Kuvia kisaviikolta

Eka viikko kisojen jälkeen on vierähtänyt aika rauhallisissa tunnelmissa. Kaikeksi onneksi mä pystyin olemaan vielä tän viikon poissa töistä, joten on tullut pääasiassa nukuttua, syötyä ja pistettyä vihdoin alkusyksyn muutosta asti räjähdyksen vallassa ollutta kämppää asumiskelposeen kuosiin. Muutaman kevyen aamuaerobisen ja pari punttia oon käyny tekemässä, mutta pääasiassa palautumisen kannalta on tää viikko mennyt.

Kisojen jälkeinen aika on varmaan monelle kisaajalle melkein haastavinta aikaa, vai olenko väärässä? Meni kilpailu omalta osalta miten tahansa, jälkeenpäin tulee vielä käytyä omia kisakuvia läpi, mietittyä mikä onnistui ja mikä ei, vastailtua sataan tsemppausviestiin myöhässä ja kerrattua kisaviikonlopun tapahtumia jos kenenkin kanssa. Ja ehkä ennen kaikkea mietittyä että mitäs sitä nyt tehdään ja miten edetään. Itselle tämä oli kolmas kisa ja vaikken ole mikään kova jännittäjä niin jälkeenpäin huomaan kyllä että aivot ovat kerranneet tapahtumia vielä aamuisin herätessä tällä viikolla... On tämä laji siinä mielessä niin uskomaton, että kuukausien ajan valmistaudut muutaman minuutin kestävään suoritukseen ja se on ohi nopeammin kuin ehdit edes ymmärtää. Ei ehkä ihme että jälkeenpäin sitä kelailee että mitäs kaikkea silloin tapahtuikaan.

Kokosin vielä mun ja mieheni kännyköistä ja netistä yhteen niitä vähiä kuvia joita tuli expo-viikolta napsittua. Sattumanvarasessa järjestyksessä ja suuri osa erittäin huonolaatuisia (paitsi tietenkin Tommi Mankin ja Mike Sirénin ottamat. heh), enjoy ;)

Yksi Nicolen seminaareista :) Ryhmäfoton aika!

Mun biksut tuli tähän kisaan yhteistyökumppaniltani T Fit Designilta, ja ne oli todella todella kauniit. Voin suositella T Fitiä enemmän kuin lämpimästi: laadukasta työtä ja Tiina on ollut tosi tarkka koko ajan tehden muutoksia mun niin pyytäessä. Jos suunnittelet kisaavasi keväällä ja tarkoituksena on teettää uusi kilpailuasu niin ota nopeasti yhteyttä Tiinaan, sillä keväälle on vielä paikkoja jäljellä (info@tfitdesign.fi).

Biksuista puheen ollen; tässä Nicolen biksut ja kisakorut vuosimallia 2014. Ei paljon kangasta näy swarowskien alta. :) Nicolella on ollut koko kisauransa ajan yksi ja sama bikinisuunnittelija.


Ja toiset vähintään yhtä blingatut.

Randomia mutta niin normaalia: eväät (ne mitä mahtui) tungettu hotellin minikokoseen jääkaappiin...

Poseja treenailemassa Nicolen opissa.

Joku joutu yllättäen jakamaan palkintoja vähemmän edustavissa vaatteissa, noouu :D Oli hieno päästä katsomaan pro-kisa livenä ja tietenkin kunniatehtävä päästä ensimmäisenä onnittelemaan upeita sijoittuneita. Kuvassa palkintonsa ovat saaneet meidän Suomi-kaunottaret Sara Back ja Anna Virmajoki.

Kisa-aamuna fiilis oli kunnon suhteen sellanen ettei tehnyt paljon mieli peiliin tuijotella. Onnistun kuitenkin yleensä ulkoistamaan noi epävarmuuden tunteet aika hyvin joten olin tosi rauhallinen koko päivän: tässä käy niin kuin on tarkoitus eikä stressaaminen auta yhtään mitään, mä ajattelin. Ja niinhän siinä kävi. :)

Mun hiukset laittoi ystäväni Karla; väristä kiitos Nina Tannerille, joka suihkutti Jan Tanalla mulle värin; kisameikin tein omin pikku kätösin kuten aina.

MetroAutolle suurensuuri kiitos kisaviikon auton lainasta! Tällä kulkupelillä saatiin Nicole kiidätettyä aina sinne missä hänen piti seuraavaksi edustaa. :)







Että semmosta tällä kertaa.


Ihanan Jaanan kanssa bäkkärillä, hahaa :D 

Nicolen kanssa kisan jälkeen. Mulla oli riisikakkua suu täynnä tässä kuvassa :'D. Vähän meinas olla liikuttunutta tunnelmaa ilmassa kun N tuli kisan jälkeen vielä onnittelemaan ja hyvästelemään. Mulla oli ihan uskomattoman ihana viikko tän naisen seurassa, opin häneltä paljon ja arvostan nyt henkilön tavattuani ja tutustuttuani entistä enemmän sitä upeaa uraa, jonka hän jo tähän mennessä on tehnyt. Ja lisää on varmasti häneltä luvassa, ei epäilystäkään etteikö olisi. :)

Now or never! Hha. Mun mies sano kisan jälkeisenä päivänä, että nyt mietit sit ihan oikeesti mitä sun on tenhny mieli pitkän aikaa ja mennään hakemaan sitä. Mä koitin miettiä pääni puhki jotain muita herkkuja kuin ne perinteiset sushit ja muut mitä nyt muutenkin on cheat mealeilla ja tankkauksissa syöty... Ja hep, McDonald'sin McFlurry Daim-rouheella, sen mä palavasti halusin!!! MUTTA, sehän osottautu olevan ihan hirveetä shaibaa näin monen vuoden tauon jälkeen. En olis ikinä uskonu että joskus sanon näin, mutta se maistu loppua kohden ihan kuvottavalta. Ei sillä etteikö ruoka ja herkut noin muuten olis tällä viikolla maistunu, mutta toi oli kyllä suuremmassa määrin aivan järkyttävää pelkältä sokrulta ja joltain teolliselta massalta maistuvaa mömmöä...

Ja tutut kuviot rullaa jälleen. Happy fitness for all of us ;)

Tästä eteenpäin EI perse edellä puuhun vaan suunnitelmallisesti ja järkeä käyttäen eteenpäin! :D

#arkihaaste

Hello! Instagramissa ei voi välttyä #arkihaaste-buumilta, joten mä ajattelin haastaa itseni täällä blogissa ja pläjäyttää muutaman arkipäivän kuvat tänne. Arkeen on siis todellakin palattu ja aamucardiot, salitreenit ja rehun puputtamiset rullaa. Se gradukin tässä koneen näytöllä pyörii, kohta se on valmis, promise to myself. :P

Arki on itse asiassa ihanaa aikaa, ootteko huomannu. Oon nytkin fiilistelly kovasti peruspäiviin liittyviä tuttuja juttuja: aamulenkkejä ja hyvää musaa, ihanan makusia omia pöperöitä ja päättäväisellä meiningillä läpi vietyjä salitreenejä. Joskus jopa gradua kirjottaessa syntyvää flow'ta. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa :D

Me lähdettiin miehen kanssa heti maanantai-aamupäivällä kisojen jälkeen takasin Lontooseen. Päätin, että maanantaina pidän sellasen pääntyhjennyspäivän ja vaan nautiskelen olemisen sietämättömästä keveydestä, you know. Kierreltiin kaupungilla koko ilta, haettiin sushia ja WholeFoodsista herkkuja: prodejätskiä ja raakasuklaata. Mikä vois olla enää parempaa.

Aurinko ja ilonen mieli. <3

Mä sain valita shoppailumestat (mitään ei tietenkään opiskelijabudjetilla ostettu, mutta shoppaillahan voi anyways ostamatta mitäänkin, eikö niin), joten kierrettiin Lontoon uus LuluLemon Athletica, Reebok Crossfit -vaatekauppa ja mitä näitä nyt oli. Tykkään hiplailla urheiluvaatteita vaikken niitä ostaisikaan - se on vaan se fiilis ja ihan mielenkiinnostakin haluan pysyä ajan tasalla siitä, mitä meille urheilukaman kuluttajille on markkinoilla tarjolla. Mulla itselläni oli joka tapauksessa jo jalassani ihanat Oi! Oi! Brazilin leggarit, joten mitäs uutta olisin edes tarvinnut. :)

"Athletic-induced endorphins are just as good as pub-induced endorphins" - I'd say much better ;)

LuluLemonilla voi olla vaarassa mennä sekasin kaikkien ihanien vaatteiden äärellä...

Miljoonat sporttitopit rekissä...

Reebokilla hiplailin ihan unelmanohutta matskua olevaa pitkähihasta paitaa.

Näköjään löyty jotain muutakin mielenkiintoista

Nam. Mies vei mut macaron-leivoksia maistelemaan Ladurée-kahvilaan mun Lontoon lempipaikkaan Covent Gardeniin. <3 SUOSITTELEN!

Makuvaihtoehtoja oli PALJON. En oo erityinen leivosten ystävä, mutta nää mantelijauhosta ja muusta kivasta tehdyt pikku söpöläiset oli kyllä ihan hyviä.

Suosikkimaku salted caramel.. Nami.

WholeFoods on silti yks mun suosikkikaupoista Lontoossa. Tai suosikkiruokakauppa. Mä voisin viettää siellä tunteja vaan tutkien tuotteita. Ei tarvi edes ostaa mitään. :D ...Huvinsa kullakin :D

Täältä löytyy mitä vaan yrttejä ja vitskuja :D

Tää kuva ihan vaan siksi et voin syödä silmilläni seuraavat neljä viikkoa näitä Japan Centerin susheja. En kyllästy ikinä. Ja kuka sano että take-away-ruoka on huonolaatusta tai tylsää?

Lontoo, Lontoo.

Ei oo helppoo toi ProTanin rapsiminen pois ihosta... Koitin liottaa itteeni kylvyssäkin mitä en yleensä jaksa tehdä, mutta tuloksena semmonen kuiva, halkeilleen ruskeankirjava krokotiilin iho. Ajattelin että tästä kisaväristä sais edes viikoks semmosen nätisti pikkuhiljaa haalenevan kivan brunan, mutta pitkähihasten ja -lahkeisten vaatteiden käyttäminen jatkukoon :D 

Cocovin Smoothie Mix: macaa, lucumaa, raakakaakaota, psyllium-kuitua...

Sain kisaa edeltävällä viikolla Kampin Ruohonjuurelta ihanan tuotekassin täynnä toinen toistaan ihanampia tuotteita testattavaksi. Tuotti vaikeuksia pitää näppejään erossa näistä ihanuuksista, mutta kisojen jälkeen pääsin onneksi iskemään kiinni. Himoitsin eniten tätä Cocovin Smoothie Mixiä, koska jostain syystä mun teki ihan älyttömästi mieli macaa koko loppudieetin ajan. Mä tiedän että mulla on jotenkin kieroutunut makuaisti, mutta macan mausta en vaan voi koskaan saada tarpeekseni. Raakakaakao tulee makulistalla hyvänä kakkosena, joten mitä parempaa voi enää olla kun niitä kahta sisältävä sekoitus? Tämä superfood-jauhe yhdistyy kivasti nimensä mukaan erilaisiin smoothieihin, mutta itse sekoittelin sitä vaan pelkkään veteen ja nautin sellasenaan... TODELLA hyvää. Hankin tätä ihan varmasti jatkossakin. Tämä on myös siitä hyvä tuote, että saa monta hyvää yhdessä purkissa, eikä tarvi välttämättä hankkia kymmentä eri pussukkaa.

Käytän superfoodeja paljon ruuan jatkeena ja lisävitamiinien ja hivenaineiden lähteenä ja uskon, että sillä on ollut iso merkitys mm. siihen, etten kisadieetinkään aikana sairastunut kertaakaan. Aika harva "superruoka" tai tuote on mulla jatkuvassa käytössä, mutta vaihtelen ja testailen erilaisia tuotteita ja käytän kausiluontoisesti milloin mitäkin. Maca esimerkiksi on sellainen, jota olen käyttänyt paljon mm. kausina, jolloin tiedän olevani kovan stressin alla, esimerkiksi tenttiputkien yhteydessä. Macan hyödyt tulevatkin parhaiten esille kropan stressinsietokykyä vahvistavina.

Cocovin Marjaisa -jauhe sisältää mm. mustikkaa, tyrniä, acaita ja goji-marjaa.

Toinen mua vikalla dieettiviikolla kuumotellut tuote oli Cocovin marjajauhe, jossa on kuivattujen marjojen lisäksi raakakaakaojauhetta. Dieetin ulkopuolella mun ruokavaliossa on tosi paljon marjoja, joten tällä voi niitä korvata välillä. Iso plussa siitä, että jauheessa on käytetty myös kotimaisia marjoja, sillä nehän ovat superruokaa siinä missä ulkomaiset serkkunsakin!

Ilmeestä päätellen superfoodeja on tankattu ja on aika siirtyä kuluttamaan kerätyt energiavarastot punttisalin puolelle... ::D

Eka kisojen jälkeinen jalkapuntti DONE

Normipäivä ja perussetti

Aamuhumpalle lähdössä. Tässä sitä #arkihaastetta.

Onneks oon aina yhtä edustava.

Loppukaneetti...

Tee sitä mitä rakastat. Rakasta sitä mitä teet. Arkena ja joka päivä. Life is for living! <3

Zero Pointien kanssa pohjetreenin kimppuun

Heräsin tänä aamuna postimiehen raivokkaaseen ovipuhelimen soittoon ja iloinen yllätys sillä olikin tuotavanaan: Zero Pointin kompressiosukat ja -säärystimet! Mulla on kunnia testailla Zero Pointin tuotteita ja kertoilla sitten kokemuksistani eteenpäin.

Tuotteiden ideana on voimakas sääreen kohdistuva kompressio, joka edesauttaa jalkojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Tämän seurauksena esim. kovan treenin mukana kertyneet kuona-aineet poistuvat jaloista nopeammin, ja palautuminen tehostuu. Kompressio toimii siis oman luonnollisen verenkierron suuntaisesti ja puristus tuntuu voimakkaampana alhaalla.

Tämä tuote on mun käyttöön enemmän kuin tervetullut. Mulle pohkeet ovat nimittäin murheenkryyni, koska olen viime vuosina kärsinyt penikkataudista aina enemmän tai vähemmänkin juostessani. Yleisurheiluaikana pohkeet oli pahimmillaan, ja jopa kävely niiden kanssa sattui jatkuvasti. Pohkeet ei myöskään mulla ota bodaustreeniä vastaan yhtään samalla lailla kuin muut jalkojen lihakset, ja jalkoihin tulee helposti sellanen fysiikkalajin kannalta kovin epäsuotuisa "porkkana-look", kun pakarat on isohkot mutta pohkeet olemattomat.

Uudet keinot siis käyttöön ja takasin pohkeiden kimppuun! Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani mulla on kompressiosäärystimet jalassa ja tunne on kyllä ihanan energinen pohkeissa. :)

Ensivaikutelma oli paketit avattuani, että tuotteet on tosi laadukkaita ja materiaali napakkaa. Vedin ensimmäisenä säärystimet jalkaan ja kipsuttelin pikku posetreenit niiden kanssa kotosalla.

Säärystimet jalkaan laitettuani alkoi kyllä veri samantien kiertää ja pohkeita jopa kihelmöi aluksi. Kuitenkin fiilis oli jaloissa hetken päästä tosi hyvä ja kompressio tuntui tosiaan auttavan ihan seistessä antaen sellaisen kepeämmän tuntuman jalkoihin.

Salilla pohjetreenissä testasin sitten vielä sukat. Mulla on superpieni jalka (35), joten sukkaosa olis voinut omaan makuun olla jopa vieläkin napakampi, mutta säären kompressio toimi sukassakin säärystimiä vastaavasti. Ja kyllähän toi sukkaosakin tukea antoi jalkaterälle. Ainakin tuntui, että pohjetreeni olisi mennyt näiden kanssa paremmin perille ja tuntuma lihaksessa parempi?

Illalla vielä tein HIITin rappusissa (vaikka ollaan sovittu valkun kanssa etten tee cardioita juosten nyt vähään aikaan, kröhöm), ja siinä eron tavalliseen tunsi vielä paremmin. Jalat tuntui energisiltä ja valmiilta treeniin siitä huolimatta, että olin muuten ihan väsähtäny koko tyttö (kuten ao. kuvasta näkyy :D).

Ensikokemukset on siis oikein positiivisia! Kerron vielä pidemmän tähtäimen fiiliksiä kunhan tuotteet on olleet käytössä pidempään. Mahtavaa, että Suomessa tehdään tällaista työtä urheilijoiden elämän helpottamiseen. JA muidenkin, koska Zero pointeille kannattaa kuulemma antaa mahdollisuus myös lentäessä ja seisomatyötä tehdessä. :)

Toivotaan, että Zero Pointtien avulla on munkin ruipelopohkeilla paremmat päivät tiedossa! ;)

Tuotteita saa ostettua täältä verkkokaupasta ja esim. Intersporteista.