Muuttolinnut

Terveisiä Lontoosta! Vähän hiljaiseloa on ollut nyt täällä blogin puolella, kun vikat päivät Suomessa sujahti nopeesti pakatessa, kavereita nähdessä ja tietenkin treenatessa.

Nyt varsinaisista treeneistä on tullut parin päivän tauko, kun pitää vähän prorisoida hetkellisesti tohon uuden kodin etsimiseen... Kävelty on vuokrakämppien välitysfirmalta toiselle kilometritolkulla ja jotain kotijumppailuakin tehty, mutta salikortti on vasta hankintalistalla. Kylmän viileesti pitää suhtautua näihin juttuihin - onneks pari "lepo"päivää ei kenenkään treenien tuloksia pilaa vaan joskus jopa päinvastoin ;)

Meillä piti olla kämppä aika varmasti valmiina plakkarissa, mutta näitä pikku muutoksia tulee ja sillon eletään sen vastakehitetyn plan B:n mukaan. Jotenkin tää maasta toiseen muuttaminen ja reissailu on kasvattanu aika paljon kykyä vaihtaa suuntaa nopeasti ja pysyä kylmähermosena vaikka kuumottavoakin tilanteita tulee joskus eteen.

Ihan hyvää tekee siis taas vaihtaa maisemaa, vaikka maisemat onkin just täällä entuudestaan tuttuja. Lontoo on kuitenkin niin jäätävän iso, että voi olla, et uus asuinpaikka sijaitsee jossain missä en oo koskaan käynytkään. Ja sekös tästä hauskaa tekeekin! Mä en oo koskaan viihtyny kauan samoissa ympyröissä ja rutiineissa. Ehkä fitness-hommista hainkin sellasta tietynlaista pysyvyyttä elämään, vaikka paikka vaihtuis :) 

Eväät (ainakin määrät) on samat ja treenit samaten, mutta aina se paikanvaihdos pakottaa opettelemaan uudet kuviot niidenkin kanssa. Löytyykö salilta hyvä jalkaprässi? Entä muitakin cardiolaitteita kuin joku ankee selkänojalla varustettu kuntopyörä? Mistä kaupasta saa halvimmalla rehut, entä laadukkaimmat lihat ja kananmunat? Onko kodin lähistöllä mitään paikkaa, jossa olis oikeesti kiva juosta?

Toin muuten (jälleen kerran) Suomesta isoja hera- ja aminohappopussukoita matkalaukussa, ja aina on pikku jännitysmomentti, että tuleeko niiden kanssa jotain hämminkiä. Eli sattuuko joku epäilemään että kuljetan jotain ihan muita jauhoja kun protskuja ja muita. Mutta ei! Yks kerta on tosin jääny elävästi mieleen, kun käsimatkatavaroissa vein BCAA:ta. Lontoon Standtedissa lentoasemavirkailija veti silmät suurina sen minigrip-pussin mun repusta, katso mua syyttävästi ja pitkän hiljasuuden jälkeen kysy: "Can you explain me what this is?" :D Hyvin meni mun selitykset onneks perille sen hyödykkeen välttämättömyydestä ja sain pitää jauhoni.

Eka kokkailusessio tänään Lontoon päässä oli aika köyhä. Olin ottanut Suomesta parit annokset mm. kaurahiutaleita, kanaa, riisikakkuja, prodepannaria, pähkinöitä, kookosöljyä ja varalle tonnikalaa, kun en tienny kuinka nopeesti pääsen kauppaan. Joten näillä mentiin ja pitkälle mentiinkin! Rehuja en sentään lähteny Suomesta saakka roudaamaan. Nyt on paikalliseväät jo kaverin pakkasessa - ja toivottavasti kohta myös omassa, kunhan se oma koti löytyy.

Cheers!