Riisistä on moneksi

Nyt on tiedossa ehkä maailman tylsin ja oudoin postausaihe: nimittäin riisi! Siis riisi, voiko siitä edes saada postausta aikaseksi?! Mä aloin joku aika sitten kaappeja läpi käydessäni miettiä, kuinka monta erilaista sorttia riisistä valmistettuja tuotteita mun kotoa löytyykään. Ja muutamahan niitä tosiaan oli.

Jos koskaan mietit, kuinka tylsää ruokaa riisi voi olla, niin ehei - olet kovin väärässä! Riisistä on moneen lähtöön, joten jos joskus käy tylsäksi, niin vaihda välillä riisiannoksen väriä tai muotoa :D

Täysjyväriisi

Se perinteinen tumma riisi, jota on mulla viimeisen vuoden aikana kulunut reippaasti. Riisi on hiilarinlähteenä siitä mukava, että se allergisoi hyvin harvoja. Itse kun syön gluteenitonta ruokaa, on riisi treenikaudella yksi pääasiallisista hiilihydraatin lähteistä ruokavaliossani.

Punariisi

Punariisi on mun lemppaririisi! Maultaan se eroaa hitusen tavallisesta tummasta riisistä: punariisi on jotenkin aromikkaampaa, mutta maku ei missään nimessä ole mikään dominoiva tai liian erikoinen. Punariisillä on hyviä (kyseenalaisia) terveysvaikutuksia, mm. huonon kolesterolin alentaminen.

Löydät tätä esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Riisinuudelit

Nämä täysjyväriisistä tehdyt nuudelit ostin jokunen viikko sitten aasialaismarketista ihan vaan vaihtelun takia. Tuotteessa on käytetty ainoastaan tummaa riisiä, joten tavallisen riisiannokseni voisin hyvin vaihtaa välillä tällaiseen muotoon. :) Dieetti meni kuitenkin nämä kaappiin hankittuani vähähiilarisempaan suuntaan, joten vielä en ole ehtinyt näitä testailemaan... Sen aika taitaa olla sitten seuraavien kisojen jälkeen (en uskalla haaveilla, että saisin enää tankkauspäivää ennen kisoja...)!

Riisi-quinoa -fusilli

Riisiä ja quinoaa sisältävä "pasta" oli mulle pienoinen pettymys. Rakenne oli keitettynä kumimainen ja ...tylsä. Joten ennemmin riisi riisinä ja quinoa quinoana tässä tapauksessa. Vehnästä tehtyä pastaa en sen sijaan syö oikeastaan koskaan.

Plussaa kuitenkin lyhyestä ja ytimekkäästä ainesosalistasta (ainekest, heh.). Hyvä yritys...

Riisi-quinoa -kakut

Riisiä, quinoaa ja merisuolaa. Muuta ei tarvita.

Joskin riisin ja quinoan liitto oli em. pastassa epävireinen, niin näissä kakuissa ainesosat soi kyllä täydellisesti yhteen. :) Nämä ihanuudet löysin Whole Foodsista. <3 Quinoa toi kivasti vaihtelua normi-riisikakkujen makuun, joten tykkäsin ja kävin ostamassa uudestaankin.

Näitä ihania merisuolalla ja mustapippurilla maustettuja riisikakkuja nautiskelin joskus pari kuukautta sitten tankkauspäivän iloksi. :) Nam nam! Ihan puhtaita papereita nämä ei tosin tältä dieettiläiseltä sisällysluetteloineen saa, mutta...no. Elämä on valintoja, joskus ei niin täydellisiä sellasia ;)

Vauvanruokaa, oh yes please! Omppumehulla ja kanelilla maustettuja vauvakokosia riisikakkuja meni treenikaudella monta pussillista.

Brittien yksi suosikkimakuyhdistelmä on suola-viinietikka. Kuulostaa ihan kauheelta, ja siltä se aluks maistuikin. Mutta kaikkeen tottuu, joten mäkin opin jossain vaiheessa tolla yhdistelmällä maustetuista snackeista tykkäämään (ei välttämättä hyvä asia ;)! Nämä riisikakut jätin tosin miehen syötäväksi, koska vaikka näitä riisikakkujen nimellä myytiin, sisällysluettelo paljasti totuuden: mm. maissia ja kaikennäköistä säilöntäainetta joka lähtöön. Ei sopinut siis tällä kertaa edes tankkaukseen. t. Nipo

Lidlin riisikakut on vielä maistamatta. Hinta oli ainakin huokea, joku 50 penceä tällänen pakkaus? Näitä saa varmasti Suomestakin. Varmaan aika peruspahvia. :D

Montakohan pakettia näitä oon syönyt tän vuoden aikana? :) Oman lähikaupan perus-kakkuset, suolattomat sellaiset.

Riisiproteiini

Riisiprotsku oli tämän vuoden aikana mulle uusi tuttavuus. Söin harjoituskaudella kerran päivässä heraproteiinia välipalana, mutta jossain vaiheessa vaihdoin sen riisiproteiiniin vähän niinkuin kokeiluluontoisesti. Uskon, että vaihtelu on kropalle hyväksi, eikä kannata syödä yhtä ja samaa kovin kauan, ettei keho herkisty ja allergisoidu tietyille, jatkuvasti syödyille ruoka-aineille. Riisiprotsku onkin väläpalaksi kelpo vaihtoehto, sillä sen aminohappoprofiilin on väitetty vetävän vertoja jopa heralle.

Välipalana riisiprode onkin mainio vaihtoehto. Palautusjuomaan se sen sijaan ei sovellu hitaan imeytyvyyden vuoksi.

Maku oli tässä tuotteessa sellaisenaan aika karmiva, joten maistettuani en ihmetellyt, että tuote oli laitettu aleen tyyliin £8 / 2 kg:n säkki. :D Stevialla ja kanelilla tai kardemummalla höystettynä on tätä saatu kuitenkin kurkusta alas. :)

Viikonlopun tankkauspäivänä leikin syöväni sushia ja söin riisini inkiväärin, wasabin ja amino-"soijan" kanssa... Ei nyt ihan täydestä menny mutta melko lähelle päästiin... :D

Tässä on riisi parhaassa muodossa! Sushi, can't get enough <3 Toiseksi voisin laittaa riisipuuron ja karjalanpiirakat, ne on jotain mihin ei vaan voi kyllästyä. Piste.

Niin. Että ei se oo se kaurapuuro ainoa millä niitä muskeleita rakennetaan.

:D

Dieettifiiliksiä part. X

Hellurei ja hellät (?) tunteet! 2,5 viikkoa EM-kisaan ja täytyy sanoa, että odotan sitä päivää jo TODELLA paljon. Paitsi sen kaiken ihanan kisahulinan (ja Espanjan, ooo) takia, myös sen takia, että pääsen sen jälkeen taas niiden niin kovin paljon rakastamieni kovien ja kehittävien treenien pariin + syömään monipuolisesti ja kroppaa kunnolla raviten.

Kuten aikasemminkaan, en halua liikaa antaa elämässäni sijaa valittamiselle ja negatiivisuudelle - koska täähän on just sitä mitä oon halunnutkin tehdä ja täysin mun oma valinta. Mutta vähän nyt silti avaan teille (pyynnöstäkin) näiden matalavireisempienkin päivien fiiliksiä.

Nämä vikat dieettiviikot on enää lihasten selviytymiskamppailua ja parin viikon päästä nähdään, mitä on jäljellä. Aina, kun lihas menee vähähiilarisen ruokavalion ja reipastempoisen, pumppaavan ja lihasta tyhjentävän treenin seurauksena latteaksi, tulee se fiilis, että sitä on vaan pikkuruinen ja laiha. Pelkää vähän sitäkin, että kova työ on mennyt hukkaan: lihakset sulaneet ja löysä nahka jäänyt päälle roikkumaan surullisena. Eihän se nyt ihan noin tietenkään onneksi ole, mutta oma mieli tekee tepposet ja taas koetellaan hermoja näin dieetin loppusuoralla. 

Pieni ja laiha. Toppi Oi! Oi! Brazil.

Hyvä puoli tässä EM-kisassa on varmaan se, että mulla ei ole aavistustakaan siitä, keitä on kisassa mua vastassa enkä tällä kertaa siis ole voinut missään vaiheessa vetää stressivaihdetta päälle siitä aiheesta. :) Enkä siis haluakaan tietää. :) Varmasti vähintään yhtä upeita naisia kuin Fitness Classicissakin! Bikini on arvostelulaji, ja loppujen lopuksi ei todellakaan ole täysin mun käsissä mitä kisassa tulee käymään. Vaikka kuinka olisin elämäni kunnossa ja tekisin lavalla elämäni täydellisimmän nappisuorituksen, ei ole itsestään selvää, että pärjäisin. Ei voi siis ajatella, että "jos nyt teen entistä enemmän töitä niin voitan koko roskan". Ei. Kaikki riippuu kaikesta. Tottakai töitä pitää tehdä ihan törkeä määrä, mutta silti voi olla että joku muu vie potin vaan koska tuomarit sattuu siitä tykkäämään enemmän sinä päivänä. Raaka peli ranualla siis ja sen kanssa on elettävä jos tätä haluaa harrastaa. Bikini on vaikeasti arvioitava laji eikä siinä ole täysin kyse absoluuttisesti parhaasta fysiikasta vaan kokonaisuudesta, jota - no, kuten sanottu, on todella vaikeaa arvioida.

Niin paljon kuin mun sydän tälle hommalle sykkiikin, niin kyllä voin kertoo, että viime päivinä on saanut aika monta kertaa muistuttaa itseään siitä kuuluisasta isommasta kuvasta ja koittaa väkipakolla unohtaa yksittäiset hetket, kun heikottaa, oksettaa ja into lähteä salille on nolla. Mua oikein harmittaa, että nyt kun kunto olis edustuskelpoinen (kai?), niin fiilis tehdä kuvauksia, promoja ja muuta on aika pohjalukemissa. Kuvauksia tulee olemaan taas Suomeen päästyä, ja luonnollisesti olis kiva saada hyvällä energialla painettua kaikki tollanen läpi, koska ne on mulle muuten niin ominaisia ja luontevia duuneja. No, niin varmasti loppujen lopuksi saankin (oon kuitenkin sellanen hetkessä innostuva tyyppi), mutta kyllä kaipaan sitä omaa iloista, positiivista itseeni taas vaihteeksi! Sen kanssa on paljon paljon helpompaa tehdä yhteistyötä ;)

Jos ei positiivisuudella ja aurinkoisuudella, niin sitten treeneistä mennään läpi vaikka apinanraivolla. :DD Jollain niistä aina selvitään voittajana...

Jotkut sanoo, että dieetillä tulee univaikeuksia tai kylmä. Meikäläisellä puolestaan on sellanen tuskanhiki päällä vähintään puolet ajasta, että tekis mieli hillua alasti ja käydä mielellään avannossa jos täältä sellasia löytyis. Unta riittäis vaikka kellon ympäri joka yö ja mielellään päikkärit päälle. Nälkä mulla tavallaan tietysti on, mutta toisaalta noi parsakaalit alkaa kyllä pursuta korvista ulos joten ei tee mieli syödäkkään lisää. Ei ne sillon pursua kun ruokalistalla on kauhee määrä muutakin, mutta mutta..yksipuolisuus ei sovi mulle, olipa kyse mistä tahansa asiasta - treenistä, ruuasta, työstä jne. Kyllästyn todella helposti ja nopeesti.

Pupunruokaa. :)

Se fiilis, kun poltat pohjaan päivän kahdesta ainoasta hiilariannoksesta toisen eli onnettoman bataatinnysän. Ens viikolla häipyy muuten viimesetkin hiilarit taas kuvioista hetkeksi aikaa, bye-bye.

No, onhan mun elämässä pinaattiakin. Mitä siis inisen oikein?

Valkosipuli-överit. All day every day.

Useat (nais)kisaajat myös puhuu, että menkat loppuu kisadieetillä. No, meikäläisellä ne kiusaa lähes puolet tavallista useammin. Kiva homma sinänsä ettei naishormonit oo dieettaamisen seurauksena hävinneet kuvioista, mutta joku hormonitoiminnan häiriö tääkin varmaan on. Erittäin miellyttävää on tietysti myös ne tosiasiat, jotka menkkoihin liittyy: turvotus (arvioi siinä nyt sitte kunnon kehittymistä), finnit (niin mikä hyvä pohja kisameikille?) ja mielialan vaihtelut (ihan kun sitä ei olis ilmassa tarpeeksi muutenkin). Nyt vaan toivon, ettei seuraavat naistenpäivät osu kisojen kohdalle.

Noniin, viikon valituskiintiö tais just täyttyä, tadaa! Kai tässä dieettiajassa on jotain hyvääkin? Todellakin on! Jotenkin sitä kaivaa ihan uskomattomat voimavarat ja jos ei ulkoiset, niin pään sisäiset energiat siitä tosiasiasta, että on olemassa todella selkeä tavoite, johon tää kaikki tähtää. Joka ikisellä asialla mitä teet on paletissa osansa, ja se on lopulta aika inspiroivaa ja kutkuttavaa. Ei tästä ehkä elämän tarkotusta saa leivottua, mutta hieno tapa tämä on joka tapauksessa kasvattaa itseään pala palalta vahvemmaksi tyypiksi.

Nauttikaahan kovista treeneistä ja hyvistä ruuista offilaiset! Ja muistakaa dieettaajaystäväni, että asenteella tästäkin selviää. ;) <3

Menestys on sit tytöt ja poijjaat paljon muuta(kin) kuin kilpailujen voittamista. Nii.

Haaste: 11 asiaa minusta

Sain lukijalta (tästä blogiin) blogihaasteen, joka menee näin:

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.  
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.  
3. Keksi 11 uutta kysymystä.  
4. Laita haaste eteenpäin 11 bloggaajalle.  
5. Kerro, kenet haastoit.

No, kieltämättä haastavaa. Mä en voi sille mitään, että mulle tulee näistä some-haasteista mieleen ala-aste ja luokassa ja kirjeitse kiertäneet erilaiset "haaste"vihkoset missä oli ajatuksena tehdä suuria paljastuksia itsestään, kertoa lempiasioistaan ja ihastuksistaan ja mitä kaikkee... Mutta siis positiivisella tavalla ;) Mitä vikaa on palata lapsuuden fiiliksiin, nehän oli ihan parhaita?! Tuleeko kellään muulla flashbackejä peruskouluun näistä haasteista?

No niin, alotetaanpa. 11 asiaa minusta. Siis täh, 11 asiaa? Mitä vaan asiaa? No, täältä pesee :D

1. Mä oon samaan aikaan super-sosiaalinen ja erakko. Mä tarvin mun molemmat ajat: ihmisten keskellä JA yksin. Ei toista ilman toista. Jos oon liian kauan vaan yksin, pää hajoaa. Jos en pääse olemaan hetkeäkään yksin, pää hajoaa. :D Helppo elämä...

2. Rakastan esiintymistä. Mä oon aina jollain tavalla päätynyt tilanteisiin, joissa esiinnytään, oli se sitten töissä koulutustilaisuuksien pitämistä, peruskoulussa soolo-osuuksien laulamista joka kissanristiäisissä tai yo-juhlassa puheen pitämistä, whatever. :D Esiintymistä voi ja kannattaa harjoitella, vaikka se olisikin (tai ei olisi) itselle luontevaa. Muakin se jännittää joskus paljon, vaikka useimmiten siitä nautin.

3. Mä olen ihan mielettömän huono lähtemään ja sanomaan hyvästejä. Se on mulle yksi vaikeimmista asioista. Tänäkin vuonna jokaiselle viikon kestävälle Suomen reissulle lähtemistä on edeltänyt itkuinen ilta, kun en vaan halua sanoa heippoja mun miehelle. :''''( Siitä huolimatta että reissussa on aina kivaa ja aika kuluu ihan liian nopeesti ja pääsen kyllä nopeesti takasin miehen kainaloon... Se on vaan se lähteminen joka kammottaa, oli se lähtö mistä mihin tahansa!

4. Vähän edelliseen liittyen: olen jättänyt palasia sydämestäni eri puolille maailmaa. Joka kerta, kun olen asunut ulkomailla, mulla on mennyt ikävöimiseen ja toipumiseen aikaa sen jälkeen kun olen joutunut muuttamaan pois. Enkä kyllä ole vieläkään toipunut esim. lempikaupungistani Chicagosta. Tästä kertoo jotain esimerkiksi se, että mulle tulee edelleen sähköpostiin parhaat tarjoukset sikäläisistä kaupoista ja kuntosaleilta yms... Ehkä niitä vielä joskus tarvii... :D

5. Mulla on tähän asti ollut suorastaan kammo saada lasta, vaikka rakastan lapsia. Oon aina ollut hyvä lasten kanssa ja aina osannut hoitaa niitä. Mutta jotenkin silti lapsen synnyttäminen on tuntunut ahdistavalta ajatukselta. Oon kuitenkin miettinyt adoptoimista - mieluummin pelastaisin jonkun lapsen ja tarjoaisin hänelle elämän, jollaista ei muuten olisi mahdollista saada...

6. No, nyt alko mennä turhan syvälliseksi. Vaihdetaanpa linjaa blogin teeman mukaiseksi! :D Mun lempitapa tehdä HIIT-treeni on ylämäkivedot. Eli täysiä juosten ylös ja kävellen alas. Niitä tosin suht harvoin enää nykyään teen, mutta ennen tein viikoittain. Psst. tämä on hyvää pepulle ja takareisille kyytiä antavaa cardio-treeniä :)

7. Mun vaikeimmin kehittyvä lihasryhmä on pohkeet. Ne tarvis vielä rutkasti lihaa ollakseen tasapainossa muun jalkaosaston kanssa. No, työt jatkuu...

8. Mun lemppariherkku on kaikki, mikä sisältää sanan caramel tai toffee. Kaikki överimakea kinuski, hampaisiin tarraava toffee, pehmeä kermainen fudge, mikä vaan tähän kastiin menevä uppoaa ja hyvin! Lisäpojot jos kuoressa lukee SALTED caramel, mmmmm...

9. Syön heraproteiinin välipalana mieluiten paksuksi mössöksi sekoitettuna, en isoon vesimäärään liuotettuna litkuna.

10. Syön kaurapuuroni ennemmin pannarina kuin puurona. No lameeeee... kaikkihan niin tekee nykyään ;P

11. En ole värjännyt hiuksiani aikoihin. Nyt kisakuvia katsellessani kuitenkin mietin, pitäisikö sittenkin pistää EM-kisaan joku kiiltoväri hiuksiin tuomaan vähän syvyyttä omaan väriin...

Kuva: Pakkotoisto

Seuraavaksi vastaan minulle tehtyihin kysymyksiin...!


1. Mikä motivoi sinua?

Moni asia: onnellisuus, hyvä olo, saavuttaminen, tulokset. Myös se, että voin olla avuksi jollekin toiselle motivoi mua erittäin paljon.
 
2. Mitä mieltä olet fitnessbuumin vaikutuksesta nuorten naisten kehonkuvaan?

Olen ollut siitä vähän huolissani, vaikka kaipa siinä on paljon hyvääkin.
 
3. Mikä on sinun lopullinen tavoitteesi?

Olla onnellinen, jakaa onnea ja iloa ympärilleni. Saada toteuttaa itseäni niissä asioissa, joissa olen hyvä ja joissa näen omalla kohdalla paljon potentiaalia. Jos puhutaan fysiikkatavoitteesta niin siinä on aina hiottavaa. Nämä kaksi ovat mulla toisistaan erillään olevat asiat. Voin olla minuna itsenäni onnellinen ja tyytyväinen (myös kroppaani), ja samaan aikaan fitness-kisaajana tavoitella pyöreämpiä olkapäitä, isompia pohkeita ja sen sellaista. Esimerkiksi tiukkuus ja rasvattomuus ei ole mulle mikään ultimate tavoite - tiedostan ja olen jopa tyytyväinen siihen, että lavalla sitä näyttää hyvinkin erilaiselta kuin valtaosan vuodesta. Lavakunto vaatteet päällä ei ainakaan mulle sovi.
 
4. Mitä inhoat?

Seläntakana jauhamista. Mulle tulee todella awkward olo kun joku alkaa haukkua mulle tyyppiä, joka ei ole paikalla. Mua inhottaa myös sellaset kaveriporukat, joiden voimavarana on jonkun tyypin vihaaminen ja siitä p*skan jauhaminen. Jos oikeasti on kaunaa kannettavana jotain ihmistä kohtaan, niin pitää pystyä suoraan puhumaan sen ihmisen kanssa tai sitten olla hiljaa.
 
5. Montako facebook-kaveria sinulla on?

Näyttäisi olevan 944 tällä hetkellä. Kaytän Facebookissa oikeastaan melkein pelkästään chattia, en ole kauhean aktiivinen siellä muuten päivityksissäni tai kommentoinnissa. Tykkään Instagramista enemmän  :)
 
6. Osaatko kertoa mitä mieltä olet OIKEASTI?

Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Olen aika empaattinen ihminen, joten välillä huomaan asettuvani liiaksi toisen ihmisen kenkiin ja koittavani katsoa maailmaa hänen kannaltaan, enkä oikeasti edes tajua olevani eri mieltä kun eläydyn sen toisen juttuihin niin paljon. Mutta kyllä ikä ja itsetuntemus on tuonut kykyä olla jämptimpi ja tietämään mitä itse haluaa ja myös kertomaan sen.
 
7. Kerro kolme asiaa mistä pidät itsessäsi.

Jalkaterät, nenä ja hiusten väri.
 
8. Muistatko kehonhuoltamisen tarpeeksi?

Aina vois tehdä enemmän, mutta tähän oon panostanu. Venyteltyä tulee melkein päivittäin ainakin rintalihakset, takareidet ja lonkankoukistajat eli paikat jotka mulla jumittaa helposti. Palautteluviikoilla oon käyny mahdollisuuksien mukaan useemman kerran hierojalla ja/tai lihaskalvojen avauksessa niin että koko kroppa tulisi käytyä viikon aikana läpi. Lisäksi kävelyä, putkirullailua ja tennispallolla paikkojen avaamista tulee harrastettua enemmän tai vähemmän.
 
9. Tykkäätkö suklaasta? :P

RAKASTAN suklaata. En tajua ihmisiä, jotka ei suklaasta tykkää. :D Viime vuosien rakkaus on raakasuklaa, joka nykyisin maistuu paremmalta kuin moni "perus"suklaa.
 
10. Matkustatko kesällä 2014? Jos KYLLÄ, niin minne?

Jos toukokuu lasketaan jo kesäksi, niin Espanjan kisareissu odottaa, jee! (Odotan sitä hirveesti paitsi tietenkin eniten kisojen, mutta myös sen takia, etten oo aikasemmin käyny Espanjassa vaikka oon jo pitkään siitä haaveillut:) Muuten ainakin vanhaan tuttuun Lontooseen... Muuta ei ole toistaiseksi tiedossa!
 
11. Parhaimman näköinen nainen IKINÄ?

Tää on paha. Voisin tehdä jonkun pitkän listan, mutta että YKSI?? Tää kuulostaa nyt tosi tätimäiseltä, mutta mä oon ihan oikeesti sitä mieltä että jokainen nainen on omalla tavallaan kaunis... Ääk, mä en oikeesti pysty valitsemaan yhtä. Sanotaan nyt vaikka että Megan Fox. Vaikken ihan oikeesti pysty kyllä vastaamaan tähän. :D Meganin kasvoissa on jotain niin vangitsevan kaunista.

Megan Fox. Kuva Googlen kuvahaku.

Huh, selvisin. :D Haasteen seuraava osa, eli muiden haastaminen! Mä luen ihan hävettävän vähän muiden blogeja. Haastavimmalta tässä koko haasteessa tuntui siis ekana se, että mistä ihmeestä keksin 11, siis YKSITOISTA bloggaajaa, jotka olisi yhtään sen verran läheisiä että viitsin ruveta haastelemaan niitä blogeissaan. :D Mutta höh, mähän haastan mun tiimin ihanat tyttöset! Aika monella heistä on nimittäin blogi, ja niitä seurailen! Käykää tekin tutustumassa näihin kaunottariin ja tulevaisuuden bikini fitness -lavojen valloittajiin. :) ja ps. Omia blogejaan saa enemmän kuin mielellään linkittää mulle kommenttibokseihin, käyn mielelläni tututumassa teihin :)

Haastan: 
 
Henrietta
Jaana
Jade
Kati
Kirsi
Lisa-Marie
Mia
Oona
Sanna

Näiltä tytöiltä haluan kysyä (treenipainotteisia kysymyksiä tottakai):

1. Mikä on lempitreenisi? Esim. tietty lihasryhmä tai tietynlainen treeni.
2. Mihin lihasryhmääsi olet kaikkein tyytyväisin?
3. Jos saisit juuri nyt siirtää itseäsi ajassa eteen- tai taaksepäin vaikka muutaman tunnin ajaksi, mihin hetkeen haluaisit päätyä?
4. Mikä on tyypillisin tilanne, jolloin tekee mieli lipsua ruokavaliosta?
5. Mitä syöt mieluiten cheat mealilla tai tankkauspäivänä?
6. Mikä olisi ihanteellinen päivärytmisi (herääminen-nukkumaanmeno-treeniajankohdat), jos ei tarvisi välittää töistä, koulusta ja muista velvollisuuksista? Eli oletko aamu- vai iltavirkku?
7. Mitä odotat tulevassa kesässä eniten?
8. Mikä on lempisalisi ikinä ja miksi?
9. Treenaatko mieluummin yksin vai porukassa? Miksi?
10. Mikä motivoi treenaamaan eniten?
11. Kerro kolme parasta luonteenpiirrettäsi :)

Tunteet ja treenaaminen

Tunteet - miten yhdistää ne tavoitteelliseen treenaamiseen? Täytyykö olla suorittava masiina, joka puksuttaa eteenpäin tunteettomasti ja fiiliksistä välittämättä? Tää on mulle itselleni tärkeä aihe, sillä mä olen todella tunteellinen ihminen. Erilaiset tunnetilat tunnen tosi vahvoina, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Vaikka isossa mittakaavassa mun elämäntapa tuottaa mulle äärimmäisen isoja hyvänolon kokemuksia, niin tulee niitäkin hetkiä, kun väsyttää, ärsyttää, masentaa - tai kun koko treenaaminen tuntuu älyttömältä pelleilyltä. 

Kun treenaa tavoitteellisesti, on sanomattakin selvää, ettei voi mennä eteenpäin täysin fiilispohjalta. Tulee päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti vois vähempää kiinnostaa noudattaa dieettiä tai lähteä aamulenkille. Tulee päiviä, jolloin kaikki tuntuu tosi merkityksettömältä. Mitä mä tästä saan? Kenelle mä tätä teen?

Mitäs sitten tapahtuu, jos negatiivisten ajatusten vallatessa mielen antaudun täysin niiden valtaan ja toimin sen mukaisesti? Ainakaan en etene kohti tavoitettani sinnikkäästi ja päämäärätietoisesti. Tavoite onkin se, mistä tällä hetkellä ammennan mun energiat. Koitan pitää mielessäni isomman kuvan niinä hetkinä, kun turhauttaa, ärsyttää ja väsyttää. Ne on niitä pieniä ohikiitäviä hetkiä, joiden en halua antaa ottaa musta yliotetta.

Paitsi päätösten tekemisen ja niissä pysymisen sekä tiukan tekemisen voimin eteenpäin menemistä, myös positiivisia tunnetiloja voi treenata ja niiden syntymistä vähän edesauttaakin. 

Hymy on ensimmäinen askel. Hymyn (edes väkisin väännetyn tekohymyn) on tutkittu aiheuttavan endorfiinin muodostumista kehossa, joten kannattaa kokeilla leveää hymyä vaikkei yhtään just nyt siltä tuntuisikaan. Suomessa hymy on mun mielestä aika aliarvostettu ele, mutta mun mielestä kannattaa silti sinnikkäästi kokeilla hymyilemistä ja ilon jakamista sitä kautta muillekin ihmisille. Hymy nimittäin tarttuu! Kokeileppa joskus hymyillä tuntemattomillle vastaantulijolle...jokunen saattaa Suomessa katsoa sinua kuin tärähtänyttä, mutta kun tarpeeks kauan yrität, kyllä sieltä saat hymyn vielä takaisinkin. :)

Hyvä musiikki. Se on mulle myös yksi tärkeä keino vaikuttaa fiilikseen. Kuuntelen musiikkia lähinnä aerobisten aikana, ja nyt dieetillä ne hetket ovatkin olleet mulle latautumis- ja keskittymishetkiä, aikaa itseni kanssa ja aikaa keskittyä nimenomaan sen hyvän olon etsimiseen kehossa syntyvien fiilisten kautta. Hiki virtaa pitkin kehoa, musa soi, kroppa on niin elossa kuin olla voi, kaikki aistit valppaina... Ihanaa.

Positiivisen asenteen säilyttäminen. Mikä voisi olla enää kliseisempää - mutta toimivampaa? Jos hoet itsellesi kuinka surkea tyyppi olet ja kuinka inhottavia muutkin ihmiset sua kohtaan koko ajan ovat, kuinka huono työpaikka sulla on, kuinka kaukana olet vielä tavoitteistasi ja kuinka mahdotonta sun tulee ikinä olemaan niitä saavuttaa...niin sitä valitettavasti saa mitä tilaa. Vala itseesi sen sijaan positiivisia ajatuksia, aluksi vaikka sitten väkisin. Mä onnistun tässä! Mä oon hyvä tyyppi, ja haluan näyttää sen myös muille! Kuinka ihania ihmisiä mulla ympärilläni onkaan! jne. You get the point. Huomaat ennen pitkää, että ajatuksesi ovat oikeasti kääntyneet tuohon jälkimmäiseen malliin, eikä sun tarvitse enää teennäisesti yrittää manipuloida itseäsi ajattelemaan positiivisesti.

Kuitenkin, kuten alussa sanoin, tulee niitä hetkiä, jolloin kaikesta yrittämisestä huolimatta fiilis on suorastaan surkea. Ne ovat niitä hetkiä, kun pitää vain tunteettomasti suorittaa. Itse olen koittanut opetella kuuntelemaan kroppaa ja olotiloja herkällä korvalla, mutta myös sulkea korvani niiltä olotiloilta oikeissa paikoissa. Joskus on paikkansa sillekin, että menee punttiksen sijasta sohvalle, mutta aika usein salille lähdön jälkeen fiilis onkin kääntynyt parempaan päin - kun vaan tekee, eikä meinaa.

Meitsi lähtee siis nyt salille! Siitä huolimatta, että fiilis oli aamulla todella nuupahtanut ja energiatasot nollissa. Tätä tekstiä naputellessani muistutin kuitenkin samalla myös itselleni, että elämähän olikin ihanaa ja mä olen menossa kohti isoja tavoitteita, joihin uskon että pystyn!

Positiivista loppuviikkoa ihanat <3 Menkää kohti tavoitteitanne ja uskokaa itseenne!

Superruuilla flunssaa vastaan

Alhaisilla kalorimäärillä kovaa treenatessa kroppa on ison stressin alla, ja tämä voi näkyä vastustuskyvyn heikkenemisenä ja johtaa pahimmillaan sairastelukierteeseen. Mä olen onnekseni välttynyt flunssilta kisaprepin ajan tosi hyvin. Eilen kuitenkin herätessä kurkkua kutitteli ikävästi ja mietin että eikä, nytkö mä sitten joudun pakkolepoon... Mutta ihan ilman taistelua en ajatellut flunssalle kuitenkaan antautua ja hyvä niin, koska kurkkukivut onneksi hävisi yhtä nopeasti kuin tulivatkin!

Kuva: CocoVi

Mun taisteluväline nro 1. on nykyisin pakuritee. En ihan todellakaan tiedä mitä tekisin ilman sitä. Koko talvi mentiin ilman isompia sairasteluja (en nyt ainakaan ihan heti muista sellasia), vaikka mies kävi läpi ties mitkä flunssat ja perheelläkin vieraillessa olin kyllä useampaan otteeseen flunssapöpöille alttiina. Uskon, että tähän vaikutti nimenomaan pakuriteen säännöllinen lipittäminen. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähipiiristä joku alkoi valitella flunssaoireita, kaivoin aina pakurijauhet esiin ja keittelin itselleni etukäteen taikateet vastustuskyvyn parantamiseksi. Siinä sivussa sain ehkä muutaman kupposen miehellekin juotettua, ja nykyään sekin juo pakuriteet ihan vapaaehtoisesti. :D

Pakuritee keitetään kuivatusta ja jauhetusta pakurikäävästä, joka on koivujen ja muiden lehtipuiden kuorella kasvava lahottajasieni. Vaikka pakurikääpä on puille tuhoksi, se on meille ihmisille melkoinen terveyspommi, jota on käytetty luontaislääkinnässä jo satoja vuosia, mutta joka lääketieteellisesti on hyödyiltään vielä kiistanalainen tutkimuksen vähäisyyden vuoksi. Tutkimuksia tai ei, kannattaa kokeilla ja kokea hyödyt itse. Pakurikäävän kun sanotaan olevan voimakas adaptogeeni, eli toisin sanoen se toimii kehon pikku apurina edesauttaen ulkoapäin tulevien haitallisten tekijöiden torjumisessa.

Haudutan pakuriteetä kattilassa kannen alla aina vähintään tunnin, jotta hyvät ravintoaineet irtoavat jauheesta keittoveteen. Tuoksu tuo mulle mieleen suomalaisen puusaunan, enkä ole vielä kuullut kenenkään vierastavan myöskään pakuriteen mietoa ja lempeää makua. Makean ystävänä lisään omaan teeheni steviaa, ja toki sitä voi halutessaan maustaa muutenkin. Kivoja vivahteita tuovat esimerkiksi lakritsijuuri tai inkivääri!

Uskon, että synteettisiä vitamiinejakin parempi tapa on tukea omaa vastustuskykyä kunnon ruualla, ja muoti-ilmiö tai ei, näihin kuuluu mun mielestä myös nämä ns. superruuat. Superruuat miellän vähän kuin ruokatiivisteiksi, vitamiinipommeiksi, joissa jo pieneen määrään on pakkautunut isot määrät antioksidantteja ja muita hyviä ravintoaineita.

Kuva: CocoVi

Pakurin lisäksi iskinkin orastavan kutituksen kurkkuuni hiipiessä kynteni tähän Kampin Ruohonjuuresta testiin saamaani Cocovin Marjaisa-jauheeseen. Sen sisältämät mustikka, tyrni, marja-aronia, goji, acai ja raakakaakao ovat juuri niitä oikeita vitamiinipommeja ja luonnon parhaita antioksidanttien lähteitä. Tämänkään tuotteen ainesosia ei ole missään vaiheessa valmistusta kuumennettu, joten kaikki hyvät ja kroppaa hellivät ravintoaineet ovat visusti tallella tummassa lasipurkissa.

Purkistakin tiettyjä ruuasta heikommin saatavilla olevia vitamiineja kuitenkin syön - ikään kuin varmuuden vuoksi? Vastustuskyvylle erityisen tärkeinä pidän D-vitamiinia ja sinkkiä, ja ne ovatkin mulla käytössä päivittäin.

Näillä eväillä taistelen nyt loppudieetinkin flunssia vastaan! Enkä todellakaan aio sairastua ;) Kukapa haluaisi suunnittelemattomia taukoja treeneihin tai töihin??? Jos siis sairastelet paljon, suosittelen laittamaan kovat piippuun ja ottamaan nämä aseet käyttöön!

Kisaajan á la carte

Me pistettiin alkuviikosta valkun kanssa plänit kuntoon EM:iä varten, ja tämähän tarkoittaa mun kohdalla vielä n. kilon tai puolentoista rasvantiristelyä. Euroopassa tykätään kireästä, kuivemmasta ja sirommasta lookista kuin esimerkiksi Jenkkilässä, joten tällä mennään. Vaikkei bikinissä nyt mitään huippukireyttä vaadita, niin omassa kunnossa on vielä vähän varaa mennä pienemmäksikin, joten mennäänpä pienemmäksi sitten.

Mulla oli ennen Fitness Classicia vielä dieetissä mukana hiilarit ja palkkarit sun muut, joten nyt oli vielä onneksi varaa kiristää tälle jatkodieetille. Mä en usko, että on kropalle kovin hyväksi treenata pitkiä jaksoja (esimerkiksi kokonaista 12-20 vk kestävää kisadieettiä) putkeen supermatalilla hiilareilla, mutta tälläset lyhyemmät jaksot kestää kyllä - varsinkin kun treeni muokataan tilanteen tasalle myös.

Parin päivän vapaasyömisen ja hiilaritankkailujen jälkeen oon siis palannut parsakaalien ja muiden vihreiden kavereiden ääreen. Niitä kun puputtaa muutaman kerran päivässä niin saa varoa ettei kasva pupunkorvat päähän. :) Onneks oon ollut pienestä asti kasvisten ystävä, eikä tuota ongelmia syödä niitä isojakaan määriä. Jotta välttäisin nälkää, juon tosi paljon vihreetä- ja yrttiteetä sekä vettä ja sekoitan juomaveteen yleensä myös suolaa, jotta nestetasapaino pysyy kunnossa. Eipä tule sen kummemmin kauhisteltua, että onpa vähäsen kaloreita mulla ruokavaliossa - kun ruoka on laadukasta ja tuen dieettiä vitamiineilla, kuidulla, superfoodeilla ja hyvällä nesteytyksellä, niin nälkä ei ole mikään sietämätön.

Valkoista kalaa, parsakaalia ja öljyä... Hyvänmakuisilla yrteillä nääkin saa maistumaan makoisilta onneksi. Inkivääriä, fenkolinsiemeniä, himalajansuolaa, valkosipulia, rosmariinia, Provencen yrttejä yms. kuluu mulla aika reippaasti ruuanlaitossa. Vahvoja mausteita en dieetillä ole käyttänyt, ettei maha niistä ärtyisi.

Kanaa ja rehuja. Tein ennen paljon ruokaa uunissa mutta jotenkin ne löllöksi jäävät ruuat on alkanu dieetillä tökkiä...

Yrttiteellä Hummingbird Bakeryssä <3

Me käytiin pääsiäisen kunniaksi kiertelemässä sunnuntaimarkkinoilla täällä Lontoossa. Pöydät notkui ihania ruokia eri maista, nam! Ihan mielettömiä tuoksuja, eikä noi huonolta näyttäneetkään noi sapuskat. Paljon olis löytynyt kokeiltavaa! Ite nykersin evääksi otettua prodepannaria :) Elämä on valintoja...

Olin ekaa kertaa elämässäni oman miehen kanssa työkeikalla :D Meni hyvin, ei siis välttämättä jää vikaks kerraksi xD

Leikin anarkistia...vai mikäseoli

Pala purtavaksi: miten saan mun Pro Tanin kuoriutumisen seurauksena riemunkirjavan ihon jälleen siihen kuosiin, että voin mennä salille muussakin kun pitkähihasessa paidassa? Hmmm. (Toppi: Oi! Oi! Brazil)

Välittyyköhän tää kirjavuus mun laadukkaalla kännykameralla otetusta kuvasta...? No, onneks ei ollut esimerkiksi mitään kuvauksia samantien tällä viikolla sovittuna, koska ois ollu kyllä melko mielenkiintosen näkönen iho niissä kuvissa :D

Noniin, nyt lopetan tän oikeiden asioiden tekemisen välttelyn ja sanon heippahei <3 Syökää kasviksia ja syökää munkin puolesta hiilareita <3 Ihanaa viikkoa!

Treenivinkkejä

Multa on kyselty paljon sekä täällä että muualla, että miten oikein treenaan (pakaroita). On ollut tarkotuksena tehdä tänne blogiinkin enemmän treenipostauksia, mutta kuvapainotteisten blogipostausten ystävänä ne on mun kohdalla tyssänneet aina itse treenikuvien puutteeseen. Enkä sitten oo kokenut teitä palvelevaksi ladella täällä itsestäänselvyyksiltä tuntuvia juttuja bikini fitness -treenaamisesta.

Koska totuushan on, että mulla ei ole mitään salaista reseptiä siihen, miten kuuluu treenata, jotta saa esimerkiksi ne kaikkien tällä hetkellä himoitsemat pyöreät pakarat. Tai tottakai uskon tietäväni kohtuullisen paljon niistä perusasioista, mitä ainakaan EI kannata tehdä jos lihaskasvua havittelee ja millaisia tapoja sen sijaan kannattaa suosia. Mutta mutta, ei ne mitään salaisuuksia ole.

Joten itsestäänselvyyksiä tai ei, tässä mun treeni-ideologiaa pählinänkuoressa!

"Salaisuus" nro 1: Pitkäjänteisyys. Koko elämän kestänyt treenaaminen muodossa tai toisessa. Punttisalille menin ekan kerran 16-vuotiaana, ja rakastin sitä hommaa heti. Siitä asti oon käynyt salilla enemmän tai vähemmän ja erilaisia treeniohjelmia ja -metodeita kokeillen. Suosittelen siis, ettet menetä hermojasi, jos ei parin kuukauden salitreenisi ole vielä aiheuttanut totaalista muodonmuutosta ja kaverit ei vielä kysele että mitä sulle on tapahtunut.

"Salaisuus" nro 2: Monipuolinen treeni. Olen harrastanut urheilua tavalla tai toisella lapsesta asti: pisimpään ratsastusta, sen ohella juoksua ja myöhemmin punttisalia, hetken aikaa yleisurheilua ja kokeiluluontoisesti jopa painonnostoa. :) Mut voi siis ehkä luokitella jonkinnäköseksi urheiluhulluksi, ja vieläkin tykkään treenata ennemmin monipuolisesti kuin vain yhtä juttua hinkaten. Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä keholajejakin treenaavan olisi hyvä kuluttaa aikaa muuallakin kuin käsipainojen parissa. Räjähtävyysharjoitukset, erilaiset loikka-, spurtti- yms. treenit on erinomaista vaihtelua kropalle ja hermotukselle. Tietysti riippuu lajistakin ja itsellä on kokemusta vain bikiniin treenaamisesta, mutta siihen ainakin sopii erinomaisesti monipuolinen treenityyli ja fysiikasta sen mielestäni myös näkee positiivisesti jos on tehty muutakin kuin pelkkää punttia.

"Salaisuus" nro 3: Säännöllinen kehonhuolto. Mikään ei satu mua silmiin yhtä paljon kuin hartiat lysyssä alaselkäänsä tuskissaan pitelevä bodari joka väkisin vääntää raskailla raudoilla salilla mutta jonka kehon yleinen olemus huutaa että nyt kannattais vaan venytellä paikat kunnolla auki reuhtomisen ja riehumisen sijaan, tai satsata vaikka muutaman kerran käyntiin asiansa osaavalla hierojalla. Itse saan treenin menemään perille miljoona kertaa paremmin kun lihakset on hyvin huolletut, annan niille tarpeeksi aikaa palautua ja pidän kiltisti myös lepoviikon 4-5 viikon välein. Putkirullaus, venyttely, hierojalla käynti, palauttavat aerobiset, you name it. Kaikki keinot käyttöön. Ja huom. tää on ihan yhtä tärkeä osa lihasten kasvatusta kuin kovaa treenaaminen...no excuses -lausahdukset vois monen kohdalla ottaa käyttöön nimenomaan kehonhuollon yhteydessä...

"Salaisuus" nro 4: Tuntuman etsiminen. Paljon puhuttu mind-muscle-connection. Jos se puuttuu, on aika toivotonta odottaa kehitystä tietyssä lihasryhmässä. Jos treenaat pakaraa ja haluat että pakaralihas kasvaa, niin sen treenin pitäisi silloin tuntua pakaralihaksessa. Jos se tuntuu reisissä, niin jotain on pielessä. Aloita tuntuman etsiminen pienenpienillä painoilla tai jopa ilman painoja ja keskity. Toistoja, toistoja, toistoja. Ei auta painojen lisääminen pakaroiden kasvattamiseen, jos tuntuma on alunperinkin hukassa.

"Salaisuus" nro 5: Ruokavalio. Syö tarpeeksi. Syö pääpiirteittäin puhtaasti ja kroppaa oikeasti raviten. Mä en oikein ole itse uskonut koskaan sellaseen "jos treenaa paljon, voi syödä mitä vaan" -periaatteeseen, vaan mieluummin annan kropalle niin laadukasta polttoainetta kuin vain pystyn. Se myös loppujen lopuks on sitä parhaan makusta, usko pois. Jos herkuttelen niin teen sen sitten hyvällä omallatunnolla ja sellasilla herkuilla mitä ihan oikeesti tekee mieli, ei vaan niin että jeee, cheat meal, nyt jätskiä-karkkia-limua-sipsiä-kaikkeee :D Kyse ei ole pelkästä ulkonäköasiasta tai lihomisen välttämisestä, vaan siitä, että olet mitä syöt. Ja mä en vaan halua rakentaa kroppaani skeidalla koska rakastan sitä sen verran paljon, that's it. :)

"Salaisuus" nro 6: Rentous tekemisessä. Mä oon ehdottomasti sen kannalla, että mitä enemmän stressaat asioista, sen enemmän se alkaa nipistää tuloksista. Mä haluan aina että treenissä säilyy se ilo, joka antaa lopulta enemmän kuin ottaa. Jos joku kaunis päivä esimerkiks kyllästyn tähän mitä nyt teen, niin sitten on aika vaihtaa lajia ja etsiä sellanen, joka antaa iloa ja energiaa elämään. Nyt tuntuu, että just bikini fitness on se juttu mulle, joten sitä teen niin kauan kuin vaan suinkin siitä kiksit saan :)) Stressi kuluttaa elimistöä varmaan enemmän kuin mikään muu, joten jos esimerkiksi tietynlainen treenaaminen aiheuttaa vaan kovaa stressiä ja tuntuu vastenmieliseltä, niin tee hyvä ihminen jotain muuta. Maailmasta löytyy mahtavia lajeja loputtomiin!

"Salaisuus" nro 7: No nyt jos olet jaksanut lukea tänne asti, niin palkitsen sut niillä pakaraliikevinkeillä, ha! ;) Tosiaan mulla ei nyt ole kertoa mitään yhtä liikettä, jonka avulla pakarat kokevat jonkun super-ahaa-elämyksen ja huiman kasvupyrähdyksen, mutta näitä liikkeitä teen paljon: suorin jaloin maastaveto, erilaiset askelkyykkyvariaatiot, pakarapotkut taljassa eri kulmissa, lantionnostot, hyvää huomenta. Perinteistä takakyykkyä teen harvoin, jos koskaan, johtuen taannoisista selkävaivoista joista tosin sittemmin oon päässyt eroon. Suosittelen monipuolisuutta paitsi liikkeissä, myös sarjapituuksissa, palautusajoissa sarjojen välillä yms. vaihtelua, jotta pakarat saisivat mahdollisimman monipuolista ärsykettä. Eipä siinä sen kummallisempaa!

Iloa ja tsemppiä treenaamiseen! Tää on ennen kaikkea kivaa hommaa joten muista nauttia <3

Hehhe, etsin jotain pakarakuvaa tähän ja kaivoin mun motivaatiokuvana toimineen Nathalia Melon kuvan esille... Ja tajusin että oli sattumalta aika samantyyppinen asetelma kuin tossa Markku Visurin musta viikko sitten ottamassa kuvassa (oik.) :D Vaikka asento on melkein sam, mun ja Melon fysiikoiden välillä on vielä valovuosi. Treenit jatkukoon näillä tässä postauksessa kerrotuilla eväillä :)

#arkihaaste

Hello! Instagramissa ei voi välttyä #arkihaaste-buumilta, joten mä ajattelin haastaa itseni täällä blogissa ja pläjäyttää muutaman arkipäivän kuvat tänne. Arkeen on siis todellakin palattu ja aamucardiot, salitreenit ja rehun puputtamiset rullaa. Se gradukin tässä koneen näytöllä pyörii, kohta se on valmis, promise to myself. :P

Arki on itse asiassa ihanaa aikaa, ootteko huomannu. Oon nytkin fiilistelly kovasti peruspäiviin liittyviä tuttuja juttuja: aamulenkkejä ja hyvää musaa, ihanan makusia omia pöperöitä ja päättäväisellä meiningillä läpi vietyjä salitreenejä. Joskus jopa gradua kirjottaessa syntyvää flow'ta. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa :D

Me lähdettiin miehen kanssa heti maanantai-aamupäivällä kisojen jälkeen takasin Lontooseen. Päätin, että maanantaina pidän sellasen pääntyhjennyspäivän ja vaan nautiskelen olemisen sietämättömästä keveydestä, you know. Kierreltiin kaupungilla koko ilta, haettiin sushia ja WholeFoodsista herkkuja: prodejätskiä ja raakasuklaata. Mikä vois olla enää parempaa.

Aurinko ja ilonen mieli. <3

Mä sain valita shoppailumestat (mitään ei tietenkään opiskelijabudjetilla ostettu, mutta shoppaillahan voi anyways ostamatta mitäänkin, eikö niin), joten kierrettiin Lontoon uus LuluLemon Athletica, Reebok Crossfit -vaatekauppa ja mitä näitä nyt oli. Tykkään hiplailla urheiluvaatteita vaikken niitä ostaisikaan - se on vaan se fiilis ja ihan mielenkiinnostakin haluan pysyä ajan tasalla siitä, mitä meille urheilukaman kuluttajille on markkinoilla tarjolla. Mulla itselläni oli joka tapauksessa jo jalassani ihanat Oi! Oi! Brazilin leggarit, joten mitäs uutta olisin edes tarvinnut. :)

"Athletic-induced endorphins are just as good as pub-induced endorphins" - I'd say much better ;)

LuluLemonilla voi olla vaarassa mennä sekasin kaikkien ihanien vaatteiden äärellä...

Miljoonat sporttitopit rekissä...

Reebokilla hiplailin ihan unelmanohutta matskua olevaa pitkähihasta paitaa.

Näköjään löyty jotain muutakin mielenkiintoista

Nam. Mies vei mut macaron-leivoksia maistelemaan Ladurée-kahvilaan mun Lontoon lempipaikkaan Covent Gardeniin. <3 SUOSITTELEN!

Makuvaihtoehtoja oli PALJON. En oo erityinen leivosten ystävä, mutta nää mantelijauhosta ja muusta kivasta tehdyt pikku söpöläiset oli kyllä ihan hyviä.

Suosikkimaku salted caramel.. Nami.

WholeFoods on silti yks mun suosikkikaupoista Lontoossa. Tai suosikkiruokakauppa. Mä voisin viettää siellä tunteja vaan tutkien tuotteita. Ei tarvi edes ostaa mitään. :D ...Huvinsa kullakin :D

Täältä löytyy mitä vaan yrttejä ja vitskuja :D

Tää kuva ihan vaan siksi et voin syödä silmilläni seuraavat neljä viikkoa näitä Japan Centerin susheja. En kyllästy ikinä. Ja kuka sano että take-away-ruoka on huonolaatusta tai tylsää?

Lontoo, Lontoo.

Ei oo helppoo toi ProTanin rapsiminen pois ihosta... Koitin liottaa itteeni kylvyssäkin mitä en yleensä jaksa tehdä, mutta tuloksena semmonen kuiva, halkeilleen ruskeankirjava krokotiilin iho. Ajattelin että tästä kisaväristä sais edes viikoks semmosen nätisti pikkuhiljaa haalenevan kivan brunan, mutta pitkähihasten ja -lahkeisten vaatteiden käyttäminen jatkukoon :D 

Cocovin Smoothie Mix: macaa, lucumaa, raakakaakaota, psyllium-kuitua...

Sain kisaa edeltävällä viikolla Kampin Ruohonjuurelta ihanan tuotekassin täynnä toinen toistaan ihanampia tuotteita testattavaksi. Tuotti vaikeuksia pitää näppejään erossa näistä ihanuuksista, mutta kisojen jälkeen pääsin onneksi iskemään kiinni. Himoitsin eniten tätä Cocovin Smoothie Mixiä, koska jostain syystä mun teki ihan älyttömästi mieli macaa koko loppudieetin ajan. Mä tiedän että mulla on jotenkin kieroutunut makuaisti, mutta macan mausta en vaan voi koskaan saada tarpeekseni. Raakakaakao tulee makulistalla hyvänä kakkosena, joten mitä parempaa voi enää olla kun niitä kahta sisältävä sekoitus? Tämä superfood-jauhe yhdistyy kivasti nimensä mukaan erilaisiin smoothieihin, mutta itse sekoittelin sitä vaan pelkkään veteen ja nautin sellasenaan... TODELLA hyvää. Hankin tätä ihan varmasti jatkossakin. Tämä on myös siitä hyvä tuote, että saa monta hyvää yhdessä purkissa, eikä tarvi välttämättä hankkia kymmentä eri pussukkaa.

Käytän superfoodeja paljon ruuan jatkeena ja lisävitamiinien ja hivenaineiden lähteenä ja uskon, että sillä on ollut iso merkitys mm. siihen, etten kisadieetinkään aikana sairastunut kertaakaan. Aika harva "superruoka" tai tuote on mulla jatkuvassa käytössä, mutta vaihtelen ja testailen erilaisia tuotteita ja käytän kausiluontoisesti milloin mitäkin. Maca esimerkiksi on sellainen, jota olen käyttänyt paljon mm. kausina, jolloin tiedän olevani kovan stressin alla, esimerkiksi tenttiputkien yhteydessä. Macan hyödyt tulevatkin parhaiten esille kropan stressinsietokykyä vahvistavina.

Cocovin Marjaisa -jauhe sisältää mm. mustikkaa, tyrniä, acaita ja goji-marjaa.

Toinen mua vikalla dieettiviikolla kuumotellut tuote oli Cocovin marjajauhe, jossa on kuivattujen marjojen lisäksi raakakaakaojauhetta. Dieetin ulkopuolella mun ruokavaliossa on tosi paljon marjoja, joten tällä voi niitä korvata välillä. Iso plussa siitä, että jauheessa on käytetty myös kotimaisia marjoja, sillä nehän ovat superruokaa siinä missä ulkomaiset serkkunsakin!

Ilmeestä päätellen superfoodeja on tankattu ja on aika siirtyä kuluttamaan kerätyt energiavarastot punttisalin puolelle... ::D

Eka kisojen jälkeinen jalkapuntti DONE

Normipäivä ja perussetti

Aamuhumpalle lähdössä. Tässä sitä #arkihaastetta.

Onneks oon aina yhtä edustava.

Loppukaneetti...

Tee sitä mitä rakastat. Rakasta sitä mitä teet. Arkena ja joka päivä. Life is for living! <3