Ihanaa ihanaa arkea

Päivää täältä taas! Aika kuluu pikavauhtia kun on kivaa tekemistä, enkä ole edes iltaisin sängyssä maatessani jaksanut kännybloggailua harrastaa viime päivinä. Uudenlaiset treenit on menneet hyvin perille ja energiaakin on tällä viikolla ollut yllättävän paljon. Tosin täytyy myöntää, että toi grammantarkasti ruokalistan puitteissa pysyminen on kyllä haastavaa mutta nyt on sentään se vaaka olemassa... Huomenna nään taas Annan tekniikkatreenien merkeissä, joten otetaan varmaan pieni mietintäsessio noista tämän hetken kaloreista ja (toivottavasti) niiden lisäämisestä. Koska näistä pienistä lihaksistani en vielä tässä vaiheessa haluais antaa yhtään pois kun vielä ei dieettaillakkaan!

Viikon peilipose. Halloota päivää!

Töiden lisäksi aika on siis kulunut salilla, lenkillä, kokkaillessa ja syödessä. Mielenkiintosta? No tottahan toki! On ollut kivaa rytmittää tätä elämänmenoa ja treenitkin itse asiassa osittain muistuttaa mua aika paljon yleisurheiluaikojen treeneistä, joten sekin sopii mulle varsin hyvin. :) Itse siis nautin tästä elämäntyylistä, mutta ymmärrän myös sen, että joku ihmettelee, eikö tällaisesta ihminen vaan stressaannu. Meitä kun on kliseisesti sanottuna niin moneen junaan, ja erilaiset persoonallisuudet nauttivat eri jutuista. 

Viime aikoina olenkin hieman hätkähtänyt sitä, kuinka moni fitness-lajeja harrastanut kertoo tarinoita siitä, että on alkanut kokea pakon tunnetta salilla treenaamiseen ja terveellisesti syömiseen. Jos jotain tekee pakonomaisesti ilman, että juttu tuntuu omalta, on ehkä tarpeen miettiä, käyttäisikö ajan johonkin muuhun. Tai jos koko homman pointti on esimerkiksi ainoastaan omaan ulkonäköön liittyvässä epävarmuudessa ja siitä pääsemisessä, en usko että fitness-lajit ovat siihen vastaus. Päinvastoin, tämä lajihan asettaa sellaisessa tapauksessa todennäköisesti vaan lisäpaineita.

Omalla kohdallani aion todellakin pitää hauskaa tällä matkalla. Olen myös harvinaisen onnellinen siitä, etten lähtenyt kisaamaan vaikkapa 20-vuotiaana, koska olin silloin paljon herkempi ulkoapäin tulevalle palautteelle ulkonäköön liittyen. Puheet siitä, että "teen tätä itselleni ja plaa plaa" eivät silloin ehkä olisi ihan tulleet sydämestä. Nyt, jos esimerkiksi sellaista sivutuotetta kuin kilpailumenestys ei koskaan tule eikä mun habituksesta lavalla tykätä, niin en aio repiä peliverkkareitani siihen paikkaan ja todeta että yääh, olen vaan niin huono ja kukaan ei tykkää musta. Ensisijaisesti haluan välttää kaikki loukkaantumiset ja oppia treenaamaan uudella tavalla kovaa kehon rajoja koetellen, antaa sijaa omalle kilpailuvietilleni (tuli sitä menestystä sitten tai ei) ja ehkä jopa inspiroida jotakuta muuta elämään terveellisesti ja huomaamaan että siten voi olla iloinen ja onnellinen. Ehkä joskus jopa työskentelen urheilun ja hyvinvoinnin parissa ja silloin uskon, että tästäkin kokemuksesta on paljon iloa.

Eilisen plyotreenin jälkeen jalat hapoilla ja pää tyhjänä!

Meillä oli tälle viikolle suunniteltuna parin tiimiläisen kanssa myös yhteistreenejä, mutta molemmat siirtyi ensi viikolle ja tällä viikolla heiluttelenkin painoja huomista Annan kanssa treenaamista lukuunottamatta itsekseni Kampin Fressillä. Viikonlopun porrastreeniin otan kyllä miehen mukaan ja taidanpa pistää senkin pinkomaan portaita ylös-alas, kun viimeksi se vaan notkui autolla odottamassa :D

Tänään vuorossa olisi selkä, vatsa ja pohkeet. Mun onnettomat ruikulapohkeet on ehkä huonoimmat ottamaan lisää lihaa itseensä, joten niitä koitan nyt ärsytellä oikein olan takaa. Oon kyllä ollut aina laiska niiden treenaamisessa, ja sillä voi olla osuutta siihenkin, että oon mm. kärsinyt sääriluiden rasitusvammoista ja penikkataudista. Lihasta on suojaamassa tosi vähän suhteessa jalkoihin muuten.

Viikot käy loppujen lopuks lyhyeen, vaikka treenejä on yhteensä "vain" 9 kpl. Viisi punttia ja neljä aerobista. Niitä kalenteriin sommitellessa sitä miettii vaan, että mitähän se on sitten joskus dieetillä, kun treenimäärät ja -kestot senkun lisääntyy... :) No, siihen on onneksi vielä ainakin jokunen kuukausi. Nyt keskitytään kovaa tekemiseen ja syömiseen. Mistä tulikin mieleen, että hyvät mätöt tossa viime sunnuntain cheat mealilla pistelin parempiin suihin; ehkä julkasukelvotonta kamaa tälläseen terveysaiheiseen blogeniin, mutta sanonpa vaan, että ehkä ensi viikonloppuna sitten siistimmillä linjoilla ja ihan puolta maailmaa ei sitten varmaan sen yhden cheatti-aterian aikana tarvi koittaa ehtiä syömään. ;)

Aamulenkkeilykin on jälleen tullut kuvaan mukaan. Se on kyllä suorastaan loistava kahvin korvike, let me tell ya'll! Ei tarvi paljo muita piristeitä kun käy pienet happihyppelyt ottamassa kukonlaulun aikaan.

Pistäkääpä muuten linkkejä omiin blogeihinne tänne niin löydän tieni niihin! Olisi kiva lueskella muidenkin juttuja :)

Stay strong!