Kunto 3/2014

4 weeks out, 3/2014

Pieeeni kurkistus kuntokuviin. Lavalla sitten nähdään vasta kokonaisuus :) Pehmeitä tässä ollaan ja kyllä tää nyt uhkaavasti siltä näyttää että pehmeeksi tässä tullaan myös jäämään (tai vaikea uskoa, että tässä reilussa kolmessa viikossa enää mitään ihan hurjaa muodonmuutosta tapahtuisi kun rasva on tähänkin mennessä palanut kovin hitaasti :). Mutta eipä mulla loppujen lopuksi silti ole mikään huono fiilis silti kisaa kohti mennä. On sinne kroppaan kuitenkin tässä matkan varrella jokunen muhkura saatu taottua, joten eipä työ hukkaan ole menny - päinvastoin! Yksittäiset kisat on vaan yksittäisiä kisoja ja pitkäjänteisyys on tän lajin avainsana.

Ihanaa ja positiivista viikonloppua kaikille <3

Väsy

Muskelit, missä te piileskelette? Täällä ois yks joka menee viimeset viikot ku pieni elukka, nyt on sen verran tiukassa tää tiukentuminen, heh.

Hauberi

Verisuonia, jos tarkasti kattoo. Ei toki bikinissä mikään tavote verisuonten näkyminen, thank God

Käsien tiukentuminen on hitaampaakin hitaampaa ja ojentajat tulee oikeassa valossa esille vaan, mokomat.

Höhhöhhöö, totinen tyttö - viime päivien perusnaama.

Vois sanoa et hymy on välillä hyytyny hetkellisesti :D 

Ruoka on aina hyvää mutta se kummasti vähenee tässä koko ajan. Rehuja saa onneks vedellä mahantäytteeks :)

Jostain sitä nyhjästään kuitenkin väsähtäny pikku pumppi pikkuisiin jalkoihin ja pakaroihin treenissä.

Tuli tostä yo. kuvasta mieleen et nyt kun iso peppu on muodissa niin kaikennäkösiä pyllistelykuvia on joka paikassa netissä (täällä kans todellakitodellakitodellaki). Mut harvoinpa sitä laitetaan kuvaa jaloista ihan normisti ilman nojailua ja/tai pyllistelyä, onhan ne aika paljon vaatimattomamman näköset ne lihakset niin. En oo saanu tehtyä sitä poseasentojen demonstrointia kuvina/videoina - sitä meinaan toivottiin, että näkis mikä vaikutus asennolla on fysiikan esille tuomiseen. Mutta kattokaapa kuinka kasvatan kahessa sekunnissa itselleni pakarat nojailemalla kivasti vähän kuvattavana olevan jalan puolelle ;)

Eka kuva normaalisti seisten, aika vaatimattomalta näyttää:

Tyhjät lihakset siitä näin.

Ja sitten vähän nojaillaan siitä noooin:

(Btw, älkää antako mun mustien silmänalusten tai dieettifinnien häiritä)

Tai näääin:

Että joo. "Progress picturena" kannattais julkasta varmaan jompikumpi jälkimmäisistä, on sen verran huikee illuusio-progress. ;P

Sori, mä oon vaan dieettikänkkäränkkä ja välillä kyllästyn fitness- ja pepunkasvatushuumaan. 

Loppuun vielä iso kiitos mun miehelle siitä, että se jaksaa mun alati kiristyvää pinnaa päivästä toiseen. Kiristyispä kroppa samaa tahtia kun hermot, hihii.

Ps. Ihan hyvää mulle oikeesti kuuluu. Rakastan vieläki treenaamista - vähän vaan revin kunnosta ressiä kun ekakertalaisena kaikki on uutta ja mullistavaa. "Siviiliminä" on tyytyväinen siihen miltä kroppa näyttää mut kisaajaminä pelkää etten ehdi kiristyä kisojen vaatimustason mukaiseksi. Kovasti on tehty töitä niin toivon että sen pääsen lavalla myös näyttämään ja pikku lihakset ei oo läskin alla piilossa.

Hauskaa viikkoa kaikille, toivottavasti treenit rullaa hyvin ja mieli on iloinen!

Paloja viime viikosta

Suomessa ollaan taas! Tosin nää muutama päivä on jälleen vierähtäneet nopeasti ja huomenna aamupäivällä on jo aika lentää takasin Lontooseen.

Tulin viime yönä tosi myöhään "kotiin" kaverin häistä, mutta pakko oli silti pistää Bikini International -vertailut pyörimään. Mitään kovin yllättävää ei kisassa tapahtunut, tuomarit veti melko samoilla linjoilla kun Olympiassa. Kaltwasser otti voiton jälleen kerran, mikä musta oli aika laimee päätös kisalle. Ashley on toki aivan upea, muttei musta jotenkin yhtä "sielukas" kuin vaikka Nathalia Melo. No okei, lopetan taas tän Melo-lässytyksen ennenkuin alotankaan.

Aina upea Nathalia Melo. Kuva Nathalian instagramista.

Ehkä jossain vaiheessa alkuviikosta taas amatöörianalyysiä kisasta kuvien kera - koitan ehtiä! ;)

...vielä pakko sanoa, että Annasta olin ylpeä; kunto oli ihan nappi ja esiintyminenkin rennompaa kuin viime kerralla samoissa karkeloissa. On se Anna vaan niin pettämättömän kaunis! Sijoitus, 11., eikä musta ihan vastannut sitä mitä Anna lavalle vei. Olisi siis omasta mielestä kuulunut korkeammalle sijalle. Hienoa kuitenkin, että meillä on näin kaunis edustaja lajissa kansainvälisesti.

Nathalia Melo ja mun ihana valmentaja Anna. Kuva Annan instagramista :)

Tässä Suomen reissun aikana on keretty taas treenailemaan (ylläri), kokkailemaan (ylläri), käymään koululla ja näkemään kavereita... Viikot kisaan vähenee - nyt niitä on enää 6! Kunto nyt ei taas omaan silmään tunnu muuttuvan yhtään mihinkään, mutta eipä asiasta avautuminen taida asialle mitään tehdä. :) Oon jotenkin onnistunu nyt silti olemaan ihan positiivisin mielin kunnon edistymisen suhteen, mutta kyllä tässä hommia saa vielä paiskia. Mun kroppa ei taida olla sitä helpoiten kiristyvää tyyppiä. Tärkeintä mulle silti suoraan sanottuna on, että mahdollisimman vähän lihasta lähtis tän dieettaamisen myötä, sillä tähtäin on pidemmällä(kin) kuin vaan näissä kisoissa. Mutta kaippa sitä aina vähän lähtee.

Reilun viikon takaista kuntoa, tällä viikolla toivottavasti kiristytty taas pikkuriikkisen lisää.

Treeneistä nautin edelleen, vaikka vikat toistot jo painaa piirun verran enemmän. Ei oo silti semmosta väkinäistä tekemistä ollenkaan, vaan salille on edelleen kiva lähteä. Välillä jopa tulee mieleen, että onkohan jotain nyt vialla, kun tää ei ole tän kummempaa ja kauheempaa? Joku tuskien taival ja "lopussa kiitos seisoo"... Semmonen käsitys mulla vähän etukäteen oli, että siltä dieetin pitää tuntua.

Tietyt treenit kyllä painaa jaloissa, erityisesti cardiot. Nyt ohjelmassa on muutama peruskestävyystason cardiosessio viikossa ja lisäksi yksi HIIT. Hassuinta on, että sykettä on alkanut olla vaikea nostaa entisiin lukemiin, vaikka muuten treenit teen samaa rataa kuin ennenkin. En tiiä onko alhasilla kaloreilla osuutta asiaan, koska tehot ja tuntemukset on muuten tosiaan ihan samat (ainakin mä luulen painavani ihan yhtä lailla ku ennenkin, hahaa).

No, eteenpäin, sano mummo lumessa. Mieli on rauhallinen ja päättäväinen, vaikkakin odottavainen. Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia, joten kauaa ei tarvi enää odottaa!

Hiihtelin tapani mukaan tyylikkäänä ja edustavana eri saleilla ja lenkkipoluilla. :) Tällä kertaa Tampereella ja Kangasalla!

Kävin muuten pitkästä aikaa kampaajalla! (Kuva on "ennen"-kuva :D) Mulla on pikku fobia Lontoossa kampaajallle menemisestä, joten yleensä ratkasu on se, etten vaan tee mun hiuksille mitään. :'D Nyt kuitenkin menin vanhaan kunnon vakkaripaikkaan Tampereen Puutarhakadun Glo Hairiin. Meen aina Glo:ssa randomilla sille, kenellä on aikaa, ja tällä kertaa olin itse maestro Gekon käsittelyssä. :) Pientä tasausta vaan latvoille, joten mitään radikaalia ei taaskaan tapahtunut kuontalolle.

Tällä hetkellä muuten arvon, että pitäiskö mun värjätä hiukset kisoja varten. En osaa päättää. Mulle sopii musta parhaiten tää ihan oma väri, mutta värjäys toisi kiiltoa ja vahvuutta hiukseen... Lisäksi lavalla luonnonvärinen, tummakin, hius voi näyttää normaalia pliisummalta, joten siinä mielessä värjääminen vois tulla kysymykseen... Hmmm!

Nyt unta tälle tytölle ja huomenna taas paiskitaan hommia gradun ja treenien parissa! Ihanaa viikkoa!

Nesteinen kunto ja lepoviikon käynnistys

Lupasin teille olla rehellinen fiiliksissä tässä dieetin edetessä, joten HERE GOES. Näinkin nopsaa ne fiilikset voi näköjään vaihdella (täytyyhän sitä joku muistutus olla päivittäin siitä että oon nainen, heh), mutta nyt on kyllä aika stressipallo-olo. Pallo ihan sanan varsinaisessakin merkityksessä, koska kroppa keräs jäätävät nesteet itseensä. :( Nesteen kertymistä on ollut jo vähän aikaa mutta nyt sitä tuntuu kertyneen ihan reippaasti ja naamakin tuntuu turvonneelta. Näyttäis siis siltä, että pienestä stressitilasta tässä kärsitään, joten nyt vedetään liinat hetkeks, jos ei kiinni niin ainakin melkein. Nimittäin nyt tarvitaan sitä LEPOA - ennen kuin tuun kipeeks tai muuta vielä inhottavampaa.

Muistutuksena, mä stressailen nyt sitä kisakuntoa (ennen kuin joku tulee kertomaan et hei sä oot ihan normaalin näkönen, älä huoli)...

Oon tässä seurannu omia tuntemuksiani sen suhteen, herääkö joku paniikki tai epävarmuus muiden, upeiden ja kauniiden kisakumppanien kuvia nähdessä ympäri Instagramia, Facebookia ja blogeja. Ja tottahan siinä tulee tiirailtua että jahas, tuolla ollaan dieetin kanssa jo noin pitkällä, mites tää mun pömppömaha nyt sopii tähän kuvioon!?!? Upeita naisia tulee olemaan lineupit täynnä ja niitä fysiikoitahan siellä vertaillaan, joten aika psyykkistä tää peli kieltämättä on. Pitää pysyä pää tosi kylmänä että pystyy tekeen täysillä vaan sitä omaa juttua ja järkeviä valintoja, keskittymään omien heikkouksien yli pääsemiseen ja unohtaa se mitä muut tekee. 

Musta tuntuu, että sosiaalinen media on tavallaan tehny tästä pelistä vielä astetta kovempaa, kun kisakumppaneita tosiaan näkee päivittäin ja kaikki jakaa kuulumisiaan ja kunnon kehittymistä päivittäin. Se on tavallaan älyttömän innostavaa ja ihanaa kun voi jakaa kaiken muiden lajin harrastajien kanssa, mutta toisaalta jos siihen muiden kyttäämiseen jää koukkuun, se voi irrottaa keskittymisen olennaisesta.

Joka tapauksessa, JUST NYT itellä on todella epävarma olo omasta kunnosta, mut laitanpa nyt silti teille näytille että missä mennään. Siellähän mä patsastelen bikineissä parin kuukauden päästä anyways. Jos kaikki hyvin menee.

Aikaahan tässä on vielä 9 viikkoa ennen Fitness Classicia. Siinä ajassa pitäis teoriassa ehtiä kuntoon, varsinkin, kun iso osa kropassa olevasta pehmeydestä on nestettä. Mutta kyllähän se mietityttää, että ehtiikö sittenkään? Entä jos nämä mun muutama tiputettava kilo on niin tiukassa, ettei suostu millään lähtemään? Entä jos dieetti ei vaan pure ja jään rannalle ruikuttaan?

Oon optimisti ja uskon että järkevillä valinnoilla tää kunto saadaan vielä skabaan mennessä timmiksi, mutta just tällä hetkellä fiilis on alakulonen.

Että siinä sitä rehellisyyttä.

Tästä näkee vielä hyvin tän "pötkö"-kropan.... Parempi olis saada vielä tosta keskivartalosta pöhötykset pois ennen kisoja! Selkä on pehmee, maha on pehmee, oikeestaan koko kroppa tuntuu pehmeeltä. Keskivartalo näyttää suoralta pötköltä. Tuntuu, että kunto on menny taaksepäin siitä mitä se jo jossain vaiheessa oli, ja se taas voi kertoa ylirasituksesta. Nivelet ainakin on ihan selkeesti nesteiset, polvet varsinkin. Zero Pointit on auttanu siihen, ettei nilkat ja pohkeet oo turvonnu, mutta tarvisin siis varmaan tällä hetkellä jonkun kokovartalokompression...

Ja voin kertoo, että tällänen negatiivinen, epävarma fiilis valtas mun mielen ihan parissa päivässä :D Enkä edes tiedä että miks. Kyllä mä ihan järjellä ajateltuna koitan pitää mielessä, että homma on hanskassa ja fokus selvä, mutta...kun sitten on se mutta! Tunteet on aina mukana ja nehän ne on jotka vaihtelee. Mutta kaiken tän purnaamisen keskellä mä oon toisaalta ilonen, että nyt mulla on mahdollisuus oikeesti kehittyä tän lajin kautta. Mä oon itse mun pahin kilpailija, tässä se huomataan!

Omalta mukavuusalueelta siis astuttu ulos, check. Tästä on suunta vain uutta, vahvempaa minää kohti. :)

Vaatteet päällä vielä niin ei jää traumoja teille! :D

Täydellinen kroppa, mikä se on?

Juttelin salilla tänään kaverini Terryn, personal trainerin kanssa. Hän kysyi multa että "kuinka sä jaksat treenata niin lujaa vaikka sulla on jo täydellinen kroppa?". Sinänsä jees kommentti, vois ajatella. En kuitenkaan tarkota tulla tänne huuteleen teille kohteliaisuuksista, jotka joku on ohimennen mulle sanonut. Mutta HAA, haluan taas kerran yrittää jakaa teille mun pohdintoja aiheesta itsensä hyväksyminen ja rakastaminen! Ja toivon, että joku nappaa mun ajatuksista kopin ja saa itse mietittävää. :)

Selitin Terrylle, että mä olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan: mun kroppa on täydellinen - MULLE. Mä olen ollut sitä mieltä jo kauan. Mun kroppa on jostain näkövinkkelistä katsottuna täynnä virheitä ja epätäydellisyyksiä, mutta sen on mun, ja se on siksi just mulle täydellinen. 

Se, että kisaan fysiikkalajissa, on sitten ihan eri tarina. Olin just selittänyt ennen hänen kommenttiaan Terrylle, kuinka tarvin lihaa vielä pikkusen tonne ja tänne, ja tosta vähän pois jne. Mutta ne on toisarvosia juttuja, mun kisaamiseen liittyviä tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvältä tai huonolta musta tuntuu mun kropassa. Itse asiassa ne on isommassa mittakaavassa aika yhdentekeviä juttuja. Mä rakastan kehonrakennusta, mutta mä rakastan vielä enemmän mun kehoa. Jos mä en olekkaan vaikka tuomarinäkövinkkelistä tarpeeks sitä tätä ja tota, oon silti mä - ja onnellinen siitä.

Oon itse asiassa aika hyvinkin tietonen omista heikkouksistani esim. rakenteessa ja lihasmassassa yms. jutuissa bikini fitneksen kannalta, mutta oon silti sinut kroppani kanssa ja tähän ikään mennessä voin jo sanoa ihan rehellisesti, etten tekis vaihtokauppoja kenenkään kanssa. En yhdenkään bikini fitness -ammattilaisen kanssa, kenenkään. Koska sillon mä en olis mä!

Tän kirjotuksen pointti ei ole nyt kertoa, kuinka mahtavana pidän mun omaa vartaloa verrattuna muihin. Enkä halua antaa ylimielistä vaikutelmaa (suomalaisenhan ei sovi ainakaan mitään positiivista nimittäin itsestään sanoa, heh) ja antaa ymmärtää, että pidän kroppaani jotenkin muita parempana..nou nou nou. Kyse on siitä, et olen löytänyt sen jonkin tilan, jossa mun ei tarvi murehtia siitä, et mitä vikoja mun vartalosta löytyy ja miltä se näyttää vieressä seisovaan tai kuvasta toljottavaan naiseen verrattuna. Ja toivon, että säkin löydät sen! Koska sä voit ajatella ihan samalla lailla: sun kroppa on just sun ja se on sulle täydellinen. Kisasit tai et, sun oman itsetunnon ei tarvi olla muiden mielipiteiden varassa, koska niitä riittää... Et voi koskaan miellyttää joka silmää, mutta toisaalta varmasti löytyy paljon niitä, jotka myös pitävät sun kroppaa kauniina. Pointti on se, että sillä ei oo mitään merkitystä, jos sulla itselläs on hyvä olla.

Sen takia musta onkin aina vähän pelottavaa, kun joku ilmottaa alkavansa treenata, jotta vois näyttää joltain muulta tai koska vihaa kroppaansa, ei pidä sitä tarpeeks "fittinä" jne. Ei! Ennen kaikkea: rakasta sun vartaloa ja ala treenata sen takia, että sä rakastat sun vartaloa! Anna sille hellyyttä ja huomiota (myös kova treeni voi olla tätä ;) niin se antaa sulle varmasti hyvää oloa takasin!

Jos ahdistaa, kun oma kroppa ei näytä siltä miltä jonkun muun, voin kertoa: maailmasta löytyy aina joku, jolla on vielä 100x "parempi" se tai se ruumiinosa. Niin se vaan on. Me ollaan epätäydellisiä mutta siks just niin täydellisiä omia itsejämme. Sulla on todennäköisesti myös joku ruumiinosa, jota joku kadehtii katketakseen. 

Tilasin muuten just kisavärit, ja tuli siitä mieleen, että kuinka paljon illuusioita "täydellisestä vartalosta" siellä kisalavallakin luodaan. Poseerauksilla on älyttömän suuri vaikutus siihen, miten kropan rakenne ja lihaksisto tulee esiin. Jos kaikki joutuis pönöttämään ilman korkkareita ja ilman mitään kropanvääntelyä suorana edestä, sivulta ja takaa siellä lavalla, niin villi veikkaus on, että sijoitukset näyttäis aika erilaisilta. :) 

Mutta pelin henkeen kuuluu illuusioiden luominen, ja onhan se omalla tavallaan aika jännää sekin. Joku voi yhtäkkiä mm. lavalla kasvattaa itselleen pakarat kun osaa poseerata oikein. Tai sitten kaventaa vyötäröään puolella. Oikeansävyinen ja oikein levitetty väri, oikeisiin kohtiin laitettu kiilto, oikeanmalliset biksut ja moni muu asia vaikuttaa vielä poseerausten lisäksi siihen, miltä fysiikka näyttää.

Haluan vaan, että tekin tytöt jotka luette tätä ja mahdollisesti harkitsette kisaamista, ymmärrätte, että moni kisaaja näyttää arjen keskellä aika erilaiselta kuin lavalla. Mulle henkilökohtasesti tärkeää on se, että voin hyvin kropassani, kisasin tai en, ja tää kisahomma tuo sitten vaan mukanaan kaikkea jännää ja kivaa, mistä voi intoilla, mistä saa tsemppiä ja mille voi omistautua antamatta sen kuitenkaan ottaa hallintaa elämästä. Olen kyllä 100% dedicated, mutta haluan silti pitää nää asiat jatkuvasti mielessä, sillä uskon että se on avain siihen, miksi nautin tästä hommasta niin älyttömän paljon. Ja miksi jaksan treenata lujaa BOOOM!-asenteella, vaikka mulla on Terryn mielestä jo täydellinen kroppa.

:)

Ihanaa sunnuntaita! Muista että sulla on täydellinen kroppa <3 Anna sille hyväksyntää, hellyyttä, rakkautta, treeniä ja hyvää ruokaa niin se varmasti rakastaa sua takas!

Ps. Minäkuvaan liittyviä juttuja olen pohtinut jo muutamassa aikaisemmassakin postauksessa; lukaiseppa tämä, tämä, tämä ja tämä. :)

Liian pieni, liian iso, liikaa lihasta vai sittenkin liian vähän? Entä jos vaan on ihan hyvä näin? Sitten kun käännetään bodausmoodi päälle, niin voidaan alkaa viilata pilkkua. :)

:))

Tiistaiterkkuja

Heipä hei ja kivaa tiistaiyötä :D Mulla on unirytmit vähän poskellaan kun muutamana iltana/yönä on menny myöhään. Joten keittelen täällä riisiä ja sen sellasta, ihan normaalisti lähempänä puoltayötä. (edit. Poltin just riisin ihan kunnolla pohjaan ja tän viikon ruokalistalla onkin siis punariisiä savuaromilla. Damn.)

Mun oli tarkotus tehdä teille postaus Nathalia Melon seminaarista, mutta jätän sen nyt myöhemmäksi kun haluun käydä muistiinpanot vielä kunnolla läpi. Jos ette vielä seuraa mua Instagramissa, niin seuratkaa nyt - siellä on parit kuvat Nathaliastakin ;) Ja päivittelen Instagramia melkein päivittäin muutenkin.

Mutta siitä seminaarista noin yleisesti; huolimatta kaikesta häsläyksestä ja säädöstä jota matkan aikana eteen tuli, en katunut kyllä tippaakaan että lähdin sen seminaarin kuuntelemaan. Kuva Melosta ei muuttunut yhtään, tai korkeintaan vielä positiivisempaan suuntaan. Hän on enen kaikkea Urheilija isolla u:lla, mutta sen lisäksi vielä ihan mielettömän lämmin ja aurinkoinen persoona. Ei mikään pyllynpyörittäjä-bikinibeibe todellakaan. Mun olis tehny mieli vaan koko ajan nyökytellä päätä ja hihkua et jes, just ton mä halusinkin sun suusta kuulla kun kuuntelin sen juttuja. :D Mutta niistä lisää sit joskus.

Laitan taas kuvapläjäyksen alkuviikon hommeleista, koska kuvathan kertoo enemmän kuin mun tuhannet sanat... :)

Selkäpallukoita. Vai -makkaroita. Yritän edelleen keskittyä hurjasti siihen ettei epäkkäät kasvais milliäkään (tai grammaakaan??) lisää, hoen niille aina treenissä et 'kuole, kuole..'

Vinkki bataatin ystäville tai niitä valmentajan käskystä syöville ;) Mä olen viime satsit tehnyt siten, että laitan joka annoksen folion sisään ihan kuin uuniperunan. Sit unohdan ne uuniin tunniks pariksi ja ah ihanuus! Kosteus pysyy folion sisällä joten näistä ei tuu semmosia kuivia känttyjä mitä monesti paloiksi leikatuista. Mä tykkään kyllä niistäkin, mut mut :D ..kokeilkaa tätä!

Lontoon sää ei oo suosinu, mutta millonkas se suosis. :) Ihmeen harvoin tollasia rankkasadekuuroja kuitenkaan on, jollainen eilen osu kohdalle, mutta tihkusadetta ja semmosta yleistä kosteen sumusta keliä kyllä on ja paljon. Mut ei se hei mitään, eihän täällä aurinkolomalla olla :D (Huom! Zero Pointit jalassa kuten asiaan kuuluu, ja niistä on ollut kyllä apua jalkojen nestekiertoon ja aineenvaihduntaan.)

CT Fletcherin tutut terveiset meikäläiselle :)

Ja siitä vielä lisää...

...jaaaaa sitten teoriasta käytäntöön - tiukka katse olkapäihin ennen treeniä ja "I command you to GROW." Silleen se homma etenee.

Kanaburgeri :'D Joku sanois että "köyhän miehen sellainen", mut musta tää on niin namia! Joka päivä maistuu ihan yhtä hyvälle.

Tältä naiselta löytyy myös reissussa aina jostain laukunpohjalta vähän hiukopalaa. Onks normaalia, ettei mun mielestä oo enää mitenkään outoa/kiusallista/tavallisuudesta poikkeavaa syödä eväitä missä vaan?? Vaikka juna-asemalla niinkuin tässä? Jotenkin jopa yllätyin kun mun mies rupes yks kerta kertomaan kavereilleen kuinka Johanna aina syö ihan ihme paikoissa ja mä en ollu edes ajatellu että asia on niin. Eväitähän syödään siinä kohdassa missä ollaan sillon kun on ruoka-aika?

Lisää ruokaaaaaaa! Tuttuja eväitä, bataattia ja kalkkunaa. Namnam.

Hauskaa viikon jatkoa ja stay tuned! Nathalia Melon terveiset tulossa pikapuoliin!

Kunto 11/2013

Varoitus peilin kautta otettuja posekuvia vihaaville: tää postaus on sitä itteensä. :P Päivän kuntoa (tai itse asiassa oisko jo parin päivän takaista, mutta tän hetken kuntoa kuitenkin) eestä ja takkaa! Joka puolelta! Tästä lähdetään ponnistamaan kohti huhtikuuta ja Fitness Classicia. Kisaan bikini fitneksessä -163 -sarjassa eli lyhyimmissä naisissa. Tervetuloa kannustusjoukkoihin :)

Mun matka tän lajin parissa on vasta alussa, mutta ainakin treenikaudella homma on tuntunut ihan omalta. Mun miehelle sanoinkin, että vaikkei mulla olisi annettavana mitään huikeimpia ennen & jälkeen -muutoskuvia, niin olen kuitenkin saanut vietyä (loistavan valmennuksen ja muiden tukijoukkojen avulla) hommaa "nextille levelille", niinkuin tarkoitus alunperin oli. Että oppisin lisää niistä asioista, joita muutenkin teen. Tää matka on ollut ja tulee toivottavasti jatkossakin olemaan kohti sitä minua, joka olen aina ollut, mutta jota vastaan oon myös aikanaan taistellut. Sitä kautta toivon, että mulla on tän seurauksena jotain annettavaa myös mun läheisille.

Poset on hakusessa mutta onneks on vielä muutama kuukausi aikaa hioa niitä.

Vaikeeta hommaa. Mun hovikuvaaja ei ollu paikalla, joten tätä tää nyt sitten oli. :''D

Eipä mulla muuta.

Naishormonit hyrräämään :)

Heräsin tänä aamuna viiltävään mahakipuun. It's that time of the month... Ihanaa olla nainen ;P Mulla menkkakivut on pahentuneet iän myötä aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin, mutta vielä toistaiseksi en ole hankkinut vahvempaa lääkitystä ongelmaan. Niinkin itsestäänselvyydeltä tuntuvasta jutusta kuin hormonitoiminnan kunnossa olemisesta voi ja pitää kuitenkin mun tapauksessa olla tyytyväinen, sillä oli niitäkin aikoja, kun kovaa treenaaminen piti menkkoja poissa kuukausia kerrallaan. Ei siis ole pelkästään fitness-lajien ongelma tää hormonitoiminnan häiriintyminen, vaikka toisinaan blogeissa ym. mediassa näitä lajeja tän tyyppisistä ongelmista syytetäänkin. Treeni voi olla kovaa ja kroppaa liiallisuuksiin kuormittavaa muissakin lajeissa - tärkeintä on oppia tuntemaan omat rajansa urheilijana(kin) ja laittamaan terveys ykköseksi. Itse asiassa omalla kohdallani vasta tiedon hankkiminen monipuolisesta ruokavaliosta ja järkevästä treenistä nimenomaan naisena on auttanut löytämään tasapainon, joten kiitän fitness-lajeista kiinnostumista terveemmästä ja tietoisemmasta suhtautumisesta treeniin ja omaan kehoon.

Useiden urheilulajien kohdalla voi vaan ihmetellä, kuinka vähän ruokavalion merkitystä korostetaan, vaikka intensiivistä treeniä on hurjat määrät. Olen nähnyt tosi paljon (nuoria) urheilijoita, jotka syö ihan mitä sattuu, kunnes erilaisia ongelmia sitten monella on alkanut tulla aikuisikää lähestyttäessä. Olen itsekin syönyt aina fiilispohjalta, tosin pyrkinyt aina kulloisenkin tietotason mukaan syömään melko terveellisesti. Harmi vaan, ettei se tietotaso ole ihan riittänyt pitämään terveenä, ja silloin tällöin on ollut ongelmia mm. juuri hormonitoiminnan ja ruuansulatuksen kanssa. Halusin tähän kisaprojektiin osaavat valmentajat, koska halu oppia lisää omasta ja samalla muutenkin ihmiskehon toiminnasta on kova :). En kokenut enää tarpeelliseksi mennä eteenpäin mutu-tuntumalta, vaan halusin oppia, miten nämä hommat oikeesti hoidetaan.

Tän naisnäkökulman takia halusin myös nimenomaan naispuolisen valmentajan tai valmentajat, koska heillä on paitsi omakohtaista kokemusta naisena treenaamisesta, myös melko suurella todennäköisyydellä laajempi tietämys naisen hormonitoiminnasta (en tietty väitä etteikö misvalmentajakin olisi voineet kartuttaa tietoa tällä saralla, mutta en ole törmännyt tähän mennessä yhteenkään - kertokaa, jos valveutuneita miesvalkkujakin Suomen maasta löytyy :)). Pidän itseäni luonteeltani tietyllä tapaa aika "äijämäisenä", ja treenienkin on aina pitänyt olla sitä luokkaa, että miesten perässä pysytään - eikä vain perässä, vaan ihan kunnolla mukana. Halusinkin tehdä täyskäännöksen valmennuksen suhteen, enkä hakea enää äijämäistä treeniseuraa tai -ohjeita. Terveestä hormonitoiminnasta lässyttäminen ei ehkä ole aina ollut mun listalla priorisoitavien asioiden joukossa, mutta jälleen sen kuuluisan iän kertymisen (lue: mummoutumisen :D?) myötä myös tän asian tärkeyden ja vakavuuden on alkanut ymmärtää. Ei ole normaalia, jos menkat on monta kuukautta pois, näin se vaan on. Vaikka kuinka kyykky kulkis ja haba kasvais. (Onneksi mulla ongelma-ajoista siis vuosia, mutta kuitenkin vielä kahdenkympin paremmallakin puolella on hormonitoiminta ajoittain heittänyt kärrynpyörää.) Mä luulen, että omalla kohdallani ainakin ruokavalion tietoinen monipuolistaminen ja energiansaannin, erityisesti rasvojen, lisääminen on auttanut siihen, että naishormonit on alkaneet taas hyrrätä normaalisti.

Lisäksi, osittain hormonitoiminnan mahdollisimman toimivana pitämisen vuoksi fitness-lajeista juuri bikini fitness tuntui houkuttelevimmalta. Keholajeissa tavoitellaan kehonkoostumusta, joka ei ole keskivertotyypille, varsinkaan naiselle, johtuen meidän kehon toimiakseen vaatimasta korkeammasta rasvaprosentista, kovinkaan luonnollinen olotila. Bikini fitneksessä äärimmilleen viety kireys ei ole tavoitteena, vaan lajissa liika lihaserottuvuus eli alhainen rasvaprosentti voi tuoda arvostelussa miinusta. Tietysti, koska laji kuitenkin on esteettinen eikä perustu absoluuttisille arvosteluparametreille, vaihtelee aika paljon, mikä sitten kenenkin kropassa näyttää lajiin sopivalta. Numeroita ei sovi tuijottaa suurennuslasin kanssa, koska esimerkiksi sama rasvaprosentti voi näyttää kahdella eri naisella tosi erilaiselta, riippuen rakenteesta, siitä, mihin rasvalla on tapana kertyä, lihasmassasta jne. Samoin tietysti painon kanssa - mutta sehän me kaikki varmaan ollaankin kuultu jo miljoona kertaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva, lihaksikas ihminen painaa samankokoista, mutta löysää enemmän jne. Omalle kropalle (ainakin omaan silmään) sopii paremmin pikkuisen pehmeämpi lookki kuin ihan kuiviin imetty. Tosi hienoja ja kauniita, alhaisemmilla rasvaprosenteilla kisakunnossa varustettuja figure- ja body fitness -fysiikoita on loputtoman paljon, mutta henkilökohtanen kauneusihanne kuitenkin vähän pehmeämpi ja pyöreämpi kunto, myös kisalavalla siis :).

Näinpä mahakivuissa pyöriminen sai mut pohtimaan ihanaa naiseutta :D. Vaalikaa hormonitoimintaanne ja olkaa kiitollisia terveestä ja toimivasta kropasta <3 Kivaa viikkoa teille kaikille ihanat naiset!

Punttia, punttia

Mä oon jälleen Lontoon kotona. Uuden ohjelman treenit maistuu enemmän kuin hyvin ja tuntuu että kroppa ottaa tota raskaampaa punttia vaan niin ilolla vastaan. Tänään vuorossa oli olkapäät, jotka ei oo mun vahvuus oikein millään lailla (ovat heikot suhteessa muihin lihaksiin ja kaupan päälle myös kovin pikkuruiset :), mutta ihanan poltteen sain aikaiseksi vähän uudenlaisella treenityylillä.

Treeneissähän voit vaihdella paitsi liikkeitä, painoja ja sarjojen pituuksia, myös palautusaikoja sarjojen välillä, ja liikkeen tempoa. Tärkeintä on tietenkin lihakseen saatu hyvä tuntuma, joka voi eri ihmisillä löytyä vähän erilaisilla liikkeillä ja variaatioilla. Mun täytyy esimerkiksi olla tiettyjen liikkeiden kanssa erityistarkkana siitä, ettei epäkkäät tule kompensoimaan heikompiaan, eli niitä lihatalkoiden kohteena olevia olkapäitä. Tuntuu, että kaikki tossa olkapäiden ympärillä kasvaa kovin helposti, mutta ei ne itse olkapäät.

Jopa niinkin helposti kasvaa esimerkiksi hauis ja ojentaja, että mulle määrättiin tästä edespäin vain superpitkiä sarjoja kevyillä painoilla kyseisille lihasryhmille. Huomenna siis tahkoan varmaan puolet tavallista pidempään rinta-hauis-ojentaja-treenin parissa salilla, kun sarjat vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuuuuu...

Vakavan näköstä touhua olkistreenin jälkeen... Kyllä ne olkapäät pumpissa on, mutta käsivarren lihakset näyttää silti edelleen suht kookkailta omaan lajiin :)

Omaa fysiikkaa on tullut nyt analysoitua vähän enemmän, kun kisat on tiedossa. Valmentajien kanssa käytiin läpi missä on vielä kasvunvaraa, mitä ylläpidetään ja missä kohden täytyy, öhöm, ehkä vähän hidastella tota kasvutahtia. Tavoitteet selkeinä fysiikan osalta saan tahkota punttia oikein olan takaa ja tiedän mihin keskittyä lajin vaatimissa puitteissa.

Treeneistä on siis nautittu ja olen ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut myös pysyä terveenä ja treenata täystehoilla pääosin koko syksyn. Liekö siihen syynä monipuolinen ruoka ja päivittäinen sinkin ja d-vitamiinin käyttö vai mikä, mutta toivotaan että homma jatkuu näillä raiteilla läpi talvipakkasten!

Treenailin tänään myös ekaa kertaa kunnolla poseerauksia uusien kisakenkien kanssa. Kävely on vielä kovin jämäkkää ja kankeeta, joten täytyy ottaa tavaksi kipsutella edes muutama minsa päivässä noiden korkojen päällä. Luulin olevani aika tottunut käveleen koroilla, kun lyhyenä ihmisenä oon käyttänyt lisäsenttejä tuovia kenkiä melkein aina, mutta toisaalta viime vuosina oon kyllä tullut hetki hetkeltä mukavuudenhaluisemmaksi ja a) lompsinut tasapohjasissa kengissä tai b) käyttänyt jotain jalassa tosi miellyttäviä korkoja, kuten kiilakorkoja. Kisakenkien veroisilla piikeillä en muista kävelleeni piiitkäään aikaan... Treeniä vaatii siis sekin, mulle vähän sitä hikistä punttisalia vieraampi osuus lajista. :)

Ruokakin maistuu, joten laitetaan sen kunniaksi parit ruokakuvat viime päiviltä. :) 

Uutena tulokkaana ruokavaliossa on greippi, nam. Tänä aamuna surautin sen tosin sauvasekottimella mehuksi, ja siten karvas hedelmä toimiikin mun mielestä parhaiten.

Aamupala idyllisesti läppärin ja gradun äärellä. Mun aikaisemmin jokapäiväinen banaanipannari on vaihtunut pinaattilättyyn, ja se on yllättävän hyvää!

Ja treenin jälkeinen päivällinen niin ikään läppärin äärellä. Bataatit ja kana on ja pysyy ruokavaliossa, ja hyvä niin. Montaa tiimiläistä oli muuten alkanut tökkiä nimenomaan bataatti, mutta itselle se maistuu jostain syystä vielä vähintään yhtä hyvin kuin alussa.

Tässäpä taas tätä tavallista arkea, tosin vain fitness-näkökulmasta ;) Elämään mahtuu onneksi paljon muutakin kivaa, mutta ei siitä täällä blogissa sen enempää, heh! 

Nautinnollisia treenihetkiä ja muistakaahan napsia ne sinkit ja D-vitamiinit joka päivä!

Abs of steel

Mietin tässä vatsalihaksia yksi päivä aamulenkin jälkeen pumppaillessani, että miten erilainen treenityyli vaikuttaa vatsalihaksiinkin. Bikini fitneksessä vyötärön pitää olla kapea ja lihaserottuvuuttakaan ei haeta, joten sellaista kunnon 6-packiä näkee harvalla kilpailijalla. Jokaisella ihmisellä on, uskokaa tai älkää, vatsalihakset olemassa, ja useimmiten jos rasvaprosentti on tosi alhaalla, vatsapalat tulevat näkyviin, oli ne sitten isot tai pikkuruiset. Paksut ja rautaiset tai litteät ja ...no, rautaiset kai nekin voi olla :D

Tällä hetkellä varmaan näkyvin brittiläinen bikini pro-kisaaja Michelle Brannan väittää, ettei treenaa vatsalihaksia erikseen lainkaan, sillä se leventää hänen vyötärölinjaansa, mikä ei tietenkään tässä kategoriassa ole suotavaa. Hänen mukaansa vatsat treenaantuvat lajiin riittävästi muidenkin liikkeiden yhteydessä, ja kun rasvakudos lähtee vyötäröltä höllymästä, "you're able to see some lines". :)

Michellen masu. Kuten huomaatte, Michellellä ei tosiaan ole absit sieltä erottuvimmasta päästä, mutta vyötärö on kapoinen eikä vatsassa taatusti ole mitään ylimääräistäkään. Ja kyllä, pystyt erottamaan "linjoja". ;D Kuva täältä.

Vatsan treenaamisestakin on monenlaisia näkemyksiä ja tarve treenata vatsoja riippuu myös muusta treenistä sekä tietenkin tavoitteista. Bikini fitness -kisaaja ei yleensä treenaa vatsaa samalla tavalla kuin body fitness -kisaaja, koska tavoitteet on erilaisia. On myös totta, että muilla tekemilläsi liikkeillä on merkitystä vatsalihastenkin kehittymiseen. Esimerkiksi syväkyykyissä ja muissa keskivartaloa kuormittavissa ja raskaissa liikkeissä vatsalihakset vahvistuvat siinä sivussa.

Tässä vielä vertailun vuoksi upean figure-kisaajan Nicole Wilkinsin masu. Siitä taitaa löytyä ne abs of steel ;). Kuva Googlen kuvahausta.

Itse treenaan vatsoja pariin otteeseen viikossa pitkiä sarjoja pumppaillen, lähinnä hakien tuntumaa syviin vatsoihin. Mulla ei ole koskaan olleet mitkään super-erottuvat vatsalihakset, vaan kuulun just tuohon "you're able to see some lines" -kategoriaan, heh. (tohon vois tällä hetkellä vielä lisätä että "if you take a closer look", haha) (Ala)vatsasta ei helpolla lähde mulla myöskään rasvat, vaan olen sitä tyyppiä, jolla kasvaa rasvojen karttuessa naisellinen pömppö ja peba. :D Äidin kanssa vertailtiinkin jossain vaiheessa, että vaikka hän on 40+ ja neljä lasta synnyttänyt, meillä on ihan samantyyppiset masut! Joten synnyttäneillä naisillakaan ei ole syytä laittaa pömppöä lasten syyksi. ;) Kyllä tämä ihan geneettistä on ainakin meitsillä eikä tarvi lapsia hankkia pömpön saadakseen.

Siinä sitä mun pömppistä, a.k.a. "take a close look at the lines". :) Kisamasuun on pitkä matka mutta viihdyn tässäkin, ja veikkaan että jopa paremmin. Tai sen näkee joskus sitte!

Mun lempiliikkeitä abseille on

1. vatsarutistukset, joihin kiropraktikkoni antoi oivan vinkin: aktivoi pakaralihakset koko sarjan ajaksi --> tämä rentouttaa lonkankoukistajat, ja työ menee sinne minne pitääkin, eli syville vatsalihaksille.

2. alavatsarutistukset, niin ikään kiropraktikkoni special-neuvoja hyödyntäen. Liike tehdään matolla selällään maaten polvet koukussa ja rutistellaan alavatsalla hyvin pienellä liikkeellä polvia kohti leukaa. Liike on mitättömän näköinen ulospäin, mutta aktivoi jälleen syvät vatsat tehokkaasti.

Minkälaisesta pyykkilaudasta te tykkäätte?

Muutama must-have -tuote salitreenin tueksi

Moikka! Täällä elämä asettuu pikku hiljaa normaaleille urilleen ja uudet kuviot alkaa tuntua tutuilta. Lontoo on ihan älyttömän iso kaupunki ja oon tosi tyytyväinen, että edes sali on ihan kulman takana. Säästän viikkotasolla tuntitolkulla aikaa kun en joudu erikseen lähtemään metroilla ja busseilla salille 1-2 kertaa päivässä.

Blogikin aktivoituu tuossa tuokiossa, kun saadaan vähän materiaalia tänne laitettavaksi :) Kiva että jaksatte käydä kurkkimassa tapahtuuko täällä jotain.

Koska erilaiset purkit ja purukat ovat arkipäivää meidän taloudessa, laitan teille tässä esimerkkejä muutamista tärkeimmistä tuotteista, joita lisäravinnesaralla käytän lähes päivittäin. Kaikki nämä tietysti Best Body Nutritionilta :) Laatu ratkaisee!

L-Glutamiini

Glutamiini on yksi niistä lisäravinteista, joita syön päivittäin riippumatta siitä, treenaanko vai enkö. Tällä aminohapolla on lukuisia hyviä vaikutuksia: se mm. estää lihasten kataboliaa eli purkautumista energiaksi sekä lisää vastustuskykyä.

Glutamiinia kannattaa ottaa ainakin kahdesti päivässä riittävien hyötyjen saamiseksi. Itse otan sen ensimmäisenä aamulla sekä viimeisenä illalla tai vaihtoehtoisesti palautusjuomaan sekoitettuna.

BCAA

BCAA-aminohapot otan ennen treeniä tyhjään vatsaan niin ikään estämään lihasten käyttöä energiavarastona. Näille tulee sitä suurempi merkitys, mitä tiukempi ruokavalio on ja mitä vähemmän siitä saadaan energiaa.

BCAA-aminohappojen lisäksi käytän päivittäin ennen treenejä EAA (Essential amino acids) -valmistetta, mutta sitä ei valitettavasti ainakaan toistaiseksi löydy BBN:n valikoimista.

Hera

Heraproteiini on lisäravinteista sellainen, joka tulee kuvioihin monella ihan ensimmäiseksi salitreenaamisen maailmaan tutustuttua. Niin myös minulla aikoinaan. Treenasin vuosia käyttämättä mitään muuta lisäravinnetta kuin heraa. Tällä hetkellä heraa menee niin välipalana kuin palautusjuomassakin. Jos mahdollista, käytän palautusjuomassa hieman nopeammin imeytyvää, vähärasvaisempaa heraisolaattia ja välipalana taas edullisempaa herakonsentraattia. Imeytymisnopeuden merkityksestä näiden kahden välillä löytyy kuitenkin monenlaisia mielipiteitä: toiset ovat ehdottomasti isolaatin kannalla mitä palautusjuomaan tulee, toiset taas uskovat eron kahden heratyypin välillä olevan häviävän pieni. Tärkeintä kuitenkin, että saat nopeasti treenin jälkeen rakennusainetta kropalle!

Oma ehdoton lempparimakuni BBN:n ihanista makuvaihtoehdoista on Latte Macchiato, NAM! Kuin lattea joisi!

Malto

Maltodekstriiniä käytän ennen ja jälkeen treeniä hiilihydraatin eli käytännössä energian lähteenä. Varsinkin kovan treenin jälkeen otettavassa palautusjuomassa pitää olla hiilihydraattia, jotta lihasten glykogeenivarastot saadaan jälleen täytettyä ja palautuminen ja valmistautuminen seuraavaan treeniin voi alkaa.

Loppuun muutama peiliräpsäsy tän hetken kunnosta. Kaikki otettu treenien jälkeen, joten lookki on sen mukanen. Harjotuskauden kunto etenee nyt ihan tavotteiden mukaan, vaikka aika ajoin on taas sellanen olo, että olisin kiitollinen muutamasta sadasta lisäkalorista :D Näin pieneksi ihmiseksi saan ilmeisesti syödä aika reilusti ennen kuin oikeesti kasvan suuntaan tai toiseen :P

Jalkatreenit on edelleen lemppareita, vaikka jalkojen kasvatuksen eteen on saanut tehdä ehdottomasti eniten töitä. Yleisurheilulla, ratsastuksella, painonnostolla ja aikaisemmalla salitreenillä on osansa siihen, ettei jalkapuntit ihan nollasta alkaneet. Tätä matkaa on aina kivaa ja mielenkiintoista tehdä - aina voi kehittyä.

Selkätreenit on olleet mulle sellanen juttu, jonka olen joutunut opettelemaan kokonaan uusiksi. Olen riuhtonut menemään aikaisemmin ihan liian isoilla painoilla ja vääriä lihaksia käyttäen esim. ylä- ja alataljassa. Tuloksena niskat jumissa 24/7, dominoivat työntävät lihakset myöskin jäätävässä jumissa ja paljon muuta tulosta ei sitten olekkaan tullut, heh. Valmentajan neuvoista onkin ollut iso apu selkätreenin perille menemisessä! Oikeat tekniikat on puntilla a ja o - muuten todennäkösesti aiheuttaa itselleen vaan epätasapainotiloja ja ennen pitkää loukkaantumisia. Käytän nykyisin myös vetoremmejä aina selkätreenissä jotta ei tarvi keskittyä hullun lailla puristamiseen vaan hyvään tuntumaan selässä. Mun laji ei vaadi leveätä ja paksua selkäfilettä, mutta selässä on silti oltava hyvä malli ja ennen kaikkea sen pitää olla tasapainossa alakerran kanssa.

Sokerina pohjalla olkapää-kuva, jota kateltuani en ollut ihan varma taas onko mun lajivalinta ihan menny nappiin... :'D Lohduttaudun sillä, et lihakset on vaan treenin jälkeen pumpissa ja valaistuskin hämää :D Treenaan olkapäät about kerran viikossa selkätreenin yhteydessä. Ne on niin ikään olleet mun toinen onkelmakohta, joka ei ole ottanut treeniä kauheen hyvin vastaan. Eli tuntumaa on ollut vaikea löytää. Olkapäät on myös olleet tosi etupainotteiset, eli Annan kanssa jouduttiin alkaa etsiä takaolkapäätuntumaa ihan pienenpieniä hilupainoja käyttäen. Syväjumittavia etuolkapäitä taas on avattu hierojalla, ja kaippa se tasapaino sieltä vielä löytyy kun tarpeeksi kauan sitä hakee.

Muistakaa syödä hyvin ja treenata kovaa <3