KIITOS

Fiilis on uskomaton, mieletön ja onnellinen! Wow! Mä tein sen! Voitin mun ensimmäisen kisan. Pikkuhiljaa alan tajuta mitä kaikkea tää mun kohdalla tarkoittaa, mutta eilinen ja itse kisapäivän ilta meni kyllä vaan onnen- ja hämmennyksensekaisessa sumussa... En oikein ehtinyt tajuta mitään. Kisan jälkeen mut kiidätettiin siltä seisomalta dopingtesteihin (missä vierähti aikansa, koska rutikuivasta kropasta oli aika työn takana puristaa näytettä ulos :D), ja sen jälkeen melkein kaikki olikin ehtineet lähteä kisapaikalta, joten jatkoin hämmästelyä kotona... :D

Mun kisapreppiin sisältyi tunneskaalaa ihan laidasta laitaan. Mä olin välillä (useimmiten, onneksi) pää pilvissä ja onneni kukkuloilla odottavaisin ja innostunein mielin, välillä ärsyynnyin pienimmästäkin sanasta tai väärästä katseesta ja välillä oli niitä aikoja, että ajattelin alakuloisena ettei kunto ehdi sellaiseksi kuin sen pitäisi kisaan mennessä ehtiä. Opin matkan varrella aika tehokkaasti työntämään mulla niin voimakkaasti pintaan tulevia tunteita sivuun ja ammentamaan keskittymisen ja voiman niistä tavoitteista, joita olin itselleni asettanut. Kisapäivässä olikin sitten se jännä juttu, että mitään kovin suuria tunnetiloja en silloin käynyt läpi ennen itse kisaa. Mä vaan tein ne jutut, jotka olin ajatellut tekeväni. Kunnes sitten yhdessä vaiheessa (olisko ollut ennen t-kävelyä) olin menossa lavalle ja kuulin että joku Alicia Keysin biisi pauhas kajareista...ajattelin, että lempparilaulaja, jes, nyt on mun hetki! :D Ja sitten kun voitto sieltä napsahti, tunteet vihdoin tuli, ja purskahdin itkuun kun tajusin että seisoin viimesenä rivissä, josta yksitellen tyttöjä asteli hakemaan pokaalinsa. Mieletöntä.

Kuva Pakkotoiston galleriasta

Mun matkalla on ollut tukena lukematon määrä ihania ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja myös yrityksiä. Jokaisella on ollut mulle iso merkitys matkan varrella ja oon äärettömän kiitollinen siitä kaikesta tuesta ja kannustuksesta jota olen saanut. KIITOS, että olette uskoneet muhun <3

Haluan kiittää tämän kisavalmistautumisen yhteydessä tukeneita yhteistyökumppaneitani:

- Best Body Nutrition Finland, kiitos laadukkaista urheiluravinteista matkan varrella.

- ostosmaailma.fi , kiitos sponsoroinnista ja siitä että uskoitte mun tekemiseen!

- Zero Point, kiitos laadukkaista kompressiosäärystimistä, jotka auttoivat jalkoja palautumaan kovista treeneistä.

- Oi! Oi! Brazil, kiitos ihanista ja iloisen mielen antavista treenivaatteista :)

- Fressi Kamppi, kiitos kisapreppini loppuajan treenifasiliteettien tarjoamisesta.

- Tampereen Kauneusateljeen kosmetologi Suvi Parhamaa, kiitos kauniista kisakynsistä sekä ihanan kasvohoidon ja sokerointien tuloksena hyvästä pohjasta kisavärille ja -meikille.

- Espoon Urheiluhierojakoulun hierojaopiskelija Mia-Melinda Rinta-Valkama, kiitos lihashuollosta matkan varrella.

- Ruohonjuuri Kamppi, kiitos laadukkailla tuotteilla treenieni tukemisesta. 

Kuva: Markku Visuri Photography

Isoin kiitos tuesta ja tsempeistä mun rakkaalle miehelle, joka on saanut osakseen paitsi mun loputtoman intoilun ja energiapallona edestakas sinkoilun, myös känkkäränkkäpäivät, raivokohtaukset, epätoivon hetket ja väsähtäneet illat. Kiitos mun perheelle ja anopille minigrip-pussien kanssa paikalle saapuvan ja pyykkivuoret taakseen jättävän fitnessnaisen majoittamisesta kerta toisensa jälkeen Suomeen saapuessa.

Kiitos kaikille ystäville ja tutuille kannustavista sanoista ja siitä että ootte uskoneet mun tekemiseen! Mieletöntä! Oon saanut teistä uskomattomat määrät energiaa! Ootte ihan MAHTAVIA!!!

Kiitos mun aivan ihailtavan ammattitaitoiselle valmennustiimille Marjo Krishi ja Anna Virmajoki sekä kaikki ihanat tiimin tytöt. Annan kanssa viimeistelyviikkojen kanssa päästiin tutustumaan paremmin ja ystävystymään, ja Anna valoi muhun uskomattoman määrän luottoa tekemiseen ja hyvin tsemin viedä homma loppuun asti. Oon niin kiitollinen, Anna ja Marjo on molemmat ihania ja mielettömän hyväsydämisiä ihmisiä.

Kiitos huoltajana toimineelle tiimikaverilleni Jaanalle, joka oli oikea aarre kisapäivänä. Mä olin melkoisen otettu siitä, että Jaana oli pakannut kisapaikalle mukaansa jopa omat kisabikininsä siltä varalta, että kisabiksuille tapahtuisi jotain. Samoin kiitokset kisasiskolleni ja tiimikaverilleni Lissulle, jonka kanssa meillä oli niiin hyvä meininki kisapäivänä. Yhdessä ei päästy prepin aikana etäisyyden vuoksi treenailemaan, mutta onneksi on facebookin chatti, jonka kautta pääsee vuodattamaan millon mitkäkin fiilikset :)

Kiitos aivan uskomattoman ammattitaitoiselle ja ihanalle Lihashuoltamon Tuija Pelkoselle, jonka käsittelyssä mun selkävaivat on lähteneet tipotiehensä ja olen saanut ihan kokonaisvaltaisesti oloa parannettua kropassa. Siinä on nainen joka tietää ihmiskehosta paljon!

Kiitos upea kisaaja ja tiimikaverini Sanna Rajala, jonka kauniissa bikineissä sain kisata nämä kisat!

Kiitos myös kanssakilpailijoille hyvästä kilpailusta. Mua vastassa oli aivan mielettömiä ja upeita naisia, enkä todellakaan ollut varma voitosta nämä kaunottaret nähtyäni! Ja iso käsi myös teille kaikille jotka karjuitte katsomosta! Vaikken sinne oikein nähnytkään niin tiesin että siellä te kaikki ootte :) :)

Varmaan unohdin miljoona tärkeää, mutta se johtuu vaan mun lahosta päästä (joka oli muuten kisoja lähemmäs mennessä koko ajan lahompi :D)....

Kuva Body-lehden galleriasta

Kuva Body-lehden galleriasta

Eilen nautin ruuasta ja levosta täysin rinnoin enkä todellakaan kitsastellut ruuan määrässä ;D Huomenna nimittäin on aika palata ruotuun, sillä voitto Fitness Classicissa tarkoittaa mulle myös maajoukkuepaikkaa noin kuukauden päässä oleviin euroopanmestaruuskisoihin..!!! Lähden edustamaan Suomea bikini fitness -158 cm -sarjassa. Kerrankin on hyötyä siitä, että on tällänen hobitti, koska meille on siis ihan oma hobittisarjamme ;)))

Mä en malta odottaa treenien pariin pääsemistä... Joskaan mitään kovin kovia gainsseja ei tässä ihan lähiviikkoina ole odotettavissa, koska dieetti tiukkenee ja kalorit on siis niukassa. Euroopassa halutaan tiukkaa lookkia, joten tarkkana pitää olla seuraavien viikkojen aikana ja pitää fokus edelleen oleellisessa. Nyt sitä on kuitenkin viisaampi kaiken suhteen ja tietää vähän miten kroppa mihinkin asiaan reagoi ja millasia asioita se dieetillä vaatii toimiakseen, joten on helpompaa jatkaa tästä eteenpäin. Ja myös olla stressaamatta siitä, jos kroppa näyttää kaksi viikkoa ennen kisaa ihan erilaiselta miltä sen lavalla pitäisi näyttää. Se lavakunto kun kirjaimellisesti on vain yhden päivän kunto!

Kovia treenejä kaikille ja iso kiitos vielä kerran! Jatketaan matkaa kohti EM:iä!

Fitnessurheilijan matkalaukkuelämää

Salivierailulla Tampereen Steel Bodyllä

Kotiuduin viime yönä Suomen visiitiltä. Matka venähti tällä kertaa, kun Lontoon päässä tuli viivytyksiä, mutta lopulta n. klo 2 aikaan (eli klo 4 Suomen aikaa) pääsin kuin pääsinkin kotiin miehen luokse väsyneenä ja nälkäsenä  - ja kiukkusena kuin ampiainen edellämainittujen johdosta.

Treenaavan, etenkin tarkkaa ja tavoitteellista suunnitelmaa noudattavan kilpaurheilijan matkustaminen on höystetty tietyillä haasteilla, joista ajattelin kirjoittaa teille. Suunnitelmallisuus on matkalle lähtiessä välttämätöntä, sillä esimerkiksi säännöllisen ruuan saamisen varalle täytyy löytyä plan B, jos ei kaikki toimikaan niin kuin pitäisi. Vaikka kisaan keholajissa vasta nyt, olen katsonut vuosia syömisteni perään ja omia eväitä mun matkalaukusta on löytynyt aina. Nyt kaikesta on vaan tullut entistä tarkempaa, ja esimerkiksi sitä tilannetta, että ruuat loppuisi kesken, ei saa tulla. Ruuan määrä on myös tarkkaan mitattu (dieetillä tietysti erityisesti), joten ihan täysin ei voi turvautua siihenkään, että aina löytyy joku lentokenttäravintola tai snägäri, josta voi käydä hakemassa hiukopalaa. Tietysti joskus on ravintoloihinkin tullut turvauduttua, ja kun nätisti pyytää ja selittää tiukat raamit ja ohjeet annoksen koostamiseen, saa monista paikoista tosi hyvää palvelua ja tarpeen mukaisen annoksen.

No excuses. Jos haluat tuloksia, pitää toimia niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Asioita kannattaakin tarkastella tän kuvan näkökulmasta; jos oikeasti haluat jotain, löydät ihan varmasti aina keinon jolla toteutat asiat - sen sijaan että löytäisit esimerkiksi liudan syitä, miksi et pysty reissussa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti syömään.

Sääntö numero 1. mun matkustusohjeissa on siis NO EXCUSES. Jos haluat tuloksia, sun on tehtävä asiat oikein huolimatta siitä, oletko kotona, kaverilla vai matkalla. Jos halut matkustaa rennommin, se on mahdollista harjoituskaudella, mutta dieetillä se ei oikein toimi. Dieetillä (ja kyllä mielestäni mieluummin myös harjoituskaudella) pitää tietää tarkasti, mitä on syöty, jotta voidaan seurata dieetin etenemistä ja tehdä tarvittaessa muutoksia syömisiin. Jos olet paljon reissussa ja syöt niiden aikana vähän sinnepäin, on mahdotonta tietää, mitä oikeasti pitäisi dieetissä muuttaa jos tuloksia ei tule.

Tältä näyttää usein jääkaappi reissua edeltävänä päivänä. Tässä tosin olin lähdössä reissuun niin, ettei painorajoituksista tai tilasta tarvinnut paljon huolehtia, joten kaikki on pakattu muovibokseihin. Ja ton viinipullon join tietenkin edellisenä iltana :''D Tai sitten en. Ei, se ei ole mun. :D

Tässä yhden junamatkan evästykset, puoliksi syötynä tosin jo kuvanottamishetkellä. Herkullista ;P

Itse elin pitkään siinä luulossa, että vähänkin nestettä sisältävien ruokien kuljettaminen olisi käsimatkatavaroissa kiellettyä. Näin ei kuitenkaan ole, joten helpottaa kummasti, kun kaikkea ruokaa ei tarvitse lennon ajaksi korvata kuivatuotteilla (esim. hera, riisikakut, pähkinät, harjoituskaudella mahdollisesti proteiinipatukat). Mulla on käytössä usein valmentajalta opittu tapa pakata ruuat annoksina minigrip-pusseihin, jolloin ei tarvitse kantaa painavia bokseja ja kuljettaa niitä sitten ympäriinsä tyhjänäkään. Ei ehkä kovin luontoystävällistä, mutta matkalla toimii.

Lasken siis etukäteen valmiiksi, montako kertaa mun täytyy matkan aikana syödä ja pakkaan ruokaa mukaan valmiiksi punnittuina annoksina sen verran. Yleensä huolehdin mukaan yhden tai kaksi annosta extraa, jos jostain syystä matkanteko viivästyy.

Luha eli lusikkahaarukka ja BBN:n sheikkeri löytyy aina laukun pohjalta.

No miten se ruoka sitten säilyy monta tuntia kestävän matkan ajan!? Otan yleensä varsinkin monen tunnin päähän suunnitellut annokset mukaan pakastettuina, jolloin ne sulavat näppärästi siihen mennessä, kun on aika syödä. Puolisulanutta seitiä!?? Ei ehkä herkullista, mutta girl's gotta do what girl's gotta do. Toisilla on käytössään kylmälaukkuja, mutta lentäessä ne ei kyllä oikein toimi jos mukaan saa ottaa vain rajallisen määrän tavaraa (painossa mitattuna). En tiedä paljonko fitness-elämään suunnitellut, bokseja ja lokerikkoja sisältävät kylmälaukut painavat, mutta luulen, ettei ne ihan kevyimmästä päästä ole. Samoin kylmäkallet sun muut saa unohtaa lentäessä, joten pakastettuna kuljettaminen on oikeastaan ainoa painon puitteissa mahdollinen tapa kuljettaa ruokaa.

Osan ruuista voi tosiaan ottaa myös kuivana, jolloin ne paitsi säilyvät pidempään, myös painavat vähemmän. Tällä onkin merkitystä erityisesti silloin, kun on tilasta pulaa ja painorajoitukset paukkuu (mulla usein juuri tää tilanne, koska lennän tällä hetkellä pääasiassa halpislentoyhtiö Ryanairilla, jonka lentojen hintaan kuuluu ainostaan 10 kg käsimatkatavaralaukku). Ehkä yleisin mitä teen, on keitetyn riisin korvaaminen riisikakuilla. Lisäksi tosiaan heraproteiini on kätevä ja kevyt vaihtoehto proteiininlähteeksi. Pähkinät, mantelit, mahdollisesti kuivatut marjat tai hedelmät, you name it. Tietysti jos oman ruokavalion annoksia korvailee kuivatuotteilla, pitää makrot laskea tosi tarkasti, koska esimerkiksi kuivattu omena on luonnollisesti moninkertaisesti energiatiheämpää kuin tuore. Koska se vesi puuttuu painosta ;). Tonnikalapurkit ei ole kevyitä, mutta säilyy ainakin hyvin, joten niitä mulla on usein ns. hätävarana yksi tai kaksi purnukkaa.

Mun ruuat syynissä Stanstedin lentokentän turvatarkastuksessa. Odottelin tässä, kun mun laukkua läpivalaistiin uudemman kerran :D

Yksi tärkeä juttu on veden juominen. Turvatarkastuksen läpi kun ei saa paljon nesteitä viedä, niin monella lentää siinä vaiheessa valmiiksi täytetty vesipullo roskiin. Mä pidän mukana aina tyhjää sheikkeriä, jossa saa paitsi protskut sekoiteltua matkalla, niin jota ainakin Suomessa voi myös täyttää vielä lentokentälläkin. Muuten ostan aina vettä, riippumatta siitä kuinka järjettömän hintaista se kentällä tai koneessa on, koska veden juominen on yksi tärkeimmistä asioista kehon toiminnassa, treenasit tai et. Kuivasta suolistosta ei ravintoaineet kulkeudu tehokkaasti lihasten käytettäväksi. Muista siis vesi matkallakin - vaikka se vesipullo painaa laukussa ja vaikka lentokentällä puolesta litrasta saa välillä maksaa kolme euroa. Ja vaikka vessassa saa ravata ja lentokoneen vessat ällöttää.

Kauppalista valmiina reissusapuskojen hankkimista varten.

Kun sitten pääsen perille, ensimmäinen juttu to-do-listalla on yleensä ruokakaupassa käynti ja kokkaustuokio. Esimerkiksi tällä kertaa kun olin reissussa, punnitsin ja kokkasin ensimmäisenä iltana tulevien päivien lihat, riisit ja bataatit ja pakastin ne. Haasteellisempaa on tietysti, jos kokkausmahdollisuutta ei ole, mutta silloin pitää vain turvautua valmiiksi kypsennettyihin tuotteisiin ja punnita ne.

Jonkun reissun meal preppi. Ei tosin tänkertaisen, koska olin vaan viisi päivää Suomessa ja nyt dieetillä ei ihan noin paljon bataattia kulu sinä aikana :)

Punnitsemisesta puheen ollen, ruokavaaka on mulla tällä hetkellä matkoilla aina mukana. Jos jostain syystä se hajoaisi, pitäisi käyttää matikkapäätä ja jakaa pakkauksen sisältö painon mukaan annoksiin... Hankalaa ehkä, muttei mahdotonta sekään :D

Puf, Johanna tuli kylään! Aina yhtä haluttu vieras kun pölähdän pussukoitteni kanssa valtaamaan keittiöitä :D

Sitten on yksi juttu, joka aiheuttaa mielenkiintosia tilanteita lentokenttien turvatarkastuksissa. Nimittäin valkoisten jauheiden, kuten aminohappojen kuljettaminen. Mulle on jo tuttua, että mun käsimatkatavarat joutuu extrasyyniin, joten oon varautunut selittämään erinäisten pussien sisältöä virkailijoille. Vielä kertaakaan en oo joutunut luopumaan pussukoistani, joten toivoa on, hahaa. Mä pakkaan mukaan aina just sen määrän kutakin tuotetta minigrip-pussiin, kun matkan aikana tarvin. Kirjotan pussin kylkeen ainakin tuotteen nimen - en osaa sanoa onko siitä hyötyä, mutta ainakin muistan sitten itse sisällön ja osaan selittää virkailijalle siitä lisää. Kannattaa vaan pysyä coolina ja kertoa mahdollisimman selkeästi miksi sulla on se jauhopussi mukana niin yleensä siinä ei tarvi kauaa selitellä. 

Yhden kerran muistan, kun iäkäs pappa turvatarkastuksessa penkoi mun laukkua ja bongasi sieltä jonkun glutamiinipussukan. Se nosti teatraalisesti ja hitaasti sen pussin laukusta ja roikotti sitä etusormen ja peukalon välissä mun silmien edessä ja kysy "Can you explain this?". Se näytti siltä että luuli just bonganneensa jonkun suuren luokan huumediilerin. Mä selitin sille rauhassa mistä on kyse, mutta se jopa haisteli pussin sisältöä pitkän tovin. Päästi sit kuitenkin lopulta mut ja glutamiinin menemään. :D Mutta näitä tulee. Välillä kun sanoo vaan että ne on "supplements" tai "sports nutrition products" niin tarkastaja päästää saman tien kynsistään.

Urheilukäyttöön tarkoitetut kompressiosukat on nyt hyviksi testattu myös lennoilla!

Nyt kun olen Zero Pointien makuun päässyt, olivat kompressiosukat jalassa lennoillakin. Eipähän kerääntynyt nestettä nilkkoihin! Suosittelen kyllä edelleen lämpimästi kokeilemaan, saat samassa tuotteessa urheilu- ja matkustussukat. :)

Salivierailulla Kangasalla.

Salivierailulla Keravan Power Centterillä Marjo Krishin luona.

Vaatteista mulla on yleensä mukana matkalaukussa vain välttämättömät. Yleensä treenivaatteet, joita sitten pesen matkan aikana jatkuvasti. Tykkäisin matkustaa treenikuteissa, koska ne on mukavimmat päällä, mutta usein joudun painorajoitusten takia laittamaan päälle ennemmin painavimmat vaatteet, kuten farkut tms. Kuvista huomaakin, että mulla on ollut reissun joka päivänä samat treenihousut jalassa :D.

Treenaaminen matkalla onkin sitten oma kuvionsa. Mulla ei ole Suomessa tällä hetkellä salikorttia, joten treenaan vähän siellä sun täällä, yleensä paikoissa joissa kertamaksut ovat mahdollisimman matalat. Tässä pätee sama sääntö, no excuses, eli vaikka treenaaminen matkalla vaatisi vähän enemmän järjestelyjä, sehän järjestetään. Tosin olen viime reissujen yhteyteen koittanut aina ajoittaa kevyen viikon, jolloin salitreenejä ei tule niin montaa kuin tavallisesti.

Palkkari matkalla pussukasta kitusiin :)

Palautusjuomat oon kokenut helpoimmaksi sekottaa valmiiksi annoksiksi ja ottaa mukaan niin monta annosta, kun tiedän treenejä olevan matkan aikana. Samoin treenilaturit, joissa on monta ainesosaa ja jotka sekoittelen siis itse.

Päätös siitä, että teet on jo askel kohti tuloksia.

Boom! Osaan näyttää pelottavalta :'D

Hahhaa, lopuksi vielä se sääntö numero 1.: NO EXCUSES!!!

Tämä kiinalaisen fortune cookien teksti odotti mua kotona kirjoituspöydällä :)))

Hyviä ja hyvin suunniteltuja matkoja teille kaikille!

Mitä palautusjuomaan?

Koska en ole vähään aikaan hehkuttanut teille lisäravinnehyllyni sisältöä, tehdäänpäs se taas. :) Hyvät lisäravinnevinkit kun monesti saattavat olla kullan arvoisia!

Suosittelen kovaa treenatessa käyttämään ainakin laadukkaista aineksista sekoitettua palautusjuomaa. Sillä saat ravintoa treenin jälkeen huutavat lihakset tankattua ennen varsinaista kiinteää ateriaa.

Mun oma suosikkikombo palautusjuomaan on Best Body Nutritionin Water Whey + Maltargo (maltodextriini & HTC) + l-glutamiini. Valmiitakin sekoituksia löytyy, mutta mä tykkään kokkailla itse. ;) Silloin saa fiksattua tarvittaessa makroravinnesuhteetkin just sellaisiksi kuin haluaa.

Pettämätön kombo: Best Body Nutrition Water Whey, Maltargo ja l-glutamiini.

Water Whey -herasta mun on ihan pakko suositella ainakin kahta tajuttoman ihanaa makua: Cookies ja Latte Macchiato. Suosittelen testaamaan, nää tuotteet vaan on...something else. Myös maultaan. ;)

Käytin vuosia palkkarissa pelkkää heraa, mutta hiilareiden mukaan ottaminen on kyllä tuonut ihan selkeän eron palautumiseen. Eli omalla kohdallani ja tämän tyyppisissä treeneissä ainakin toimivuus on ollut myös Maltargon kohdalla tosi hyvä. Power carbs, literally...

L-glutamiinihan on tärkeää paitsi palautumisen, myös mm. vastustuskyvyn ylläpitämisen kannalta, joten suosittelen nappaamaan pari teelusikallista päivän aikana: yhden aamulla ja toisen treenin jälkeen. Itse otan monesti vielä illalla ennen nukkumaanmenoa yhden annoksen.

Näistä syntyy treenin jälkeinen kombo, jolla pikkupikku lihaksiin ladataan energiaa ja rakennusaineita. Boom!

Lepäilyä

Kevyt viikko menee ainakin osittain niikuin pitääkin, eli lepäillessä. Tänään oli tosin tarkotus mennä salille tekemään kevyt tankojumppa, mutta mulle iski joku pikanen mahapöpö ja oon taistellut vaan saadakseni edes jotain ruuan tapasta alas. :( Ei hyvä. Onneks osui edes palautumisviikolle tällänen inhottavuus. >:(