Kuvia kisaviikolta

Eka viikko kisojen jälkeen on vierähtänyt aika rauhallisissa tunnelmissa. Kaikeksi onneksi mä pystyin olemaan vielä tän viikon poissa töistä, joten on tullut pääasiassa nukuttua, syötyä ja pistettyä vihdoin alkusyksyn muutosta asti räjähdyksen vallassa ollutta kämppää asumiskelposeen kuosiin. Muutaman kevyen aamuaerobisen ja pari punttia oon käyny tekemässä, mutta pääasiassa palautumisen kannalta on tää viikko mennyt.

Kisojen jälkeinen aika on varmaan monelle kisaajalle melkein haastavinta aikaa, vai olenko väärässä? Meni kilpailu omalta osalta miten tahansa, jälkeenpäin tulee vielä käytyä omia kisakuvia läpi, mietittyä mikä onnistui ja mikä ei, vastailtua sataan tsemppausviestiin myöhässä ja kerrattua kisaviikonlopun tapahtumia jos kenenkin kanssa. Ja ehkä ennen kaikkea mietittyä että mitäs sitä nyt tehdään ja miten edetään. Itselle tämä oli kolmas kisa ja vaikken ole mikään kova jännittäjä niin jälkeenpäin huomaan kyllä että aivot ovat kerranneet tapahtumia vielä aamuisin herätessä tällä viikolla... On tämä laji siinä mielessä niin uskomaton, että kuukausien ajan valmistaudut muutaman minuutin kestävään suoritukseen ja se on ohi nopeammin kuin ehdit edes ymmärtää. Ei ehkä ihme että jälkeenpäin sitä kelailee että mitäs kaikkea silloin tapahtuikaan.

Kokosin vielä mun ja mieheni kännyköistä ja netistä yhteen niitä vähiä kuvia joita tuli expo-viikolta napsittua. Sattumanvarasessa järjestyksessä ja suuri osa erittäin huonolaatuisia (paitsi tietenkin Tommi Mankin ja Mike Sirénin ottamat. heh), enjoy ;)

Yksi Nicolen seminaareista :) Ryhmäfoton aika!

Mun biksut tuli tähän kisaan yhteistyökumppaniltani T Fit Designilta, ja ne oli todella todella kauniit. Voin suositella T Fitiä enemmän kuin lämpimästi: laadukasta työtä ja Tiina on ollut tosi tarkka koko ajan tehden muutoksia mun niin pyytäessä. Jos suunnittelet kisaavasi keväällä ja tarkoituksena on teettää uusi kilpailuasu niin ota nopeasti yhteyttä Tiinaan, sillä keväälle on vielä paikkoja jäljellä (info@tfitdesign.fi).

Biksuista puheen ollen; tässä Nicolen biksut ja kisakorut vuosimallia 2014. Ei paljon kangasta näy swarowskien alta. :) Nicolella on ollut koko kisauransa ajan yksi ja sama bikinisuunnittelija.


Ja toiset vähintään yhtä blingatut.

Randomia mutta niin normaalia: eväät (ne mitä mahtui) tungettu hotellin minikokoseen jääkaappiin...

Poseja treenailemassa Nicolen opissa.

Joku joutu yllättäen jakamaan palkintoja vähemmän edustavissa vaatteissa, noouu :D Oli hieno päästä katsomaan pro-kisa livenä ja tietenkin kunniatehtävä päästä ensimmäisenä onnittelemaan upeita sijoittuneita. Kuvassa palkintonsa ovat saaneet meidän Suomi-kaunottaret Sara Back ja Anna Virmajoki.

Kisa-aamuna fiilis oli kunnon suhteen sellanen ettei tehnyt paljon mieli peiliin tuijotella. Onnistun kuitenkin yleensä ulkoistamaan noi epävarmuuden tunteet aika hyvin joten olin tosi rauhallinen koko päivän: tässä käy niin kuin on tarkoitus eikä stressaaminen auta yhtään mitään, mä ajattelin. Ja niinhän siinä kävi. :)

Mun hiukset laittoi ystäväni Karla; väristä kiitos Nina Tannerille, joka suihkutti Jan Tanalla mulle värin; kisameikin tein omin pikku kätösin kuten aina.

MetroAutolle suurensuuri kiitos kisaviikon auton lainasta! Tällä kulkupelillä saatiin Nicole kiidätettyä aina sinne missä hänen piti seuraavaksi edustaa. :)







Että semmosta tällä kertaa.


Ihanan Jaanan kanssa bäkkärillä, hahaa :D 

Nicolen kanssa kisan jälkeen. Mulla oli riisikakkua suu täynnä tässä kuvassa :'D. Vähän meinas olla liikuttunutta tunnelmaa ilmassa kun N tuli kisan jälkeen vielä onnittelemaan ja hyvästelemään. Mulla oli ihan uskomattoman ihana viikko tän naisen seurassa, opin häneltä paljon ja arvostan nyt henkilön tavattuani ja tutustuttuani entistä enemmän sitä upeaa uraa, jonka hän jo tähän mennessä on tehnyt. Ja lisää on varmasti häneltä luvassa, ei epäilystäkään etteikö olisi. :)

Now or never! Hha. Mun mies sano kisan jälkeisenä päivänä, että nyt mietit sit ihan oikeesti mitä sun on tenhny mieli pitkän aikaa ja mennään hakemaan sitä. Mä koitin miettiä pääni puhki jotain muita herkkuja kuin ne perinteiset sushit ja muut mitä nyt muutenkin on cheat mealeilla ja tankkauksissa syöty... Ja hep, McDonald'sin McFlurry Daim-rouheella, sen mä palavasti halusin!!! MUTTA, sehän osottautu olevan ihan hirveetä shaibaa näin monen vuoden tauon jälkeen. En olis ikinä uskonu että joskus sanon näin, mutta se maistu loppua kohden ihan kuvottavalta. Ei sillä etteikö ruoka ja herkut noin muuten olis tällä viikolla maistunu, mutta toi oli kyllä suuremmassa määrin aivan järkyttävää pelkältä sokrulta ja joltain teolliselta massalta maistuvaa mömmöä...

Ja tutut kuviot rullaa jälleen. Happy fitness for all of us ;)

Tästä eteenpäin EI perse edellä puuhun vaan suunnitelmallisesti ja järkeä käyttäen eteenpäin! :D

Yhden luvun loppu

Pitkä kisarupeama vuonna 2014 on ohi ja teki mieli kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa. Tehdä jonkinlaista yhteenvetoa ja omien ajatusten järjestelemistä ihan kirjalliseen muotoon. :)

Tämän vuoden kisakausi alkoi omalta osaltani huhtikuussa, kun kilpailin ensimmäistä kertaa bikini fitnessissä. Debyytti meni nappiin ja voittopokaali sekä kutsu EM-kisaan lähti Kulttuuritalolta mukaan. Draivi lähteä kisaamaan lisää löytyi helposti ja päätinkin EM-kisojen jälkeen suunnata katseen syksyn SM:iin.

Katsottiin kesällä, että lihasta mulla on bikiniin riittävästi, mutta kuntoa täytyy saada kireämmäksi. Kesä mentiin siis aika minimaalisilla ruokamäärillä enkä halua edes tietää, montako sataa tuntia tuosta lyhyestä aurinkoisesta vuodenajasta käytin sisätiloissa erilaisten cardiolaitteiden keskellä luurit korvilla. Kunto meni piirun verran eteenpäin, mutta työmäärään nähden kyllä melko vaatimattomasti. Kuntokuvia katsoessa muutos vuoden aikana on lopulta aika pieni. Lookki alkoi kesän mittaan omaan silmään näyttää hieman "overdieted", eli tasapaksu vaikkakin toki pikkuruinen, ja silti pehmeä, eli rasva ei palanut haluttua tahtia loppuun asti. Syystä tai toisesta. En kokenut olevani mitenkään aivan täysin loppuunajettu, eli jaksoin kyllä painaa eteenpäin ja olin töissäkin ihan normaalisti ilman että duunikaverit suunnilleen edes muisti mun olevan millään dieetillä, mutta kropalla oli eri suunnitelma kuin mulla rasvakudoksesta irti pääsemisestä. :D Painoa tippui siihen malliin, että olin SM:issä n. 1,5 kg keveämpi kuin EM:issä, eli melkoinen kirppu.

Itselle on hirveän tärkeää, että näistä kisarupeamista jää käteen jotain ihan oikeaa oppia ja tietoa. En ole sellainen tyyppi jota huvittaisi lyödä päätään seinään kerta toisensa jälkeen, vaan ennemmin kokeilen jotain uutta ja katson, toimiiko se paremmin kuin vanha strategia. Paikallaan polkeminen on pahinta mitä voin kuvitella. Haluan analysoida asioita avoimesti ja kehittyä, ja tämähän pätee paitsi bikini fitnessiin myös muihin elämäni osa-alueisiin. Mulle ei tee tiukkaa sanoa, että tulipas tehtyä huonoja valintoja, vaan ennemmin haluan kysyä, että mitä voin tehdä jatkossa toisin jotta voin tulla paremmaksi.

Bikini lajina on kuitenkin sellainen, että siinä kilpailemiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin pelkkä kunto. SM:issä päätin kokeilla vähän erilaista etuposeerausta, sillä olin saanut palautetta siitä että näytän helposti paljon muita lyhyemmältä (ehkä siksi että olen aika lyhyt, heh.) jos poseeraan vanhaan malliin paino voimakkaasti toisella jalalla. Kuvista katsottuna tämä mun uusi etuposekokeilu näytti kyllä todella vaivalloiselta ja epäluontevalta ja voinkin sanoa näin jälkiviisaana, että se oli virhe. Pienessä ajassa lavalla tuomarit antavat pisteensä lopulta hyvin pieniin asioihin nojautuen, ja uskon, että tällä kertaa tapani esitellä kropan kurveja ei ollut kovin edustava.

Isot onnittelut haluan vielä täälläkin sanoa mitalikolmikolle! Jokainen oli aivan upea ja ansaitsi sijoituksensa. Itseäni jotenkin väsyttää lajin parissa kisaavien ainainen spekulointi siitä "mitä tuomarit HAKEE".. Ei ne mitään HAE, ne antaa pisteet tiettyjen kriteerien mukaan ja sillä siisti. Uskon että sijoitukset menivät ihan oikein ja tuomarit tekivät hyvää työtä. Jokaisen sarjan voittaja oli mielestäni linjan mukainen ja päätökset perusteltuja. Oman sarjan voittajan Jaanan puolesta olen tosi onnellinen, hänen SM-lookkinsa oli aivan täydellinen, kunto juuri sopiva ja varmasti poseeraus ja esiintyminenkin meni upeasti (lavalla ei ehdi muiden suorituksia katselemaan). Onnea Jaana <3 Jaanaan minulla oli mahdollisuus päästä tutustumaan tässä kisassa bäkkärillä enemmän ja on aivan ihana valloittava tyttö, ja vieläpä kahden lapsen äiti, melkoista!

Tunteet ja niiden käsitteleminen ovat itselle tärkeitä, myös ne negatiiviset. Tasapaksu elämä ei houkuttele, eikä aina pidäkään olla kivaa. Tottakai siis myönnän, että kisasta jäi pariksi päiväksi suru puseroon; kova työ takana ja silti laskin sijoitustani Fitness Classicin ykkösestä SM:n nelospystille. Mutta kuten sanottu, ei kannata kisaan lähteä jos ei pysty hyväksymään lajin luonnetta. Mulle treenien ja terveellisen syömisen kuuluminen elämään on ollut itsestäänselvyys ihan aina, joten ei tässä mitään suurta muutosta tapahdu jatkossakaan sen suhteen, jaksaisinko innostua kyseisistä asioista. Todellakin :D Se milloin sitten seuraavan kerran kisaan jääköön vielä auki. Sitten kun siinä on järkeä! Nyt pidän ihan rehellisen ja tarpeeksi pitkän palautuskauden ja sen jälkeen lähden etsimään omalle kropalle toimivia treeni- ja syömistapoja. Pää kaipaa ainakin vaihtelua sen crossinglaitteessa veivaamisen jälkeen ;)

Kaikin muin tavoin näen ehdottomasti, että kisaamiselle asettamani tavoitteet ovat toteutuneet. Alkuperäinen tavoitteeni oli saada työ alalta, joka kiinnostaa ja on aina kiinnostanut. Tavoite saavutettu: olen aivan mielettömän hyvässä työpaikassa jossa minulle on tarjolla haasteita ja etenemismahdollisuuksia. Lisäksi kisahommat ovat tuoneet paljon muita juttuja, joiden parissa teen hommia enemmän kuin mielelläni.

Toinen isoin syy miksi reilu vuosi sitten hakeuduin kisajuttujen pariin oli ihmiset. Halusin kerätä ympärilleni ihmisiä, joita kiinnostaa samat asiat kuin itseäni. Ja siis ne ihmiset, joita tämän kautta olen saanut tavata, WOW. Siinä mielessä tavote enemmän kuin saavutettu. Nyt kun oikein mietin asiaa, olen ihan älyttömän onnellinen ja otettu kaikista näistä kohtaamisista, joita vuosi fitnessin parissa on tuonut mukanaan! Tietysti iso osa alan tyypeistä on minulle tuttuja jo entuudestaan, mutta vielä isompi osa myös uusia tuttavuuksia. Mielettömiä persoonia, tarinoita, taustoja. Vielä kerran WOW.

Tähän loppuu ensimmäinen kisakauteni bikini fitnessin parissa. Aika ruveta kirjoittamaan uutta lukua!