Täydellinen kroppa, mikä se on?

Juttelin salilla tänään kaverini Terryn, personal trainerin kanssa. Hän kysyi multa että "kuinka sä jaksat treenata niin lujaa vaikka sulla on jo täydellinen kroppa?". Sinänsä jees kommentti, vois ajatella. En kuitenkaan tarkota tulla tänne huuteleen teille kohteliaisuuksista, jotka joku on ohimennen mulle sanonut. Mutta HAA, haluan taas kerran yrittää jakaa teille mun pohdintoja aiheesta itsensä hyväksyminen ja rakastaminen! Ja toivon, että joku nappaa mun ajatuksista kopin ja saa itse mietittävää. :)

Selitin Terrylle, että mä olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan: mun kroppa on täydellinen - MULLE. Mä olen ollut sitä mieltä jo kauan. Mun kroppa on jostain näkövinkkelistä katsottuna täynnä virheitä ja epätäydellisyyksiä, mutta sen on mun, ja se on siksi just mulle täydellinen. 

Se, että kisaan fysiikkalajissa, on sitten ihan eri tarina. Olin just selittänyt ennen hänen kommenttiaan Terrylle, kuinka tarvin lihaa vielä pikkusen tonne ja tänne, ja tosta vähän pois jne. Mutta ne on toisarvosia juttuja, mun kisaamiseen liittyviä tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvältä tai huonolta musta tuntuu mun kropassa. Itse asiassa ne on isommassa mittakaavassa aika yhdentekeviä juttuja. Mä rakastan kehonrakennusta, mutta mä rakastan vielä enemmän mun kehoa. Jos mä en olekkaan vaikka tuomarinäkövinkkelistä tarpeeks sitä tätä ja tota, oon silti mä - ja onnellinen siitä.

Oon itse asiassa aika hyvinkin tietonen omista heikkouksistani esim. rakenteessa ja lihasmassassa yms. jutuissa bikini fitneksen kannalta, mutta oon silti sinut kroppani kanssa ja tähän ikään mennessä voin jo sanoa ihan rehellisesti, etten tekis vaihtokauppoja kenenkään kanssa. En yhdenkään bikini fitness -ammattilaisen kanssa, kenenkään. Koska sillon mä en olis mä!

Tän kirjotuksen pointti ei ole nyt kertoa, kuinka mahtavana pidän mun omaa vartaloa verrattuna muihin. Enkä halua antaa ylimielistä vaikutelmaa (suomalaisenhan ei sovi ainakaan mitään positiivista nimittäin itsestään sanoa, heh) ja antaa ymmärtää, että pidän kroppaani jotenkin muita parempana..nou nou nou. Kyse on siitä, et olen löytänyt sen jonkin tilan, jossa mun ei tarvi murehtia siitä, et mitä vikoja mun vartalosta löytyy ja miltä se näyttää vieressä seisovaan tai kuvasta toljottavaan naiseen verrattuna. Ja toivon, että säkin löydät sen! Koska sä voit ajatella ihan samalla lailla: sun kroppa on just sun ja se on sulle täydellinen. Kisasit tai et, sun oman itsetunnon ei tarvi olla muiden mielipiteiden varassa, koska niitä riittää... Et voi koskaan miellyttää joka silmää, mutta toisaalta varmasti löytyy paljon niitä, jotka myös pitävät sun kroppaa kauniina. Pointti on se, että sillä ei oo mitään merkitystä, jos sulla itselläs on hyvä olla.

Sen takia musta onkin aina vähän pelottavaa, kun joku ilmottaa alkavansa treenata, jotta vois näyttää joltain muulta tai koska vihaa kroppaansa, ei pidä sitä tarpeeks "fittinä" jne. Ei! Ennen kaikkea: rakasta sun vartaloa ja ala treenata sen takia, että sä rakastat sun vartaloa! Anna sille hellyyttä ja huomiota (myös kova treeni voi olla tätä ;) niin se antaa sulle varmasti hyvää oloa takasin!

Jos ahdistaa, kun oma kroppa ei näytä siltä miltä jonkun muun, voin kertoa: maailmasta löytyy aina joku, jolla on vielä 100x "parempi" se tai se ruumiinosa. Niin se vaan on. Me ollaan epätäydellisiä mutta siks just niin täydellisiä omia itsejämme. Sulla on todennäköisesti myös joku ruumiinosa, jota joku kadehtii katketakseen. 

Tilasin muuten just kisavärit, ja tuli siitä mieleen, että kuinka paljon illuusioita "täydellisestä vartalosta" siellä kisalavallakin luodaan. Poseerauksilla on älyttömän suuri vaikutus siihen, miten kropan rakenne ja lihaksisto tulee esiin. Jos kaikki joutuis pönöttämään ilman korkkareita ja ilman mitään kropanvääntelyä suorana edestä, sivulta ja takaa siellä lavalla, niin villi veikkaus on, että sijoitukset näyttäis aika erilaisilta. :) 

Mutta pelin henkeen kuuluu illuusioiden luominen, ja onhan se omalla tavallaan aika jännää sekin. Joku voi yhtäkkiä mm. lavalla kasvattaa itselleen pakarat kun osaa poseerata oikein. Tai sitten kaventaa vyötäröään puolella. Oikeansävyinen ja oikein levitetty väri, oikeisiin kohtiin laitettu kiilto, oikeanmalliset biksut ja moni muu asia vaikuttaa vielä poseerausten lisäksi siihen, miltä fysiikka näyttää.

Haluan vaan, että tekin tytöt jotka luette tätä ja mahdollisesti harkitsette kisaamista, ymmärrätte, että moni kisaaja näyttää arjen keskellä aika erilaiselta kuin lavalla. Mulle henkilökohtasesti tärkeää on se, että voin hyvin kropassani, kisasin tai en, ja tää kisahomma tuo sitten vaan mukanaan kaikkea jännää ja kivaa, mistä voi intoilla, mistä saa tsemppiä ja mille voi omistautua antamatta sen kuitenkaan ottaa hallintaa elämästä. Olen kyllä 100% dedicated, mutta haluan silti pitää nää asiat jatkuvasti mielessä, sillä uskon että se on avain siihen, miksi nautin tästä hommasta niin älyttömän paljon. Ja miksi jaksan treenata lujaa BOOOM!-asenteella, vaikka mulla on Terryn mielestä jo täydellinen kroppa.

:)

Ihanaa sunnuntaita! Muista että sulla on täydellinen kroppa <3 Anna sille hyväksyntää, hellyyttä, rakkautta, treeniä ja hyvää ruokaa niin se varmasti rakastaa sua takas!

Ps. Minäkuvaan liittyviä juttuja olen pohtinut jo muutamassa aikaisemmassakin postauksessa; lukaiseppa tämä, tämä, tämä ja tämä. :)

Liian pieni, liian iso, liikaa lihasta vai sittenkin liian vähän? Entä jos vaan on ihan hyvä näin? Sitten kun käännetään bodausmoodi päälle, niin voidaan alkaa viilata pilkkua. :)

:))