Kuuntele kroppaa!

Tein tänään tän treeniperiodin viimeisen kovan treenin ja tajusin, että kroppa taas jo huuteleekin huilia. Selkätreeni ei ollut sitä mitä se oli pari viikkoa sitten, vaikkakin ihan okei silti. Ehkä pieni "löysyys" ja fleguilu johtui osittain myös ihan vaan siitä, että tiesin monta kovaa viikkoa olevan taas takana ja yksi kevyt vain tämän treenin päässä.

Meillä on mun miehen kanssa ikuinen kina siitä, kuinka paljon ihmisen tarvitsee analysoida kehossa tapahtuvia muutoksia ja olotiloja. Mua itseäni se kiinnostaa ja teen sitä paljon. Mietin, mistä johtuu, että tänään on oikean jalan sisäreisi kipeä mutta vasurin ei. Mietin, miksi joskus treenin jälkeen on ihan älytön pumppi päällä, mutta joskus tuntuu kuin treeniä voisi vaan jatkaa ja jatkaa ja mitään lihaspaineita ei synny. Mietin, miksi viime viikolla vielä oli ihan superhuikea fiilis, mutta tällä viikolla hapottaa ja väsyttää. Mietin ihan kaikkea, vaikken omasta mielestäni ollenkaan stressaavaan sävyyn, vaan pikemminkin analyyttiseen. Mun mies kutsuu tätä ylianalysoimiseksi. :)

Mun oma mielipide on kuitenkin se, että kaikennäköisiä urheilulajeja kokeilleena ja vammojakin valitettavasti kärsineenä paras oppi on ollut oppia kuuntelemaan omaa kehoa. Tuntemaan, mitä se tarvitsee milloinkin voidakseen erityisen hyvin. Kun loukkasin aikanaan selkäni ja olo oli ihan joka sekunti fyysisesti kamala, kaipasin koko ajan sitä fiilistä joka mulla oli oman kehon kanssa ennen loukkaantumista. Ja pyrin aktiivisesti kohti sitä. Nyt alan olla lähellä sitä tosi hyvää fiilistä. Se on jännä, että kun nyt tässä lajissa kuntoa ja suoriutumista mitataan peilin ja kuvien välityksellä, tunnen, että mulla on potentiaalia paljon parempaan enkä ole päässyt vielä siihen fiilikseen, kun tuntuu että kroppa toimii kuin ajatus - vaikka itse kuvien osoittama kunto onkin muutaman kuukauden sisällä mennyt "parempaan" päin (mikä sitten kullekkin on "parempi" kunto).

Suosittelenkin siis, että treenatessasi ja mahdollisesti tiettyä ohjelmaa noudattaessasikin olet myös itse herkkä oman kropan jatkuvasti lähettämille signaaleille. Toivon, että opit tietämään, mikä on se superfiilis kun endorfiinit jyllää ja kehitystä ei voi pysäyttää mikään, ja mikä taas on se pienikin signaali siitä, että kaikki ei ole kohdillaan. Mä en todellakaan tarkoita, että nyt saat hyvän tekosyyn jäädä joka toinen päivä sohvalle kaukosäädin kädessä koska "tää on sitä mitä mun kroppa tänään tarvii", mutta joskus sekin on fiksumpaa kuin salille väkisin meneminen. Monet vammat ja ylirasitustilat on seurausta pidemmällä aikavälillä syntyneistä virheasennoista ja muusta väärästä kuormittumisesta, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa osaat tulkita kropan pyynnöt kohdella sitä tietyllä tapaa, sen pitkäjänteisempää sun treenaaminen tulee olemaan!