Aina matkalla

Terveisiä Tampere-Helsinki -junasta! Viikko pyörähti taas tutun kaavan mukaan käyntiin maanantaiaamuna tokkurassa junaan kiirehtien. Tuttua on myös aamupuuron höriminen autossa ja meikkaaminen tärisevässä junassa. Ylipäänsä musta tuntuu, että varsin iso osa mun elämästä on viime aikoina mennyt erinäisissä kulkuvälineissä autoista lentokoneisiin.

Ollaankin mun miehen kanssa rakennettu vankka yksimielisyys siitä, että näin parin vuoden epämääräisen etäsuhteilun ja edestakas matkustelun jälkeen olis ihan hauska asua pitkästä aikaa samassa paikassa. Siksipä muutto miehen opiskelujen perään Lontooseen koskeekin tänä syksynä (taas) meitä molempia. Nyt on vaan työ- ja asumiskuvioiden sekä vielä omien opintojen viimeistelemisen sumpliminen käynnissä.

Suomi kutsuu kuitenkin varmasti ensi vuoden aikana useampaan kertaan, eikä vähiten siksi, että mun uudet valmentajat ovat Suomessa. Meidän tiimi, Team 24Gold, on muuten vasta tänä kesänä perustettu ja valmentajina toimii aiemminkin mainitsemani Marjo Krishi ja Anna Virmajoki. Ihan parasta! Näillä naisilla on huikea kokemus fysiikkalajeista ja maailmanmestaruuksia pokattuna useampia :) Näin hyvien valmentajien kanssa oli mahtavaa päästä aloittamaan kisaprojekti.

Viikonloppu meni ystävän häissä, syödessä ja nukkuessa. Käytiin perjantaina mieheni kanssa Tampereen Fressi Sykkeellä rykäisemässä plyo-treeni. Fressin jäsenyys on ollut mulle ihan ykkösvalinta, koska oon tosiaan niin eri paikoissa jatkuvasti. Samalla kortilla pääsen salille niin Helsingissä, Espoossa kuin Tampereella ja vielä superjoustaviin aikoihin. Toimii!

Lauantaina viikon treeneistä sokerina pohjalla oli enää HIIT, jonka kävin tällä kertaa pinkomassa juoksumatolla ennen häihin lähtöä. Kuuden vedon jälkeen oli sellanen olo, että ihan kiva kun tällä viikolla ei ole enää tiedossa muuta kuin palautumista :). Jälkihiki oli vielä kylmän suihkun jälkeen sitä luokkaa, että juhlamekon päälle vetäminen ei ollu se houkuttelevin vaihtoehto :D Eikä se hiki kyllä päässy laskemaan koko päivänä, oli meinaan melkosen lämmin keli...

Transformation in the locker room... :D Hikimonsterista leidiksi, hahaa!

Sunnuntai vierähti aika lailla lepäillessä ja kokkaillessa. Oltiin aika väsähtäneitä... Nukuttiin pitkään ja otettiin vielä päiväunetkin, joten se helpotti ehkä hitusen tätä viikon alotusta. Ruuatkin on nyt eilisen kokkailun tuloksena nätisti muovibokseissa matkalla työpaikalle. No excuses ;)

Loppuun vielä maailman helpoin kuumien kesäpäivien pelastus:

150 g jäisiä marjoja

25 g heraprotskua

20 g manteleita

steviaa maun mukaan

Vettä sen verran kuin blenderi vaatii pyörittääkseen massaa

Sitten vain kaikki hyvään blenderiin ja surrur! On muuten helppoa ja niiin hyvää, että hakkaa jädet mennen tullen, uskokaa pois ;) Suosittelen!

Itse käytän tällä hetkellä tän tekemiseen Bamix-sauvasekotinta, sillä se on kokonsa puolesta tälläselle reissaajalle kätevämpi kuin iso blenderi. Sillä menee myös jäiset marjat smoothiksi, toisin kuin joillain halpisvirityksillä. Ruoanlaittokin on joskus varusteurheilua ;)

Smile, and life will smile back at you

Voi että oon ilonen! Semmonen kunnon idioottimainen happyhappyjoyjoy-meininki täällä taas, tiiättekö? Saan niin loistavaa keskittymiskykyä ja energiaa noista kovista treeneistä ettei oo tosikaan. Se on ihan positiivista tän illan kannalta, koska vuorossa on plyo-jalka-booty-jumppa illalla ja siihen tarvii vähän ylimäärästä apinanraivoa! Homma pitää tehdä räjähtävästi läpi, koska aneemisesta laahustamisestahan ei ole siinä treenissä mitään hyötyä. :) Woop woop!

Heipparallaa :) (Näytän tässä muuten ihan mun äidiltä!)

Tänään aamucardion jälkeen havahduinkin siihen, että mulla ei ole iltapäivän sapuskoja valmiiksi tehtynä. Semmonen homma ei tosiaan ton plyo-treenin alla toimi, joten äkkiä taas padat ja kattilat tulille ja safkoja valmistamaan... Note to self: seuraavasta meal prepistä tehdään entistä massiivisempi, koska ei vaan toimi, että kokkailee tälläsiä yksittäisiä aterioita aamusin tai iltasin... (Vähintään) koko viikon sapuskat siis vaan valmiiks pakkaseen odottamaan parempiin suihin päätymistä! No, jälleen oon viisaampi ja ens viikko vielä tätäkin jouhevampi.

Ihanaa välipalaa töissä: kohmeisia mustikoita ja vanijaheraa..

Tällä hetkellä nautin täysillä siitä, että mitään erikoisempia kipuja ei kropassa ole ollut treenatessa. Aamulla juostessa sääriluissa kuitenkin pikkusen jomotteli, ja toivon sormet ristissä, ettei se johda mihinkään pahempaan kipeytymiseen. Yleisurheiluaikoina mulla oli penikat tosi pahasti ärtyneet paljosta juoksemisesta kovalla alustalla (meillä oli sisähallissa betonipohja, jonka päällä vain ohut matto kunnon tartaanin sijaan), ja sääriluihin kohdistuva paine ja tärähtely eteni aina rasitusmurtumiin asti. Nyt oonkin erityistarkkana välttämässä vanhojen vammojen uusiutumista, ja jos kipu etenee pidemmälle, alan tehdä aamucardioita salilla crossarilla. Juoksu raikkaassa ulkoilmassa ois enemmän mun makuun, mutta sääriluitani en enää sille uhraa...

Kaurapuuroa napaan joka aamu, ihan kuin lapsena <3

Punttitreeneissä olen keskittynyt nyt erityisen paljon tuntumaan ja siihen, että liike menee perille siihen lihakseen, jolle se on tarkoitettu. Vaikka ns. ego-painoja onkin joutunut vähentämään joissain liikkeissä rutkasti, huomaan kyllä selkeän eron siinä, missä ja miltä treenin jälkeen tuntuu kun liikkeet suorittaa oikein. Turhan isot painot yhdistettynä väärään tekniikkaan johtaa useimmiten vain jumittuneisiin lihaksiin (joille treeniä ei oltu edes tarkoitettu) ja lopulta loukkaantumisiin - sen oon valitettavasti itsekin joutunut oppimaan kantapään kautta. Joten parempi keskittyä kunnolla ja vaikka sitten ottaa ne "naurettavat" parin kilon käsipainot hetkeksi kouraan, kuin riuhtoa päämäärättömästi menemään ja miettiä että voi vau että mä oonkin vahva ;)

Treenijako on mulla tällä hetkellä 5-jakoinen:

1. Reidet, pakarat, pohkeet
2. Olkapäät, vatsat
3. Rinta, hauis, ojentajat
4. Selkä, pohkeet
5. Plyo, pakarat, vatsat

Aiemmin treenasin tiheämmällä syklillä esimerkiksi jalkoja, mutta nämä pari (tai varsinaisesti yksi) jalkatreeniä viikossa + intensiiviset cardiot (mm. HIIT), varmistavat kyllä, että mehut otetaan tälläkin naisesta irti viikon mittaan. Sitä paitsi palautuminen on kehittymisen kannalta ihan ykkösjuttu. Liian tiheällä treenisyklillä jälleen lihaksilla ei ole aikaa ja rauhaa kehittyä, vaan ne on jatkuvassa rasitustilassa. Which is not good.

Tässä syy siihen, miksi puuroa ei kannata valmistaa edellisenä iltana valmiiksi ;P~~ Ihan niin herkulta se ei tosiaan näytä kuin tuore versio, haha-- ;) Mutta aikataulutussyistä päädyin eilen illalla luopumaan estetiikasta ja keittelemään aamupöperöt jääkaappiin odottamaan.

Nyt köröttelen junassa matkalla kohti Tamperetta ja viikonloppua miehen kanssa vaihteeksi. Huomenna on tiedossa häät ja iloista rentoa meininkiä, ai että! Nauttikaa viikonlopusta, levätkää, hymyilkää ja rentoutukaa!

Ps. Huomasin muuten, että aika mustikkapainotteinen tää tän postauksen kuvitus tällä kertaa?! :) Mutta nythän on SE aika vuodesta! Vieläköhän sitä ehtis johonkin mustikka-apajille, joita ei ole ihan tyhjiksi riivitty...?

Sweat baby!

Uusi ystäväni porrasplyo ja toinen uusi ystäväni, tiimikaveri Oona kohtasivat eilen Töölön pallokentän laitamilla, kun Onsku halusi tulla mun mukaan testailemaan portaiden puraisua takareiskoihin. Treeni oli mullekkin tänään ihan napakka, koska portaat oli about 3 kertaa pidemmät kuin ne, joilla olen kahdet aiemmat ohjelmaan kuuluvat porrastreenit puuskuttanut. Jokainen päivä ja jokainen treeni merkkaa, joten ei tietenkään muuta vaihtoehtoa kuin että otettiin kaikki se hiki ja puuskutus irti mitä naisista lähti!

Tykkään kisiksen ympäristössä leijuvasta "kaikki on yhtä suurta urheilijaperhettä" -ilmapiiristä. Säälivien ja/tai tsemppaavien (selkeästi riippuen siitä, oliko kyseessä urheilija vai ei) katseiden lisäksi saatiinkin myös juttuseuraa treenien lomassa, kun eräs herrasmies tuli vakuuttelemaan meille, että nyrkkeily olis tosi hyvä lisä meidän kovalta näyttävään treeniin! Ei sovittu deittejä, mut luvattiin harkita... Taidan kyllä jättää Eva Wahlströmin heiniksi, vaikken kauheen ennakkoluulonen uusien lajien suhteen ookkaan :).

Viikonlopun cheat meal sujui lupausten mukasesti vähän hillitymmissä merkeissä kuin viimeksi ja nyt siitä kehtaa täälläkin kertoa. Söin ravintolassa i-s-o-n setin kananfileitä paistetuilla kasviksilla ja kastikkeilla (jollaisia ei siis normisti kuulu tänhetkiseen ruokavalioon ollenkaan) ja kotona vielä jälkkäriksi täysjyvämuroja ison kulhollisen. Kyllä voi pieni ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi (ja kylläseksi). Kalorit kun on ja pysyy muina päivinä toistaseksi aikas alhaalla, kun koitetaan löytää sitä pistettä jossa paino alkaa tippua. Tippunut se onkin, mutta todennäkösesti tuo tähän mennessä menetetty paino koostuu aika lailla nesteistä. Tarkennuksena, että mitään tarvetta mulla ei siis tällä hetkellä ole dieettailla - mut eipä liioin bulkkaillakkaan. Niinpä kaloreita lähdetään nostelemaan vasta, kun muutaman viikon tarkkailun jälkeen nähdään, onko kehonkoostumus menossa hyvään vai huonoon suuntaan.

Bulkkaukseen en usko tässä lajissa ainakaan, vaan ennemminkin maltilliseen plussakaloreilla treenaamiseen off-kaudella, kun lihasta rakennetaan. Jos ylimääräistä painoa kerätään hurjat määrät offilla, on dieetti varmasti vähintään tuplasti rankempi sekä kropalle että mielelle. Tässäkin pätee vanha viisaus, että kehonrakennuslajeissa ei tarjoilla pikavoittoja, vaan töitä on tehtävä vuosien ajan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Äkilliset ja lyhyellä (joo, muutama kuukausi on lyhyt) aikavälillä tapahtuvat painonvaihtelut rasittaa kroppaa ja muun muassa hormonitoimintaa ihan varmasti enemmän kuin maltilla ja pitkäjänteisesti tehty työ.

Oon ihastunut pitkästä aikaa smoothieihin! Mulla on välipaloina kaksi herasheikkiä per päivä marjoilla ja manteleilla höystettynä, ja hyvällä sauvasekottimella ne surahtaa ihanaksi, melkein jätskiin (tai no, sorbettiin) verrattavissa olevaan jäähilesnackiin. Nam, ei lisättävää.

Viikonloppuna järkkäsin myös ekan isomman meal prepin, lue: sotkin keittiötä intensiivisesti varmaan parin tunnin ajan. Pilkoin, maustoin ja kypsensin muutamalle seuraavalle päivälle mm. riisit, kanat, bataattiranskikset ja osan tuorevihanneksista. Juttuhan on se, että tähän kaikkeen saisi päivätasolla upotettua ihan tuhottomasti aikaa, mutta kun homman hoitaa isommissa erissä kerralla, säästyy paljon aikaa kiireisiltä arkipäiviltä! Vaa'an kautta siis ruuat pannuun, kattilaan ja uuniin ja sieltä sitten bokseihin, joissa ne on kätevä säilöä joko jääkaappiin tai pakkaseen ja ottaa sieltä aina lennosta mukaan tarpeen mukaan. Sitten ei tule töissäkään kyseenalaistettua, lähteäkkö naapurikadun kiinalaiseen taltuttamaan nälkä vai syödäkö omat safkat, sillä voilà - eväsboksihan on jo kivasti jääkaapin perällä odottamassa. Rakastan tän mielettömän idean keksijää ;) Tykkään kokkaamisesta, joten sinänsä mulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että tekisin sitä vaikka joka päivä, mutta ajalliset rajotteet tulee aika tehokkaasti vastaan. Sen verran kuitenkin kokkaillaan, että aamupuurot, välipalat ja iltasafkat oon tehny aina juuri ennen syömistä, koska ne (jostain syystä ;) vaan toimi valmiiksi tehtyinä.

Viikonlopun kokkailusession lopputulos oli räjähtänyt keittiö, kiitos ja anteeks anopille.

Loppuviikolle on jäljellä vielä kaksi punttia ja kaksi aerobista, joten tästä ja huomisesta on tulossa tuplatreenipäiviä (kävin tänään jo aamuaerobisen hölköttelemässä ja huomenna sama homma) ja lauantaina sitten pingotaan vielä yksi HIIT ennen ystäväni hääjuhlia (can't wait <3). Mahdutan aina viikkoon yhden totaalisen lepopäivän vaikka väkisin, jotta kroppa saa tarvitsemaansa huilia kaiken hulinan keskellä. Silloin ei ajatellakkaan treeniä, vaan nautitaan unesta, nähdään kavereita ja hoidetaan parisuhdetta ;). Tällä viikolla se lepopäivä tulee olemaan sunnuntaina!

Loppuun vielä kuva mun valmentajasta Anna Virmajoesta ihan vain siksi, että vastajulkaistu Mike Sirénin ottama kuvasettihän on vain ihan mielettömän magee! ;)

Ihanaa ihanaa arkea

Päivää täältä taas! Aika kuluu pikavauhtia kun on kivaa tekemistä, enkä ole edes iltaisin sängyssä maatessani jaksanut kännybloggailua harrastaa viime päivinä. Uudenlaiset treenit on menneet hyvin perille ja energiaakin on tällä viikolla ollut yllättävän paljon. Tosin täytyy myöntää, että toi grammantarkasti ruokalistan puitteissa pysyminen on kyllä haastavaa mutta nyt on sentään se vaaka olemassa... Huomenna nään taas Annan tekniikkatreenien merkeissä, joten otetaan varmaan pieni mietintäsessio noista tämän hetken kaloreista ja (toivottavasti) niiden lisäämisestä. Koska näistä pienistä lihaksistani en vielä tässä vaiheessa haluais antaa yhtään pois kun vielä ei dieettaillakkaan!

Viikon peilipose. Halloota päivää!

Töiden lisäksi aika on siis kulunut salilla, lenkillä, kokkaillessa ja syödessä. Mielenkiintosta? No tottahan toki! On ollut kivaa rytmittää tätä elämänmenoa ja treenitkin itse asiassa osittain muistuttaa mua aika paljon yleisurheiluaikojen treeneistä, joten sekin sopii mulle varsin hyvin. :) Itse siis nautin tästä elämäntyylistä, mutta ymmärrän myös sen, että joku ihmettelee, eikö tällaisesta ihminen vaan stressaannu. Meitä kun on kliseisesti sanottuna niin moneen junaan, ja erilaiset persoonallisuudet nauttivat eri jutuista. 

Viime aikoina olenkin hieman hätkähtänyt sitä, kuinka moni fitness-lajeja harrastanut kertoo tarinoita siitä, että on alkanut kokea pakon tunnetta salilla treenaamiseen ja terveellisesti syömiseen. Jos jotain tekee pakonomaisesti ilman, että juttu tuntuu omalta, on ehkä tarpeen miettiä, käyttäisikö ajan johonkin muuhun. Tai jos koko homman pointti on esimerkiksi ainoastaan omaan ulkonäköön liittyvässä epävarmuudessa ja siitä pääsemisessä, en usko että fitness-lajit ovat siihen vastaus. Päinvastoin, tämä lajihan asettaa sellaisessa tapauksessa todennäköisesti vaan lisäpaineita.

Omalla kohdallani aion todellakin pitää hauskaa tällä matkalla. Olen myös harvinaisen onnellinen siitä, etten lähtenyt kisaamaan vaikkapa 20-vuotiaana, koska olin silloin paljon herkempi ulkoapäin tulevalle palautteelle ulkonäköön liittyen. Puheet siitä, että "teen tätä itselleni ja plaa plaa" eivät silloin ehkä olisi ihan tulleet sydämestä. Nyt, jos esimerkiksi sellaista sivutuotetta kuin kilpailumenestys ei koskaan tule eikä mun habituksesta lavalla tykätä, niin en aio repiä peliverkkareitani siihen paikkaan ja todeta että yääh, olen vaan niin huono ja kukaan ei tykkää musta. Ensisijaisesti haluan välttää kaikki loukkaantumiset ja oppia treenaamaan uudella tavalla kovaa kehon rajoja koetellen, antaa sijaa omalle kilpailuvietilleni (tuli sitä menestystä sitten tai ei) ja ehkä jopa inspiroida jotakuta muuta elämään terveellisesti ja huomaamaan että siten voi olla iloinen ja onnellinen. Ehkä joskus jopa työskentelen urheilun ja hyvinvoinnin parissa ja silloin uskon, että tästäkin kokemuksesta on paljon iloa.

Eilisen plyotreenin jälkeen jalat hapoilla ja pää tyhjänä!

Meillä oli tälle viikolle suunniteltuna parin tiimiläisen kanssa myös yhteistreenejä, mutta molemmat siirtyi ensi viikolle ja tällä viikolla heiluttelenkin painoja huomista Annan kanssa treenaamista lukuunottamatta itsekseni Kampin Fressillä. Viikonlopun porrastreeniin otan kyllä miehen mukaan ja taidanpa pistää senkin pinkomaan portaita ylös-alas, kun viimeksi se vaan notkui autolla odottamassa :D

Tänään vuorossa olisi selkä, vatsa ja pohkeet. Mun onnettomat ruikulapohkeet on ehkä huonoimmat ottamaan lisää lihaa itseensä, joten niitä koitan nyt ärsytellä oikein olan takaa. Oon kyllä ollut aina laiska niiden treenaamisessa, ja sillä voi olla osuutta siihenkin, että oon mm. kärsinyt sääriluiden rasitusvammoista ja penikkataudista. Lihasta on suojaamassa tosi vähän suhteessa jalkoihin muuten.

Viikot käy loppujen lopuks lyhyeen, vaikka treenejä on yhteensä "vain" 9 kpl. Viisi punttia ja neljä aerobista. Niitä kalenteriin sommitellessa sitä miettii vaan, että mitähän se on sitten joskus dieetillä, kun treenimäärät ja -kestot senkun lisääntyy... :) No, siihen on onneksi vielä ainakin jokunen kuukausi. Nyt keskitytään kovaa tekemiseen ja syömiseen. Mistä tulikin mieleen, että hyvät mätöt tossa viime sunnuntain cheat mealilla pistelin parempiin suihin; ehkä julkasukelvotonta kamaa tälläseen terveysaiheiseen blogeniin, mutta sanonpa vaan, että ehkä ensi viikonloppuna sitten siistimmillä linjoilla ja ihan puolta maailmaa ei sitten varmaan sen yhden cheatti-aterian aikana tarvi koittaa ehtiä syömään. ;)

Aamulenkkeilykin on jälleen tullut kuvaan mukaan. Se on kyllä suorastaan loistava kahvin korvike, let me tell ya'll! Ei tarvi paljo muita piristeitä kun käy pienet happihyppelyt ottamassa kukonlaulun aikaan.

Pistäkääpä muuten linkkejä omiin blogeihinne tänne niin löydän tieni niihin! Olisi kiva lueskella muidenkin juttuja :)

Stay strong!

Up we go

Rantauduin tänään mun miehen työpaikalle viettämään kaunista kesäpäivää. Käytiin illalla vielä mummun mökillä uudestaankin, sitten Tampereelle porrastreeniin ja kamuja moikkaileen, joten all in all päivä on ollu huva!

Paitsi että NÄLKÄ. Pitää tsekkailla mihin suuntaan tää kehittyy ja riittääkö energiat tehdä kaikki viikon treenit täystehoilla vielä ens viikollakin. Eilen, lepopäivän (!) päätteeks nälkä oli kuitenkin illalla melkoinen ja tänään on jatkettu samoilla linjoilla: seuraavaa ruoka-aikaa odotellessa heti kun lautanen on tyhjä. Vaikka just niin kehuin, että ruokaa on ollu ja paljon. No, pitää ottaa puheeksi Annan kanssa.

Eka (kunnon) porrastreenikin varmaan kahteen vuoteen tuli myös tehtyä ja kyllä hiki lensi taas vaihteeks! Viimenen kierros alko jo kirjaimellisesti oleen aika suolanen, mutta sisulla tietysti loppuun asti ja mikään muu ei luonnollisesti kelpaa kuin TÄYSIÄ. ;)

Loppusöpöstelyksi meitsi haaveilemassa huomisesta <3 Nöf nöf ;)

Muoviboksielämää ja uusia tekniikoita

Hellurei! Istuskelen tässä bussissa matkalla kohti isomummuni mökkiä ja tuli mieleen että bloginkin voisi naputella ajan tasalle :) Tää viikko on mennyt aikamoista kyytiä uuteen, paljon muovibokseja sisältävään elämäntyyliin totutellessa.

Maanantaina ruokavalion saatuani tajusin etten omista edes keittiövaakaa, enkä muuten omista vieläkään. Seliseli, mutten kyllä ole ehtinyt sellaista tässä arkipäivien aikana lähteä metsästämään kun aika pn riittänyt hyvä jos kokkaamisille ja eväiden palkaamisille.. Paketeista tiirailemalla olen siis koittanut hyvällä matikkapäällä laskeskella ruoka-aineiden painoja ja jakaa kypsennettyjä sitten sopiviin kertasatseihin. Rakas mieheni onneksi pelastaa mut pälkähästä, sillä sen hankkima digitaalivaaka odottaa mua kunhan pääsen sinne mökille missä se jo mua odottelee! Sitten katotaan kuinka pieleen pn syöty nää ekat viis päivää. Massu on ainakin ollut sopivan täynnä, mutta nälkä kuitenkin muistutellut itestään aina ennen seuraavaa ateriaa. 

Mulla on ruokavaliossa kalorit nyt alussa aika alhaalla kun kysellään varovasti kropalta suostuisiko se käyttämään energianlähteenään hiilareita, joita oon syönyt vähemmänpuoleisesti jo useamman vuoden. Hiljalleen sitten toivottavasti päästään nostamaankin kalorimääriä jos hiilarit pääsääntöisesti päätyvät siihen hyvään käyttöön eikä mahaturvotukseksi.

Viikon salitreenejä on ekassa ohjelmassa viisi, ja tältä viikolta kaikki pulkassa. Otin eilen etumatkaa ja pidin tuplatreenipäivän kun tiesin tän päivän menevän niin naftiksi aikatauluiltaan että joko luopuisin nukkumisesta ja tekisin puolivillasen puntin tai sitten se päivän treeni jäisi viikonlopulle. Hyvä näin. Nyt istua köröttelen bussissa ja nautin palautumispäivästä :) Sen verran kuitenkin salilla poikkesin että kävin treenailemassa Annan kanssa olkapää-, rinta-, haba- ja ojentajaliikkeiden tekniikoita vielä kuosiin. Liikkeet oli pääsääntösesti entuudestaan tuttuja mutta niin se vaan on, ettei liike oo sama jos sen tekee eri tekniikalla. (Ja note to self: painojen määrä ei korvaa puuttuvaa tekniikkaa ;))

Nähtiin muutaman tiimiläisenkin kanssa eilen ekaa kertaa ja ihan mahtava fiilis jäi! Tytöt oli jokainen ihan huippuja ja saadaan varmasti jatkossa tsemppiä ja energiaa toisiltamme :* 

Homma rullaa siis! Vähän hakemista on vielä varmasti aikatauluttamisessa ja nyt on pakko ruveta suunnitelmallisemmaksi. Oon aika suurpiirteinen luonne tietyissä asioissa, joten nyt katsotaan sitten toisenlaisia tapoja tehdä juttuja :) Päättelin muuten heti uuden ruokavaliotiedoston avatessani että jaa, tää on varmasti esimerkkipäivä, ja rupesin miettimään minkä raaka-aineen voin välillä vaihtaa mihinkin... Annalle sitten kepeästi tämän ajatuksen heittäessäni sain aika tiukkaa palautetta: "TOI on se sun ruokavalio." Että eipä lähdetä keulimaan samantien :D

Aamupalakin näyttää siis hyvin samalta kuin viime postauksessa. Voin toki valita annanko lättysen nököttää sellaisenaan lautasella vai käännänkö sen tollain puoliksi!

Seuraavaan postaukseen! Jättäkäähän jotain elonmerkkiä itsestänne kävijät, tiedän että teitä on ;) <3

Uudet ohjelmat in da house!

Oon täällä ollu ihan megainnoissani taas uusista jutuista - sain vihdoin eilen uuden puntti- ja cardio -ohjelman ja ruokavalion! Jeejeejee! Rauta oli eilen samantien kuumaa kun tein ekan treenin. Hiki virtas ja pakaroissa tuntu kyllä treenin jälkeen pitkästä aikaa vähän eri tavalla hellältä :D

Treenin jälkeen säntäsin pikavauhtia ruokaostoksille 5 min ennen marketin sulkemisaikaa, joten kovin tarkasti en ehtinyt jäädä uutta kauppalistaani tarkastelemaan... Muutoksia aikaisempiin syömistottumuksiin ei tosin ruoka-aineiden osalta tullut ihan älyttömästi, joten kotoa löytyi jo valmiiksi suurin osa kokkaustarpeista.

Hiilareita mulle tuli nyt huomttavasti lisää ja rasvaa taas aiempaa vähemmän. Ateriavälit on lyhyempiä kuin ennen, eli annoskoot on pieniä mutta usein on syötävä. Lisäksi ateriat on nyt luonnollisesti mitattava paaljon tarkemmin kyin mihin oon tottunu (tai no krhm, en oo kyllä koskaan aiemmin mitannu) ja määrät on laskettu juuri mun kulutusta vastaamaan ja treeniä tukemaan. 

Hetken jo ajattelin, että alkoipa kaikki smoothisti, kunnes tää aamu koitti... Blendasin vesi kielellä aamupalapannarini taikinaa ja jonkun ihme hosumisen tuloksena löysin sen taikinan seuraavassa hetkessä keittiön lattialta... Aamukiireeseen tosi tervetullut lisä! No, uutta taikinaa tulille ja lopputulos oli odottamisen arvoinen :)

Tänään illalla puntin jälkeen suunnistettiin mieheni kanssa Leppävaaran urheilukentälle HIIT-treeniä tekemään, nam ;) Tyhjällä radalla saatiin juosta ja tänään mentiinkin pitkästä aikaa niin paljon kuin jaloista lähti, ihanaa!! KUNNES, viimesen vedon jälkeen en enää ilmeisesti muistanu nostaa loppuunjuostuja jalkojani ja unohdin senkin että mulla oli piikkarit pitkästä aikaa :'D Niinpä löysin itseni rähmälläni nenä tartaanissa ja vasen polvi sano auts :( Siinä tuli autossa odottaneille pakastevihanneksille hyvää käyttöä. Nyt vaan toivon, että selvisin oikeasti vain mustelmalla...

Iloinen automatka ja yleisurheilusta tuttu kkk-sääntö heti käytäntöön...

Sellasta riemua ja härdelliä täällä! Tästä ne uudet treenit lähti, yeahhhh!!

Chillailu-viikonloppu

Tänä viikonloppuna sain hyvän syyn antaa kropalle sen kaipaaman parin päivän tauon treeneistä kun lähdettiin mun porukoiden ja miehen kanssa veneellä Itä-Suomeen. Pääsin niille hoodeille ekaa kertaa - ja Saimaan kanavassa oltiin Venäjänkin puolella pitkät pätkät :) First time for everything!

Lauantai oli kyllä rentouttavin päivä aikoihin. Ajeltiin veneellä koko päivä Haminasta Lappeenrantaan ja koko 14 tunnin seilailun ajan mä ainoostaan nautin maisemista, nukuin ja söin :D Precious! Päiväunet veneen fly bridgellä osottautu kieltämättä suosittelemisen arvoseks kokemukseksi.

Nyt pitäis olla virtaa uuteen viikkoon yllin kyllin! En muista millon oisin levänny näin totaalisesti kaks päivää.

Ens viikko tuo mukanaan taas kaikkea kivaa, can't wait!! Ensinnäkin treenaillaan tekniikoita pariin otteeseen valmentajan kanssa. Sen lisäks koittaa tositoimiin ryhtyminen muutenkin, kun saan uuden sali- ja aerobisen ohjelman ja ruokavalion.. Mielessä kävi että pitäiskö järjestää tähän viime tippaan vielä joku totaaliretkahdus ja syödä ittensä turvoksiin jätskistä ja karkista :D Mutta eipä sille osottautunu tarvetta vaikka kuinka koitin miettiä mitä mun tekis mieli. Oon syöny niin perusterveellisesti melkein aina joten sellasista mätöistä tietää tulevan vaan ällötyksen. Tuttua linjaa siis ollaan menty ja katotaan mitä muutoksia uus viikko ja valmentajan tekemä ruokavalio tuo tullessaan!

Sormet kyllä syyhyää jo uusia ohjelmia odottaessa... Mä oon treenannu nykyisellä, ite tuunaamallani ohjelmalla about huhtikuun puolestavälistä asti joten kroppa alkaa kaivata muutosta jo. Muutenkin oon huomannu että ainakin itellä toimii monipuolisuus sekä kropan että pääkopan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Aerobista mulla on ollu mukana ohjelmassa aika minimaalisesti, enkä tiedä tuleeko sitä samantien ihan hirveesti lisää mutta varmaan vähän ainakin.

Onneks nyt on osaavat valmentajat niin ei tarvi enää yksin arpoa miten muuttais treeniä ja mitä uusia juttuja kokeilis :) 

Ready, set...

Nyt on eka miitti toisen valmentajan kanssa takana ja fiilis on tosi hyvä! Niinkun sanottu tää on kuin uus alku treeneille vaikka urheiltu on eri muodoissa jo kauan. Jännä nähdä kuinka paljon treenit ja ruokavalio tulee kokonaisuudessaan muuttumaan kun saan uudet ohjelmat ens viikolla...

Tänään tehtiin kuntotsekkaus vaikka kolmen viikon takasessa try outissa otettiin kuvat joka suunnasta. Hyvä lähtökohta, koska jokaisen valmennettavan fysiikka on erilainen eikä kaikille voi lyödä täysin samaa ohjelmaa käteen. Fysiikkaa lähdetään tästä sitten parantamaan oman kropan tarpeiden mukaan. Mulla lisää massaa vaativat erityisesti pohkeet, hartialinja ja takareidet; jalkojen etureisidominanssi olisi siirrettävä takareisille. Siinäpä pähkinä purtavaksi ;) Vaikka pakaroissa on jonkin verran lihasta, sitä rakennetaan luonnollisesti vielä lisää, ovathan ne tässä lajissa tärkein lihasryhmä.

Ruokavalioon tulee pikkuhiljaa lisää energiaa. Huvittavaa, että vaikka mä luulen välillä syöväni kuin hevonen, mulla on kuulemma aivan liian matalakalorinen ruokavalio tällä hetkellä. No, nautitaan tästä siis - kyllähän syöminen kivaa on!

Ihanaa, en malta odottaa ens viikon tekniikkatreenejä ja pääsyä uuden ohjelman kimppuun!

Good things are going to happen

Treeni on mulle yhtä olennainen osa päivää ja elämän perustarpeita kuin nukkuminen tai syöminen. Ilman urheilua ovat energiatasot alhaalla, uni ei maistu ja selkä tulee kipeäksi istumisesta. Paitsi että urheilu jeesaa mukavasti edellämainittuihin, sen tuoma hyvänolontunne ylettyy itse suoritushetken ulkopuolelle - aineenvaihdunnan käydessä vilkkaana ja lihasten ollessa hyvässä kuosissa koen voivani miljoona kertaa paremmin.

Miksei hyvä olo sitten riitä? Miksi haluan kilpailla bikini fitness -kisoissa?

Huomaan aina jossain vaiheessa, että treeni alkaa maistua puulta tai siitä rupeaa puuttumaan tietty intensiteetti, jos minulla ei ole selkeää tavoitetta, jota varten treenaan. Tarvitsen jonkun kannusteen, joka pakottaa minut ylittämään itseni ja tekemään vielä vähän kovempaa kuin oikeasti huvittaisi.

Siksi.

Tavoitteelliseen treenaamiseen kuuluu mielestäni olennaisesti valmentautuminen. Tähän mennessä olen treenannut vuosia pääsääntöisesti itsenäisesti ja hetkittäin jonkun valmennettavana, mutta tavoitteet ovat vaihdelleet ja tällaista tavoitetta kohti en ole treenannut. Nyt kun on uudenlainen tavoite kiikarissa, päätin hakeutua sillä saralla osaavien silmien alle.

Huomenna menen tapaamaan uutta valmentajaani ensimmäistä kertaa sitten try out -tilaisuuden. Sitten nähdään, olenko ollut täysin hakoteillä esimerkiksi tavoitteiden suhteen...olen tähän mennessä ajatellut, että ehtisin kisalavalle jo 2014 keväällä, mutta saa nähdä, kuinka realistisena valmentaja ajatusta pitää :)

Valmennuksesta ja ammattimaisen asiantuntemuksen saamisesta aion kuitenkin ottaa kaiken irti, joten niillä ohjeilla mennään, mitä sieltä suunnalta tulee!

Olen aloittanut kisaprojektin jo aikaa sitten itsenäisesti, mutta koen sen alkavan täydellä teholla vasta, kun joku jo vastaavan prosessin läpikäynyt lähtee matkaan mukaan kanssani. Minulla on paljon opittavaa ihmiskehon toiminnasta niin fyysisesti kuin henkisesti ja kisaprojektiin lähdenkin nyt täysillä ja valoisin mielin.

Jokainen treeni ja jokainen päivä merkitsee!

Paras tukijoukko on tietysti mun oma mies, joka vetää mulle kaikkein kovimmat keskivartalotreenit ja kokkaa aamupalaksi ihania munakkaita. <3

Fiilistele mun kanssa!

Tervetuloa seuraamaan kirjavan treenihistorian ja vuosien eipäs-joopas-mietiskelyjen jälkeen bikini fitness -kisoihin treenaamaan aloittaneen oman elämänsä huippu-urheilijan blogia!

Bikini fitness -kisoihin päätin alkaa treenata, kun turhauduin treenitavoitteen puuttumiseen. Minulle kilpailuihin valmistautuminen merkitsee itseni voittamista ja uuden oppimista.

Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti vuoden 2014 kisalavoja!