valitettavasti ole kovin kestävä polku, vaan itsensä tulisi ennen kaikkea hyväksyä. Koskahan itsensä hyväksyminen tulis muotiin?

Murtunut itsetunto, häiriintynyt kilpirauhanen ja jumiin mennyt aineenvaihdunta eivät ole normaaleja osia urheilijan elämässä. Toki ne voivat olla yleisiä, mutta se ei mun mielestä tarkoita, että ne olisivat välttämätön osa "fitness-elämää". Miksi ihmiset on valmiita hinnalla millä hyvänsä jatkamaan, vaikka kroppa aivan selkeästi huutaa armoa? Mun mielestä kliseiset iskulauseet tahdonvoimasta ja sitkeydestä voi siinä vaiheessa vetää vessanpöntöstä alas. Pelkkää tyhmyyttä ja jotain itseinhon tapaista se on.

Summa summarum, jos tässä nyt itselle sitten niin käy, että esimerkiksi kisadieetti aikanaan vetää kehon ja mielen niin mutkalle, että on vaan paha olla, niin voitte olla varmoja, että pistän siinä vaiheessa terveyteni (myös mielenterveyteni) ykkössijalle. Se ei ole mun mielestä luovuttamista, vaan tervettä järkeä. Homma olisi ehkä eri, jos olisin ammattilainen, jonka elanto olisi riippuvainen säännöllisestä kisaamisesta. Toistaiseksi tämä ei ole työtäni, vaan harrastus, jonka olen valinnut siksi, että nautin siitä. Jonkun silmään harrastukseni voi näyttäytyä sairaana tai pakkomielteisenä, mutta siinä vaiheessa kehottaisin miettimään niitä ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja merkityksiä, joita he eri asioille antavat. Asiat joista minä nautin, voivat olla täysin erilaisia kuin ne, mistä joku muu nauttii. Jos kokisin harrastukseeni liittyvät asiat raskaina tai pakottavina, niin itse olen kyllä sen verran nautiskelijaluonne, etten kauan sellaisen harrastamisen parissa viihtyisi.

Muistetaanhan, että elämä on myös kaikkea muuta kuin fitnesstä. Ja että treenata voi nauttien siitä. <3

Lontoon kuulumisia

Woohoo, löydettiin tällä viikolla pienen hiipivän epätoivon jälkeen vihdoin uusi koti mun miehen kanssa! Ja se löytykin lähempää kun etsittiin. Oltiin Lontooseen tullessa muutama yö kaverin (joka on myös entinen kämppis) sohvalla, kun hänen nykyinen kämppiksensä päättikin muuttaa vanhoille kotikonnuille länsi-Lontooseen. Jäätiin siis kätevästi tähän kämppään johon aluperin matkalaukkumme roudattiin ja kämppiskin on sama kuin meidän ekan Lontoo-vuoden ajan oli. Mulla on täällä nyt kaks jääkiekkoilijaa kämppiksinä, joten kämpän sisustus koostuu aika pitkälle erilaisista treenikamoista. :D

Laitan jossain vaiheessa Lontoo-kuvia varmaan, mutta koska tää ei ole mikää matkablogi, niin first things first: tässä uuden kodin lähellä on myös ihan toimiva sali, jota oon käynyt tällä viikolla testaamassa muutamaan otteeseen. Kyseessä on halpisketju Fit4Less, joten odotukset ei ollu kovin korkealla guest passin hakiessani, mutta tällä kertaa yllätys oli onneksi positiivinen. Täydellinen sali se ei missään nimessä ole, mutta ihan ok valikoima vapaita painoja, levytankoja, Smith, taljat ja monipuoliset cardio-laitteet takaa sen, että treenit saa kyllä varmasti pientä luovuutta käyttäen niillä eväillä tehtyä. Nyt kun on toistaiseksi vielä mahis käydä salilla melko joustaviin aikoihinkin, niin pystyn välttämään klo 17-20 ruuhkan, jolloin kaikki salit näillä main pamahtaa ihan tukkoon. Fit4Lessillä irrallisen treenikuukauden hinta on n. 25 puntaa, joten kelpo vaihtoehto senkin puolesta.

Mulla oli alkuviikosta iso ongelma nimeltä lenkkareiden puuttuminen, ja se(kin) on vähän hidastanu tätä mun salitreeneihin takasin kiinni pääsemistä... Olin turhan optimistinen kun ajattelin että saan tänne jääneet lenkkarit käyttööni saman tien, mutta eihän me ehditty kaiken kämppien etsimisen keskellä käydä siellä vanhalla kämpällä tonkimassa pahvilaatikoita - eikä niin ikään ole ollut mitään järkeäkään kun ei ole ollut uutta kotia, jonne roudata ne laatikot. Yksi päivä sitten tuskastuin treenitossujen puuttumiseen ja kipasin hakemaan Sports Directista itselleni uudet Niket ;) Ja pidin itseäni idioottina; miks en ole aikasemmin tajunnut ostaa lenkkareitani lastenosastolta, nehän on puolet halvempia siellä?!!!! Mun kokoa 35 ei juuri aikuisten lenkkarivalikoimista löydy, joten siinä mielessä helpompaa suunnistaa suoraan lastenosastolle.. :D Thank God valikoimassa oli muutakin kuin vaaleenpunasta ja kukkasomisteista. Onnistuin löytämään 27 punnalla ihan kivat Niket, jotka saattaa vielä päätyä muuhunkin kuin vain parin päivän väliaikaiskäyttöön.

Sellasta täällä! Vielä on hakusessa parhaat paikat ostaa tänhetkisessä ruokavaliossa olevia sapuskoja. Onneks suurin osa raaka-aineista (mm. lihat, munat, bataatti, osa kasviksista) vaikuttaa täällä olevan edullisempia kuin Suomessa, joten se antaa edes piiienenpientä kompensaatiota pilvissä oleville kämppien vuokrahinnoille. Täällä on myös yleistä, että esimerkiksi kasvikset myydään valmiiksi pilkottuina, ja se vähän helpottaa omaa keittiörumbaa. Kuten sanottu, oon asunut täällä aikasemminkin, mutta nyt on eka kerta kun mulla on valmentajan suunnittelema ruokavalio. Yllättävän helposti ne ruuat on täälläkin kuitenkin kaupoista löytyneet ja vielä löytäneet tiensä pannujen ja kattiloiden kautta minigrip-pusseihin ja mukaan kämppienhakureissuille.

Tuntuu vähän tyhmältä edes kirjoittaa tästä ruokien mukanakuljettamis-aiheesta; miks tehdä jostain asiasta ongelma, kun se ei sitä millään tavalla ole. Itse en myöskään tee syömisistäni muide ihmisten edessä mitään hirveetä rumbaa, vaan nappailen kananpalat vaikka sormin ja kävellessä parempiin suihin, jos ei ruoka-ajan koittaessa satu olemaan aikaa pysähtyä istumaan alas. Kolmen tunnin välein syöminen on oikeasti tosi usein jos ja kun elämässä on muutakin tekemistä kun lapata ruokaa suuhunsa, ja harva ihminen syö niin tiheään tahtiin. Itselle se kuitenkin sopii. Mä väsähdän helposti, jos en saa ruokaa tasasin väliajoin, ja sillon en oo kivaa seuraa kenellekään. Siispä en valita! Tällainenkin on järjestelykysymys ja ennen kaikkea itsestä kiinni.

Train hard <3
Jo

Muuttolinnut

Terveisiä Lontoosta! Vähän hiljaiseloa on ollut nyt täällä blogin puolella, kun vikat päivät Suomessa sujahti nopeesti pakatessa, kavereita nähdessä ja tietenkin treenatessa.

Nyt varsinaisista treeneistä on tullut parin päivän tauko, kun pitää vähän prorisoida hetkellisesti tohon uuden kodin etsimiseen... Kävelty on vuokrakämppien välitysfirmalta toiselle kilometritolkulla ja jotain kotijumppailuakin tehty, mutta salikortti on vasta hankintalistalla. Kylmän viileesti pitää suhtautua näihin juttuihin - onneks pari "lepo"päivää ei kenenkään treenien tuloksia pilaa vaan joskus jopa päinvastoin ;)

Meillä piti olla kämppä aika varmasti valmiina plakkarissa, mutta näitä pikku muutoksia tulee ja sillon eletään sen vastakehitetyn plan B:n mukaan. Jotenkin tää maasta toiseen muuttaminen ja reissailu on kasvattanu aika paljon kykyä vaihtaa suuntaa nopeasti ja pysyä kylmähermosena vaikka kuumottavoakin tilanteita tulee joskus eteen.

Ihan hyvää tekee siis taas vaihtaa maisemaa, vaikka maisemat onkin just täällä entuudestaan tuttuja. Lontoo on kuitenkin niin jäätävän iso, että voi olla, et uus asuinpaikka sijaitsee jossain missä en oo koskaan käynytkään. Ja sekös tästä hauskaa tekeekin! Mä en oo koskaan viihtyny kauan samoissa ympyröissä ja rutiineissa. Ehkä fitness-hommista hainkin sellasta tietynlaista pysyvyyttä elämään, vaikka paikka vaihtuis :) 

Eväät (ainakin määrät) on samat ja treenit samaten, mutta aina se paikanvaihdos pakottaa opettelemaan uudet kuviot niidenkin kanssa. Löytyykö salilta hyvä jalkaprässi? Entä muitakin cardiolaitteita kuin joku ankee selkänojalla varustettu kuntopyörä? Mistä kaupasta saa halvimmalla rehut, entä laadukkaimmat lihat ja kananmunat? Onko kodin lähistöllä mitään paikkaa, jossa olis oikeesti kiva juosta?

Toin muuten (jälleen kerran) Suomesta isoja hera- ja aminohappopussukoita matkalaukussa, ja aina on pikku jännitysmomentti, että tuleeko niiden kanssa jotain hämminkiä. Eli sattuuko joku epäilemään että kuljetan jotain ihan muita jauhoja kun protskuja ja muita. Mutta ei! Yks kerta on tosin jääny elävästi mieleen, kun käsimatkatavaroissa vein BCAA:ta. Lontoon Standtedissa lentoasemavirkailija veti silmät suurina sen minigrip-pussin mun repusta, katso mua syyttävästi ja pitkän hiljasuuden jälkeen kysy: "Can you explain me what this is?" :D Hyvin meni mun selitykset onneks perille sen hyödykkeen välttämättömyydestä ja sain pitää jauhoni.

Eka kokkailusessio tänään Lontoon päässä oli aika köyhä. Olin ottanut Suomesta parit annokset mm. kaurahiutaleita, kanaa, riisikakkuja, prodepannaria, pähkinöitä, kookosöljyä ja varalle tonnikalaa, kun en tienny kuinka nopeesti pääsen kauppaan. Joten näillä mentiin ja pitkälle mentiinkin! Rehuja en sentään lähteny Suomesta saakka roudaamaan. Nyt on paikalliseväät jo kaverin pakkasessa - ja toivottavasti kohta myös omassa, kunhan se oma koti löytyy.

Cheers!