-

tiistai 31. joulukuuta 2013

Upeaa Uutta Vuotta!

Takana on vuosi, joka on mun omalla kohdalla saanut niin nauramaan kuin itkemään, ilostumaan kuin suuttumaan, innostumaan kuin pitkästymään ja sen seurauksena taistelemaan kohti muutosta. Se, mikä on varmaa on se, että joka päivä on opettanut mulle jotain uutta ja kasvattanut mua ihan älyttömästi.


Olen oppinut ennen kaikkea enemmän itsestäni ja siitä, että elämässä ei voi miellyttää kaikkia. Rakastan tehdä ihmisiä iloiseksi, se on yksinkertaisesti mun luonteeseen sisälle ruuvattu ominaisuus, mutta mun on ollut myös oikeasti samalla pakko alkaa miettiä, mitä MÄ oikeasti haluan mun elämältä. Mistä asioista nautin, mikä tekee mut onnelliseksi. En sano, että mulla olisi nyt sitten yksiselitteinen vastaus tohon, mutta oon taas pidemmällä itseni tuntemisessa kuin vuosi sitten.


Yksi asia, mitä oon pyrkinyt myös kuluneena vuonna vaalimaan, on hetkestä nauttiminen. Mun toive on, että myös Sinä nauttisit elämästä ja sen pienistä ihanista, ohikiitävistä hetkistä joka ikinen päivä. Niin, että vaikka sulla onkin elämässä suurempia tavoitteita, voisit nähdä, että sulla on tää mahtava elämä jo TÄSSÄ ja NYT! <3

Jos uusi vuosi on se, mikä saa sut ajattelemaan niitä juttuja, mitä haluat elämältä, niin okei, mutta älä unohda että uusien ja suurten juttujen tekemiseen ei uutta vuotta tarvita. Ja elämääkin on jo ennen, kuin isot tavoitteet on saavutettu.

<3


Kuva on mun vuoden viimeisestä treenistä, joka oli hikinen, mutta mahtava jalkapuntti+plyometrinen. Yksi mun tavoitteista vuoden alusta alkaen oli palata kohti sitä hyvää oloa joka aikaisemmin treeneissä oli. Mennä eteenpäin kroppaa kuunnellen ja esimerkiksi selkäkivuista eroon päästen. Nyt kun katson taaksenpäin, nää asiat on todellakin toteutuneet! Oon todella todella kiitollinen siitä!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulun taikaa

Jouluterkkuja Espoosta <3 Toivottavasti teillä kaikilla on ollu ihana ja rentouttava joulu! Ite oon ainakin parhaani mukaan ottanu vaan chillisti ilman joulustressailuja. Parasta niin :)


Treenien osalta mulla on lepoviikko käynnissä, joten kevyttä pumppailua ja leppoisia aamucardioita lukuunottamatta hikoiluosasto on tällä viikolla pienemmällä huomiolla. Käytiin kuitenkin parina päivänä tiimiläisten kanssa treenaamassa poseerauksia. Tekee tosi hyvää treenata niitä isoissa peilisaleissa, kun itsensä näkee joka puolelta, kirkkaissa valoissa ja koko ajan! Tulee parempi perspektiivi siihen, missä mennään kunnon osalta, kun ei ole pienen kotipeilin ja hämärän valaistuksen varassa...

Vähän jopa hätkähdin siitä, että kunto on vielä niiiin kaukana siitä mitä kuitenkin toivon sen aikanaan olevan. Nämä kevään ekat kisat menköön treenistä, mutta kyllä lihasta saa vielä takoa tulevaisuudessa lisää. :) Vaikkei nyt kilotolkulla niin omasta puolesta kuitenkin jokusia senttejä lisää tiettyihin paikkoihin. Mutta intoa salilla käymiseen näyttää riittävän loputtomiin, joten ei hätää - kaippa se lihaskin tulee jossain vaiheessa mukana :D


Tässä posetellaan mun ihanan tiimikaverin Jaanan kanssa - molemmilla kännykät kuvausvalmiina tottakai ;D Noista peilikuvistakin saa kuitenkin hyvin käsitystä ja palautetta siitä, mitkä poset sopii itselle ja mitkä mahdollisesti ei.



Tässä poseteltiin toisen tiimikaverini Minnan kanssa. Representing Best Body Nutrition of course ;)

Rakastan antaa lahjoja. Tänä vuonna sovittiin kuitenkin mun perheen kanssa, ettei osteta lahjoja vaan nautitaan toistemme seurasta niin, että koko poppoo on paikalla kerrankin samaan aikaan ilman kiirettä mihinkään. Se on lahja, joka tänä vuonna annettiin toinen toisillemme. Ja ihan korvaamatontahan se yhteinen aika on <3


Mieheltä sain kuitenkin (pienellä avustuksella, hahaa) muutaman ihan just eikä melkein mieleisen lahjan...


Aikaisemminkin blogissa vilahtaneet avaruuspöksyt Victoria's Secretistä. On muuten ihan tosissaan salihousut vaikka näyttääkin pyjamahousuilta :D


Mun all-time-favourite -tuoksu Pure Seduction niin ikään Victoria's Secretistä. Ihastuin tähän joskus 2006 Jenkeissä ja siitä asti oon raahannut tätä pulloittain sieltä. Tää versio on vanhanmallinen pullo kun uusi jäi Lontoon kotiin. Ihanaihana tyttömäinen raikas mutta karkkimainen tuoksu, kasvankohan koskaan yli tästä :D


Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä sain lipun IFBB bikini pro Nathalia Melon seminaariin. Tää nainen on aikanaan inspiroinut mua (ja edelleen siis inspiroi) niin paljon tän lajin pariin, että on ihan mahtavaa päästä vihdoin tapaamaan hänet livenä! Lisäksi mulla on niin vähän kokemusta tosta lavaposeeraamisesta että tän rouvan vinkit ei taatusti mene hukkaan. :) Tykkään muutenkin hänen energiastaan ja siitä, mitä hän on lajiin tuonut, joten odotan innolla tyypin tapaamista. En ihaile Nathaliaa pelkästään upean fysiikan takia, vaan myös esimerkiksi videoista välittyvän positiivisuuden ja samalla urheilijan lajilleen omistautumisen vuoksi.


Tässä vielä joulupäivän tunnelmia täältä. Katsottiin eilen kaksi ekaa osaa ja tänään kolmas osa Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Heh, tää ei kyllä todellakaan ollut mikään suunniteltu juttu, mutta oli ihanaa vajota satumaailmaan hetkeksi. :D

Jouluajan ruokailut meni mun osalta maltilla: sain mitä halusin, eli riisipuuroa<3<3, rosollia ja lohta. Tottakai maistelin laatikoita (mm. äidin ekaa kertaa mun toiveesta tekemää bataattilaatikkoa, nam) ja kalkkunaa, mutta suklaat ja karkit jätin suosiolla muille. Mun on helpompi olla syömättä kokonaan jotain tollasta koukuttavaa juttua, kuin ottaa se "yks pala", koska yks johtaa melkein poikkeuksetta toiseen. Ja kuten sanottu, siinä missä oon tähän asti menny aika rennosti syömisten suhteen, oon koittanut nyt petrata tässä tiukkana pysymisessä. :) Iloisin mielin, mutta sitoutuneena tavoitteisiini!

Ihanaa ja taianomaista joulunaikaa teille kaikille <3

perjantai 20. joulukuuta 2013

Mitä palautusjuomaan?

Koska en ole vähään aikaan hehkuttanut teille lisäravinnehyllyni sisältöä, tehdäänpäs se taas. :) Hyvät lisäravinnevinkit kun monesti saattavat olla kullan arvoisia!


Suosittelen kovaa treenatessa käyttämään ainakin laadukkaista aineksista sekoitettua palautusjuomaa. Sillä saat ravintoa treenin jälkeen huutavat lihakset tankattua ennen varsinaista kiinteää ateriaa.

Mun oma suosikkikombo palautusjuomaan on Best Body Nutritionin Water Whey + Maltargo (maltodextriini & HTC) + l-glutamiini. Valmiitakin sekoituksia löytyy, mutta mä tykkään kokkailla itse. ;) Silloin saa fiksattua tarvittaessa makroravinnesuhteetkin just sellaisiksi kuin haluaa.


Pettämätön kombo: Best Body Nutrition Water Whey, Maltargo ja l-glutamiini.

Water Whey -herasta mun on ihan pakko suositella ainakin kahta tajuttoman ihanaa makua: Cookies ja Latte Macchiato. Suosittelen testaamaan, nää tuotteet vaan on...something else. Myös maultaan. ;)

Käytin vuosia palkkarissa pelkkää heraa, mutta hiilareiden mukaan ottaminen on kyllä tuonut ihan selkeän eron palautumiseen. Eli omalla kohdallani ja tämän tyyppisissä treeneissä ainakin toimivuus on ollut myös Maltargon kohdalla tosi hyvä. Power carbs, literally...

L-glutamiinihan on tärkeää paitsi palautumisen, myös mm. vastustuskyvyn ylläpitämisen kannalta, joten suosittelen nappaamaan pari teelusikallista päivän aikana: yhden aamulla ja toisen treenin jälkeen. Itse otan monesti vielä illalla ennen nukkumaanmenoa yhden annoksen.

Näistä syntyy treenin jälkeinen kombo, jolla pikkupikku lihaksiin ladataan energiaa ja rakennusaineita. Boom!

Kuuntele kroppaa!

Tein tänään tän treeniperiodin viimeisen kovan treenin ja tajusin, että kroppa taas jo huuteleekin huilia. Selkätreeni ei ollut sitä mitä se oli pari viikkoa sitten, vaikkakin ihan okei silti. Ehkä pieni "löysyys" ja fleguilu johtui osittain myös ihan vaan siitä, että tiesin monta kovaa viikkoa olevan taas takana ja yksi kevyt vain tämän treenin päässä.

Meillä on mun miehen kanssa ikuinen kina siitä, kuinka paljon ihmisen tarvitsee analysoida kehossa tapahtuvia muutoksia ja olotiloja. Mua itseäni se kiinnostaa ja teen sitä paljon. Mietin, mistä johtuu, että tänään on oikean jalan sisäreisi kipeä mutta vasurin ei. Mietin, miksi joskus treenin jälkeen on ihan älytön pumppi päällä, mutta joskus tuntuu kuin treeniä voisi vaan jatkaa ja jatkaa ja mitään lihaspaineita ei synny. Mietin, miksi viime viikolla vielä oli ihan superhuikea fiilis, mutta tällä viikolla hapottaa ja väsyttää. Mietin ihan kaikkea, vaikken omasta mielestäni ollenkaan stressaavaan sävyyn, vaan pikemminkin analyyttiseen. Mun mies kutsuu tätä ylianalysoimiseksi. :)

Mun oma mielipide on kuitenkin se, että kaikennäköisiä urheilulajeja kokeilleena ja vammojakin valitettavasti kärsineenä paras oppi on ollut oppia kuuntelemaan omaa kehoa. Tuntemaan, mitä se tarvitsee milloinkin voidakseen erityisen hyvin. Kun loukkasin aikanaan selkäni ja olo oli ihan joka sekunti fyysisesti kamala, kaipasin koko ajan sitä fiilistä joka mulla oli oman kehon kanssa ennen loukkaantumista. Ja pyrin aktiivisesti kohti sitä. Nyt alan olla lähellä sitä tosi hyvää fiilistä. Se on jännä, että kun nyt tässä lajissa kuntoa ja suoriutumista mitataan peilin ja kuvien välityksellä, tunnen, että mulla on potentiaalia paljon parempaan enkä ole päässyt vielä siihen fiilikseen, kun tuntuu että kroppa toimii kuin ajatus - vaikka itse kuvien osoittama kunto onkin muutaman kuukauden sisällä mennyt "parempaan" päin (mikä sitten kullekkin on "parempi" kunto).

Suosittelenkin siis, että treenatessasi ja mahdollisesti tiettyä ohjelmaa noudattaessasikin olet myös itse herkkä oman kropan jatkuvasti lähettämille signaaleille. Toivon, että opit tietämään, mikä on se superfiilis kun endorfiinit jyllää ja kehitystä ei voi pysäyttää mikään, ja mikä taas on se pienikin signaali siitä, että kaikki ei ole kohdillaan. Mä en todellakaan tarkoita, että nyt saat hyvän tekosyyn jäädä joka toinen päivä sohvalle kaukosäädin kädessä koska "tää on sitä mitä mun kroppa tänään tarvii", mutta joskus sekin on fiksumpaa kuin salille väkisin meneminen. Monet vammat ja ylirasitustilat on seurausta pidemmällä aikavälillä syntyneistä virheasennoista ja muusta väärästä kuormittumisesta, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa osaat tulkita kropan pyynnöt kohdella sitä tietyllä tapaa, sen pitkäjänteisempää sun treenaaminen tulee olemaan!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Mikä on kun ei naisesta kuulu?

Mä oon viettänyt blogin osalta hiljaiseloa näköjään jo aika kauan! Kiva, että ootte kuitenkin käyneet poikkeamassa täällä. Nainen on edelleen elossa ja täysissä voimissaan, mutta kouluhommat, eli se vihonviimenen gradu ja siihen liittyvien artikkelien kahlaaminen on vienyt viime päivistä aika paljon.

Mun on ollut suoraan sanottuna tosi vaikea keskittyä ja motivoitua saattamaan toi koulu ihan oikeasti loppuun, ja siitä kertookin omaa tarinaansa tää aika, jonka olen onnistunut tähän gradun "tekemiseen" käyttämään. Muut asiat kiinnostaa sitäkin enemmän, mutta nyt tarvitaan vaan sitä hyvin kuuluisaa itsekuria ja keskittymistä, jotta pääsen täystehoilla tekemäänkin niitä muita asioita. Eyes on the prize ja silleen.

Ajattelin tehdä teille ihan ihkaoikean fitness-siirappi-postauksen eli kuvapläjäyksen viime aikojen arkijutuista! Enjoy <3 ;)


Päivän paras fiilis on aina kun saa vetää salivermeet niskaan ja lähtee nostamaan RAUTAA!


Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Vaikka oon hitusen miinuksilla jo kaloreiden suhteen ja kunto on aavistuksen tiivistynyt, energiaa on vaikka muille jakaa. Treenit on sujuneet tässä periodissa aivan mielettömillä fiiliksillä ja oon siitä superonnellinen!


Gainss... ::D


Voiko joku kertoa mulle, mitä noi harmaat juurekset on? Ostin ne bataatteina, mutta jos ne on bataatteja, ne on jotain hyvin kummaa lajiketta! Raakana sisältä valkosia ja kypsyessään tommosia harmaita... Ihan hyviä ne silti oli, vähän makeempia kuin normibataatti.



Mun lempparitankkaus on tehty viime viikot sushilla. Se vaan on niin hyvää ja seuraavan päivän treenit kulkee näillä hiilarivarastoilla kun unelma.


Koska ihania treenihousuja ei voi olla koskaan liikaa. Mun miehen ennakkojoululahja mulle (Victoria's Secretistä, kun joku kuitenkin kysyy:).


Lopuksi vielä motivaatioteksti teille kaikille ja mulle itselleni lähinnä ton graduni kanssa. :) Oonkin alkanut viljelemään noita fitnessihmisten instagram-profiileista tuttuja treenimotivaatio- ja inspiraatiolauselmia itselleni gradua tehdessäni ;D En tarvi lisämotivaatiota salille lähtemiseen koska se on aina vaan yhtä kivaa, mutta joku vois ehkä sitoa mut hetkeksi aikaa tuoliin ja kääntää mun aivot sellaseen moodiin, että unohdan hetkeksi kaiken muun kuin edessä nököttävän satasivuisen tekstini. :)

Tsemppiä treeneihin ja käykääpä välillä kommentoimassa ja ilmiantamassa teidän omatkin blogit, olisi hauska tutustua teihin enemmän!