EM-reissutarinoita part I

Heii :) EM-kisoista ja -kisareissusta on toivuttu hitaasti mutta varmasti. Kuluneen viikon olen ottanut levon ja palautumisen kannalta, vaikka kisan jättämä pettymys on kaivellut hampaankolossa sen verran, että salilta on ollut vaikea pysytellä poissa. Kuten moni teistä on saattanut jo muilta tiedonlähteiltä kuulla, sijoitukseni oli EM-kisassa 8., ja olin hurjan pettynyt siihen. Vielä tähänkään päivään mennessä pettymys ei ole vaihtunut tyytyväisyydeksi, vaikka toki järjellä ajateltuna tiedän, ettei 8. sija euroopanmestaruuskisoissa mikään räikeä rimanalitus ole. Finaalipaikka oli silti toiveena itsellä vaikken sitä ääneen myöntänytkään edes itselleni, ja kun sitä ei tullut, niin eipä sitä tullut itseä olalle taputeltua vaan pikemminkin kelailtua, että mikä meni vikaan. Oliko kunto vieläkin liian pehmeä? Oliko mun poseeraus EM-lavalle liian pliisua ja vähäeleistä? Näytinkö ehkä epävarmalta ja liian tiedostavalta ja verottiko se rentoutta ja tilanteesta nauttimista? Annoinko kaverilta viime tipassa lainattujen kenkien häiritä suoritusta ja näkyä liikaa kävelyssä? VAI oliko nyt vaan niin, että tällä kertaa tuomarit ei tykänneet mun pärstästä?

Varmaan osittain kaikkien pienten sattumien summa, että jäin lopulta parin pisteen päähän finaalipaikasta. Finaaliin päästessäni olisin saanut mahdollisuuden olla lavalla ainoastaan viiden muun tytön kanssa, jolloin olisin saanut tuomareilta enemmän huomiota. Nyt 26 kaunottaren joukosta selvisin kyllä 15 joukkoon, mutta sen jälkeen tie katkesi, ja mun fiilis oli lähinnä se, että nyt olen pettänyt kaikkien odotukset...

No, kuten sanottua, pettymykset ja vaikeudet ovat ne, jotka ihmistä yleensä kasvattavat eniten. Siitä olen erinomaisen tyytyväinen, että olen jo aiemmin käynyt päässäni läpi sen, että "kisaajaminä" ja "minä" on kaksi eri asiaa, eikä kisamenestys muodosta mun arvoani millään tasolla. Olen se sama Johanna menestyin kisoissa tai en, ja sillä hyvä. Urheilijana tietysti ottaa päähän ja ärsyttää, mutta ei tämä huonosti mennyt kisa ole saanut mua tuntemaan itseäni jotenkin huonommaksi ihmiseksi, onneksi. Tästä jatkuu treenit ja kaikki muu taas uudella tsempillä. :)

Hieman mua taas tuolla EM-kisoissa kävi ihmetyttämään bikinilavoilla yksi juttu. Ensimmäisenä poseeraustyylit. Siinä missä Suomen kisoissa ollaan lavalla aika rauhassa ja esitetään se fysiikka melko maltillisella tyylillä, tuolla näytti meno lavalla välillä kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin IFBB:n bikinikisoissa... Sellasta paikallaan pyörimistä en ole nähnyt missään, en pro-kisoja katsoessa, en Suomessa tai muuallakaan. En ehtinyt sopeuttaa omaa poseerausta tarpeeksi siihen suuntaan ja oma poseeraus taisi jäädä ihan liian huomaamattomaksi ja vähäeleiseksi.

Oma kunto jäi tällä kertaa hivenen nesteiseksi. Mulla oli paitsi kuukautiset tottakai sopivasti kisojen aikana, myös aika paljon turhaa stressiä kisaa edeltävän vuorokauden aikana, ja luulen että nää olivat pääsyyt nesteisyyteen. Varsinkin vatsan seutu jäi ihan turhaan pehmeän näköiseksi ja paksunsi mun suht lyhyttä keskikroppaa.

Mutta selittelyt sikseen ;D Nyt niitä reissukuvia, jotka kaikkia varmasti kiinnostaa enemmän kuin mun lätinät!

Reissua edelsi tottakai ruokapreppaus, joka tosin oli aika light-versio viimeistelyviikon kevyen menun ansiosta :)

Matkalla lentokentälle...

Tästä välistä mulla ei ollut yhtäkään kuvaa. Olin muutenkin aika laiska kuvaaja reissussa, koska ympärillä vilisi hienot kamerat ja luotin siihen, että hienoja kuvia matkasta varmasti jälkikäteen löytyy eikä mun tarvi poloista vanhaa iPhoneani räpsiä taas kerran täyteen. :)

Mun mies saapui Santa Susannaan torstaina päivällä, joten sain valmistautua ja relata hänen kanssaan ennen kisaa.

Aamupala? :D

Tältä näytti Johannan hotellihuone suurimman osan ajasta... Kaikki putilot ja eväät sulassa sovussa, lennosta suuhun millon mikäkin vitamiini tai pala banaania, ja seuraavalle etapille :D Löydätkö kuvasta mm. keitettyjä kananmunia, Pro Tanin, valkkaripullon, vesipullon, parsaa, yrttejä jne. jne..?

Yksi parhaista jutuista reissulla oli tietysti uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen! <3 Kuvassa Sara Back ja Milla Kelahaara. Sara oli reissussa huoltajan roolissa ja Milla puolestaan kisasi bikini-junnuissa.

Kesäinen kuvauslookki :)

Ihanat naiset altaalla...ja joku turisti pakotettiin kans kuvaan aamulenkiltään :D hihi. Kuva Joonaksen instagramista.

Whiii

Taas tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen, että mikä meni vikaan? Edellisenä iltana masu oli paljon "flätimpi" ja muutenkin kunto kuivempi kuin seuraavan päivän kisassa... Eli viimeistelyjä pitää seuraavaan kisaan ehkä fiksailla hieman. Tai sitten vaan eliminoida kaikki mahdolliset stressitekijät paremmin.

Kisa-aamuna olin taas hereillä ihan liian aikasin :/ Ei nukuttanut, kenkäsäätö stressas...ja lisäksi peiliin katsoessani mua katsoi vastaan pieni vihreä nainen!!! KÄÄK.

Kilpailuun valmistautuminen, tai lähinnä vika vuorokausi ei tosiaan tällä kertaa mennyt omalta osaltani ihan putkeen. Sain edellisenä iltana kuulla, että kansainvälisten sääntöjen mukaan bikinikisaajan kengissä ei saa olla platformia lainkaan, kun Suomessa sääntö oli juuri muutettu siten, että maksimikorkeus on platformille 1 cm. Tyhmänä en ollut erikseen tarkistanut kv-sääntöjä, vaan luotin, että ne ovat samat kuin Suomessa. Niinpä illalla sain kyllä pistää ison mietintämyssyn päähän, kun aloin kelailla vaihtoehtojani saada vielä alle vuorokaudessa omankokoiset sääntöjen mukaiset kisakengät. Siinä harkittiin kaikkea platformin pois sahaamisesta tavallisten korkokenkien ostamiseen, ja lopulta ei auttanut kuin yrittää nukkua ja uskoa, että asia seuraavana päivänä ehtii vielä jotenkin järjestyä. Itse kun olen hobittipituuteni lisäksi vielä pienijalkainen (koko 35), niin eipä noita kenkien lainaajiakaan pursunnut ovista ja ikkunoista.

Aamulla onneksi sain koko joukkueen toiseksi pienimmät kengät omistavalta EM-voittaja Tiina Vaskelaiselta luvan lainata hänen platformittomia kenkiään. Koska Tiina kuitenkin kisasi itse ennen minua, ei minulla ollut mahdollisuutta harjoitella uusilla kengillä käppäilyä etukäteen. Ainoa havainto oli, että vaikka kengät pienet olivatkin, olivat ne mulle auttamattoman isot. Mietin kuumeisesti vaihtoehtoja, ja toiminnan naisena päätin, että kengät on teipattava mun jalkaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut lavalla jaloista lentelevät kengät, not good... Suuri kiitos tiimin huoltajalle eli Pajusen Piialle, joka teki varmasti pikajuoksuennätyksen hakiessaan EM-kultamitali kaulassaan lavalta astelevalta Tiinalta mulle kengät. :D Piia teippasi taidokkaasti ja tukevasti kengät mun jalkaan, ja eipähän irronneet lavalla! Pystyssäkin pysyttiin uusilla kengillä. ;)

Toinen pieni lisäkommellus aamuun oli se, että viime kisoissa mulla niin hyvin toiminut väri oli tällä kertaa muuttunut yön aikana vihertäväksi... Se oli a) aivan liian vaalea ja b) vihreä. Olin kauhuissani, koska en todellakaan tiennyt, voiko väriä enää päivän aikana pelastaa. No, sitä stressasin turhaan, sillä väri todellakin oli pelastettavissa, mutta kun ensimmäistä kertaa tuollaiseen ongelmaan törmää on siinä ratkaisukeinot itsellä aika vähissä. Onneksi oli huoltotiimillinen kokeneita värinlevittäjiä mukana, joten selvisin pinteestä. :)

Kisapaikalla tuntien ja taas tuntien odottelu sujui uskomattoman hitaasti mutta edes hyvässä seurassa :)

Koutsin kainalossa kisan jälkeen. Kiitos Annalle kaikesta tuesta taas kerran.
Pettymys ei näy mun kasvoilta tässä kuvassa, mutta pettynyt kuitenkin olin. Jännä muuten, etten ole missään vaiheessa tähänkään päivään mennessä reagoinut kisan jättämään pettymykseen itkemällä tai muullakaan voimakkaalla tunnepurkauksella...lähinnä vaan sellanen pieni nakertava ketutus ja turhautuminen on kalvanut mielen syövereissä.

Kisan jälkeen Suomessa oon ehtinyt ainakin nautiskelemaan ihanasta auringosta <3

...ja pitkään kaipaamastani sushista...

...karjalanpiirakoista... <3 Ja kaikesta muusta ihanasta!

Salillekin ehdin jo tehdä kaiken hiilaritankkauksen jälkeen comebackin. Jeee <3

BOOM! ;) Tämä tyttö lähtee metsästämään kehitystä uudella innolla!

Tämä viikko on tosiaan mennyt fiilispohjalta syöden ja treenien osalta ihan minimillä ja useimpina päivinä täyslevon kannalta. Lepohan on aina kuin laittais rahaa pankkiin, eikö niin! ;) Olen syönyt kaikkea, mitä on viime viikkoina tehnyt mieli: sushia, riisi"puuroa", karjalanpiirakoita, hedelmiä, lohta, pestoa, proteiinipatukoita, kaakaonibsejä, MACAA :D, karkkia, jätskiä... Jännä, että pääasiassa mieli on kuitenkin tehnyt monipuolisia kasviksia :D Mä olen syönyt nyt pitkän aikaa pelkkiä vihreitä rehuja, ja kunnon wokkivihannekset maistuu kyllä melkosen hyvältä sen jälkeen. :) Heh. Kaikella on aikansa!

Tästä suunta on vain ylöspäin. Palaan astialle varsinaisten kisakuvien kanssa lähipäivinä!

Treenatkaahan kovaa ja nauttikaa alkaneesta kesästä <3