-
maanantai 4. marraskuuta 2013
Happy Monday
Viikko pyörähti taas kivasti käyntiin. Itsellä se jatkuu treenien osalta vielä huomisen päivän kevyissä tunnelmissa, mutta keskiviikkona päästään taas tekemisen makuun, huh! On ihan jo ikävä kunnon riehumista.
Käytiin kuitenkin aamulla pikkusiskon kanssa Espoonlahden uimahallin salilla hikoilemassa - sisko treenasi ja mä pumppailin tangolla kevyen viikon kiertoharjottelua. Mun sisko on ihan mahtava tehopaketti: hänen lajinsa on 5-ottelu, jossa hän edustaa Suomea maajoukkueessa. 5-ottelussa kisataan nimensä mukaisesti viidessä vaativassa lajissa: uinnissa, miekkailussa, juoksussa, ammunnassa ja esteratsastuksessa. Vaatii urheilijalta älyttömän paljon sovittaa kaikkien noiden lajien treenit viikko-ohjelmaan ja kehittyä monipuolisesti niin tekniikoissa kuin fyysisissä ominaisuuksissa. Uintimatka on lyhyt ja vaatii sprintterin räjähtävää nopeutta ja voimaa, kun taas juoksumatka on 5-ottelussa pidempi ja siinä onkin oltava ominaisuuksiltaan kestävämpi... Huh ;)
 |
Onhan tämä omakin laji tosi vaativa, mutta välillä tekee ihan hyvää kurkistaa muiden lajien urheilijoiden kalentereihin. :) Omistautumista kilpaurheilu - laji kuin laji - vaatii joka tapauksessa. Mua itseäni motivoi ihan älyttömästi seurata eri lajien urheilijoiden valmentautumista ja treenaamista ja sen kaiken vuodatetun hien muuttumista tuloksiksi, suorituskyvyn parantumiseksi, ehkä jopa mitaleiksi... Osittain muistellen omia aikojani eri lajien parissa myös. Se adrenaliini, joka virtaa ennen kun saat sprinttiviestissä kapulan käteen, on jotain ihanaa, sanon vaan. Ja sitä fiilistä haen treeneissä aika ajoin vielä tänäkin päivänä.
Tottakai mutkia on matkalla kenellä tahansa. Pikkusiskokin poti just puolisen vuotta ratsastustreeneissä murtunutta selkäänsä, ja treenit on nyt vasta alkaneet sujua uudelleen täydellä tehollaan. Urheilijan elämä on siis paitsi täysillä räyhäämistä ja onnistumisia, myös haavoittuvaisuutta ja pettymyksiä. Kroppa on altis loukkaantumisille ja vaaditaan paljon henkistä kanttia, että pää pysyy kunnossa vastoinkäymisten hetkissä.
 |
Loukkaantumisia ja ylirasitustiloja juurikin pakoillen oon siis rentoutunut olan takaa kuluneella viikolla. ;)
Mun kahvilakkokin on pitänyt onnistuneesti koko viikon! Mahtavaa. Tahdonvoimalla pääsee aika pitkälle. Mä ihan oikeasti nimittäin ajattelin olevani jo niin koukussa kahviin, etten pysty varsinkaan porukoiden kahvikoneen ääressä kieltäytymään ihanasta kupillisesta. :'''D (Tiedän, oon aika surullinen tapaus.) Vihreetä teetä on siis litkitty ja taidanpa jatkossa taas palata enemmän siihen. Varsinkin kun pääsen taas sinne Whole Foodsin loputtomien teevalikoimien ääreen Lontooseen.
 |
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti <3