Dieettifiiliksiä part. X

Hellurei ja hellät (?) tunteet! 2,5 viikkoa EM-kisaan ja täytyy sanoa, että odotan sitä päivää jo TODELLA paljon. Paitsi sen kaiken ihanan kisahulinan (ja Espanjan, ooo) takia, myös sen takia, että pääsen sen jälkeen taas niiden niin kovin paljon rakastamieni kovien ja kehittävien treenien pariin + syömään monipuolisesti ja kroppaa kunnolla raviten.

Kuten aikasemminkaan, en halua liikaa antaa elämässäni sijaa valittamiselle ja negatiivisuudelle - koska täähän on just sitä mitä oon halunnutkin tehdä ja täysin mun oma valinta. Mutta vähän nyt silti avaan teille (pyynnöstäkin) näiden matalavireisempienkin päivien fiiliksiä.

Nämä vikat dieettiviikot on enää lihasten selviytymiskamppailua ja parin viikon päästä nähdään, mitä on jäljellä. Aina, kun lihas menee vähähiilarisen ruokavalion ja reipastempoisen, pumppaavan ja lihasta tyhjentävän treenin seurauksena latteaksi, tulee se fiilis, että sitä on vaan pikkuruinen ja laiha. Pelkää vähän sitäkin, että kova työ on mennyt hukkaan: lihakset sulaneet ja löysä nahka jäänyt päälle roikkumaan surullisena. Eihän se nyt ihan noin tietenkään onneksi ole, mutta oma mieli tekee tepposet ja taas koetellaan hermoja näin dieetin loppusuoralla. 

Pieni ja laiha. Toppi Oi! Oi! Brazil.

Hyvä puoli tässä EM-kisassa on varmaan se, että mulla ei ole aavistustakaan siitä, keitä on kisassa mua vastassa enkä tällä kertaa siis ole voinut missään vaiheessa vetää stressivaihdetta päälle siitä aiheesta. :) Enkä siis haluakaan tietää. :) Varmasti vähintään yhtä upeita naisia kuin Fitness Classicissakin! Bikini on arvostelulaji, ja loppujen lopuksi ei todellakaan ole täysin mun käsissä mitä kisassa tulee käymään. Vaikka kuinka olisin elämäni kunnossa ja tekisin lavalla elämäni täydellisimmän nappisuorituksen, ei ole itsestään selvää, että pärjäisin. Ei voi siis ajatella, että "jos nyt teen entistä enemmän töitä niin voitan koko roskan". Ei. Kaikki riippuu kaikesta. Tottakai töitä pitää tehdä ihan törkeä määrä, mutta silti voi olla että joku muu vie potin vaan koska tuomarit sattuu siitä tykkäämään enemmän sinä päivänä. Raaka peli ranualla siis ja sen kanssa on elettävä jos tätä haluaa harrastaa. Bikini on vaikeasti arvioitava laji eikä siinä ole täysin kyse absoluuttisesti parhaasta fysiikasta vaan kokonaisuudesta, jota - no, kuten sanottu, on todella vaikeaa arvioida.

Niin paljon kuin mun sydän tälle hommalle sykkiikin, niin kyllä voin kertoo, että viime päivinä on saanut aika monta kertaa muistuttaa itseään siitä kuuluisasta isommasta kuvasta ja koittaa väkipakolla unohtaa yksittäiset hetket, kun heikottaa, oksettaa ja into lähteä salille on nolla. Mua oikein harmittaa, että nyt kun kunto olis edustuskelpoinen (kai?), niin fiilis tehdä kuvauksia, promoja ja muuta on aika pohjalukemissa. Kuvauksia tulee olemaan taas Suomeen päästyä, ja luonnollisesti olis kiva saada hyvällä energialla painettua kaikki tollanen läpi, koska ne on mulle muuten niin ominaisia ja luontevia duuneja. No, niin varmasti loppujen lopuksi saankin (oon kuitenkin sellanen hetkessä innostuva tyyppi), mutta kyllä kaipaan sitä omaa iloista, positiivista itseeni taas vaihteeksi! Sen kanssa on paljon paljon helpompaa tehdä yhteistyötä ;)

Jos ei positiivisuudella ja aurinkoisuudella, niin sitten treeneistä mennään läpi vaikka apinanraivolla. :DD Jollain niistä aina selvitään voittajana...

Jotkut sanoo, että dieetillä tulee univaikeuksia tai kylmä. Meikäläisellä puolestaan on sellanen tuskanhiki päällä vähintään puolet ajasta, että tekis mieli hillua alasti ja käydä mielellään avannossa jos täältä sellasia löytyis. Unta riittäis vaikka kellon ympäri joka yö ja mielellään päikkärit päälle. Nälkä mulla tavallaan tietysti on, mutta toisaalta noi parsakaalit alkaa kyllä pursuta korvista ulos joten ei tee mieli syödäkkään lisää. Ei ne sillon pursua kun ruokalistalla on kauhee määrä muutakin, mutta mutta..yksipuolisuus ei sovi mulle, olipa kyse mistä tahansa asiasta - treenistä, ruuasta, työstä jne. Kyllästyn todella helposti ja nopeesti.

Pupunruokaa. :)

Se fiilis, kun poltat pohjaan päivän kahdesta ainoasta hiilariannoksesta toisen eli onnettoman bataatinnysän. Ens viikolla häipyy muuten viimesetkin hiilarit taas kuvioista hetkeksi aikaa, bye-bye.

No, onhan mun elämässä pinaattiakin. Mitä siis inisen oikein?

Valkosipuli-överit. All day every day.

Useat (nais)kisaajat myös puhuu, että menkat loppuu kisadieetillä. No, meikäläisellä ne kiusaa lähes puolet tavallista useammin. Kiva homma sinänsä ettei naishormonit oo dieettaamisen seurauksena hävinneet kuvioista, mutta joku hormonitoiminnan häiriö tääkin varmaan on. Erittäin miellyttävää on tietysti myös ne tosiasiat, jotka menkkoihin liittyy: turvotus (arvioi siinä nyt sitte kunnon kehittymistä), finnit (niin mikä hyvä pohja kisameikille?) ja mielialan vaihtelut (ihan kun sitä ei olis ilmassa tarpeeksi muutenkin). Nyt vaan toivon, ettei seuraavat naistenpäivät osu kisojen kohdalle.

Noniin, viikon valituskiintiö tais just täyttyä, tadaa! Kai tässä dieettiajassa on jotain hyvääkin? Todellakin on! Jotenkin sitä kaivaa ihan uskomattomat voimavarat ja jos ei ulkoiset, niin pään sisäiset energiat siitä tosiasiasta, että on olemassa todella selkeä tavoite, johon tää kaikki tähtää. Joka ikisellä asialla mitä teet on paletissa osansa, ja se on lopulta aika inspiroivaa ja kutkuttavaa. Ei tästä ehkä elämän tarkotusta saa leivottua, mutta hieno tapa tämä on joka tapauksessa kasvattaa itseään pala palalta vahvemmaksi tyypiksi.

Nauttikaahan kovista treeneistä ja hyvistä ruuista offilaiset! Ja muistakaa dieettaajaystäväni, että asenteella tästäkin selviää. ;) <3

Menestys on sit tytöt ja poijjaat paljon muuta(kin) kuin kilpailujen voittamista. Nii.