Tiimipäiväterkut

Tänään näin pitkästä aikaa melkein koko tiimiä kerrallaan, kun kokoonnuttiin Marjon salille Keravan PowerCenterille. Anna oli kehitellyt meidän pään menoksi total upper body blast -treenin, jossa nimensä mukaan rääkättiin koko yläkroppa hirveeseen pumppiin. :) Oli hauskaa treenata ryhmässä ja tekniikoiden kannalta se on myös kovin hyödyllistä. Marjo ja Anna valvoi kuin haukat meidän tekniikoita ja korjasi vuorotellen jokaiselta vääriä liikeratoja ja asentoja.

Meille tehtiin myös kehonkoostumusmittaukset. Multa on mitattu kehonkoostumus n. puoli vuotta sitten viimeksi, mutta tuloslärpäke on Lontoossa. Pitää suorittaa vertailua kunhan pääsen sinne asti! Rasvaprossa oli nyt tän mittauksen mukaan 16, ja jotenkin muistelisin että se olis keväällä ollut lähempänä 20:ta. Jotain on siis mahdollisesti ehkä kenties tapahtunut!

Lyötiin myös mun ensimmäinen kisatavoite virallisesti lukkoon, ja se on Fitness Classic huhtikuussa 2014. Exciteeedd.....!

Marjo jutteli meille lopuksi valmentautumisen henkisestä puolesta. Siitä, kuinka iso merkitys kyvyllä rentoutua on. Siitä, kuinka paljon mielikuvaharjoittelulla voi saada aikaan tulosta. Ja tavoitteista. Mielellä on iso rooli tavoitteellisessa treenaamisessa, ja sitä voi treenata vahvemmaksi ihan kuten kroppaakin. Nää asiat on olleet mukana mun treenaamisessa muissakin lajeissa tavalla tai toisella, mutta oli tosi hyvä kuulla myös viisaan ja kokeneen Marjon näkemys näiden juttujen merkityksestä. Mielikuvaharjoittelusta ja motivaation ylläpitämisestä voi luulla tietävänsä kaiken, mutta tosiasiassa aina on varaa kehittyä ja vahvistua silläkin saralla.

Marjo iskosti meidän mieleen kolme tärkeintä juttua motivaation säilyttämisessä: selkeä tavoite; selkeä mielikuva siitä, miksi pyrkii tavoitetta kohti; ja mitkä on ne asiat, jotka mahdollisesti estää tavoitteeseen pääsemisen. Simppeliä teoriassa, paljon monimutkaisempaa käytännössä.

Jos aikoo onnistua, tavoitteen on oltava olemassa ja sen on oltava tarkka. Mulla itselläni on ollut vähän se ongelma, että kun tarkkaa tavoteaikataulua kisojen suhteen ei oltu aikasemmin päätetty, on ollu helpompi perustella itselle pikku lipsumiset ruokavaliossa. "Eihän täs vielä millään dieetillä olla..." "Enhän mä ennenkään kaloreita laskenu eikä paino koskaan noussu paria kiloa enempää mun normaalista..." "Kuka hullu punnitsee joka ikisen parsakaalinpalasen harjotuskaudella..." "Eihän tässä tapahdu mitään kehitystä jos mä en oikeasti SYÖ..." jne jne. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Nyt taakse katsoessa tajuan, että noita ajatuksia on ollut mulla aika paljon.

Olin alkanut myös viime aikoina miettiä, onko laji mulle oikea, sillä oon ihan tyytyväinen kehooni tällaisenaan - kunhan se toimii ja pysyisi mahdollisimman terveenä. Fysiikkatavoite ja ulkonäkö ei riitä motivoimaan. Ihailen upeita fysiikoita mutta mulle ei ehkä tule niistä sellainen "pakko päästä tohon kuntoon" -fiilis. Sitähän sanotaan, että tyytyväisyys on kehityksen loppu, mutta oon päättänyt kääntää tän vielä päinvastoin - ei kehityksen loppumispisteeksi vaan uusiin sfääreihin pääsemiseksi. Mun pitää vain käyttää niitä omia, itselleni tärkeitä keinojani motivoida itseäni. Rakkautta urheiluun, halua kokeilla rajojani ja päästä tavoitteisiin. En koe, että mun olis koskaan pakko edes kisata, mutta toisaalta heti kun tavoite lyötiin lukkoon, sellanen aivan ihana kutkuttava tunne, valtava odotus ja into oli ekat fiilikset. Että jes, sinne kisoihin mä todellakin menen ja teen taas jotain sellasta, mitä en oo aikaisemmin kokenu! Nautin siitä innostuksesta ja jännityksestä ja valmistautumisesta...ja toisaalta otan sen välietappina matkalla kohti uusia haasteita. Eiköhän siinä ole taas hyvä muistutus mulle itselleni siitä, mikä sai mut tästä innostumaan?

Mitä se sit on, kisaviettiä? Joku alkukantanen vaisto, mitä häh? Mahtava fiilis se kisatavoitteen tuoma innostus joka tapauksessa on, ja jos se sellasena säilyy, niin miksi mun täytyis koko ajan käydä tätä perustelua pääni sisällä siitä, onko tää mun laji? Tää on mun laji niin kauan kuin mun omat fiilikset tätä kohtaan on positiiviset ja tää tuottaa mulle itselleni iloa ja hyvää fiilistä. Mä teen tätä koska mä rakastan tätä - enkä jätä esimerkiksi kisaamatta siksi, että joku kaveri ei mahdollisesti tykkää tästä lajista. Rakastan treenata, rakastan tunnetta siitä, että mun keho toimii ja se on vahva. Nyt on tarkka kisatavoite ja päätös kisaamisesta on tehty. Mulla on lupa nauttia matkasta ja niin todellakin teenkin ;)

Marjo liputti myös sen puolesta, että motivaation täytyy lähteä sisältä. Se ei voi lähteä ulkopuolelta tulevista paineista ollakseen nautinnollista. Intohimon ja tekemisen palon täytyy löytyä itsestäsi - ja sitä ei tästä tytöstä puutu!!

"Fall in love with the process, the results will follow."

Jokaisella on varmasti ne heikot hetkensä, eikä ne tietenkään maailmaa (tai ruokavalioo) kaada. Kuitenkin omalla kohdalla nyt, kun kisatavoite on päivämäärän tarkkuudella merkattu kalenteriin, on viimeistään munkin aika myöntää itselleni, että oon tietyissä tilanteissa mieleltäni heikompi kuin oon luullutkaan, ja on aika alkaa tietoisesti vahvistaa sitä lihasta nimeltä mieli ja jättää ylimääräset ruoka-annokset jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa. Siinä missä kovaa treenaaminen on mun mielestä ehdottomasti se nautinnollisempi osa tätä tekemistä, puhtaasti syöminen onkin jo sitten astetta haastavampaa. Tai no ei se puhtaasti syöminen haastavaa ole, vaan se extra-annosten syömättä jättäminen sen lisäksi. Puhdas ruoka on taivaallista, mutta kun niin on suklaa ja jädekin.... On siis äärettömän helppoa syödä ruokavalioon kuuluvat ruuat, mutta on myös äärettömän helppoa haukata ohimennen pala miehen suklaalevystä.

Kisatavoite on mulle tärkeä mun itseni takia. Mun oman kehon ja mielen vahvistamisen takia. Ja uskon, että teitäkin siellä ruudun toisella puolella auttaa, jos ajattelette sen niin; ette ole tilivelvollisia kenellekkään näistä valinnoista eikä kukaan pakota teitä syömään terveellisesti, treenaamaan tai menemään kisoihin. SEN SIJAAN jos olet itse päättänyt niin syystä tai toisesta (tavoite) tehdä, perustelkaa itsellenne miksi. Miksi se on tärkeää.

Meillä on aivan mahtava tiimi täynnä kauniita ja vahvoja naisia. On iso ilo ja rikkaus olla osa näin mahtavaa porukkaa <3