Treenivinkkejä

Multa on kyselty paljon sekä täällä että muualla, että miten oikein treenaan (pakaroita). On ollut tarkotuksena tehdä tänne blogiinkin enemmän treenipostauksia, mutta kuvapainotteisten blogipostausten ystävänä ne on mun kohdalla tyssänneet aina itse treenikuvien puutteeseen. Enkä sitten oo kokenut teitä palvelevaksi ladella täällä itsestäänselvyyksiltä tuntuvia juttuja bikini fitness -treenaamisesta.

Koska totuushan on, että mulla ei ole mitään salaista reseptiä siihen, miten kuuluu treenata, jotta saa esimerkiksi ne kaikkien tällä hetkellä himoitsemat pyöreät pakarat. Tai tottakai uskon tietäväni kohtuullisen paljon niistä perusasioista, mitä ainakaan EI kannata tehdä jos lihaskasvua havittelee ja millaisia tapoja sen sijaan kannattaa suosia. Mutta mutta, ei ne mitään salaisuuksia ole.

Joten itsestäänselvyyksiä tai ei, tässä mun treeni-ideologiaa pählinänkuoressa!

"Salaisuus" nro 1: Pitkäjänteisyys. Koko elämän kestänyt treenaaminen muodossa tai toisessa. Punttisalille menin ekan kerran 16-vuotiaana, ja rakastin sitä hommaa heti. Siitä asti oon käynyt salilla enemmän tai vähemmän ja erilaisia treeniohjelmia ja -metodeita kokeillen. Suosittelen siis, ettet menetä hermojasi, jos ei parin kuukauden salitreenisi ole vielä aiheuttanut totaalista muodonmuutosta ja kaverit ei vielä kysele että mitä sulle on tapahtunut.

"Salaisuus" nro 2: Monipuolinen treeni. Olen harrastanut urheilua tavalla tai toisella lapsesta asti: pisimpään ratsastusta, sen ohella juoksua ja myöhemmin punttisalia, hetken aikaa yleisurheilua ja kokeiluluontoisesti jopa painonnostoa. :) Mut voi siis ehkä luokitella jonkinnäköseksi urheiluhulluksi, ja vieläkin tykkään treenata ennemmin monipuolisesti kuin vain yhtä juttua hinkaten. Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä keholajejakin treenaavan olisi hyvä kuluttaa aikaa muuallakin kuin käsipainojen parissa. Räjähtävyysharjoitukset, erilaiset loikka-, spurtti- yms. treenit on erinomaista vaihtelua kropalle ja hermotukselle. Tietysti riippuu lajistakin ja itsellä on kokemusta vain bikiniin treenaamisesta, mutta siihen ainakin sopii erinomaisesti monipuolinen treenityyli ja fysiikasta sen mielestäni myös näkee positiivisesti jos on tehty muutakin kuin pelkkää punttia.

"Salaisuus" nro 3: Säännöllinen kehonhuolto. Mikään ei satu mua silmiin yhtä paljon kuin hartiat lysyssä alaselkäänsä tuskissaan pitelevä bodari joka väkisin vääntää raskailla raudoilla salilla mutta jonka kehon yleinen olemus huutaa että nyt kannattais vaan venytellä paikat kunnolla auki reuhtomisen ja riehumisen sijaan, tai satsata vaikka muutaman kerran käyntiin asiansa osaavalla hierojalla. Itse saan treenin menemään perille miljoona kertaa paremmin kun lihakset on hyvin huolletut, annan niille tarpeeksi aikaa palautua ja pidän kiltisti myös lepoviikon 4-5 viikon välein. Putkirullaus, venyttely, hierojalla käynti, palauttavat aerobiset, you name it. Kaikki keinot käyttöön. Ja huom. tää on ihan yhtä tärkeä osa lihasten kasvatusta kuin kovaa treenaaminen...no excuses -lausahdukset vois monen kohdalla ottaa käyttöön nimenomaan kehonhuollon yhteydessä...

"Salaisuus" nro 4: Tuntuman etsiminen. Paljon puhuttu mind-muscle-connection. Jos se puuttuu, on aika toivotonta odottaa kehitystä tietyssä lihasryhmässä. Jos treenaat pakaraa ja haluat että pakaralihas kasvaa, niin sen treenin pitäisi silloin tuntua pakaralihaksessa. Jos se tuntuu reisissä, niin jotain on pielessä. Aloita tuntuman etsiminen pienenpienillä painoilla tai jopa ilman painoja ja keskity. Toistoja, toistoja, toistoja. Ei auta painojen lisääminen pakaroiden kasvattamiseen, jos tuntuma on alunperinkin hukassa.

"Salaisuus" nro 5: Ruokavalio. Syö tarpeeksi. Syö pääpiirteittäin puhtaasti ja kroppaa oikeasti raviten. Mä en oikein ole itse uskonut koskaan sellaseen "jos treenaa paljon, voi syödä mitä vaan" -periaatteeseen, vaan mieluummin annan kropalle niin laadukasta polttoainetta kuin vain pystyn. Se myös loppujen lopuks on sitä parhaan makusta, usko pois. Jos herkuttelen niin teen sen sitten hyvällä omallatunnolla ja sellasilla herkuilla mitä ihan oikeesti tekee mieli, ei vaan niin että jeee, cheat meal, nyt jätskiä-karkkia-limua-sipsiä-kaikkeee :D Kyse ei ole pelkästä ulkonäköasiasta tai lihomisen välttämisestä, vaan siitä, että olet mitä syöt. Ja mä en vaan halua rakentaa kroppaani skeidalla koska rakastan sitä sen verran paljon, that's it. :)

"Salaisuus" nro 6: Rentous tekemisessä. Mä oon ehdottomasti sen kannalla, että mitä enemmän stressaat asioista, sen enemmän se alkaa nipistää tuloksista. Mä haluan aina että treenissä säilyy se ilo, joka antaa lopulta enemmän kuin ottaa. Jos joku kaunis päivä esimerkiks kyllästyn tähän mitä nyt teen, niin sitten on aika vaihtaa lajia ja etsiä sellanen, joka antaa iloa ja energiaa elämään. Nyt tuntuu, että just bikini fitness on se juttu mulle, joten sitä teen niin kauan kuin vaan suinkin siitä kiksit saan :)) Stressi kuluttaa elimistöä varmaan enemmän kuin mikään muu, joten jos esimerkiksi tietynlainen treenaaminen aiheuttaa vaan kovaa stressiä ja tuntuu vastenmieliseltä, niin tee hyvä ihminen jotain muuta. Maailmasta löytyy mahtavia lajeja loputtomiin!

"Salaisuus" nro 7: No nyt jos olet jaksanut lukea tänne asti, niin palkitsen sut niillä pakaraliikevinkeillä, ha! ;) Tosiaan mulla ei nyt ole kertoa mitään yhtä liikettä, jonka avulla pakarat kokevat jonkun super-ahaa-elämyksen ja huiman kasvupyrähdyksen, mutta näitä liikkeitä teen paljon: suorin jaloin maastaveto, erilaiset askelkyykkyvariaatiot, pakarapotkut taljassa eri kulmissa, lantionnostot, hyvää huomenta. Perinteistä takakyykkyä teen harvoin, jos koskaan, johtuen taannoisista selkävaivoista joista tosin sittemmin oon päässyt eroon. Suosittelen monipuolisuutta paitsi liikkeissä, myös sarjapituuksissa, palautusajoissa sarjojen välillä yms. vaihtelua, jotta pakarat saisivat mahdollisimman monipuolista ärsykettä. Eipä siinä sen kummallisempaa!

Iloa ja tsemppiä treenaamiseen! Tää on ennen kaikkea kivaa hommaa joten muista nauttia <3

Hehhe, etsin jotain pakarakuvaa tähän ja kaivoin mun motivaatiokuvana toimineen Nathalia Melon kuvan esille... Ja tajusin että oli sattumalta aika samantyyppinen asetelma kuin tossa Markku Visurin musta viikko sitten ottamassa kuvassa (oik.) :D Vaikka asento on melkein sam, mun ja Melon fysiikoiden välillä on vielä valovuosi. Treenit jatkukoon näillä tässä postauksessa kerrotuilla eväillä :)

#arkihaaste

Hello! Instagramissa ei voi välttyä #arkihaaste-buumilta, joten mä ajattelin haastaa itseni täällä blogissa ja pläjäyttää muutaman arkipäivän kuvat tänne. Arkeen on siis todellakin palattu ja aamucardiot, salitreenit ja rehun puputtamiset rullaa. Se gradukin tässä koneen näytöllä pyörii, kohta se on valmis, promise to myself. :P

Arki on itse asiassa ihanaa aikaa, ootteko huomannu. Oon nytkin fiilistelly kovasti peruspäiviin liittyviä tuttuja juttuja: aamulenkkejä ja hyvää musaa, ihanan makusia omia pöperöitä ja päättäväisellä meiningillä läpi vietyjä salitreenejä. Joskus jopa gradua kirjottaessa syntyvää flow'ta. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa :D

Me lähdettiin miehen kanssa heti maanantai-aamupäivällä kisojen jälkeen takasin Lontooseen. Päätin, että maanantaina pidän sellasen pääntyhjennyspäivän ja vaan nautiskelen olemisen sietämättömästä keveydestä, you know. Kierreltiin kaupungilla koko ilta, haettiin sushia ja WholeFoodsista herkkuja: prodejätskiä ja raakasuklaata. Mikä vois olla enää parempaa.

Aurinko ja ilonen mieli. <3

Mä sain valita shoppailumestat (mitään ei tietenkään opiskelijabudjetilla ostettu, mutta shoppaillahan voi anyways ostamatta mitäänkin, eikö niin), joten kierrettiin Lontoon uus LuluLemon Athletica, Reebok Crossfit -vaatekauppa ja mitä näitä nyt oli. Tykkään hiplailla urheiluvaatteita vaikken niitä ostaisikaan - se on vaan se fiilis ja ihan mielenkiinnostakin haluan pysyä ajan tasalla siitä, mitä meille urheilukaman kuluttajille on markkinoilla tarjolla. Mulla itselläni oli joka tapauksessa jo jalassani ihanat Oi! Oi! Brazilin leggarit, joten mitäs uutta olisin edes tarvinnut. :)

"Athletic-induced endorphins are just as good as pub-induced endorphins" - I'd say much better ;)

LuluLemonilla voi olla vaarassa mennä sekasin kaikkien ihanien vaatteiden äärellä...

Miljoonat sporttitopit rekissä...

Reebokilla hiplailin ihan unelmanohutta matskua olevaa pitkähihasta paitaa.

Näköjään löyty jotain muutakin mielenkiintoista

Nam. Mies vei mut macaron-leivoksia maistelemaan Ladurée-kahvilaan mun Lontoon lempipaikkaan Covent Gardeniin. <3 SUOSITTELEN!

Makuvaihtoehtoja oli PALJON. En oo erityinen leivosten ystävä, mutta nää mantelijauhosta ja muusta kivasta tehdyt pikku söpöläiset oli kyllä ihan hyviä.

Suosikkimaku salted caramel.. Nami.

WholeFoods on silti yks mun suosikkikaupoista Lontoossa. Tai suosikkiruokakauppa. Mä voisin viettää siellä tunteja vaan tutkien tuotteita. Ei tarvi edes ostaa mitään. :D ...Huvinsa kullakin :D

Täältä löytyy mitä vaan yrttejä ja vitskuja :D

Tää kuva ihan vaan siksi et voin syödä silmilläni seuraavat neljä viikkoa näitä Japan Centerin susheja. En kyllästy ikinä. Ja kuka sano että take-away-ruoka on huonolaatusta tai tylsää?

Lontoo, Lontoo.

Ei oo helppoo toi ProTanin rapsiminen pois ihosta... Koitin liottaa itteeni kylvyssäkin mitä en yleensä jaksa tehdä, mutta tuloksena semmonen kuiva, halkeilleen ruskeankirjava krokotiilin iho. Ajattelin että tästä kisaväristä sais edes viikoks semmosen nätisti pikkuhiljaa haalenevan kivan brunan, mutta pitkähihasten ja -lahkeisten vaatteiden käyttäminen jatkukoon :D 

Cocovin Smoothie Mix: macaa, lucumaa, raakakaakaota, psyllium-kuitua...

Sain kisaa edeltävällä viikolla Kampin Ruohonjuurelta ihanan tuotekassin täynnä toinen toistaan ihanampia tuotteita testattavaksi. Tuotti vaikeuksia pitää näppejään erossa näistä ihanuuksista, mutta kisojen jälkeen pääsin onneksi iskemään kiinni. Himoitsin eniten tätä Cocovin Smoothie Mixiä, koska jostain syystä mun teki ihan älyttömästi mieli macaa koko loppudieetin ajan. Mä tiedän että mulla on jotenkin kieroutunut makuaisti, mutta macan mausta en vaan voi koskaan saada tarpeekseni. Raakakaakao tulee makulistalla hyvänä kakkosena, joten mitä parempaa voi enää olla kun niitä kahta sisältävä sekoitus? Tämä superfood-jauhe yhdistyy kivasti nimensä mukaan erilaisiin smoothieihin, mutta itse sekoittelin sitä vaan pelkkään veteen ja nautin sellasenaan... TODELLA hyvää. Hankin tätä ihan varmasti jatkossakin. Tämä on myös siitä hyvä tuote, että saa monta hyvää yhdessä purkissa, eikä tarvi välttämättä hankkia kymmentä eri pussukkaa.

Käytän superfoodeja paljon ruuan jatkeena ja lisävitamiinien ja hivenaineiden lähteenä ja uskon, että sillä on ollut iso merkitys mm. siihen, etten kisadieetinkään aikana sairastunut kertaakaan. Aika harva "superruoka" tai tuote on mulla jatkuvassa käytössä, mutta vaihtelen ja testailen erilaisia tuotteita ja käytän kausiluontoisesti milloin mitäkin. Maca esimerkiksi on sellainen, jota olen käyttänyt paljon mm. kausina, jolloin tiedän olevani kovan stressin alla, esimerkiksi tenttiputkien yhteydessä. Macan hyödyt tulevatkin parhaiten esille kropan stressinsietokykyä vahvistavina.

Cocovin Marjaisa -jauhe sisältää mm. mustikkaa, tyrniä, acaita ja goji-marjaa.

Toinen mua vikalla dieettiviikolla kuumotellut tuote oli Cocovin marjajauhe, jossa on kuivattujen marjojen lisäksi raakakaakaojauhetta. Dieetin ulkopuolella mun ruokavaliossa on tosi paljon marjoja, joten tällä voi niitä korvata välillä. Iso plussa siitä, että jauheessa on käytetty myös kotimaisia marjoja, sillä nehän ovat superruokaa siinä missä ulkomaiset serkkunsakin!

Ilmeestä päätellen superfoodeja on tankattu ja on aika siirtyä kuluttamaan kerätyt energiavarastot punttisalin puolelle... ::D

Eka kisojen jälkeinen jalkapuntti DONE

Normipäivä ja perussetti

Aamuhumpalle lähdössä. Tässä sitä #arkihaastetta.

Onneks oon aina yhtä edustava.

Loppukaneetti...

Tee sitä mitä rakastat. Rakasta sitä mitä teet. Arkena ja joka päivä. Life is for living! <3

Kauniin ihon salaisuus

Heippa! Selittelen heti ekana blogihiljaisuutta: kauheesti menemistä ja touhuamista kaupungissa jos toisessakin, kisavalmistautumista, kaks treeniä päivässä, kokkailua, eväiden pakkausta, gradun tekoa aina jossain välissä kun ehtii, työjuttuja, kaikkea, kääk. Elämä on superkiireistä nyt kisojen alla, mutta milloinkas se ei olisi. :) Tulin perjantaina Suomeen ja aikataulut on täynnä tästä eteenpäin aina kisoihin asti ja sen jälkeenkin.

Kaikki sujuu kuitenkin just nyt oikein hyvin ja positiivisella ja odottavalla fiiliksellä mennään eteenpäin. Kisoihin on alle 2 viikkoa ja mä oon niiiiiiin innoissani! :D Nyt pitää vaan nauttia tästä ajasta ja valmistautumisesta ja kaikesta tohinasta. Mielenkiintosta, mutta pienen notkahduksen ja väsyneen kauden jälkeen energiat on nyt olleet ihan katossa. Ihan kuin ois heränny eloon taas! Tottakai treeneissä huomaa, ettei ne ole ihan sitä mitä normaalisti, varsinkin kovemmat painot painaa ja paljon. Pitkää pumppailevaa sarjaa jaksaa hyvin, vaikkakin hapoille menee helpommin ja palautuminen on hitaampaa. Mutta kuitenkin kaikki treenit on viety maaliin saakka, pääsääntösesti viime päivinä myös hyvillä fiiliksillä. Olihan tossa sekin aika että itkua väännettiin ja paniikkinappulaa painettiin harva se päivä.

Näin ne mielialat menee edestakasin. Niistä ei kannata sinänsä paljon perustaa, tekee vaan tunteista huolimatta sitä omaa juttua kohti omaa tavoitetta. :) Osa päivistä on huonoja, osa mahtavia. Vielä on monta päivää edessä, joten fiilikset ehtii vaihdella varmasti vielä moneen otteeseen. Ehkä huomenna kirjotan taas, että onpa epätoivosta, ei riitä aika ja ressi puskee päälle.. :D

No mitäs muuta nyt kisojen alla puuhataan kun hikoillaan cardiolaitteissa ja mittaillaan et suolaa tulee syötyä tarpeeksi ja vettä lipitettyä litratolkulla? Kisoja edeltävällä kaudella erityisen tärkeään rooliin nousee ihonhoito. Kisojen alla on puunattava kisavärille hyvä pohja. Tällä hetkellä siis kuoritaan, rasvataan, kuivaharjataan vartalon ihoa joka päivä, jotta kisaväristä sitten puolentoista viikon päästä saataisiin mahdollisimman tasainen ja kaunis.

Kisoihin kropasta poistetaan myös kaikki ihokarvat ympäri kehoa. Mä päätin luottaa tässä asiassa ammattilaisen työhön ja menen ekaa kertaa elämässäni sokerointiin, jossa ihokarvat poistetaan vahausta muistuttavalla, mutta hellävaraisemmalla menetelmällä. Sokeroinnit tehdään jo tällä viikolla, ettei iho kouriutuessaan jää epätasaiseksi pohjalle värille. Eli liian lähelle kisoja sokerointia ei kannata jättää!

Mikään puunaus ja kiillottelu ei kuitenkaan korvaa sitä "työtä", jonka teet ihosi eteen ihan joka päivä elämäntapojesi muodossa. Ihon laiminlyönti näkyy kyllä, puunattiin sitä loppumetreillä kuinka paljon tahansa. Kysäisin lempparikauneushoitolani Tampereen Kauneusateljeen Suvi Parhankankaalta, miten ihosta voi parhaiten pitää huolta jokapäiväisessä elämässä - ei vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä...

Suvi antoi pari perustavanlaatuista vinkkiä, jotka jokainen pistää siis käytäntöön än yy tee nyt. <3

1. Iho rakastaa vettä, joten JUO sitä paljon! Runsas vedenjuonti kosteuttaa ihoa sisältäpäin ja edistää kuona-aineiden poistumista.

2. Olet mitä syöt! Kaiken ravinnon merkitys on ihonkin hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeä. Esimerkiksi ylimääräinen sokeri näkyy ihossa rasvaisuutena. Vitamiinien puutos taas kuihduttaa ihoa sisältäpäin, eli ravintoköyhä ruoka näkyy myös ihon huonovointisuutena. Esimerkiksi A-vitamiinin puutos tutkitusti lisää aknea aiheuttavien bakteerien määrää iholla. 

3. Muista, että UV-säteily on suurin yksittäinen ihoa vanhentava tekijä! Niin ihanaa kuin se onkin, auringossa ei siis kannata liikaa lekotella, ainakaan ilman kunnon suojakertoimia. Suvilta sain kuulla, että UV-säteilyn vaikutuksesta ihosta hajoavat vitamiinit ja fibroplastisolut eli kollageeni ja elastaani, jolloin iho menettää sekä kimmoisuutensa että kosteudensitomiskykynsä sekä rakennuspalikat näiden korjaamiseen. Kuulostaa pelottavalta - tätä en halua itselleni vapaaehtoisesti tehdä!

Mä olen itse vanha kunnon auringonrakastaja ja mun iho on tyypiltään aurinkoa hyvin palamatta kestävä, MUTTA olen silti vuosien varrella alkanut arvostaa ihoni hyvänä pysymistä sen verran enemmän, että laadukkaat aurinkorasvat on käytössä, ja päivävoiteessakin mielellään suojakerroin. Meitsi ei ainakaan halua olla ryppynen rusina kymmenen vuoden päästä..! :D Älä säkään!

Kosmeettisten vaurioiden lisäksihän UV-säteily aiheuttaa myös ihosyöpää..ja en mä kyllä sitäkään itselleni halua.

Mä olen itse kärsinyt myös koko nuoruusaikuisuuteni jonkinlaisesta aknesta. Lukiossa se pamahti päälle ja on sen jälkeen tullut ja mennyt. Ei mulla ole koskaan ollut semmosia syviä kraaterimaisia tulehduksia, mutta kylläkin isoja hormonifinnejä, jotka vaan paisuu monta päivää eikä koskaan puhkea, jee. Nam. Sitten hiljalleen menee pois, jos menee. Tätä on hoidettu niin pehmein kuin kovin keinoin, mutta aina ne näppylät jossain vaiheessa palaa hormonikierron mukana - nytkin mulla on dieetillä tullut normaalia enemmän stressiaknea poskiin. Sen verran oon kuitenkin jo asian kanssa taistellut elämässäni, että osaan jo olla stressaamatta lisää niistä parista näppylästä. No biggie, ne saa meikillä piiloon jos haluaa. Ei maailma finneihin kaadu. Enää en missään nimessä söisi esim. äärimmäisen vahvaa Roaccutan-kuuria, koska apua ei siitä ollut mun kohdalla kuin noin vuodeksi tai pariksi ja sen jälkeen finnit tuli pikkuhiljaa takaisin. Mulla ne liittyvät selkeästi paitsi stressiin, myös kuukautiskiertoon, ja koitan vaan parhaani mukaan ravita kehoani hyvin ja hoitaa ulkoisesti mahdollisimman hellävaraisilla tököteillä, ettei kasvojen herkkä iho rasitu lisää.

Kasvohoitoa siis tiedossa ennen kisoja myös, oh lala :D En malta odottaa <3

Sellaisia ihonhoitovinkkejä tänään. Nämä kaikki sä voit laittaa käytäntöön jo tänään, eiks je.
Stay tuned, kyllä musta taas kuuluu heti kun kerkeän <3

4 weeks out

Kukkuu! Hiljasta on täällä blogissa, mutta hengissä ollaan, heh. Vähistä ruuista tuleva kallisarvoinen energia menee nyt hyvin pitkälti kahteen treeniin lähes päivittäin ja kaikki rippeet koitan käyttää jonkin älyllisen aivotoiminnan harrastamiseen. Dieetti on alkanu viimesen parin viikon aikana iskeä päälle aika huolella väsymyksen ja hapotuksen muodossa, mut se taitaa kuulua asiaan. Tunnin cardion (joskin matalasykkeisen) jälkeen ajatus illalla salille lähtemisestä on ekoja kertoja naismuistiin alkanu tuntua vastenmieliseltä. Siis täh, minä sanon ettei takareiskareeni nappais tänään?!?! Who am I anymore!? :'D

Ennen treeniä: tiukka katse peiliin ja taistelu läskiä vastaan voi alkaa...

Treenin jälkeen: taistelu voitettu! Hiki tuli ja toivottavasti siinä sivussa kiristyttiin jokunen milli.

Asiaan kuuluu varmaan sekin, että päähän on noussu ajatukset siitä, onko tää kaikki tän kitumisen arvosta. Jos on ihan tyytyväinen kroppaansa jo lähtökohdiltaan, miks sille täytyy tehdä tällästä?! No, käyn aina noin miettiessäni sen saman ajatusprosessin läpi kuin aikanaan: haluan kisata, rakastan tavoitteita, ja rakastan kuitenkin sitä valtaosaa tästä matkasta. Jos nyt dieetillä alkaa jalka painaa, niin eiköhän siitä selvitä. Täähän oli tiedossa, että vikat viikot tulee olemaan se pahin aika ja nimenomaan se koettelevin osa tässä, ehkä jollain tasolla jopa "urheilusuoritus".

<3

:)

Ruokaa mulla vähennettiin jokin aika sitten ja tällä viikolla muutos jo ehkä vähän näkyykin. Viulunkielenkireänä en tule lavalle nousemaan, mutta se nyt ei onneksi alunperin ollut tavoitekkaan. Huomaan vaan, että mitä pidemmälle edetään dieetissä, sen enemmän alan vaatia kropaltani asioita joita mun ei alunpein pitänyt. Kiristy, kiristy, kiristy, muutkin kisaajat on jo alle kympin rasvoissa olleet monta viikkoa... Koitan kuitenkin unohtaa moiset ajatukset ja mennä etiäppäin hyvillä ja rennoilla mielin, liiemmin vertailematta ja stressailematta, sillä tää on nyt se mun yksilöllinen paketti jonka lavalle vien eikä kenenkään muun. :) Kuten sanottu, tavoitteena on olla myös jatkossa terve ja hyvinvoiva, joten mitä tahansa en ole valmis tekemään kunnon eteen. Näillä eväillä ja rahkeilla mielenkiintosta nähdä mihin sitä pystyykään!

Masu näyttää nyt tältä. Mun pömppiksestä kun saa tämmösen niin voin kertoo et siinä on jo melko monta hikipisaraa vuodatettu :) Sixaria mulla ei oo koskaan ollu eikä koskaan tule olemaan koska en sille erityisesti lämpene, ts. se ei mun mielestä pue mua ja leventää mulla vyötäröä. Mitä raskaammin treenaan vatsaa, sitä raskaammalta omasta mielestä mun keskivartalo alkaa näyttää. Tykkään itse treenailla vatsaa niin että se pysyisi mahdollisimman sulavalinjaisena ja kapoisena - en siis treenaa kovin paljon eristäviä vatsaliikkeitä ja jos treenaan, niin ainoostaan kehonpainolla ja piiitkiä sarjoja ja syviä vatsoja. Joillain toki six-pack näyttää ihan killeri-upealta <3

Joskin nyt kalorit on olleet pienet jo tovin, niin tätä nimenomasta päivää oon odottanut kun kuuta nousevaa! Tänään nimittäin tankataan, jippijaijeee!!! Hiilaria koneeseen oikein kunnolla, ai että mä odotan sitä tunnetta kun ruuan jälkeen ei olekkaan NÄLKÄ! ;) Tankkauksella buustataan aineenvaihduntaa ja täytetään lihasten tyhjentyneitä glykogeenivarastoja. Pitkään matalilla kaloreilla ja hiilareilla kovaa treenatessa treeni alkaa ennen pitkää syödä lihasta rasvakudoksen sijaan, joten parempi antaa kropalle vähän ravintoa muussa muodossa. Älä sinä dieetinpahanen uskalla mun lihaksia viedä!! ;)

Näillä mietteillä eteenpäin. Pitää muistaa olla ylpeä tehdyn työn tuloksista, vaikka aina on tavoiteltavaa.

Mitäs muuta dieettilämään kuuluu kuin ruokaa ja treeniä. No...unta ja...veden juomista :D. Aika perustarpeiden tyydyttämisellä siis mennään ja pysytään tyytyväisenä. Dieetillä korostuu tarve juoda paljon ja syödä paljon suolaa. Koska tarvittava suolan määrä on oikeesti aika huikea, oon alkanut sekottaa osan suolasta juomaveteeni. Ettei ruoka-annoksissa oo suolaa yhtä paljon kun itse ruokaa, heh. Mä suosin itse henkilökohtasesti aina luonnonsuoloja, joissa on kallisarvosia mineraaleja kehon hyödynnettäväksi. Näitä käyttäessä kantsii kuitenkin muistaa, että lisättyä jodia ei ole, joten se pitää ottaa erikseen purkista. Jodi kun on mm. kilpirauhasen toiminnalle tosi tärkeä hivenaine ja ruuasta sitä on hankala saada tarpeeksi.

Loppukaneettina tän hetken fiilareihin: laihtuminen on helppoa, rasvanpoltto vaikeaa. Aina voi skipata aterian tai olla muutaman päivän syömättä ja muutos näkyy hetkellisesti ainakin vaa'assa, mutta pitkän aikaa pienillä kaloreilla kovaa treenaaminen, tavoitteena polttaa fläsää ja säilyttää mahdollisimman paljon lihasta - se on kovaa hommaa. Ei helppoa, ei. Ainakin oma kroppani pitää kyllä kynsin hampain kiinni naisellisista kurveistaan. Toisaalta myös hormonitoiminta (lue: kuukautiset) pelaa edelleen normaalisti, joten pidän sitä myös hyvänä merkkinä ja eräänlaisena terveyden mittarina.

Tsemppiä teille kaikille treenaamiseen ja suurkiitos jälleen kaikille kannustuksesta ja tsemppiviesteistä aikaisempiin postauksiin! Ootte ihania <3.

Oi! Oi! Brazilin valloittavat legginssit , oi kyllä!

Ps. Oi! Oi! Brazil -tiimi on parhaillaan Brasiliassa varastontäydennysreissulla. Sen kunniaksi tämänhetkistä varastoa saa nyt poistaa itselleen nettikaupasta -10 % alennuksella!! Nyt kipikapi siis ostoksille, näin ihania ja yksilöllisiä treenilegginssejä et muualta löydä <3 Itse oon ainakin rakastunut omiini, ja näyttääpä siltä että näin käy muille myös: viime viikolla käyttökokemuksistaan on kertonut myös Voimariini, käyppä ehdottomasti kurkkaamassa Voimariinin kokemuksia housuista ja vakuuttumassa niiden ihanuudesta! Ja sen jälkeen hankkimassa omasi pois :)

Suurkiitos edelleen myös Zero Pointille (jonka säärystimet kovin ujosti tässä kuvassa tosin vaan vilahtaa) mun jalkojen palautumisen parantamisesta! Sukat ja säärystimet on kovassa käytössä ihan joka päivä aerobisissa ja jalkatreeneissä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja toteamaan itse eron jalkojen verenkierron ja sitä kautta palautumisen tehostumisessa. Myös pohjetreeniin olen kyllä saanut "virtaa" näistä...! 

Nathalia Melo: "Älä anna kilpailemisen määrittää sitä, kuka olet"

Kävin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni Pohjois-Irlannissa. Ja hyvästä syystä: vierailin IFBB bikini pro Nathalia Melon kotisalilla kuuntelemassa Stage ready -seminaarin. Tää oli mulle tosi tärkeä ja inspiroiva kokemus, koska mullahan ekat bikini fitness -kisat lähestyy ja kaikki kokemuksen syvällä rintaäänellä kerrottu tieto näistä kilpailutilanteista ja niihin valmistautumisesta sekä esimerkiksi poseerausopit tulee tarpeeseen. Nathalia on myös yksi niistä kilpailijoista, joiden vuoksi olen aikanaan kiinnostunut tästä lajista, oman upean valmentajani Annan lisäksi. Siksipä olikin upeeta päästä tapaamaan tämä nainen vihdoinkin livenä!

Nathalia on tunnettu erityisesti vuoden 2012 Ms. Bikini Olympia -tittelistään. Hän on kilpaillut IFBB:n bikini-divisioonassa muutamia vuosia ja saavuttanut pro-korttinsa ensimmäisenä brasilialaisena bikinikisaajana. Ennen fysiikkalavoille nousuaan Nathalia kertoi kilpailleensa uinnissa 12 vuotta, ja tänä aikana oli punttitreenikin tullut tutuksi. Ihan vuoden tai parin työllä hän ei ole siis upeaa fysiikkaansa rakentanut, joten hän kehoitti kaikkia olemaan kärsivällisiä lihaksenkasvatustalkoiden kanssa.

Melon vuoden 2012 kilpailuja. Vasemmalla Bikini Olympia, josta Melo siis nappasi kirkkaimman mitalin. Oikealla Arnoldit, jotka ei Melon osalta menneet ihan niin putkeen, mutta kuntoa näyttää kyllä moni tyttö jääneen ihailemaan ja tavoittelemaan.

Koska Nathalialla tuntuu Suomessakin olevan aika vankka fanikunta, voi teistäkin osaa kiinnostaa kuulla, mistä jutuista siellä seminaarissa sitten itse asiassa puhuttiin. Siksipä ajattelin raportoida teille ainakin jotain Nathalian ajatuksista kisaamiseen, treenaamiseen ja syömiseen liittyen. Enjoy! <3 Nämä ovat siis melkein suoria lainauksia mun omista seminaarimuistiinpanoista. :) Valikoin muutamia palasia, ettei tästä tuu kymmenen kilometrin pitusta (nyt ehkä vaan kilometrin ;).

Nathalia aloitti puimalla fysiikkalajien perheessä suhteellisen uuden tulokkaan bikini fitneksen kansainvälisestikin kovin "vaihtelevia linjauksia". Nathalian mukaan Olympia on kilpailuna sellainen, johon tuomarit IFBB:ssä peilaavat eniten omaa arvosteluaan. Ja olympiavoittajathan ovat olleet vuosien saatossa hyvin erilaisia fysiikaltaan. Nathalia totesi - kuten moni muukin lajia seurannut on todennut - olevansa omaan divisioonaansa poikkeuksellisen lihaksikas, ja suositteli, että jos bikinin viimeaikainen suunta on se mihin ollaan menossa, älä ainakaan treenaa itsellesi liikaa lihasta, mikäli toiveesi on kilpailla bikinissä. Ashley Kaltwasserin, vuoden 2013 Ms. Olympia -tittelin haltijan hän katsoi edustavan paljon "pehmeämpää" linjaa kuin mitä itse edustaa, ja siis siihen suuntaan kannattaa bikinikisaajan tällä hetkellä pääsääntöisesti pyrkiä treenaamaan. (Toki Kaltwasserillakin lihasta on, ja hänelläkin pitkä urheilutausta, joten eipä kyse ole siitä, ettei bikinikisoihin tarvitse/kannata treenata ollenkaan. Kyse on ehkä enemmän treenaustyylistä ja rakenteesta.) "Kovempaa" lookkia itselleen toivovien ja suurempaa lihasmassaa kantavien kannattaa pyrkiä figuren (eli suomalaisittain body fitneksen) pariin.

Ashley Kaltwasser on rakenteeltaan siro ja lihasmassaa hänellä on Nathaliaan verrattuna aika reippaasti vähemmän. 

Tässä vielä Kaltwasserin takapose.

...ja Melon kunto, jolla hävittiin 2013 Bikini Olympiassa reilusti Kaltwasserille ja muutamalle muullekin. Melo on tässä aavistuksen kuivempi ja rasvattomampi kuin 2012, ja lookkikin taitaa jäädä pliisuksi edellisvuoteen verrattuna. Mutta onhan se nyt upea pakkaus....!

Bikini fitness on tietyllä tavalla tosi raadollinen laji, ja siinä kilpailevalla olisikin oltava valmiiksi vahva minäkuva ja kykyä pitää kilpaileminen erillään siitä, kuka itse on. Psyyke ja henkinen jaksaminen näyttelevät todella tärkeää roolia tässä lajissa. Nathalia kertoi esimerkin, jonka avulla hän sanoi itse suhtautuneensa pettymyksiin kilpailutilanteiden jälkeen. Mietippä jotain sellaista ruokaa, jota vihaat yli kaiken. Mulla se voisi olla esimerkiksi silli :D. Sulla on viereisessä huoneessa huippukokki, joka valmistaa erilaisia aterioita - näistä yksi on tehty sellaisista raaka-aineista, joista et yhtään tykkää. Ateriat tuodaan sun eteen - kokkia ei kiinnosta minkä niistä valitset, mutta sun täytyy valita. Jos mä nyt olisin valitsemassa, en ainakaan valitsisi sitä silliateriaa, vaikka se on maailman parhaan kokin tekemä ja parhain mahdollisin tekniikoin valmistettu, suurella työllä ja taidolla loihdittu. Ja jonkun muun mielestä maailman mahtavin, maistuvin ja vieläpä kaunein silliateria. Tekeekö se, etten mä halunnut sitä silliateriaa, siitä yhtään huonompaa? Ei tietenkään - se on vain mun henkilökohtaisiin mieltymyksiin perustuva valinta. Nyt mietitään, että sä olet se silliateria siellä lavalla ja mä olen tuomari. Lava on sun - silliaterian - lisäksi täynnä kaikennäköisiä muita aterioita. En valitse silliateriaa. Mutta silliateria on silti aivan yhtä mahtava ja taidokkaasti valmistettu ateria kuin ne muut, joista satuin tykkäämään itse enemmän. Se ei silti voita, koska lava on täynnä kaikkea muuta, joka sattuu sopimaan mun makumieltymyksiin paremmin. .....Get the point? Bikini fitness on kuin onkin Melon mielestä todella subjektiivinen laji ja vaikkakin siinä on pyritty jotain linjauksia tekemään, on silti erittäin vaikeaa ennalta määrittää, kuka tulee pärjäämään kilpailuissa.

Nathalia muistutti tämän inhokkiruokaesimerkin kerrottuaan erittäin tärkeästä asiasta: "Älä anna kilpailemisen määrittää sitä, kuka olet!"

Nathalia tarinoimassa

Tietysti on jotain perusasioita, joiden tulee olla kunnossa lavalle mentäessä joka tapauksessa. Liian lyhyellä treenitaustalla ei IFBB:n bikinikisoissa pitäisi pärjätä. Se, mikä on kullekkin riittävä aikajänne kilpailuihin valmistautumiseen, riippuu täysin yksilöstä. Lisäksi kilpailutilanteessa arvosteluun vaikuttaa todella merkittävästi myös esimerkiksi esiintyminen. Hyvällä esiintymisellä voi Nathalian mukaan peitota hyvin todennäköisesti "paremmankin" fysiikan mitä bikiniin tulee: kahdesta samantasoisesta fysiikasta paremmin esiintyvä todenäköisemmin voittaa. Poseerausharjoitteluun kannattaa siis tosiaan panostaa.

"Enemmän lihasta" ei myöskään tosiaan bikinissä ole "parempi fysiikka". Riippuu täysin rakenteesta, miten kroppa lihaksen kantaa ja miltä lopputulos näyttää. Nathalia kertoi itselleen olevan "ongelma", että lihasta on bikiniin runsaanlaisesti, ja sitä sitten on usein dieetillä polteltu pois uskomattoman pitkiä aamucardioita tyhjällä mahalla juosten. Hän painotti kuitenkin sitä, että ei kannata koskaan kopioida toisen treenaajan tai kilpakumppanin ohjelmaa, sillä ihmisten kehot toimivat täysin yksilöllisesti. Jos Nathalia juokseekin dieetillä 1,5 h joka aamu tyhjällä mahalla, se ei tarkoita että sun kannattaisi tehdä niin. Voisi jopa käydä niinkin ikävästi,että tällaisen dieetin jäljellä olisi jostain tytöstä jäljellä enää luut ja nahka. Toisella tällainen kuvio saattaa johtaa haluttuun tulokseen, toisella johtaa ylirasitustilaan.

Tämä onkin vähän ongelmallista lajissa, josta moni innostuu muiden kuvia katselemalla ja samanlaista fysiikkaa itselleen haikailemalla. Nathalia kehotti, että vaikka kuinka ihailet jotain tiettyä kilpailijaa, sinun on kuljettava oma polkusi itse ja opittava tuntemaan oma kehosi. Et voi tehdä samoja asioita kuin joku muu ja olettaa, että ne automaattisesti toimivat samalla tavalla kuin sillä toisella. Siksi Nathaliankin suositus oli, että jokainen kisaamista suunnitteleva hankkisi valmentajan - valmentajasta on apua myös sen takia, että nainen ei koskaan katso itseään peilistä objektiivisesti :). Valmentajalta saat realistisen palautteen siitä, missä todellisuudessa mennään ja mitä kunnon eteen kannattaa tehdä.

Melon FB-wallilla pällisteli joku tuttu naama :D

Monelle kilpailijalle off-kuntoon palaaminen kisakauden jälkeen tuottaa tuskaa ja peiliin katsominen ällöttää - eikä asia ole tuntematon ammattilaiskilpailijallekaan. Harjoituskauden kunnon on kuitenkin oltava pehmeämpi kuin kisakaudella, sillä keho tarvitsee lepoa ja palautumista äärimmäisyyksiin viedystä treenaamisesta miinuskaloreilla. Nathalia kertoi painonsa vaihtelevan n. 4-7 kg kisakaudelta offille - joillain kilpailijoilla vaihtelu on isompaakin. Hän treenaa kuitenkin siten, että paino ei missään vaiheessa nouse kovin ylös, sillä ei koe siitä olevan hyötyä vaan ainoastaan haittaa kisadieettiä ajatellen. Mitä pidempi matka kisapainoon on, sitä rankempi dieettikausi on kropalle.

Paljon puhutaan ja valitellaan sitä, että dieetti tuhoaa aineenvaihdunnan ja vahingoittaa sitä. Nathalian mielipide oli kuitenkin, että aineenvaihdunta ei koskaan dieetistä tuhoudu, se ainoastaan mukautuu ulkoa tuleviin olosuhteisiin. (Oma kommentti, kun joku tätä saattaa tässä yhteydessä miettiä: kilpirauhasongelmat ja todelliset sairaudet on tietenkin oma kuvionsa, joita Nathalia ei käsitellyt millään tavalla.) Jos annat kehollesi ravintoa 1500 kaloria pitkän aikaa ja sitten yhtäkkiä syöt parin viikon ajan 3000 kaloria päivässä, ei varmaan voi olettaa, että kroppa tietää, ettei noita ylimääräisiä kaloreita tarvitsisi varastoida pahan päivän varalle. Se on tottunut porskuttamaan 1500 kalorin voimin, ja yhtäkkiä koneeseen pusketut lisäkalorit harvoin menevät hyvään tarkoitukseen. Ainakaan Nathalian kokemuksen mukaan. Sen sijaan muutosten tulisi aina olla maltillisia ja kisojen jälkeenkin normaaliin ruokavalioon palaaminen kannattaa toteuttaa asteittain, vähän kerrallaan kaloreita lisäten ja kroppaa taas uuteen totutellen. Suuret muutokset ja painonvaihtelut - vaikkakaan eivät "tuhoa aineenvaihduntaa" - aiheuttavat suurta hämmennystä ja stressitilaa keholle.

Nathalian instagram-profiilista kuva seminaarista

Nathalia kertoi myös ajatuksistaan kilpailemiseen motivoitumisesta. Matka kilpailuihin vaatii uskomattoman määrän työtä, mutta on hänen mukaansa todella palkitsevaa: kaikki, mitä käyt läpi dieetin ja muun kisapreppauksen aikana, kasvattaa ja opettaa henkisesti suunnattoman paljon. Näiden henkisten voimavarojen Nathalia kertoi siirtyneen myös muuhun elämään. Itselleen pelottavissa tilanteissa hän toteaa mielessään: "If I could do that, I can do anything."

Nathalialle itselle bikini fitness lajina merkitsee paljon enemmän kuin lavalla bikineissä esiintymistä. Se, miltä hän kilpailuihin osallistuessaan näyttää, ei ole lajin suola, vaan se suola tulee nimenomaan siitä, kuinka paljon laji kasvattaa henkisesti. Itsekuri, kyky motivoitua ja keskittyä, kyky työskennellä sinnikkäästi pitkän tähtäimen tavoitetta kohti - kaikki nämä ovat asioita, joita lajista voi parhaimmillaan saada.

Kävimme läpi myös poseerausta niin teoriassa kuin käytännössä. Vinkkivitosena: opimme mm. että takaposeerausta tehdessä pyllistäminen eli pakaroiden liika taakse työntäminen EI kuulu bikini fitnekseen ;) ("That's not posing, that's mooning" ::D) Kuten ei käsien sivuille sojottaminen tai liika lantion keikuttaminen, pyöriminen ja hyöriminen käsillä tai lantiolla.. Yksinkertaisuus on kaunista, se oli tämän naisen motto mitä poseeraamiseen tulee! Noh, se siitä - näitä on vähän vaikea demonstroida tänne, mutta Nathalialla oli hauska tyyli kertoa kaikesta vuosien varrella lavoilla näkemästään. :)

Meillä oli seminaarissa myös etuoikeus kuulla ravintoasiantuntija Philip Grahamin luento bikini fitness -treenaajan ravitsemuksesta. En referoi sitä nyt tähän, mutta huikea määrä tietoa tällä miehellä oli ja lisää olisi varmaan tullut jos aika ei olisi loppunut kesken. Jos jotakuta kiinnostaa lukea hyviä artikkeleita urheiluravitsemuksesta, mun suosikkeja on Charles Poliquinin artikkelit. Grahamin jutut olivat hyvin pitkälle samantyyppisiä ja samoista aiheista, joista olen Poliquinin kirjoittamana lukenut.

Iloinen tyttö Nathalian kainalossa seminaarin päätteeksi :) Mä olin aivan umpijäässä tuolla salilla, jossa seminaari pidettiin, koska siellä ei ollut minkäännäköstä lämmitystä... Piti edustaa kuvassa oman sponsorin toppi päällä, mut eihän tuolla hullukaan pystynyt riisumaan yhtä ainoota vaatekappaletta päältään :/

Lähikuva Nathalian viestistä: "Dream big + never give up"  --> Teoriasta käytäntöön, mars! <3

Kaiken kaikkiaan toi päivä oli upea ja herätti jälleen paljon ajatuksia mun pieneen päähän. Kyselkää ihmeessä, jos haluatte kuulla jotain muuta seminaariin tai Melon juttuihin liittyen. :)