Bikini fitness ja kauneudenhoito

Kävin taas kisoihinvalmistautumismielessä moikkaamassa Parhankankaan Suvia Tampereen Kauneusateljeella. Paitsi, että muutama viikko sitten geelilakkauksen pintaansa saaneet kynnet oli aikansa eläneet (aka ylikasvaneet) ja kasvojen ihohuokoset huusi puhdistautumista, olin myös urheasti kasvattanut mun kainalokarvoja (!!! :''D), jotta olisi mahdollista sokeroida ne pois. Niinpä, hyyyi. Mutta vasta-ajelluista kainalokarvoista on mahdotonta saada sokerimassalle tarttumapintaa, joten muutama päivä pitäisi salillakin sinnitellä pitkähihaisissa paidoissa ennen sokerointia.

Totuushan on, että tummapigmenttisenä naisena saan sheivailla kainalo- ja muita ihokarvoja päivittäin, joten sokerointi tuo ison helpotuksen meikäläisen arkeen. Myös kisavärin levittämisen kannalta sokerointi on hyvä vaihtoehto, koska tahmea sokerimassa kuorii ihon pinnalta kuollutta solukkoa tasoittaen ja pehmentäen ihoa valmiiksi kisavärille.

Kasvohoitona minulle tehtiin sama setti kuin viimeksi ennen kisoja: timanttihionta, kevyt happopuhdistus huokosille, kosteuttava ja puhdistava naamio. Tuo yhdistelmä toimi viimeksi mun iholla hyvin ja tukkiutuneet huokoset sai kyytiä. Timanttihionta kuorii hellästi kasvojen ihoa siloittaen sen pintaa, vahvistaen imunestekiertoa ja samalla puhdistaen huokosia. Sen jälkeen tehdyllä happopuhdistuksella taas tehtiin täsmähoitoa kohdille, joissa tukkeutuneita ihohuokosia oli enemmän. Tukkeumat ikäänkuin "pursuavat" ulos hoidon aikana ilman että kosmetologin tarvitsee niitä pahemmin erikseen kaivella ja puristella. Kuulostaa (varsinkin mustapääkammoisille) liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se kuitenkin on. Tosin tämä hoito saattaa kirvellä herkkää ihoa aika lailla, joten kaikkein nautinnollisimpaan hemmotteluhoitoon ei kannata varautua. Omalle sekaiholleni hoito kuitenkin sopii eikä kirvely tunnu sietämättömältä, joten suosin sitä ihan jo sen tehokkuuden vuoksi. Ihana sileä ja vauvanpehmeä iho vs. hetken pikku kirpaisu - eipä ole vaikea valinta. :)

Viimeisenä sain taas uudet ihanat geelilakkaukset sormien kynsiin. Tykkään yksinkertaisesta ainakin mitä kisakynsiin tulee, joten ranskalainen manikyyri pikku kimalteilla höystettynä toimii kuin unelma. Tuskin osaisin elää pitkien rakennekynsien kanssa. Geelilakkaus on musta ihan loistava tapa saada siistit kynnet muutamaksi viikoksi eteenpäin! Lakkaus kasvaa pois oman kynnen mukana ja sen voi tarvittaessa myös viilata tai liuottaa kynsilakanpoistoaineella irti.

Kosmetologilla käynnit on niitä pieniä hemmotteluhetkiä, jolloin saa kerrankin vaan olla. Mä kannustan jokaista naista ottamaan edes joskus itselleen pienen hetken ja nauttimaan ammattilaisen käsissä omaa ihonhoitoa helpottavasta, rentouttavasta ja rauhoittavasta tuokiosta. Ihan vaan koska siitä tulee niin hyvä mieli. Ja ihan vähän myös sen takia, että sen jälkeen myös kauniin, tasaisen meikkipohjan tekeminen on niin paljon helpompaa. ;) Kiitos Suvi! <3 

Hetkiä Fitness Classicia edeltäneiltä päiviltä

Back in business! EM-preppiruokavalioon ja -treeneihin siirrytty ja sushit sun muut herkut parhaan mukaan työnnetty pois ajatuksista seuraavan kuukauden ajaksi. Olo tuntuu ihanan levänneeltä, vaikkei tässä nyt ihan hirveesti ole ehtiny laakereillaan lekotella. Varmaan innostuksella on osuutensa asiaan... Mulla on nälkä nähdä mihin pystyn ja viedä EM:iin nyt viikonloppuna nähtyä parempi kunto, joten sen eteen on sitten pakko tehdä kunnolla hommia.

Nyt tekin kuitenkin mieli alkaa muistella menneitä ja Fitness Classiciin valmistautumista vielä hetken verran, joten kurkistetaas taas kännykän kuvakansion syövereihin :)

Joku päivä jossain välissä :)

Mun dieetti ja viimeistelyt eteni siten, että ne vaan tiukentui loppua kohti. Toisin kuin esimerkiksi meidän tiimin toisella kisaajalla, mulla oli vielä viikkoa ennen kisaa suht nesteinen kunto ja se piti kuivatella vielä niin hyvin kuin siinä ajassa kyettiin. Viimeiset päivät oli siis ruuan suhteen aika karuja, mutta eipä se sinänsä pahalta tuntunut kun treenejäkään ei siinä vaiheessa enää oikein edes treeneiksi voinut kutsua.

Hiilareiden vähyys sai mun pään aluksi niin hitaalle, että mietin mitä tuleekaan esimerkiksi viimeistelyviikon aikana edessä olleesta gradusemmasta, jossa pitäisi jotain ehkä edes hiven älyllistä aivotoimintaa muistuttavaa tekstiä päästää ulos suustaan. Kaikeksi onneksi mun lyhyen karppauskokeilun pahin vaihe olikin nimenomaan ne pari ekaa päivää, joiden aikana ajatus juoksi (tai laahusti) hitaammin kuin mitä edes meikäläiseltä on totuttu näkemään... :D Siitä se fiilis ja jopa aivotoiminta sitten lähti uuteen nousuun, ja loppuviikosta jo pystyin ajattelemaan jotakuinkin järkeviä ohikiitävien hetkisten verran ja myös täpinöin tulevia kisoja entiseen malliin.

Viimeistelyviikolla viimeisteltiin paitsi kuntoa, myös kaikkea muuta ulkoiseen olemukseen liittyvää :). Pääsin taas Suvi Parhankankaan hellään huomaan hoidattamaan kynsiä ja kasvoja. Se fiilis, kun kävelin kauneushoitolasta ulos pitkästä aikaa ja posket oli kuin se kuuluisa vauvan pylly! Suvi teki taikojaan kemiallisen ihonpuhdistuksen ja timanttihionnan avulla ja oli kyllä pitkästä aikaa hoidetun näköiset kasvot. Kiitos Suvi <3 Suosittelen jokaista kunnon ihon kesäkuntoon laittamista kaipaavaa vierailemaan Tampereen Kauneusateljéssa!

Kauneusateljéssa vierailun jälkeen vierailin Tampereen Fressillä :)

Kynnet lähikuvassa. Yksinkertainen on kaunista <3

Vikalla viikolla kävin tekemässä taas yhdet kuvaukset Oi! Oi! Brazilin kanssa. Olin ihan kuolemanväsynyt ja poseeraaminen ja vaatekertojen päälle ja pois kiskominen oli yllättävän rankkaa noin lähellä kisoja. Olin ajatellut, että kunto mahtaa alkaa olla kuvaamiskelpoinen tuossa vaiheessa, mutta eipä tullut mieleen että energiatasotkin saattaisi olla sen kunnon veroiset. No, saatiin kunnialla ainakin jotain purkkiin.

Kun vikoja treenejä alettiin viikolla viedä, alkoi energiaakin taas olla. Mulle jäi elävästi mieleen viimenen aamucardio, jonka tein poikkeuksellisesti ulkona reippaasti kävellen. Arska paistoi ja mun mieli oli niin kevyt kuin olla voi... Ne fiilikset, mitä kisoihin valmistautuminen on mukanaan tuonut on olleet kyllä välillä jotain uskomattoman ihanaa. Se kaikki vaikeuksien voittaminen, urheilun tuoma nautinto, odotus, kaikki se kun päätät vaan uskoa omaan tekemiseen ja antaa sen kantaa. Mä toivon, että tällasia fiiliksiä liittyis myös tuleviin kisapreppeihin, mutta uskon, että tässä ensimmäisessä saattoi kuitenkin olla jotain ihan ainutlaatuista jonka voi kokea vain kerran.

Ihan ihan vikan treenin kävin tutusti tekemässä Kampin Fressillä. Hapoille meni helposti siitä huolimatta, että treeni oli nopeaa ja kevyttä pumppailua. Joten infrapunasaunaan mars. :)

Sitten olikin yhtäkkiä perjantai ja aika rekisteröityä kisaan. Me käytiin Lissun kanssa kimpassa Kultsalla nöyttämässä biksujen alaosaa ja hyväksyttämässä ne, ja siellähän oli meidän ihana Marjokin paikalla tottakai. Mut mitattiin muuten rekisteröitymisessä 153,5 cm pituiseksi, mitä en todellakaan ole. Mä oon satavarmasti 155,5 cm PITKÄ :D Kyllä oli mitta nyt pahemman kerran väärässä :'''D

Annan luona ihasteltiin meidän biksuja vielä kaikessa kimmellyksessään... Oon edelleen ihan rakastunut noihin Sannan bikineihin, joissa kisasin Fitness Classicissa.

Maalari maalasin taloa... Maalausprojekti oli mun eka, kuten kaikki muukin tässä kisassa. Vinkkinä onnistuneeseen väriin voin sanoa, että se ihon kuoriminen ja rasvaaminen ennen kisaa ei todellakaan ole turhaa...

Loppuviikosta aloin näyttää jo aika kirpulta.

Tajusin onneks vaihtaa tummat lakanat kisavärin levityksen jälkeen, koska, noh, joka paikka johon sen jälkeen koskin oli siinä värissä.

Heräsin lauantai-aamuna kevyellä päivetyksellä varustettuna :)

Viimeset Marjolle ja Annalle lähetetyt kuntokuvat. Ehkä voin jo julkasta näitä täällä kun kaapista on tultu ulos ja ootte jo nähneet mut lavallakin :D
Tähän jäikin sitten muuten kunnon tarkkailu vikoina päivinä. Hengasin koko ajan pitkät vaatteet päällä, enkä todellakaan halunnu nähdä itteeni peilistä. Tiesin, että valkut tietää mikä lavalla on hyvä, omaan silmään näytin vaan laiheliinilta, joten en kattonu aiheelliseksi tuijotella kuntoa ja stressata mieltä sillä.

Lauantaina pääsin taas hiilareiden kimppuun, nammmmm

:P Oli muuten jännä, että lauantai olikin lopulta erityisen väsähtänyt päivä, vaikka sain sillon tankata hiilareita taas. Mulla ilmeisesti heitteli verensokerit häränpyllyä, koska olin kyllä super-äksy ja nälkänenkin ihan koko päivän.

Ajattelin sitten vikana päivänä ennen kisaa ruveta harjottelemaan meikkausta pitkästä aikaa. ;D Ihan hyvä idea sinänsä, kun en tosiaan meikkaajaa ollu suunnitellu palkkaavani. Toi meikki näytti ihan supertummalta luonnossa, mutta oli silti tosi laimee versio itse kisameikistä, jonka tein sunnuntaina. Huulet oli ainoot, jotka teinkin kisoihin vaaleampina, koska en vaan kestä noin tummaa huulipunaa itelläni, heh. 

Näitä purnukoita kuolasin koko loppuviikon. Sain Kampin Ruohonjuurelta testiin tälläsiä ihanuuksia, joita mun on tarkoitus teille esitellä jatkossa. Tässä on siis kasviperäisistä raaka-aineista tehtyjä protskujauheita ja muita superfood-ihanuuksia. Nyt tää kisaprepin jatkuminen EM:iä kohti vähän hidastaa mun testailumahdollisuuksia, mutta paria tuotetta oon kyllä jo ehtinyt maistella ja niistä myöhemmin lisää... NAM.

Silmäpussit, anyone?

Tää on ihan paras muistutus siitä, että vaikka kuinka kisakunto näyttäis lavalla hyvältä, niin "luonnossa" se ei usein oo kovin mairitteleva. Mun silmään ainakaan. Mä näytän tässä omasta mielestäni ihan pikkuruiselta nälkälapselta, jolla vaatteet roikkuu päällä kun henkarissa :'D

Kuva saattaa olla lavastettu...tai sitten ei... :D

Vikana päivänä en oikeestaan tehnyt enää mitään muuta kuin relasin pyjama päällä, söin niitä hiilariherkkujani ja olin omissa maailmoissani. Niin ja tein mä sen koemeikin ja hääräilin jotain yleistä mitä ei ollut ennen sitä ehtinyt. Mä tein tietosen valinnan olla seuraamatta mitään lauantain tuloksia Fitness Classicista. Samoin pysyttelin poissa some-kanavista mahdollisimman tehokkaasti. En halunnu nähdä mitään kuvia, tai kuulla kenenkään fiiliksistä. Halusin vaan chillailla kotona ja pitää ajatukset mahdollisimman paljon jossain muualla kuin itse kisassa. Tai tottakai sitä kisaa tuli mietittyä ja poseerauksia käytyä mielessä läpi, mutta koitin luoda vaan mahdollisimman positiiviset fibat itselleni siitä ja olla miettimättä mitään, mikä voisi pilata tulevan päivän. Illalla relasin ja vietin laatuaikaa pikkusiskon kanssa ja menin nukkumaan heti kun vähänkin tuntui siltä että uni saattais tulla.

Kisa-aamuna mulla oli kello herättämässä ja motivoimassa pyyhkimään nopsasti unihiekat pois silmistä...

Heh. Asennetta pitää olla.

...mutta kuinkas kävikään. Kelloa ei paljon tarvittu, koska olin tikkana ylhäällä 5 jälkeen. Haha, mä, aamu-unisten kruunaamaton kuningatar. Ei jänskänny yhtään, ei. ;)

Tää tais olla ainoa mitä varsinaisesti söin ennen kisapaikalle tuloa... Kuivahtanu broilerinpalanen ja bataattia about ruokalusikallinen :D Niin ja kahvi.

Kisapäivään ei tosiaan liittynyt mitään kovin vahvoja tunteita, kuten jo viime postauksessa taisin mainita. Mä halusin tehdä valmistelut pilkulleen oikein, ja olla kerrankin ajoissa. Kaikkein inhottavin tunne koko kisapäivän aikana oli jano - koko ajan meinasin vahingossa mennä juomaan vettä, kun jano oli vaan niin kova.

Kisa-aamun look. FRESH :D Ei kannata tuomita ulkonäön perusteella tota kasvonaamiota - se on yhtä tehokas kuin rumakin :D

Sitten ollaankin jo Annan luona vikat värit levitettynä ja muutenkin puunattuna. Pöllin tän kuvan Annan poikaystävän instagramista!

Vielä vähän paplaria päällimmäisiin suortuviin ja valmista tuli.

:D toi paplari. Ei lisättävää.

Tää on ainoo kuva, jonka oon onnistunu kisapaikalta ottamaan. Mun miehelle lähettämä kuva, jonka lähetin ajatuksella "mulla on ihan liikaa meikkiä/mä en tunnista itteeni peilistä/mä en näytä yhtään iteltäni/apua"...

Huoltaja-Jaana onneks kuvaili meitä vähäsen :) Siinä minä ja Lissu menossa varmaan ekan kerran lauteille!

Tää fiilis... Kiitos Voimariini tän hetken ikuistamisesta! Anna oli jakamassa palkintoja, mä itkin ja se huusi mun korvaan niin nopeesti kaikkee etten saanu mitään muuta selvää kuin että "nainen, sä lähet EM-kisoihin" :::DD <3 <3

Vielä kerran...onnenkyyneleet <3 Kuva body.pictures.fi

Lissu, mä ja Jaana ansaitulla skumpalla <3 Toi fiilis <3

Kisojen jälkeen ekana mut nappasi käsiinsä antidopingtoimikunnan edustaja, ja siinä meni mun tsäänssit mennä juhlimaan villisti voittoa tiimikamujen ja muiden kanssa. No, kannatan ehdottomasti puhdasta urheilua, joten ei valittamista. Ainoo vaan, että istuin testihuoneessa pienen ikuisuuden ja join vettä non-stoppina, koska kroppa oli vaan niin kuiva, ettei ollu paljon mistä näytettä antaa.

Porukoille mennessä ihana äiti oli muistanu mun haaveilleen viikolla sushista, ja siellä odotti kotitekoset makirullat mua <3 Mikään ei ois maistunu paremmalta siinä hetkessä! Ah.

Ajettiin siinä saman illan aikana vielä Tampereelle, mistä meillä oli maanantaina lento Lontooseen miehen kanssa.

Ihania hetkiä, nää haluan muistaa aina.

<3

Sokerointia ennen kisoja

Kisavalmistautuminen jatkuu! Kävin eilen ekaa kertaa elämässäni vartalon sokeroinnissa. Hoito tehtiin Tampereen Kauneusateljeessa, kauneushoitolassa joka on kaikista ikinä missään päin maailmaa tahansa kokeilemistani mun suosikki. Kauneusateljeella työn jälki on aina ollut tosi huolellista, mikä on mulle asiakkaana tärkeintä. Aikanaan kun aknea hoidettiin enemmän, palasin aina muitakin paikkoja kokeiltuani Kauneusateljeelle, koska..no, siellä hoidot nyt vaan tehtiin huolella ja taidolla ja sain juuri sitä mistä maksoin. Kasvohoitojakin on monenlaisia, ja tottakai on kiva käydä esimerkiksi rentouttavissa pelkkää hierontaa ja kasvonaamiota sisältävissä hoidoissa, mutta itse olen aina mennyt kosmetologille jonkin "vaivan" kanssa, johon olen apua hakenut.

Sokerointi tehtiin mulle tosiaan ensimmäistä kertaa. Se on siis ihokarvojen poistamista tahmealla sokerimöykyllä, joka ei revi ihoa tarttuen siihen kuten normaali vaha, vaan irrottaa ihokarvan tupestaan hellävaraisemmin. Sokerointi kuorii ja pehmittää ihokarvojen poiston ohella ihon pintaa, joten se on myös iholle samalla ihana, silkinsileäksi silottava hoito.

Suvi Parhankangas teki sokeroinnit mulle, ja kuten muukin henkilökunta Kauneusateljeella, Suvi oli tarkka ja täsmällinen työssään. Viimeiset sokerin jäljiltä ihoon jääneet karvat nypittiin yksitellen pinseteillä pois...! Jäljelle jäi siis tasaisen pehmoinen iho, johon näiden sokerilla poistettujen karvojen ei pitäisi kolmeen viikkoon kasvaa. Karvat kasvavat iholla vähän eri tahtiin, joten osa saattaa olla lepotilassa kun toiset rehottavat, joten ihan kaikkia ei saa kerralla pois, mutta kyllä tällä käsittelyllä jo yhdessä kerrassa saa tasaisen ihon pitkäksi aikaa.

Mulle hoidosta jäi fiilis, että enpä taida enää itse kikkailla vahaliuskojen ja epilaattorin kanssa! Etenkin kainaloiden sokerointi helpottaa päivärutiineja, eikä tarvi ainakaan salilla kesken treenin huomata että hups, oonpa unohtanu sheivata kainalot... ;D

Kauniin ihon salaisuus

Heippa! Selittelen heti ekana blogihiljaisuutta: kauheesti menemistä ja touhuamista kaupungissa jos toisessakin, kisavalmistautumista, kaks treeniä päivässä, kokkailua, eväiden pakkausta, gradun tekoa aina jossain välissä kun ehtii, työjuttuja, kaikkea, kääk. Elämä on superkiireistä nyt kisojen alla, mutta milloinkas se ei olisi. :) Tulin perjantaina Suomeen ja aikataulut on täynnä tästä eteenpäin aina kisoihin asti ja sen jälkeenkin.

Kaikki sujuu kuitenkin just nyt oikein hyvin ja positiivisella ja odottavalla fiiliksellä mennään eteenpäin. Kisoihin on alle 2 viikkoa ja mä oon niiiiiiin innoissani! :D Nyt pitää vaan nauttia tästä ajasta ja valmistautumisesta ja kaikesta tohinasta. Mielenkiintosta, mutta pienen notkahduksen ja väsyneen kauden jälkeen energiat on nyt olleet ihan katossa. Ihan kuin ois heränny eloon taas! Tottakai treeneissä huomaa, ettei ne ole ihan sitä mitä normaalisti, varsinkin kovemmat painot painaa ja paljon. Pitkää pumppailevaa sarjaa jaksaa hyvin, vaikkakin hapoille menee helpommin ja palautuminen on hitaampaa. Mutta kuitenkin kaikki treenit on viety maaliin saakka, pääsääntösesti viime päivinä myös hyvillä fiiliksillä. Olihan tossa sekin aika että itkua väännettiin ja paniikkinappulaa painettiin harva se päivä.

Näin ne mielialat menee edestakasin. Niistä ei kannata sinänsä paljon perustaa, tekee vaan tunteista huolimatta sitä omaa juttua kohti omaa tavoitetta. :) Osa päivistä on huonoja, osa mahtavia. Vielä on monta päivää edessä, joten fiilikset ehtii vaihdella varmasti vielä moneen otteeseen. Ehkä huomenna kirjotan taas, että onpa epätoivosta, ei riitä aika ja ressi puskee päälle.. :D

No mitäs muuta nyt kisojen alla puuhataan kun hikoillaan cardiolaitteissa ja mittaillaan et suolaa tulee syötyä tarpeeksi ja vettä lipitettyä litratolkulla? Kisoja edeltävällä kaudella erityisen tärkeään rooliin nousee ihonhoito. Kisojen alla on puunattava kisavärille hyvä pohja. Tällä hetkellä siis kuoritaan, rasvataan, kuivaharjataan vartalon ihoa joka päivä, jotta kisaväristä sitten puolentoista viikon päästä saataisiin mahdollisimman tasainen ja kaunis.

Kisoihin kropasta poistetaan myös kaikki ihokarvat ympäri kehoa. Mä päätin luottaa tässä asiassa ammattilaisen työhön ja menen ekaa kertaa elämässäni sokerointiin, jossa ihokarvat poistetaan vahausta muistuttavalla, mutta hellävaraisemmalla menetelmällä. Sokeroinnit tehdään jo tällä viikolla, ettei iho kouriutuessaan jää epätasaiseksi pohjalle värille. Eli liian lähelle kisoja sokerointia ei kannata jättää!

Mikään puunaus ja kiillottelu ei kuitenkaan korvaa sitä "työtä", jonka teet ihosi eteen ihan joka päivä elämäntapojesi muodossa. Ihon laiminlyönti näkyy kyllä, puunattiin sitä loppumetreillä kuinka paljon tahansa. Kysäisin lempparikauneushoitolani Tampereen Kauneusateljeen Suvi Parhankankaalta, miten ihosta voi parhaiten pitää huolta jokapäiväisessä elämässä - ei vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä...

Suvi antoi pari perustavanlaatuista vinkkiä, jotka jokainen pistää siis käytäntöön än yy tee nyt. <3

1. Iho rakastaa vettä, joten JUO sitä paljon! Runsas vedenjuonti kosteuttaa ihoa sisältäpäin ja edistää kuona-aineiden poistumista.

2. Olet mitä syöt! Kaiken ravinnon merkitys on ihonkin hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeä. Esimerkiksi ylimääräinen sokeri näkyy ihossa rasvaisuutena. Vitamiinien puutos taas kuihduttaa ihoa sisältäpäin, eli ravintoköyhä ruoka näkyy myös ihon huonovointisuutena. Esimerkiksi A-vitamiinin puutos tutkitusti lisää aknea aiheuttavien bakteerien määrää iholla. 

3. Muista, että UV-säteily on suurin yksittäinen ihoa vanhentava tekijä! Niin ihanaa kuin se onkin, auringossa ei siis kannata liikaa lekotella, ainakaan ilman kunnon suojakertoimia. Suvilta sain kuulla, että UV-säteilyn vaikutuksesta ihosta hajoavat vitamiinit ja fibroplastisolut eli kollageeni ja elastaani, jolloin iho menettää sekä kimmoisuutensa että kosteudensitomiskykynsä sekä rakennuspalikat näiden korjaamiseen. Kuulostaa pelottavalta - tätä en halua itselleni vapaaehtoisesti tehdä!

Mä olen itse vanha kunnon auringonrakastaja ja mun iho on tyypiltään aurinkoa hyvin palamatta kestävä, MUTTA olen silti vuosien varrella alkanut arvostaa ihoni hyvänä pysymistä sen verran enemmän, että laadukkaat aurinkorasvat on käytössä, ja päivävoiteessakin mielellään suojakerroin. Meitsi ei ainakaan halua olla ryppynen rusina kymmenen vuoden päästä..! :D Älä säkään!

Kosmeettisten vaurioiden lisäksihän UV-säteily aiheuttaa myös ihosyöpää..ja en mä kyllä sitäkään itselleni halua.

Mä olen itse kärsinyt myös koko nuoruusaikuisuuteni jonkinlaisesta aknesta. Lukiossa se pamahti päälle ja on sen jälkeen tullut ja mennyt. Ei mulla ole koskaan ollut semmosia syviä kraaterimaisia tulehduksia, mutta kylläkin isoja hormonifinnejä, jotka vaan paisuu monta päivää eikä koskaan puhkea, jee. Nam. Sitten hiljalleen menee pois, jos menee. Tätä on hoidettu niin pehmein kuin kovin keinoin, mutta aina ne näppylät jossain vaiheessa palaa hormonikierron mukana - nytkin mulla on dieetillä tullut normaalia enemmän stressiaknea poskiin. Sen verran oon kuitenkin jo asian kanssa taistellut elämässäni, että osaan jo olla stressaamatta lisää niistä parista näppylästä. No biggie, ne saa meikillä piiloon jos haluaa. Ei maailma finneihin kaadu. Enää en missään nimessä söisi esim. äärimmäisen vahvaa Roaccutan-kuuria, koska apua ei siitä ollut mun kohdalla kuin noin vuodeksi tai pariksi ja sen jälkeen finnit tuli pikkuhiljaa takaisin. Mulla ne liittyvät selkeästi paitsi stressiin, myös kuukautiskiertoon, ja koitan vaan parhaani mukaan ravita kehoani hyvin ja hoitaa ulkoisesti mahdollisimman hellävaraisilla tököteillä, ettei kasvojen herkkä iho rasitu lisää.

Kasvohoitoa siis tiedossa ennen kisoja myös, oh lala :D En malta odottaa <3

Sellaisia ihonhoitovinkkejä tänään. Nämä kaikki sä voit laittaa käytäntöön jo tänään, eiks je.
Stay tuned, kyllä musta taas kuuluu heti kun kerkeän <3