KIITOS

Fiilis on uskomaton, mieletön ja onnellinen! Wow! Mä tein sen! Voitin mun ensimmäisen kisan. Pikkuhiljaa alan tajuta mitä kaikkea tää mun kohdalla tarkoittaa, mutta eilinen ja itse kisapäivän ilta meni kyllä vaan onnen- ja hämmennyksensekaisessa sumussa... En oikein ehtinyt tajuta mitään. Kisan jälkeen mut kiidätettiin siltä seisomalta dopingtesteihin (missä vierähti aikansa, koska rutikuivasta kropasta oli aika työn takana puristaa näytettä ulos :D), ja sen jälkeen melkein kaikki olikin ehtineet lähteä kisapaikalta, joten jatkoin hämmästelyä kotona... :D

Mun kisapreppiin sisältyi tunneskaalaa ihan laidasta laitaan. Mä olin välillä (useimmiten, onneksi) pää pilvissä ja onneni kukkuloilla odottavaisin ja innostunein mielin, välillä ärsyynnyin pienimmästäkin sanasta tai väärästä katseesta ja välillä oli niitä aikoja, että ajattelin alakuloisena ettei kunto ehdi sellaiseksi kuin sen pitäisi kisaan mennessä ehtiä. Opin matkan varrella aika tehokkaasti työntämään mulla niin voimakkaasti pintaan tulevia tunteita sivuun ja ammentamaan keskittymisen ja voiman niistä tavoitteista, joita olin itselleni asettanut. Kisapäivässä olikin sitten se jännä juttu, että mitään kovin suuria tunnetiloja en silloin käynyt läpi ennen itse kisaa. Mä vaan tein ne jutut, jotka olin ajatellut tekeväni. Kunnes sitten yhdessä vaiheessa (olisko ollut ennen t-kävelyä) olin menossa lavalle ja kuulin että joku Alicia Keysin biisi pauhas kajareista...ajattelin, että lempparilaulaja, jes, nyt on mun hetki! :D Ja sitten kun voitto sieltä napsahti, tunteet vihdoin tuli, ja purskahdin itkuun kun tajusin että seisoin viimesenä rivissä, josta yksitellen tyttöjä asteli hakemaan pokaalinsa. Mieletöntä.

Kuva Pakkotoiston galleriasta

Mun matkalla on ollut tukena lukematon määrä ihania ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja myös yrityksiä. Jokaisella on ollut mulle iso merkitys matkan varrella ja oon äärettömän kiitollinen siitä kaikesta tuesta ja kannustuksesta jota olen saanut. KIITOS, että olette uskoneet muhun <3

Haluan kiittää tämän kisavalmistautumisen yhteydessä tukeneita yhteistyökumppaneitani:

- Best Body Nutrition Finland, kiitos laadukkaista urheiluravinteista matkan varrella.

- ostosmaailma.fi , kiitos sponsoroinnista ja siitä että uskoitte mun tekemiseen!

- Zero Point, kiitos laadukkaista kompressiosäärystimistä, jotka auttoivat jalkoja palautumaan kovista treeneistä.

- Oi! Oi! Brazil, kiitos ihanista ja iloisen mielen antavista treenivaatteista :)

- Fressi Kamppi, kiitos kisapreppini loppuajan treenifasiliteettien tarjoamisesta.

- Tampereen Kauneusateljeen kosmetologi Suvi Parhamaa, kiitos kauniista kisakynsistä sekä ihanan kasvohoidon ja sokerointien tuloksena hyvästä pohjasta kisavärille ja -meikille.

- Espoon Urheiluhierojakoulun hierojaopiskelija Mia-Melinda Rinta-Valkama, kiitos lihashuollosta matkan varrella.

- Ruohonjuuri Kamppi, kiitos laadukkailla tuotteilla treenieni tukemisesta. 

Kuva: Markku Visuri Photography

Isoin kiitos tuesta ja tsempeistä mun rakkaalle miehelle, joka on saanut osakseen paitsi mun loputtoman intoilun ja energiapallona edestakas sinkoilun, myös känkkäränkkäpäivät, raivokohtaukset, epätoivon hetket ja väsähtäneet illat. Kiitos mun perheelle ja anopille minigrip-pussien kanssa paikalle saapuvan ja pyykkivuoret taakseen jättävän fitnessnaisen majoittamisesta kerta toisensa jälkeen Suomeen saapuessa.

Kiitos kaikille ystäville ja tutuille kannustavista sanoista ja siitä että ootte uskoneet mun tekemiseen! Mieletöntä! Oon saanut teistä uskomattomat määrät energiaa! Ootte ihan MAHTAVIA!!!

Kiitos mun aivan ihailtavan ammattitaitoiselle valmennustiimille Marjo Krishi ja Anna Virmajoki sekä kaikki ihanat tiimin tytöt. Annan kanssa viimeistelyviikkojen kanssa päästiin tutustumaan paremmin ja ystävystymään, ja Anna valoi muhun uskomattoman määrän luottoa tekemiseen ja hyvin tsemin viedä homma loppuun asti. Oon niin kiitollinen, Anna ja Marjo on molemmat ihania ja mielettömän hyväsydämisiä ihmisiä.

Kiitos huoltajana toimineelle tiimikaverilleni Jaanalle, joka oli oikea aarre kisapäivänä. Mä olin melkoisen otettu siitä, että Jaana oli pakannut kisapaikalle mukaansa jopa omat kisabikininsä siltä varalta, että kisabiksuille tapahtuisi jotain. Samoin kiitokset kisasiskolleni ja tiimikaverilleni Lissulle, jonka kanssa meillä oli niiin hyvä meininki kisapäivänä. Yhdessä ei päästy prepin aikana etäisyyden vuoksi treenailemaan, mutta onneksi on facebookin chatti, jonka kautta pääsee vuodattamaan millon mitkäkin fiilikset :)

Kiitos aivan uskomattoman ammattitaitoiselle ja ihanalle Lihashuoltamon Tuija Pelkoselle, jonka käsittelyssä mun selkävaivat on lähteneet tipotiehensä ja olen saanut ihan kokonaisvaltaisesti oloa parannettua kropassa. Siinä on nainen joka tietää ihmiskehosta paljon!

Kiitos upea kisaaja ja tiimikaverini Sanna Rajala, jonka kauniissa bikineissä sain kisata nämä kisat!

Kiitos myös kanssakilpailijoille hyvästä kilpailusta. Mua vastassa oli aivan mielettömiä ja upeita naisia, enkä todellakaan ollut varma voitosta nämä kaunottaret nähtyäni! Ja iso käsi myös teille kaikille jotka karjuitte katsomosta! Vaikken sinne oikein nähnytkään niin tiesin että siellä te kaikki ootte :) :)

Varmaan unohdin miljoona tärkeää, mutta se johtuu vaan mun lahosta päästä (joka oli muuten kisoja lähemmäs mennessä koko ajan lahompi :D)....

Kuva Body-lehden galleriasta

Kuva Body-lehden galleriasta

Eilen nautin ruuasta ja levosta täysin rinnoin enkä todellakaan kitsastellut ruuan määrässä ;D Huomenna nimittäin on aika palata ruotuun, sillä voitto Fitness Classicissa tarkoittaa mulle myös maajoukkuepaikkaa noin kuukauden päässä oleviin euroopanmestaruuskisoihin..!!! Lähden edustamaan Suomea bikini fitness -158 cm -sarjassa. Kerrankin on hyötyä siitä, että on tällänen hobitti, koska meille on siis ihan oma hobittisarjamme ;)))

Mä en malta odottaa treenien pariin pääsemistä... Joskaan mitään kovin kovia gainsseja ei tässä ihan lähiviikkoina ole odotettavissa, koska dieetti tiukkenee ja kalorit on siis niukassa. Euroopassa halutaan tiukkaa lookkia, joten tarkkana pitää olla seuraavien viikkojen aikana ja pitää fokus edelleen oleellisessa. Nyt sitä on kuitenkin viisaampi kaiken suhteen ja tietää vähän miten kroppa mihinkin asiaan reagoi ja millasia asioita se dieetillä vaatii toimiakseen, joten on helpompaa jatkaa tästä eteenpäin. Ja myös olla stressaamatta siitä, jos kroppa näyttää kaksi viikkoa ennen kisaa ihan erilaiselta miltä sen lavalla pitäisi näyttää. Se lavakunto kun kirjaimellisesti on vain yhden päivän kunto!

Kovia treenejä kaikille ja iso kiitos vielä kerran! Jatketaan matkaa kohti EM:iä!

Tiimipäivä ja viimeistelyviikon käynnistys

Heippa! Olin eilen aikeissa kirjoitella viimeistelyviikon käynnistyksestä, mutta kävipä sitten niin, että heräsin kahden tunnin päästä sängyltä läppäri edessäni. Kello oli jotain 10 illalla, joten sitten olikin aika syödä päivän vika ateria ja mennä taas...NUKKUMAAN :D Uni siis maistuu ainakin. Aina kun vaan saa, niin kyllä meitsi on valmis ottamaan pikku power napit :D

Tässä on vaan ollut hitusen sitä ajankäytöllistä haastetta nyt viime aikoina, eli aika moneen suuntaan pitäisi revetä ja sekään ei riitä. Mutta energiaa onneksi vielä on ollut, ainakin viime viikolla kun oli edes minimaalisia määriä hiilareita mukana dieetissä. Tällä viikolla sitten vielä kuivatellaan kropasta vikat pois, ja voipi olla että se näkyy jollain tavalla myös meikäläisen aivotoiminnassa ja kommunikoinnin laadussa. :) Koittakaa ymmärtää!

Kampin Fressin fressi pukkari :)

Olen saanut treenata nyt Suomessa ollessani mun lempisalilla Fressillä. Sinne palaaminen on ollut mulle ikäänkuin ympyrän sulkeutuminen: 2013 keväällä liityin Fressiin ja silloin samalla päätin, että nyt vihdoin lyön ihan tosissani lukkoon päätöksen mun kisahaaveesta ja hankin valmentajan. Vaikka voisitte ehkä kuvitella, että koska oon tämmönen kehonrakennusta ja kaikkea sitä maailmaa fanittava tyyppi, niin tykkäisin treenata vaan jossain hieltä ja raudalta haisevassa mestassa missä käsipainot on kokoa pieni ihminen ja ilma on magnesiumpölystä paksua, niin täytyy kyllä sanoa että nautin Fressin, noh, nimensä mukaan "fressistä" ilmapiiristä, puhtaudesta ja hyvästä ilmastoinnista. Tai sanotaan että mä tykkään VAIHTELUSTA! Siksi on ehdoton plussa, että Fressin kortilla pääsee treenaamaan missä tahansa ketjun salilla, jotka on kuitenkin toisistaan aika eri tyylisiä. Nyt oon käynyt lähinnä Kampissa, ja se sopii kyllä, koska sieltä löytyy niin sali, peilisali (poseerauksiin) kuin ihana infrapunasauna (aineenvaihdunnan tehostamiseen ja ihon kunnon parantamiseen), joten saan monta kärpästä yhdellä iskulla. Ainoa mitä varsinkin nyt dieetillä ja sen loppumetreillä kaipailen on monipuolisemmat cardiolaitteet. Kampin Fressillä henkilökunta on ihan mieletöntä, aina aurinkoiset ja hyväntuuliset ihmiset ottaa sut vastaan kun tulet salille - sopii mulle. 

Poseja Kampin Fressin peilisalissa

Meillä oli viikonloppuna myös tiimipäivä Töölö Gymillä Helsingissä. Koko tiimin kaunottaret kokoontuivat treenaamaan poseerauksia TG:n peilisaliin. Mä olen jonkin verran käynyt nyt viime viikkoina TG:llä treenaamassa myös siksi, että valmentajani käy siellä, joten hän on saanut seurata kuntoa lähempää ja tehdä muutoksia dieettiin ja ohjelmiin sen perusteella. Ja tottakai ollut mulle henkisenä tukena, millä on ollut mielettömän iso merkitys!

Kunto alkaa pikkuhiljaa tuntua "flatilta" ja lihakset aika tyhjiltä. Nesteitä tässä vielä tällä viikolla poistellaan, joten treenit on tosi kevyitä - ihan vaan käydään lihasryhmä kerrallaan kroppa pumppaillen läpi. Aerobiset on vaan leppoisia ja lyhyitä nestekiertoa niin ikään edistäviä. Mitään rääkkitreenejä ei siis enää ohjelmassa tällä viikolla ole.

Lisää kuvateksti

Sinne ne mun pakarat ja jalat sitten dieetillä suli :) No, pian taas treenaamaan ja syömään niin saan ne nopsaa takasin!

Pikkusiskon kyydissä matkalla jostain johonkin jonain päivänä.... :D

Pikkuabsit aamuselta. Haluun laittaa näitä "kuntokuvia" mustavalkosina vieläkin jostain syystä :D Tuntuu nakuilulta laittaa väreissä.

Tyhjä katse, perusilme päivän vikojen treenien jälkeen... Nyt on muuten ollut ihania aurinkoisia kevätpäiviä, joista on saanut energiaa ja iloa myös!

Tää oli mun vika jotain muutakin kuin vihreetä sisältävä salaatti viime viikolta (ilman protskun- ja rasvanlähdettä tossa). :) Ja vieressä kontrastina houkutukset (oon mun porukoilla). Se on kyllä jännä, että nyt kun mieli on niin fokusoitunut tähän kisapreppiin, niin ei kyllä jotenkin edes himoitse noita herkkuja. Tai tottakai jos alkaa miettiä, että mitä kaikkea haluaa syödä kisojen jälkeen, niin tulee monta juttua mieleen ja rupee kuola valumaan, mutta tällä hetkellä asenne on vaan sellanen että herkut nyt ei vaan kuulu mulle tällä hetkellä. Hyvä niin.

Kuinka täyteen voi treenikassin ahtaa? Kun tarvii kolme vaihtovaatekertaa (dödöä ei saa käyttää niin hienhaju cardion ja puntin sisältävän treenin jälkeen ois ilman vaihtovaatteita jotain sietämätöntä), muutaman ruoka-annoksen, vettä, korkkarit, lisäravinteet jne jne jne...niin aika täyteen sen laukun tosiaan saa ahtaa.

Yksi setti hikisiä vaatteita :) Hikisyys ei ehkä välity tästä kuvasta, mutta sanotaan et niistä vois vääntää hikeä lätäköksi lattialle.

Eilen odotti pukkarin kaapissa ihana tsemppiviesti valmentajalta <3

Haluan vielä täällä blogin puolellakin kiittää jokaista, joka on mua tsempannut eteenpäin. Pienillä sanoilla on ollut epätoivon hetkinä äärimmäisen iso merkitys ja ne on antaneet uskoa ja jaksamista tehdä omaa juttua. MIELETTÖMÄN SUURI KIITOS ihan jokaiselle <3

Suuri kiitos kuuluu kaikille myös yhteistyökumppaneille, joita haluan vielä erillisessä postauksessa kiittää. Jokainen on merkannut mulle todella paljon ja on ollut upeaa, että niin moni yritys on myös uskonut mun tekemiseen ja halunnut olla sitä tukemassa. KIITOS!

Tiimipäiväterkut

Tänään näin pitkästä aikaa melkein koko tiimiä kerrallaan, kun kokoonnuttiin Marjon salille Keravan PowerCenterille. Anna oli kehitellyt meidän pään menoksi total upper body blast -treenin, jossa nimensä mukaan rääkättiin koko yläkroppa hirveeseen pumppiin. :) Oli hauskaa treenata ryhmässä ja tekniikoiden kannalta se on myös kovin hyödyllistä. Marjo ja Anna valvoi kuin haukat meidän tekniikoita ja korjasi vuorotellen jokaiselta vääriä liikeratoja ja asentoja.

Meille tehtiin myös kehonkoostumusmittaukset. Multa on mitattu kehonkoostumus n. puoli vuotta sitten viimeksi, mutta tuloslärpäke on Lontoossa. Pitää suorittaa vertailua kunhan pääsen sinne asti! Rasvaprossa oli nyt tän mittauksen mukaan 16, ja jotenkin muistelisin että se olis keväällä ollut lähempänä 20:ta. Jotain on siis mahdollisesti ehkä kenties tapahtunut!

Lyötiin myös mun ensimmäinen kisatavoite virallisesti lukkoon, ja se on Fitness Classic huhtikuussa 2014. Exciteeedd.....!

Marjo jutteli meille lopuksi valmentautumisen henkisestä puolesta. Siitä, kuinka iso merkitys kyvyllä rentoutua on. Siitä, kuinka paljon mielikuvaharjoittelulla voi saada aikaan tulosta. Ja tavoitteista. Mielellä on iso rooli tavoitteellisessa treenaamisessa, ja sitä voi treenata vahvemmaksi ihan kuten kroppaakin. Nää asiat on olleet mukana mun treenaamisessa muissakin lajeissa tavalla tai toisella, mutta oli tosi hyvä kuulla myös viisaan ja kokeneen Marjon näkemys näiden juttujen merkityksestä. Mielikuvaharjoittelusta ja motivaation ylläpitämisestä voi luulla tietävänsä kaiken, mutta tosiasiassa aina on varaa kehittyä ja vahvistua silläkin saralla.

Marjo iskosti meidän mieleen kolme tärkeintä juttua motivaation säilyttämisessä: selkeä tavoite; selkeä mielikuva siitä, miksi pyrkii tavoitetta kohti; ja mitkä on ne asiat, jotka mahdollisesti estää tavoitteeseen pääsemisen. Simppeliä teoriassa, paljon monimutkaisempaa käytännössä.

Jos aikoo onnistua, tavoitteen on oltava olemassa ja sen on oltava tarkka. Mulla itselläni on ollut vähän se ongelma, että kun tarkkaa tavoteaikataulua kisojen suhteen ei oltu aikasemmin päätetty, on ollu helpompi perustella itselle pikku lipsumiset ruokavaliossa. "Eihän täs vielä millään dieetillä olla..." "Enhän mä ennenkään kaloreita laskenu eikä paino koskaan noussu paria kiloa enempää mun normaalista..." "Kuka hullu punnitsee joka ikisen parsakaalinpalasen harjotuskaudella..." "Eihän tässä tapahdu mitään kehitystä jos mä en oikeasti SYÖ..." jne jne. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Nyt taakse katsoessa tajuan, että noita ajatuksia on ollut mulla aika paljon.

Olin alkanut myös viime aikoina miettiä, onko laji mulle oikea, sillä oon ihan tyytyväinen kehooni tällaisenaan - kunhan se toimii ja pysyisi mahdollisimman terveenä. Fysiikkatavoite ja ulkonäkö ei riitä motivoimaan. Ihailen upeita fysiikoita mutta mulle ei ehkä tule niistä sellainen "pakko päästä tohon kuntoon" -fiilis. Sitähän sanotaan, että tyytyväisyys on kehityksen loppu, mutta oon päättänyt kääntää tän vielä päinvastoin - ei kehityksen loppumispisteeksi vaan uusiin sfääreihin pääsemiseksi. Mun pitää vain käyttää niitä omia, itselleni tärkeitä keinojani motivoida itseäni. Rakkautta urheiluun, halua kokeilla rajojani ja päästä tavoitteisiin. En koe, että mun olis koskaan pakko edes kisata, mutta toisaalta heti kun tavoite lyötiin lukkoon, sellanen aivan ihana kutkuttava tunne, valtava odotus ja into oli ekat fiilikset. Että jes, sinne kisoihin mä todellakin menen ja teen taas jotain sellasta, mitä en oo aikaisemmin kokenu! Nautin siitä innostuksesta ja jännityksestä ja valmistautumisesta...ja toisaalta otan sen välietappina matkalla kohti uusia haasteita. Eiköhän siinä ole taas hyvä muistutus mulle itselleni siitä, mikä sai mut tästä innostumaan?

Mitä se sit on, kisaviettiä? Joku alkukantanen vaisto, mitä häh? Mahtava fiilis se kisatavoitteen tuoma innostus joka tapauksessa on, ja jos se sellasena säilyy, niin miksi mun täytyis koko ajan käydä tätä perustelua pääni sisällä siitä, onko tää mun laji? Tää on mun laji niin kauan kuin mun omat fiilikset tätä kohtaan on positiiviset ja tää tuottaa mulle itselleni iloa ja hyvää fiilistä. Mä teen tätä koska mä rakastan tätä - enkä jätä esimerkiksi kisaamatta siksi, että joku kaveri ei mahdollisesti tykkää tästä lajista. Rakastan treenata, rakastan tunnetta siitä, että mun keho toimii ja se on vahva. Nyt on tarkka kisatavoite ja päätös kisaamisesta on tehty. Mulla on lupa nauttia matkasta ja niin todellakin teenkin ;)

Marjo liputti myös sen puolesta, että motivaation täytyy lähteä sisältä. Se ei voi lähteä ulkopuolelta tulevista paineista ollakseen nautinnollista. Intohimon ja tekemisen palon täytyy löytyä itsestäsi - ja sitä ei tästä tytöstä puutu!!

"Fall in love with the process, the results will follow."

Jokaisella on varmasti ne heikot hetkensä, eikä ne tietenkään maailmaa (tai ruokavalioo) kaada. Kuitenkin omalla kohdalla nyt, kun kisatavoite on päivämäärän tarkkuudella merkattu kalenteriin, on viimeistään munkin aika myöntää itselleni, että oon tietyissä tilanteissa mieleltäni heikompi kuin oon luullutkaan, ja on aika alkaa tietoisesti vahvistaa sitä lihasta nimeltä mieli ja jättää ylimääräset ruoka-annokset jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa. Siinä missä kovaa treenaaminen on mun mielestä ehdottomasti se nautinnollisempi osa tätä tekemistä, puhtaasti syöminen onkin jo sitten astetta haastavampaa. Tai no ei se puhtaasti syöminen haastavaa ole, vaan se extra-annosten syömättä jättäminen sen lisäksi. Puhdas ruoka on taivaallista, mutta kun niin on suklaa ja jädekin.... On siis äärettömän helppoa syödä ruokavalioon kuuluvat ruuat, mutta on myös äärettömän helppoa haukata ohimennen pala miehen suklaalevystä.

Kisatavoite on mulle tärkeä mun itseni takia. Mun oman kehon ja mielen vahvistamisen takia. Ja uskon, että teitäkin siellä ruudun toisella puolella auttaa, jos ajattelette sen niin; ette ole tilivelvollisia kenellekkään näistä valinnoista eikä kukaan pakota teitä syömään terveellisesti, treenaamaan tai menemään kisoihin. SEN SIJAAN jos olet itse päättänyt niin syystä tai toisesta (tavoite) tehdä, perustelkaa itsellenne miksi. Miksi se on tärkeää.

Meillä on aivan mahtava tiimi täynnä kauniita ja vahvoja naisia. On iso ilo ja rikkaus olla osa näin mahtavaa porukkaa <3

Uusi treenijakso

Hellurei! Pääsin taas vauhtiin uusien treenien kanssa ja tuntuu ihanalta palata taas hikoilun pariin. Noi lepoviikot tekee gutaa kropalle mutta vielä ihanampaa tekee kunnon hikitreenit.

Tässä periodissa siirryttiin takas raskaampien punttien pariin, ja kiertoharjottelut saa jäädä hetkeksi. Aerobisen määrä tulee myös olemaan vähän edellisiä viikkoja matalampi että saadaan mahdollisesti kohonneita kortisoli(stressihormoni)tasoja alas. Itsellä ei sinänsä aerobisen kanssa ole ollut ongelmaa, päin vastoin tykkään kunnon hikirääkeistä, mutta tosiaan vaihtelu virkistää niin kroppaa kuin mieltä. Ruokavaliota muutettiin myös vähän makrojakaumaa fiksaamalla - katsotaan mitä sillä saadaan aikaan. Nää periodien vaihdot on aina ihania "uuden alkuja" ja tuntuu että treeneihin saa taas ihan uutta puhtia ja intoa kun tekee tuttavuutta uusien ohjelmien kanssa salilla.

Onkin tosi tärkeetä, että niin treenejä kuin jossain määrin myös syömisiä fiksaillaan aika ajoin, ettei tule totuttaneeksi kehoa yhteen ja samaan. Aikaisempina punttivuosinani kun treenasin ilman valmentajaa, tuli välillä rullattua samaa ohjelmaa kuukaudesta toiseen... Eipä siinä mitään, olin silloinkin ihan tyytyväinen saamiini tuloksiin ja sain kaiken sen mitä punttiharrastukseltani hainkin, mutta eipä sillä näin kisatavoitteellisesta näkökulmasta kovin pitkälle painella :) Monella eri tavalla voi tietysti treenata ja olla kovinkin tyytyväinen!

Tänään treenattiin Annan kanssa selkää ja sain taas hyviä vinkkejä puhtaampiin tekniikoihin (sekä tietysti tsemppiä ja sparrausta ihanalta valmentajaltani, joka vaan on huipputyyppi). Selkätreenissä on nyt kovia työsarjoja raskailla perusliikkeillä ja mulla selkään haetaan vielä pikkasen massaa. Toisin kuin osa muista muskeleista, joita lähinnä muokkaillaan ja ylläpidetään, selkä sitä lihaa mulla vielä hippusen vaatii. Selkä on varmaan aika monille hankala treenattava ja itsekin oon (tietämättäni) kärsiny juuri siitä ongelmasta, että selkätreeni menee hauiksille ym. ihan väärille lihaksille. Oikeet tekniikat on kuitenkin mahdollista oppia ja saada selän kunto ja kehitys uusiin ulottuvuuksiin, vaikka olis pitkäänkin junnannut meneen ihan päin peetä. Kunhan hyväksyy, että painot putoaa ehkä puoleen siitä millä on tottunut (väärin) selkää treenaamaan, niin tuloksia alkaa tulla. Mulla on vieläkin tekniikoissa hiottavaa, mutta joka ikisessä treenissä homma menee taas pienen askelen eteenpäin.

Meidän tiimi sai tänään vihdoin logon! Team 24 Gold on Marjo Krishin ja Anna Virmajoen luotsaama tiimi, jossa meitä on parisenkymmentä tyttöä. Jokainen eri vaiheessa omalla treeniurallaan, mutta kaikki kultasia, mahtavia ja ennen kaikkea rautaisia naisia!

Koska mun Suomen salijäsenyys on tällä hetkellä Lontoossa asumisen takia tauolla, oon nyt kierrellyt tekemässä treenejä vähän siellä sun täällä. Viimesen viikon huimat kaks palauttavaa salitreeniä tein Tapiolan ja Espoonlahden uimahallien saleilla täällä Espoossa, eikä paljon kattavampia puitteita olisikaan tarvittu koska ainoa treenin toteuttamiseen vaadittu väline oli levytanko. :) TOSIN, Tapiolan uimahallin salilla vapaata tankoa pidetään ilmeisesti jonkin sortin saliturhakkeena, koska laitteissa ja vitkuttimissa kyllä löytyy, mutta tanko loistaa poissaoloaan.. Eilen tein toisen uusista jalkatreeneistä yliopistoreissun jälkeen Tampereen SteelBodylla, jossa mun isä on nuorena käyny ;) Melko nostalgista! Paikka henki kyllä sellasta kasaria Kike Elomaa -julisteineen et voin hyvin kuvitella faijani nuorena sinne vääntään rautaa värikkäissä saliverkkareissa :D

Huomenna suuntaankin sitten yhdelle aikanaan kovastikkin kuluttamalleni salille, Forever Matinkylään. Lauantaina tiimipäivänä Marjo Krishin luo Keravan PowerCenterille. Ja koska nyt näyttää siltä että jokainen Suomivisiitin treeni on tehty eri salilla, niin voipi olla että poikkean tekeen sunnuntain treenit Tampereen bodymekassa Wolfilla, kun kerran lennän Tampereelta. Mahtavuutta ^^

Siitä vielä peiliposet eilisen, todella hikisen, tuskalla ja rakkaudella tehdyn jalkapuntin jälkeen. Nauttikaa treeneistä ja toimivasta kehosta naiset!

Suomivisiitin suunnittelua

Mun ensi viikon Suomen reissu lähestyy ja melkein jokaiselle kymmenisen päivää kestävän reissun päivälle on jo aika lailla tehty plänit. On graduseminaaria, tiimipäivää, kuntotsekkiä ja valmentajan moikkaamista, hierontaa jne jne. Vaikka ajatus pakkaamisesta, lentämisestä ja muusta matkalaukkuelämään liittyvästä ei nyt sytytä yhtään (oon viimeisen kaks vuotta lentänyt edes-takas Brittien ja Suomen välillä), niin onpahan ainakin ohjelmaa sen verran, että reissua odottaa edes sen osalta. :)

Tosiaan ajoitan hieronnan muodossa tehtävän lihashuollonkin Suomivisiitille, sillä sain sieltä päästä oman personal hierojan :D Hihi. Ihana urheiluhierojaopiskelijatyttö Ison Omenan urheiluhierojakoulusta pyysi minua "omaksi urheilijakseen", jolla voi harjoitella hieromista. Oon otettu! Hän saa siis harjoitella erilaisia urheiluhierontatekniikoita, ja mä saan kullanarvoista lihashuoltoa, joten molemmille loistava juttu. Mun hieroja treenaa itse body fitness -kisoihin, joten juttuakin varmasti riittää hierontasessioiden aikana.

Normihieronnan lisäksi käyn jälleen lihaskalvojen käsittelyssä. Ainakin rintalihakset, etuolkapäät, pohkeet ja pakarat on hoidettavien listalla. Tuijan hoidossa kudoksiin mennään sen verran syvemmälle, että perinteinen urheiluhieronta ja venyttelykin menee sen jälkeen paremmin perille.

Meidän Team 24Gold -tiimipäiviä odotan innolla, koska valmentajista ja tiimikavereista saa aina paljon tsemppiä omaan treenaamiseen. Olis niin mahtavaa, jos ehdittäis useamminkin treenata ja turista yhdessä, mutta arki on kovin kiireistä ja varsinkin kun meikäläinen on tällä hetkellä muusta tiimistä eristäytynyt tänne saarelle niin se asettaa pieniä haasteita miittinkien suhteen. Kuitenkin pidetään netin kautta yhteyksiä yllä kaiken aikaa :)

Sovittiin myös Annan kanssa kuntotsekki pitkästä aikaa, ääk. Omalle kehitykselle kai jotenkin sokeutuu ja tulee sellaset fibat, ettei mitään muutosta ole tapahtunut, vaikka kuntokuvat ehkä kertois muuta. Itsellä ainakin on välillä sellanen olo, että peiliin katsoessa kunto ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Ihan hyvä nähdä välillä valmentajan kanssa livenäkin, jotta voidaan taas tehdä sotasuunnitelmat jatkoa ajatellen.

Reissusuunnitelmien lisäksi suunnitelmallisuutta pitää treenien suhteen harrastaa ihan viikko- ja päivätasolla. Merkkailen joka päivä treenit Body-lehdeltä saamaani treenipäiväkirjaan, ja olen huomannut, että sillä on loppujen lopuksi iso merkitys siihen, että havittelee koko ajan parempia treenejä. Merkkaan ylös liikkeet, sarjojen pituudet ja painot, aerobisen määrän ja treenistä jääneet fiilikset. Olen ottanut myös tavaksi kirjoittaa heti treenin yhteydessä muistiin, jos joku liike on tuntunut erityisen hyvältä tai huonolta, tai jos olen saanut jonkin pienen muutoksen tekemällä paremman tuntuman tiettyyn lihakseen. Nyt kun treenejä on kohtuupaljon, pidän niistä kirjaa jo ihan senkin takia, että muistan varmasti oonko tehnyt kaikki viikkoon kuuluvat treenit (cardioineen yhteensä 11 kpl). :D

Body-lehden treenipäiväkirjan saa muuten tilattua tästä. Mutta tietty ihan samalla lailla toimii vaikka tavallinen ruutuvihko tai miksei noita sarjoja, painoja ym. höpinöitä voi suoraan kännykkäänkin näpytellä. Itsellä vaan on känny treenien aikana musiikinkuuntelukäytössä, joten oon päätynyt käyttämään tota paperiversiota (on muuten näin parin kuukauden käytön jälkeen jo aikamoisilla hikiläikillä ja muutenkin reissussa rähjääntyny).

Eipä mulla oikeestaan mitään asiaa ollut. Seuraavaan kertaan :D

Tiimipäivä nro 1.

Eilen kokoonnuimme Team 24Gold -porukan voimin Keravan PowerCenterille treenaamaan, juttelemaan menneiden viikkojen aikana nousseista kysymyksistä ja ekaa kertaa harjottelemaan myös poseerausta. Oli ihana nähdä niin valmentajia kuin muita tiimissä treenaavia tyttöjä!

Ensivaikutelmat posettelusta oli että sitä taitaa tarvita treenailla tässä tulevina kuukausina vähän enemmänkin :D Asennoissa (varsinkin etuposessa) pitkään seisominen menee melkein treenistä sekin ja voin kuvitella että kisatilanteessa kroppa viimeistelyistä kuivana korkkareilla tasapainoillessa voi kramppi iskee :D Mutta hauskaa se oli joka tapauksessa ja voin jo nyt kuvitella että viihdyn lavalla..!

Kisavalmistautuminen tuntuu sen verran kaukaselta vielä, etten ole tarkemmin suunnitellut kisa-asua tai lookkia. Eilen juteltiin kuitenkin niistäkin ja kuultiin Annan kokemuksista kertyneitä vinkkejä ja mielipiteitä bikineistä, kengistä, hiuksista, meikeistä, kisaväreistä jne. Ja kyllähän niitä juttuja jo kannattaa alkaa miettiä, ne on niitä tärkeitä pikku palikoita jotka muodostaa kokonaisuuden miltä koko paketti sitten lavalla näyttää :) Itse oon vähän sen tyyppinen etten ole jaksanut noista kaikista vielä täristä ja intoilla tähän asti kovin paljoa...meen sillä asenteella että kunto on se tärkein juttu mitä tuomareille mennään esittämään, mutta kyllähän noi kaikki näyttelee lajissa tosi tärkeetä roolia.

On kyllä kaiken kaikkiaan iso juttu nähdä paitsi saman lajin puitteissa treenaavia, vieläpä samaan tiimiin kuuluvia tyttöjä säännöllisesti! Sitä jakaa kaikki nää hulluudet kuten kassissa mukana kulkevat lytistyneet kana- ja bataattipussukat, puuttuvien haarukoiden puutteessa käsin syömisen ja hikisenä treenistä seuraavaan siirtymisen. Sitä ymmärtää jotenkin eri lailla samaa asiaa harrastavan ihmisen arjen, kun tietää tasan tarkkaan millasia juttuja se sisältää. Hikeä, minigrip-pusseja, jumittavia lihaksia. Päättäväisyyttä, tahdonvoimaa, mielenlujuutta. Endorfiinia, iloa, energiaa. Kaikkee sitä ja paljon muuta! Ja sen kaiken se toinen parhaassa tapauksessa ymmärtää vaikket edes selitä.

On meillä paras tiimi! ;) <3

ps. Kännykkä unohtu laukkuun koko päiväksi joten kuvasaldo jäi nolliin :/

Kevyen viikon saldoa

Tää viikko on koostunut lepäilystä, gradumietinnöistä ja kaikenlaisista jutuista, joihin ei normitreenit sisältävillä viikoilla ole aikaa. Harmi että pari ekaa päivää meni flunssaa pois niiskutellessa, mutta tulipahan annettua kropalle sitä täyslepoa mitä se ilmiselvästi kaipasi.

Pakuriteetä on tullut tällä viikolla keiteltyä litrakaupalla. En oo mausta mitenkään superinnoissani, mutta hyvin tää Suomen metsien taikajuoma näyttää tepsivän syysflunssaan.

Kävin myös hierotuttamassa yläselkää ja ikuisuudet jumissa olleita epäkkäitä. Mulla on ollut semmonen ongelma, että olkapää- ja toisinaan yläselkätreeni menee liikaa epäkkäille, eli ne kompensoi liikkeissä muita lihaksia. Nyt tuntui, että kireitä lihaskalvoja saatiin kunnolla auki, joten treenitkin alkaa toivottavasti mennä paremmin perille sinne minne pitää :)

Vielä olisin halunnut ehtiä hierotuttaa jalat läpi, mutta en ollut tarpeeksi ajoissa hereillä hieronta-aikoja varaamassa... Nyt oon miehen työpaikkakunnalla, eilen Tampereella, huomenna tiimipäivässä Keravalla ja sunnuntaina Espoossa, joten hierojan löytäminen oikeesta paikasta oikeeseen aikaan ei ollutkaan niin helppoa...varsinkin kun olisin halunnut olla varma että pääsen oikeesti hyvälle hierojalle enkä maksa mistään silittelystä. ;)

Hieronnan lisäksi oon palautellut kroppaa rennoilla kävelylenkeillä ja venyttelyllä. Niitä pitäis tehdä enemmän - mistä sais vaikka yhen lisäpäivän viikkoon?! Tälle viikolle on ohjelmassa lisäksi vielä yks koko kropan läpi pumppaileva kiertoharjottelutreeni, jonka ideana on kuljettaa verta lihaksiin ja saada niihin kotiutuneet maitohapot liikenteeseen. Lihaksia ei siis väsytetä vaan ainoastaan herätellään.

Taas se yksi postauksen pakollinen ruokafoto. Kalaa, riisiä ja papuja eli gourmeta suoraan muovikiposta on the go.

Ens viikolla on sitten aika palailla taas kovien treenien pariin ja nyt niitä jo oottaakin innolla! Varsinkin kun tiedossa on uuden ohjelman alottaminen. Meidän tiimissä ohjelmat päivitetään 6-8 viikon välein, jottei keho totu tietynlaisiin ja tietyllä kaavalla kulkeviin treeneihin. Innolla odotan, mitä Anna mun pään menoks keksii seuraavien viikkojen ajalle.

Odotan ku pikkulapsi myös huomista tiimipäivää meidän ihanien Team 24Gold -tyttöjen kanssa! Me kokoonnutaan huomenna Keravalle Marjon PowerCenterille oppimaan uutta, jakamaan kokemuksia ja mm. harjottelemaan poseerausta ekaa kertaa ;) Can't wait!!

Kerkesin tällä viikolla myös piipahtaa moikkaamassa kampaajaa! Se on mulle harvinaista herkkua: koska mulla on käytännön syistä aika helppo hiustyyli (pitkät ja oman väriset), käyn yleensä 1-2 x vuodessa tasaamassa latvat ja ehkä sävyttämässä tukan. Mielelläni kävisin vaikka joka kuukausi, mutta oon liian köyhä ja kiireinen. Ainoo miinus pitkässä tukassa onkin että sen leikkaamisesta ja sävyttämisestä joutuu pulittaan pitkän pennin.

Nyt rupeen selvittelemään mun mahdollisuuksia päästä salille täällä Huittisissa! Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Expon jälkimaininkeja

Meidän promocrew feat. bikiniammattilainen Tawna Eubanks (keskellä).

Viime viikonloppu tuli vietettyä Lahdessa Nordic Fitness Expossa. Olin Body-lehden osastolla töissä ja täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oli ihan mielettömän hauskaa tehdä promoa vaihteeksi! Meillä oli hauska ja tehokas tiimi, messut itsessään tietty täynnä kaikkea kiinnostavaa ja asiakkaat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa! Viikonloppu meni nopsasti eikä 12h työpäivä lauantaina tuntunu pahalta laisinkaan :)

Body-lehden osastolla vierailijoita riitti!

Koutsi-Annakin ehti moikkaamaan sunnuntaina. Lauantaina oli vähän muita touhuja - piti käydä nappaamassa pysti bikini pro -luokan voiton kunniaksi ja paikka Olympiaan! Nice job!

Ihastuttava (ja NIIIN pieni!) Lacey DeLuca, bikiniammattilainen Jenkkilästä. Hän matkaa niin ikään kisaamaan Olympia-tittelistä. ps. Mua alkaa huolestuttaa mun käsien koko tän naisen seurassa :'D

Aly Veneno, bikini pro hänkin. Meillä oli vähän tota kokoeroa? :D

Tiimikaverini Egle Eller-Nabi, eestiläinen kisaaja, jonka tähtäimessä ovat MM-kisat viikon päästä. Woop woop!

Figure-ammattilaisten voittaja Kati Alander. Magee fysiikka.

Meidän ihana promotrio. Näiden tyttöjen kanssa oli hauskaa koko viikonloppu, kiitos Sanna ja Caroliina!

Katselin lauantai-iltana pro-bikinin finaalin, josta Anna oikeutetusti nappasi kirkkaimman mitalin. Hän matkaa seuraavaksi kohti Olympiaa edustamaan Suomea yhdessä figurevoittaja Kati Alanderin kanssa, historiallisesti Suomen ensimmäisenä bikiniedustajana. Hieno tsemi Annalla päällä!

Suomenmestaruuksista kisailtiin puolestaan sunnuntaina, ja bikiniluokista mulle jäi suoraan sanoen aika ristiriitaset tunnelmat päällimmäiseksi. Moni sanoo, että motivaatio kisata nousee kisoja katsellessa, mutta itselläni kävi päinvastoin. Veikkasin finaaleihin menijät ihan väärin, omat suosikit putosi ekojen joukossa. Jäljelle jääneiden (osan) en voi sanoa omalla kohdallani motivoivan kovaan treenaamiseen ja diettaamiseen ensi vuoden suomenmestaruuksia kohti, joten jäljelle jäi aika tyhjä fiilis. Kaikki tytöt lavalla tietysti kuvankauniita, mutta aika erinäköisiä kuin oma urheilijaihanteeni. Tuntui että olisi ollut ennemmin katsomassa missi- tai fitnessmallikisaa... :( Poikkeuksena overall-voittaja, joka oli yksi niistä urheilullisemman näköisistä jatkoon menijöistä.

Enkä halua tietenkään dissata kenenkään kovan duunin tuloksia, mutta toiselle kova duuni ei varmaan ole sama kuin toiselle. Itseä ei todellakaan motivoi nähdä hullun lailla vaivaa lihasmassan kasvattamiseksi jos linja suosii nuorta ja ns. luonnostaan hyvältä näyttävää kroppaa. Fakta on, että  jos 5-10 vuotta osaa osallistujista vanhempana menen näyttämään kuntoa line-uppiin, on se ihan erilainen vaikka rasvaprosentti olisi ihan sama. Itse haluan aikanaan mennä näyttämään kovan työn tulokset, jotka syntyvät monien vuosien aikana tiukkalla treenillä ja puhtaalla ruualla - ei nuoruudensiloista ihoa joka on meillä kaikilla aikanaan ollut.

Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden kommentteja tähän liittyen! Arvostan jokaisen kisaajan työtä ja vaivaa, mutta kyllähän sen näki että meidän finaaleihin päässeet biksukisaajat on aika eri planeetalta kuin jenkkiammattilaiset (joidentyyppinen fysiikka on ainakin oma tavoitteeni).

 Muoviboksit kulkivat kiltisti mukana koko viikonlopun.

 Muuten expoviikonloppu oli tosi onnistunut ja hauska! Treeninälkä kyllä kasvoi, mutta mietintämyssy on päässä omien kisatavoitteiden suhteen. Aika näyttää, ja valmentajienkin kanssa olis varmaan hyvä jutella ;)

Kovia treenejä kaikille <3

Aina matkalla

Terveisiä Tampere-Helsinki -junasta! Viikko pyörähti taas tutun kaavan mukaan käyntiin maanantaiaamuna tokkurassa junaan kiirehtien. Tuttua on myös aamupuuron höriminen autossa ja meikkaaminen tärisevässä junassa. Ylipäänsä musta tuntuu, että varsin iso osa mun elämästä on viime aikoina mennyt erinäisissä kulkuvälineissä autoista lentokoneisiin.

Ollaankin mun miehen kanssa rakennettu vankka yksimielisyys siitä, että näin parin vuoden epämääräisen etäsuhteilun ja edestakas matkustelun jälkeen olis ihan hauska asua pitkästä aikaa samassa paikassa. Siksipä muutto miehen opiskelujen perään Lontooseen koskeekin tänä syksynä (taas) meitä molempia. Nyt on vaan työ- ja asumiskuvioiden sekä vielä omien opintojen viimeistelemisen sumpliminen käynnissä.

Suomi kutsuu kuitenkin varmasti ensi vuoden aikana useampaan kertaan, eikä vähiten siksi, että mun uudet valmentajat ovat Suomessa. Meidän tiimi, Team 24Gold, on muuten vasta tänä kesänä perustettu ja valmentajina toimii aiemminkin mainitsemani Marjo Krishi ja Anna Virmajoki. Ihan parasta! Näillä naisilla on huikea kokemus fysiikkalajeista ja maailmanmestaruuksia pokattuna useampia :) Näin hyvien valmentajien kanssa oli mahtavaa päästä aloittamaan kisaprojekti.

Viikonloppu meni ystävän häissä, syödessä ja nukkuessa. Käytiin perjantaina mieheni kanssa Tampereen Fressi Sykkeellä rykäisemässä plyo-treeni. Fressin jäsenyys on ollut mulle ihan ykkösvalinta, koska oon tosiaan niin eri paikoissa jatkuvasti. Samalla kortilla pääsen salille niin Helsingissä, Espoossa kuin Tampereella ja vielä superjoustaviin aikoihin. Toimii!

Lauantaina viikon treeneistä sokerina pohjalla oli enää HIIT, jonka kävin tällä kertaa pinkomassa juoksumatolla ennen häihin lähtöä. Kuuden vedon jälkeen oli sellanen olo, että ihan kiva kun tällä viikolla ei ole enää tiedossa muuta kuin palautumista :). Jälkihiki oli vielä kylmän suihkun jälkeen sitä luokkaa, että juhlamekon päälle vetäminen ei ollu se houkuttelevin vaihtoehto :D Eikä se hiki kyllä päässy laskemaan koko päivänä, oli meinaan melkosen lämmin keli...

Transformation in the locker room... :D Hikimonsterista leidiksi, hahaa!

Sunnuntai vierähti aika lailla lepäillessä ja kokkaillessa. Oltiin aika väsähtäneitä... Nukuttiin pitkään ja otettiin vielä päiväunetkin, joten se helpotti ehkä hitusen tätä viikon alotusta. Ruuatkin on nyt eilisen kokkailun tuloksena nätisti muovibokseissa matkalla työpaikalle. No excuses ;)

Loppuun vielä maailman helpoin kuumien kesäpäivien pelastus:

150 g jäisiä marjoja

25 g heraprotskua

20 g manteleita

steviaa maun mukaan

Vettä sen verran kuin blenderi vaatii pyörittääkseen massaa

Sitten vain kaikki hyvään blenderiin ja surrur! On muuten helppoa ja niiin hyvää, että hakkaa jädet mennen tullen, uskokaa pois ;) Suosittelen!

Itse käytän tällä hetkellä tän tekemiseen Bamix-sauvasekotinta, sillä se on kokonsa puolesta tälläselle reissaajalle kätevämpi kuin iso blenderi. Sillä menee myös jäiset marjat smoothiksi, toisin kuin joillain halpisvirityksillä. Ruoanlaittokin on joskus varusteurheilua ;)

Sweat baby!

Uusi ystäväni porrasplyo ja toinen uusi ystäväni, tiimikaveri Oona kohtasivat eilen Töölön pallokentän laitamilla, kun Onsku halusi tulla mun mukaan testailemaan portaiden puraisua takareiskoihin. Treeni oli mullekkin tänään ihan napakka, koska portaat oli about 3 kertaa pidemmät kuin ne, joilla olen kahdet aiemmat ohjelmaan kuuluvat porrastreenit puuskuttanut. Jokainen päivä ja jokainen treeni merkkaa, joten ei tietenkään muuta vaihtoehtoa kuin että otettiin kaikki se hiki ja puuskutus irti mitä naisista lähti!

Tykkään kisiksen ympäristössä leijuvasta "kaikki on yhtä suurta urheilijaperhettä" -ilmapiiristä. Säälivien ja/tai tsemppaavien (selkeästi riippuen siitä, oliko kyseessä urheilija vai ei) katseiden lisäksi saatiinkin myös juttuseuraa treenien lomassa, kun eräs herrasmies tuli vakuuttelemaan meille, että nyrkkeily olis tosi hyvä lisä meidän kovalta näyttävään treeniin! Ei sovittu deittejä, mut luvattiin harkita... Taidan kyllä jättää Eva Wahlströmin heiniksi, vaikken kauheen ennakkoluulonen uusien lajien suhteen ookkaan :).

Viikonlopun cheat meal sujui lupausten mukasesti vähän hillitymmissä merkeissä kuin viimeksi ja nyt siitä kehtaa täälläkin kertoa. Söin ravintolassa i-s-o-n setin kananfileitä paistetuilla kasviksilla ja kastikkeilla (jollaisia ei siis normisti kuulu tänhetkiseen ruokavalioon ollenkaan) ja kotona vielä jälkkäriksi täysjyvämuroja ison kulhollisen. Kyllä voi pieni ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi (ja kylläseksi). Kalorit kun on ja pysyy muina päivinä toistaseksi aikas alhaalla, kun koitetaan löytää sitä pistettä jossa paino alkaa tippua. Tippunut se onkin, mutta todennäkösesti tuo tähän mennessä menetetty paino koostuu aika lailla nesteistä. Tarkennuksena, että mitään tarvetta mulla ei siis tällä hetkellä ole dieettailla - mut eipä liioin bulkkaillakkaan. Niinpä kaloreita lähdetään nostelemaan vasta, kun muutaman viikon tarkkailun jälkeen nähdään, onko kehonkoostumus menossa hyvään vai huonoon suuntaan.

Bulkkaukseen en usko tässä lajissa ainakaan, vaan ennemminkin maltilliseen plussakaloreilla treenaamiseen off-kaudella, kun lihasta rakennetaan. Jos ylimääräistä painoa kerätään hurjat määrät offilla, on dieetti varmasti vähintään tuplasti rankempi sekä kropalle että mielelle. Tässäkin pätee vanha viisaus, että kehonrakennuslajeissa ei tarjoilla pikavoittoja, vaan töitä on tehtävä vuosien ajan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Äkilliset ja lyhyellä (joo, muutama kuukausi on lyhyt) aikavälillä tapahtuvat painonvaihtelut rasittaa kroppaa ja muun muassa hormonitoimintaa ihan varmasti enemmän kuin maltilla ja pitkäjänteisesti tehty työ.

Oon ihastunut pitkästä aikaa smoothieihin! Mulla on välipaloina kaksi herasheikkiä per päivä marjoilla ja manteleilla höystettynä, ja hyvällä sauvasekottimella ne surahtaa ihanaksi, melkein jätskiin (tai no, sorbettiin) verrattavissa olevaan jäähilesnackiin. Nam, ei lisättävää.

Viikonloppuna järkkäsin myös ekan isomman meal prepin, lue: sotkin keittiötä intensiivisesti varmaan parin tunnin ajan. Pilkoin, maustoin ja kypsensin muutamalle seuraavalle päivälle mm. riisit, kanat, bataattiranskikset ja osan tuorevihanneksista. Juttuhan on se, että tähän kaikkeen saisi päivätasolla upotettua ihan tuhottomasti aikaa, mutta kun homman hoitaa isommissa erissä kerralla, säästyy paljon aikaa kiireisiltä arkipäiviltä! Vaa'an kautta siis ruuat pannuun, kattilaan ja uuniin ja sieltä sitten bokseihin, joissa ne on kätevä säilöä joko jääkaappiin tai pakkaseen ja ottaa sieltä aina lennosta mukaan tarpeen mukaan. Sitten ei tule töissäkään kyseenalaistettua, lähteäkkö naapurikadun kiinalaiseen taltuttamaan nälkä vai syödäkö omat safkat, sillä voilà - eväsboksihan on jo kivasti jääkaapin perällä odottamassa. Rakastan tän mielettömän idean keksijää ;) Tykkään kokkaamisesta, joten sinänsä mulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että tekisin sitä vaikka joka päivä, mutta ajalliset rajotteet tulee aika tehokkaasti vastaan. Sen verran kuitenkin kokkaillaan, että aamupuurot, välipalat ja iltasafkat oon tehny aina juuri ennen syömistä, koska ne (jostain syystä ;) vaan toimi valmiiksi tehtyinä.

Viikonlopun kokkailusession lopputulos oli räjähtänyt keittiö, kiitos ja anteeks anopille.

Loppuviikolle on jäljellä vielä kaksi punttia ja kaksi aerobista, joten tästä ja huomisesta on tulossa tuplatreenipäiviä (kävin tänään jo aamuaerobisen hölköttelemässä ja huomenna sama homma) ja lauantaina sitten pingotaan vielä yksi HIIT ennen ystäväni hääjuhlia (can't wait <3). Mahdutan aina viikkoon yhden totaalisen lepopäivän vaikka väkisin, jotta kroppa saa tarvitsemaansa huilia kaiken hulinan keskellä. Silloin ei ajatellakkaan treeniä, vaan nautitaan unesta, nähdään kavereita ja hoidetaan parisuhdetta ;). Tällä viikolla se lepopäivä tulee olemaan sunnuntaina!

Loppuun vielä kuva mun valmentajasta Anna Virmajoesta ihan vain siksi, että vastajulkaistu Mike Sirénin ottama kuvasettihän on vain ihan mielettömän magee! ;)

Muoviboksielämää ja uusia tekniikoita

Hellurei! Istuskelen tässä bussissa matkalla kohti isomummuni mökkiä ja tuli mieleen että bloginkin voisi naputella ajan tasalle :) Tää viikko on mennyt aikamoista kyytiä uuteen, paljon muovibokseja sisältävään elämäntyyliin totutellessa.

Maanantaina ruokavalion saatuani tajusin etten omista edes keittiövaakaa, enkä muuten omista vieläkään. Seliseli, mutten kyllä ole ehtinyt sellaista tässä arkipäivien aikana lähteä metsästämään kun aika pn riittänyt hyvä jos kokkaamisille ja eväiden palkaamisille.. Paketeista tiirailemalla olen siis koittanut hyvällä matikkapäällä laskeskella ruoka-aineiden painoja ja jakaa kypsennettyjä sitten sopiviin kertasatseihin. Rakas mieheni onneksi pelastaa mut pälkähästä, sillä sen hankkima digitaalivaaka odottaa mua kunhan pääsen sinne mökille missä se jo mua odottelee! Sitten katotaan kuinka pieleen pn syöty nää ekat viis päivää. Massu on ainakin ollut sopivan täynnä, mutta nälkä kuitenkin muistutellut itestään aina ennen seuraavaa ateriaa. 

Mulla on ruokavaliossa kalorit nyt alussa aika alhaalla kun kysellään varovasti kropalta suostuisiko se käyttämään energianlähteenään hiilareita, joita oon syönyt vähemmänpuoleisesti jo useamman vuoden. Hiljalleen sitten toivottavasti päästään nostamaankin kalorimääriä jos hiilarit pääsääntöisesti päätyvät siihen hyvään käyttöön eikä mahaturvotukseksi.

Viikon salitreenejä on ekassa ohjelmassa viisi, ja tältä viikolta kaikki pulkassa. Otin eilen etumatkaa ja pidin tuplatreenipäivän kun tiesin tän päivän menevän niin naftiksi aikatauluiltaan että joko luopuisin nukkumisesta ja tekisin puolivillasen puntin tai sitten se päivän treeni jäisi viikonlopulle. Hyvä näin. Nyt istua köröttelen bussissa ja nautin palautumispäivästä :) Sen verran kuitenkin salilla poikkesin että kävin treenailemassa Annan kanssa olkapää-, rinta-, haba- ja ojentajaliikkeiden tekniikoita vielä kuosiin. Liikkeet oli pääsääntösesti entuudestaan tuttuja mutta niin se vaan on, ettei liike oo sama jos sen tekee eri tekniikalla. (Ja note to self: painojen määrä ei korvaa puuttuvaa tekniikkaa ;))

Nähtiin muutaman tiimiläisenkin kanssa eilen ekaa kertaa ja ihan mahtava fiilis jäi! Tytöt oli jokainen ihan huippuja ja saadaan varmasti jatkossa tsemppiä ja energiaa toisiltamme :* 

Homma rullaa siis! Vähän hakemista on vielä varmasti aikatauluttamisessa ja nyt on pakko ruveta suunnitelmallisemmaksi. Oon aika suurpiirteinen luonne tietyissä asioissa, joten nyt katsotaan sitten toisenlaisia tapoja tehdä juttuja :) Päättelin muuten heti uuden ruokavaliotiedoston avatessani että jaa, tää on varmasti esimerkkipäivä, ja rupesin miettimään minkä raaka-aineen voin välillä vaihtaa mihinkin... Annalle sitten kepeästi tämän ajatuksen heittäessäni sain aika tiukkaa palautetta: "TOI on se sun ruokavalio." Että eipä lähdetä keulimaan samantien :D

Aamupalakin näyttää siis hyvin samalta kuin viime postauksessa. Voin toki valita annanko lättysen nököttää sellaisenaan lautasella vai käännänkö sen tollain puoliksi!

Seuraavaan postaukseen! Jättäkäähän jotain elonmerkkiä itsestänne kävijät, tiedän että teitä on ;) <3

Uudet ohjelmat in da house!

Oon täällä ollu ihan megainnoissani taas uusista jutuista - sain vihdoin eilen uuden puntti- ja cardio -ohjelman ja ruokavalion! Jeejeejee! Rauta oli eilen samantien kuumaa kun tein ekan treenin. Hiki virtas ja pakaroissa tuntu kyllä treenin jälkeen pitkästä aikaa vähän eri tavalla hellältä :D

Treenin jälkeen säntäsin pikavauhtia ruokaostoksille 5 min ennen marketin sulkemisaikaa, joten kovin tarkasti en ehtinyt jäädä uutta kauppalistaani tarkastelemaan... Muutoksia aikaisempiin syömistottumuksiin ei tosin ruoka-aineiden osalta tullut ihan älyttömästi, joten kotoa löytyi jo valmiiksi suurin osa kokkaustarpeista.

Hiilareita mulle tuli nyt huomttavasti lisää ja rasvaa taas aiempaa vähemmän. Ateriavälit on lyhyempiä kuin ennen, eli annoskoot on pieniä mutta usein on syötävä. Lisäksi ateriat on nyt luonnollisesti mitattava paaljon tarkemmin kyin mihin oon tottunu (tai no krhm, en oo kyllä koskaan aiemmin mitannu) ja määrät on laskettu juuri mun kulutusta vastaamaan ja treeniä tukemaan. 

Hetken jo ajattelin, että alkoipa kaikki smoothisti, kunnes tää aamu koitti... Blendasin vesi kielellä aamupalapannarini taikinaa ja jonkun ihme hosumisen tuloksena löysin sen taikinan seuraavassa hetkessä keittiön lattialta... Aamukiireeseen tosi tervetullut lisä! No, uutta taikinaa tulille ja lopputulos oli odottamisen arvoinen :)

Tänään illalla puntin jälkeen suunnistettiin mieheni kanssa Leppävaaran urheilukentälle HIIT-treeniä tekemään, nam ;) Tyhjällä radalla saatiin juosta ja tänään mentiinkin pitkästä aikaa niin paljon kuin jaloista lähti, ihanaa!! KUNNES, viimesen vedon jälkeen en enää ilmeisesti muistanu nostaa loppuunjuostuja jalkojani ja unohdin senkin että mulla oli piikkarit pitkästä aikaa :'D Niinpä löysin itseni rähmälläni nenä tartaanissa ja vasen polvi sano auts :( Siinä tuli autossa odottaneille pakastevihanneksille hyvää käyttöä. Nyt vaan toivon, että selvisin oikeasti vain mustelmalla...

Iloinen automatka ja yleisurheilusta tuttu kkk-sääntö heti käytäntöön...

Sellasta riemua ja härdelliä täällä! Tästä ne uudet treenit lähti, yeahhhh!!

Ready, set...

Nyt on eka miitti toisen valmentajan kanssa takana ja fiilis on tosi hyvä! Niinkun sanottu tää on kuin uus alku treeneille vaikka urheiltu on eri muodoissa jo kauan. Jännä nähdä kuinka paljon treenit ja ruokavalio tulee kokonaisuudessaan muuttumaan kun saan uudet ohjelmat ens viikolla...

Tänään tehtiin kuntotsekkaus vaikka kolmen viikon takasessa try outissa otettiin kuvat joka suunnasta. Hyvä lähtökohta, koska jokaisen valmennettavan fysiikka on erilainen eikä kaikille voi lyödä täysin samaa ohjelmaa käteen. Fysiikkaa lähdetään tästä sitten parantamaan oman kropan tarpeiden mukaan. Mulla lisää massaa vaativat erityisesti pohkeet, hartialinja ja takareidet; jalkojen etureisidominanssi olisi siirrettävä takareisille. Siinäpä pähkinä purtavaksi ;) Vaikka pakaroissa on jonkin verran lihasta, sitä rakennetaan luonnollisesti vielä lisää, ovathan ne tässä lajissa tärkein lihasryhmä.

Ruokavalioon tulee pikkuhiljaa lisää energiaa. Huvittavaa, että vaikka mä luulen välillä syöväni kuin hevonen, mulla on kuulemma aivan liian matalakalorinen ruokavalio tällä hetkellä. No, nautitaan tästä siis - kyllähän syöminen kivaa on!

Ihanaa, en malta odottaa ens viikon tekniikkatreenejä ja pääsyä uuden ohjelman kimppuun!