Paloja viime viikosta

Suomessa ollaan taas! Tosin nää muutama päivä on jälleen vierähtäneet nopeasti ja huomenna aamupäivällä on jo aika lentää takasin Lontooseen.

Tulin viime yönä tosi myöhään "kotiin" kaverin häistä, mutta pakko oli silti pistää Bikini International -vertailut pyörimään. Mitään kovin yllättävää ei kisassa tapahtunut, tuomarit veti melko samoilla linjoilla kun Olympiassa. Kaltwasser otti voiton jälleen kerran, mikä musta oli aika laimee päätös kisalle. Ashley on toki aivan upea, muttei musta jotenkin yhtä "sielukas" kuin vaikka Nathalia Melo. No okei, lopetan taas tän Melo-lässytyksen ennenkuin alotankaan.

Aina upea Nathalia Melo. Kuva Nathalian instagramista.

Ehkä jossain vaiheessa alkuviikosta taas amatöörianalyysiä kisasta kuvien kera - koitan ehtiä! ;)

...vielä pakko sanoa, että Annasta olin ylpeä; kunto oli ihan nappi ja esiintyminenkin rennompaa kuin viime kerralla samoissa karkeloissa. On se Anna vaan niin pettämättömän kaunis! Sijoitus, 11., eikä musta ihan vastannut sitä mitä Anna lavalle vei. Olisi siis omasta mielestä kuulunut korkeammalle sijalle. Hienoa kuitenkin, että meillä on näin kaunis edustaja lajissa kansainvälisesti.

Nathalia Melo ja mun ihana valmentaja Anna. Kuva Annan instagramista :)

Tässä Suomen reissun aikana on keretty taas treenailemaan (ylläri), kokkailemaan (ylläri), käymään koululla ja näkemään kavereita... Viikot kisaan vähenee - nyt niitä on enää 6! Kunto nyt ei taas omaan silmään tunnu muuttuvan yhtään mihinkään, mutta eipä asiasta avautuminen taida asialle mitään tehdä. :) Oon jotenkin onnistunu nyt silti olemaan ihan positiivisin mielin kunnon edistymisen suhteen, mutta kyllä tässä hommia saa vielä paiskia. Mun kroppa ei taida olla sitä helpoiten kiristyvää tyyppiä. Tärkeintä mulle silti suoraan sanottuna on, että mahdollisimman vähän lihasta lähtis tän dieettaamisen myötä, sillä tähtäin on pidemmällä(kin) kuin vaan näissä kisoissa. Mutta kaippa sitä aina vähän lähtee.

Reilun viikon takaista kuntoa, tällä viikolla toivottavasti kiristytty taas pikkuriikkisen lisää.

Treeneistä nautin edelleen, vaikka vikat toistot jo painaa piirun verran enemmän. Ei oo silti semmosta väkinäistä tekemistä ollenkaan, vaan salille on edelleen kiva lähteä. Välillä jopa tulee mieleen, että onkohan jotain nyt vialla, kun tää ei ole tän kummempaa ja kauheempaa? Joku tuskien taival ja "lopussa kiitos seisoo"... Semmonen käsitys mulla vähän etukäteen oli, että siltä dieetin pitää tuntua.

Tietyt treenit kyllä painaa jaloissa, erityisesti cardiot. Nyt ohjelmassa on muutama peruskestävyystason cardiosessio viikossa ja lisäksi yksi HIIT. Hassuinta on, että sykettä on alkanut olla vaikea nostaa entisiin lukemiin, vaikka muuten treenit teen samaa rataa kuin ennenkin. En tiiä onko alhasilla kaloreilla osuutta asiaan, koska tehot ja tuntemukset on muuten tosiaan ihan samat (ainakin mä luulen painavani ihan yhtä lailla ku ennenkin, hahaa).

No, eteenpäin, sano mummo lumessa. Mieli on rauhallinen ja päättäväinen, vaikkakin odottavainen. Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia, joten kauaa ei tarvi enää odottaa!

Hiihtelin tapani mukaan tyylikkäänä ja edustavana eri saleilla ja lenkkipoluilla. :) Tällä kertaa Tampereella ja Kangasalla!

Kävin muuten pitkästä aikaa kampaajalla! (Kuva on "ennen"-kuva :D) Mulla on pikku fobia Lontoossa kampaajallle menemisestä, joten yleensä ratkasu on se, etten vaan tee mun hiuksille mitään. :'D Nyt kuitenkin menin vanhaan kunnon vakkaripaikkaan Tampereen Puutarhakadun Glo Hairiin. Meen aina Glo:ssa randomilla sille, kenellä on aikaa, ja tällä kertaa olin itse maestro Gekon käsittelyssä. :) Pientä tasausta vaan latvoille, joten mitään radikaalia ei taaskaan tapahtunut kuontalolle.

Tällä hetkellä muuten arvon, että pitäiskö mun värjätä hiukset kisoja varten. En osaa päättää. Mulle sopii musta parhaiten tää ihan oma väri, mutta värjäys toisi kiiltoa ja vahvuutta hiukseen... Lisäksi lavalla luonnonvärinen, tummakin, hius voi näyttää normaalia pliisummalta, joten siinä mielessä värjääminen vois tulla kysymykseen... Hmmm!

Nyt unta tälle tytölle ja huomenna taas paiskitaan hommia gradun ja treenien parissa! Ihanaa viikkoa!

Zero Pointien kanssa pohjetreenin kimppuun

Heräsin tänä aamuna postimiehen raivokkaaseen ovipuhelimen soittoon ja iloinen yllätys sillä olikin tuotavanaan: Zero Pointin kompressiosukat ja -säärystimet! Mulla on kunnia testailla Zero Pointin tuotteita ja kertoilla sitten kokemuksistani eteenpäin.

Tuotteiden ideana on voimakas sääreen kohdistuva kompressio, joka edesauttaa jalkojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Tämän seurauksena esim. kovan treenin mukana kertyneet kuona-aineet poistuvat jaloista nopeammin, ja palautuminen tehostuu. Kompressio toimii siis oman luonnollisen verenkierron suuntaisesti ja puristus tuntuu voimakkaampana alhaalla.

Tämä tuote on mun käyttöön enemmän kuin tervetullut. Mulle pohkeet ovat nimittäin murheenkryyni, koska olen viime vuosina kärsinyt penikkataudista aina enemmän tai vähemmänkin juostessani. Yleisurheiluaikana pohkeet oli pahimmillaan, ja jopa kävely niiden kanssa sattui jatkuvasti. Pohkeet ei myöskään mulla ota bodaustreeniä vastaan yhtään samalla lailla kuin muut jalkojen lihakset, ja jalkoihin tulee helposti sellanen fysiikkalajin kannalta kovin epäsuotuisa "porkkana-look", kun pakarat on isohkot mutta pohkeet olemattomat.

Uudet keinot siis käyttöön ja takasin pohkeiden kimppuun! Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani mulla on kompressiosäärystimet jalassa ja tunne on kyllä ihanan energinen pohkeissa. :)

Ensivaikutelma oli paketit avattuani, että tuotteet on tosi laadukkaita ja materiaali napakkaa. Vedin ensimmäisenä säärystimet jalkaan ja kipsuttelin pikku posetreenit niiden kanssa kotosalla.

Säärystimet jalkaan laitettuani alkoi kyllä veri samantien kiertää ja pohkeita jopa kihelmöi aluksi. Kuitenkin fiilis oli jaloissa hetken päästä tosi hyvä ja kompressio tuntui tosiaan auttavan ihan seistessä antaen sellaisen kepeämmän tuntuman jalkoihin.

Salilla pohjetreenissä testasin sitten vielä sukat. Mulla on superpieni jalka (35), joten sukkaosa olis voinut omaan makuun olla jopa vieläkin napakampi, mutta säären kompressio toimi sukassakin säärystimiä vastaavasti. Ja kyllähän toi sukkaosakin tukea antoi jalkaterälle. Ainakin tuntui, että pohjetreeni olisi mennyt näiden kanssa paremmin perille ja tuntuma lihaksessa parempi?

Illalla vielä tein HIITin rappusissa (vaikka ollaan sovittu valkun kanssa etten tee cardioita juosten nyt vähään aikaan, kröhöm), ja siinä eron tavalliseen tunsi vielä paremmin. Jalat tuntui energisiltä ja valmiilta treeniin siitä huolimatta, että olin muuten ihan väsähtäny koko tyttö (kuten ao. kuvasta näkyy :D).

Ensikokemukset on siis oikein positiivisia! Kerron vielä pidemmän tähtäimen fiiliksiä kunhan tuotteet on olleet käytössä pidempään. Mahtavaa, että Suomessa tehdään tällaista työtä urheilijoiden elämän helpottamiseen. JA muidenkin, koska Zero pointeille kannattaa kuulemma antaa mahdollisuus myös lentäessä ja seisomatyötä tehdessä. :)

Toivotaan, että Zero Pointtien avulla on munkin ruipelopohkeilla paremmat päivät tiedossa! ;)

Tuotteita saa ostettua täältä verkkokaupasta ja esim. Intersporteista.

Vaihtoehto-aamucardio

Heipparallaa! Takana on tuplatreenipäivä ja oon melkein sänkykamaa jo, mutta pikku päivitys ei taida olla tänne pahitteeksi. :) Päivät menee aivan älytöntä tahtia ja musta tuntuu että ehdin aina vasta alottaa kaikki hommat kun onkin jo nukkumaanmenoaika. Pöh. :(

Niin namilta kun treenaaminen onkin maistunut, aamucardiot on olleet kyllä vielä toistaseksi se mun tekosyidenkeksimiskohde. "Eihän tässä nyt vielä millään dieetillä olla..." jne. You know how the story goes. Oon pääasiassa tehnytkin ne aamuille merkatut cardiot treenien jälkeen salilla, mutta nyt kun salikin on ihan vieressä niin tekosyitä ei enää voi keksiä, eh. 

((Ihan tosissaan pääsyynä aamuaerobisten välttelylle on ollut armottoman helposti kipeytyvät penikat, joita varjellen oon koittanut säästää juoksuaskeleet HIIT-treeneihin. HIITit on pakko pystyä vetämään kovalla intensiteetillä eli mieluiten juosten, kun taas peruskestävyyssessioissa hyödynnän mieluummin jotain cardio-laitetta, jolla mennä jumputtaessa ei nivelille aiheudu niin paljon rasitusta.))

Joskus se kolmen minuutin salimatkakin on aamuisin ylitsepääsemätön (ihan oikeesti) (KRÖHÖM nainen, nyt jotain selkärankaa tähän touhuun), ja toivon unihiekkaa silmistäni hieroen että mulla olis joku vanha kunnon stairmaster tossa olkkarissa ja voisin vaan kömpiä siihen ja herätä siinä samalla. MUTTA, tadaa - mullahan ON stairmaster ihan tässä saman katon alla! Tässä meidän 15-kerroksisessa talossa ei todellakaan kukaan käytä portaita, mutta sellaiset oli kuitenkin pienen tutkimisen tuloksena olemassa.

Mikäs sen parempaa siis kuin erillisten ovien takana oleva porraskäytävä yksityiskäytössä! Ei tarvi miettiä montaa kertaa mistä tän tytön löytää talvella tekemästä aamucardioita kun ulkona on pimeetä ja märkää. Hups vaan voin vedellä sortsit jalassa tossa kotiovesta muutaman askelman päässä sen 40 minsaa täystehoilla ylös-alas ja palata sitten samantien aamupuuron ääreen. Not bad!

Oon nyt kahtena aamuna hikoillut noissa rappusissa ja ainoa tyyppi, joka siellä näinä aamuina kerättyjen havaintojen perusteella liikkuu, on siivooja. Voi olla että tullaan tutuiksi toisillemme tässä tulevina kuukausina. :D

Päivän kakkostreeninä tein selän ja olkapäät tällä kertaa ihan tupaten täyteen ahdetulla salilla. Ilta-aikaan salille mennessä on täällä satavarmaa, että mitään laitetta et pysty käyttämään ns. yksin, vaan aina joudut joko änkemään itsesi muiden sarjojen väliin tai jonottamaan pienen ikuisuuden. Itse harrastan lähinnä tota ensimmäistä, koska inhoan salilla turhaanseisoskelua. 

Toimin tänäänkin tehokkaasti maanvaivana muille treenaajille (huom. kaikki miehiä, tällä salilla kävijöistä ehkä 10 % naisia ja hekin viihtyvät pääasiassa cardio-laitteissa) hyökkäämällä heti kulman takaa, kun toinen on sarjansa valmiiksi saanut. Mulla kun on vielä nyt pääasiassa noita kiertoharjoittelutreenejä, niin tukkosella salilla niiden toteuttaminen ei ole mitään maailman miellyttävintä tai helpointa. Mutta, senkin kanssa pystyy elämään kun vaan menee ja tekee eikä ihmettele.

Selkätreeneissä mulla on edelleen pienoisena haasteena noi kärkkäästi mukaan komppaamaan tulevat hauikset, jotka siis näyttää helposti suhteettoman isoilta muihin lihaksiin verrattuna. Oon kovasti koittanut eliminoida niiden mukaan tulemista selkätreeneissä käyttämällä vetoremmejä ja keskittymällä hyvään selkätuntumaan, mutta kovasti ne meinaa vaan olla pumpissa aina selkätreenin päätteeksi. Muistan et mua on ihan pienestä asti pyydetty näyttään pala, koska se on aina vaan ollut siellä, siksipä se on ja pysyy edelleenkin - treenaan sitä tai en. Tai no, itse asiassa en oo koskaan varsinaisesti sitä treenannut, vaan se treenaa aina ite itteään kompensoimalla heikompiaan, mokoma. Nyt vasta on Annan kanssa otettu habatreenit kuvioihin mukaan, koska fiksu valmentajani on sitä mieltä, et jokainen lihasryhmä on kuitenkin treenattava treenikierron aikana läpi. Pitkää pumppailevaa sarjaa siis edelleen, ehkä se pysyy aisoissa jotenkuten. (Nyt joku ihmettelee siellä et mikä ihmeen haba, tommonen narukäsi :'D Kaikki on suhteellista)

(Oiskohan sitten riittävästi peilikuvia tälle päivälle..tai ehkä viikolle? ;P) Huomenna pääsen linssiluteilemaan vaihteeksi muiden kameroiden eteen, kun kuvataan tuolla uudella salillani promovideota heidän sivuilleen. Tehdään pieni treenisetti, jonka tarkoituksena on houkutella vähän enemmän naisiakin liittymään tonne. Päädyn jotenkin kummasti aina tälläsiin erinäisiin projekteihin, mutta kivaahan se vain on! Sitä paitsi mielelläni olen aina hyvän asian puolesta avuksi.

Syömiset on, kuten sanottu, jatkuneet täällä ihan samoilla raiteilla kuin ennenkin, joten mulla ei ole niistä oikeestaan mitään uutta kerrottavaa. :) Pari ruokakuvaa vain, joissa raaka-aineet on pääasiassa samoja kuin Suomessakin. Ylemmällä lautasella bataattia, kalkkunaa, pinaattia, kurkkua, tomaattia, omenaa, avokadoa. Tykkään mausteisesta ruuasta, joten tämäkin setti (lähinnä bataatti ja kalkkuna) on maustettu tuoreella inkiväärillä, fenkolinsiemenillä, pippurisekoituksella, savustetulla paprikalla ja millähän vielä. Sekä tietty himalajansuolalla.

Alemmalla lautasella puolestaan tuttu setti kanaa, riisiä ja parsakaalia. Olen siirtänyt mantelit ekalta välipalalta tähän settiin, koska se on alkanut maistua jokseenkin puulta ilman mitään sooseja tmv. rasvaista kamaa. Mantelit on parsakaalin kanssa hyviä. Siis melkein voittaa parsakaalin veteen dipattuna, joka on siis niin ihanaa. :::D (läppä pöllitty täältä.)

Iloista ja treenintäyteistä viikkoa!

Smile, and life will smile back at you

Voi että oon ilonen! Semmonen kunnon idioottimainen happyhappyjoyjoy-meininki täällä taas, tiiättekö? Saan niin loistavaa keskittymiskykyä ja energiaa noista kovista treeneistä ettei oo tosikaan. Se on ihan positiivista tän illan kannalta, koska vuorossa on plyo-jalka-booty-jumppa illalla ja siihen tarvii vähän ylimäärästä apinanraivoa! Homma pitää tehdä räjähtävästi läpi, koska aneemisesta laahustamisestahan ei ole siinä treenissä mitään hyötyä. :) Woop woop!

Heipparallaa :) (Näytän tässä muuten ihan mun äidiltä!)

Tänään aamucardion jälkeen havahduinkin siihen, että mulla ei ole iltapäivän sapuskoja valmiiksi tehtynä. Semmonen homma ei tosiaan ton plyo-treenin alla toimi, joten äkkiä taas padat ja kattilat tulille ja safkoja valmistamaan... Note to self: seuraavasta meal prepistä tehdään entistä massiivisempi, koska ei vaan toimi, että kokkailee tälläsiä yksittäisiä aterioita aamusin tai iltasin... (Vähintään) koko viikon sapuskat siis vaan valmiiks pakkaseen odottamaan parempiin suihin päätymistä! No, jälleen oon viisaampi ja ens viikko vielä tätäkin jouhevampi.

Ihanaa välipalaa töissä: kohmeisia mustikoita ja vanijaheraa..

Tällä hetkellä nautin täysillä siitä, että mitään erikoisempia kipuja ei kropassa ole ollut treenatessa. Aamulla juostessa sääriluissa kuitenkin pikkusen jomotteli, ja toivon sormet ristissä, ettei se johda mihinkään pahempaan kipeytymiseen. Yleisurheiluaikoina mulla oli penikat tosi pahasti ärtyneet paljosta juoksemisesta kovalla alustalla (meillä oli sisähallissa betonipohja, jonka päällä vain ohut matto kunnon tartaanin sijaan), ja sääriluihin kohdistuva paine ja tärähtely eteni aina rasitusmurtumiin asti. Nyt oonkin erityistarkkana välttämässä vanhojen vammojen uusiutumista, ja jos kipu etenee pidemmälle, alan tehdä aamucardioita salilla crossarilla. Juoksu raikkaassa ulkoilmassa ois enemmän mun makuun, mutta sääriluitani en enää sille uhraa...

Kaurapuuroa napaan joka aamu, ihan kuin lapsena <3

Punttitreeneissä olen keskittynyt nyt erityisen paljon tuntumaan ja siihen, että liike menee perille siihen lihakseen, jolle se on tarkoitettu. Vaikka ns. ego-painoja onkin joutunut vähentämään joissain liikkeissä rutkasti, huomaan kyllä selkeän eron siinä, missä ja miltä treenin jälkeen tuntuu kun liikkeet suorittaa oikein. Turhan isot painot yhdistettynä väärään tekniikkaan johtaa useimmiten vain jumittuneisiin lihaksiin (joille treeniä ei oltu edes tarkoitettu) ja lopulta loukkaantumisiin - sen oon valitettavasti itsekin joutunut oppimaan kantapään kautta. Joten parempi keskittyä kunnolla ja vaikka sitten ottaa ne "naurettavat" parin kilon käsipainot hetkeksi kouraan, kuin riuhtoa päämäärättömästi menemään ja miettiä että voi vau että mä oonkin vahva ;)

Treenijako on mulla tällä hetkellä 5-jakoinen:

1. Reidet, pakarat, pohkeet
2. Olkapäät, vatsat
3. Rinta, hauis, ojentajat
4. Selkä, pohkeet
5. Plyo, pakarat, vatsat

Aiemmin treenasin tiheämmällä syklillä esimerkiksi jalkoja, mutta nämä pari (tai varsinaisesti yksi) jalkatreeniä viikossa + intensiiviset cardiot (mm. HIIT), varmistavat kyllä, että mehut otetaan tälläkin naisesta irti viikon mittaan. Sitä paitsi palautuminen on kehittymisen kannalta ihan ykkösjuttu. Liian tiheällä treenisyklillä jälleen lihaksilla ei ole aikaa ja rauhaa kehittyä, vaan ne on jatkuvassa rasitustilassa. Which is not good.

Tässä syy siihen, miksi puuroa ei kannata valmistaa edellisenä iltana valmiiksi ;P~~ Ihan niin herkulta se ei tosiaan näytä kuin tuore versio, haha-- ;) Mutta aikataulutussyistä päädyin eilen illalla luopumaan estetiikasta ja keittelemään aamupöperöt jääkaappiin odottamaan.

Nyt köröttelen junassa matkalla kohti Tamperetta ja viikonloppua miehen kanssa vaihteeksi. Huomenna on tiedossa häät ja iloista rentoa meininkiä, ai että! Nauttikaa viikonlopusta, levätkää, hymyilkää ja rentoutukaa!

Ps. Huomasin muuten, että aika mustikkapainotteinen tää tän postauksen kuvitus tällä kertaa?! :) Mutta nythän on SE aika vuodesta! Vieläköhän sitä ehtis johonkin mustikka-apajille, joita ei ole ihan tyhjiksi riivitty...?