Norrrmipäivä

Heipparallaa! Jaan teidän kanssa taas kuvapläjäyksen tästä päivästä (ja taitaa siellä joukossa olla pari fotoa muultakin päivältä) - fitness-aiheisen tottakai :D. Tajusin, että mulla alkaa ilmeisesti olla aika kova nälkä, koska ruokia on tullu kuvailtua ehkä jopa vielä enemmän kun yleensä... Joten niistä pitää nauttia sit visuaalisestikin jatkuvasti.

Mitä jäbä duunaa? No kokkaa, mitäs muutakaan.

Aamupalalistalla tänään valkoista kalaa, manteleita ja salaattia.

Mulla on ollut nyt jonkin aikaa kokeilussa "luolamiehen aamiainen", jonka ajatuksena on koostaa aamupala lihan ja pähkinöiden ympärille. Mulla on ilmeisesti suht reippaanlaisesti estrogeeniä kropassa (tää on nyt täysin omaa analyysiä), koska kädet ja selkä ei ota kiristyäkseen ihan toivottua tahtia. Nyt siis boostataan vähän luonnollisia oman kropan tuottamia testosteronitasoja ja rasvanpolttoa lihaisalla (tossa ylläolevassa kuvassa tosin poikkeuksellisesti kalaa kun muuta ei ollut aamulla valmiina) aamupalalla ja syön hiilareita vasta myöhemmillä aterioilla. Saa nähdä wörkkiikö, mutta toivon parasta! Jos kiinnostuit, niin täältä löytyy Poliquinin artikkeli aiheesta ja vieläpä suomennettuna, s'il vous plait. :)

Treeniin kuuluu olennaisena osana henkinen latautuminen eteisen lattialla edessä olevan treenin liikkeitä treenipäivikseen kirjotellen ;)

Ja treenin jälkeen kotiin raahustaa väsyny ja nälkänen tyttö. Peilistä pitää tiirailla , onko kankusta sulanu yhtään senttejä, tai ees millejä :'D

Treenin jälkeinen sapuska, namnammm. Oon muuten rakastunu varsisellereihin - ihanan rouskuvia kavereita ja vieläpä ainoostaan 10 kcal/100 g, joten ehdoton diettaajan unelma wokkeihin tai miksei raakana salaattiinkin - itellä ainaki menee alas sellasenaan ja vieläpä tykkään ihan hulluna. Ja kesäkurpitsa paistettuna, ahhh. :P~~ Näitä saa vedellä niin paljon että masu tulee täyteen!

Jaaa lisää kokkailua. Hanki elämä?

Kaalia, punasipulia ja taas sitä selleriä. Mausteeksi tuoretta inkivääriä, valkosipulia, himalajansuolaa ja fenkolinsiemeniä, nammm. Toimii päivästä toiseen.

Bataatit, kalkkunat, avokadot ja omput sekaan ja hyvää on jälleen kerran.

Ruokien välillä menee purkkaa "jonkun verran"... Jotain on pakko jauhaa kun syödä ei saa :/ Joten täydensin mun varastoja eilen vähän.

Semmosta täällä! Elämä ei pyöri lainkaan syömisen ja treenaamisen ympärillä ja pystyn täysipainoisesti keskittymään muihin, tärkeämpiin asioihin. NOOOOOOOT :'''D.

Bikini International 2014 amatöörin kisakatsomosta

Katselin eilen illalla Bikini Internationalin alkukilpailun uudemman kerran. Osittain en vieläkään ihan päässy tuomareiden kanssa samalle sivulle lopullisissa sijotuksissa, mutta taas kerranhan se siis huomataan, että tää on arvostelulaji. Ei voi tietää, kuka tulee voittamaan, vaikka omaan silmään juttu näyttäiskin ihan selvältä.

Kisa-analyysejä taitaa näin monta päivää kilpailun jälkeen jo olla ympäri nettiä niin paljon, että mä oon sen kanssa vähän myöhässä enkä ala mitään syvällistä kirjottamaan (ihan kun muutenkaan oisin siihen tarpeeks asiantunteva ;) mutta laitan muutaman kuvan kärkikuusikosta tähän niin voidaan vielä kuvista ihailla upeita fysiikoita! Kaikki kuvat on lainattu Muscular Developmentin sivuilta, joten sieltä vaan katseleen lisää kuvia jos kiinnostaa nähdä enemmän.

1. Ashley Kaltwasser

 

Ashleyllä on siro ja nätti fysiikka, täydellinen rakenne bikiniin siihen nähden, mihin tuomarit sitä ilmeisesti tällä erää on viemässä. Joku Ashleyn esiintymisessä mut jättää kuitenkin kylmäksi, enkä itse laittaisi häntä ihan ykkössijalle. Ehkä liian missimäinen hymy ja olemus tekee sen? Poseerauksissa häiritsee tietynlaisen letkeyden ja sulavuuden puuttuminen ja erityisesti takaposessa fiilis siitä, että koko neiti on kaatumassa eteenpäin. Mutta siis kaunis ja kaikinpuolin upea kisaaja Kaltwasser on, joten en näe mitään syytä, miksi hän ei voisi näitä pikku puutteita saada korjattua jatkossa ja olla entistä upeampi lavalla. :)

2. Yeshaira Robles

 

Roblesista tykkäsin jo viime vuoden Olympiassa tosi paljon, ja tykkäsin taas. En oikein osaa sanoa miksi, koska fysiikasta puuttuu tietty atleettisuus josta yleensä tykkään. Robles edustaa mun mielestä sellaista superfeminiinistä ja tietyllä tavalla söpöä tyyliä, jossa on sopivasti asennetta. Tykkään kovasti, vaikka tosiaan fysiikassa kisaolosuhteisiin liikaakin pehmeyttä ja jalat tasapaksut ja/tai nesteiset. Robles on kuitenkin lookiltaan mun mielestä yksi ehdottomasti kauneimmista ammattikisaajista tällä hetkellä!

3. Amanda Latona

Latonan 3. sijaa en oikein allekirjoita, vaikka miten yritän ymmärtää. Keskivartalo on paksu ja jalat ohuet, lisäksi lookki on melkein pelottava kaikilla oudoilla ilmeillä, kulmienkohotteluilla ja silmäniskuilla höystettynä...

4. Nathalia Melo

No sitten se Melo... Se vaan on ja pysyy mun suosikkina. Ymmärrän kyllä tavallaan sen, että fysiikka on hänellä liian kova bikiniin ja sen takia Melolle ei voitu taaskaan kirkkaimpia sijoja antaa, mutta sitä se ei estä, etteikö hän varmasti olisi yksi isoimmista inspiraatioista tuhansille treenaaville naisille ympäri maailmaa. :) Keskivartalo on Melolla "tanakka", mikä on varmaan yksi isoimmista asioista, joka tekee fysiikan yleisilmeen raskaahkoksi. Keskivartalon paksuuteen ei kuitenkaan voi vaikuttaa läheskään niin paljon kuin muihin kehon osiin, joten mun mielestä Melo on tehnyt juuri oikeita asioita x-mallin rakentamiseksi: kerännyt massaa erityisesti pakaroihin (ja reisiin) ja jonkin verran myös yläselkään ja olkapäihin tasapainottamaan kokonaisuutta. Kunto oli mun mielestä vähän parempi kuin Olympiassa, eli ei ihan niin kuivakka. Ihana Nathalia! Joku siinä lavakarismassa vaan tekee sen, että mulle hän oli voittaja, vaikkei tuomariäänten perusteella edes top-3:een yltänyt.

5. Stacey Alexander

Alexanderin sijoitus menee taas vähän "ei ymmärrä" -kategoriaan. Ihan vaan siksi, että vaikka fysiikassa on tiettyjä hyviä puolia, kokonaisuus ei vaan mun mielestä toimi. Ei tule sellanen fiilis hänen lavalta poistuessaan, että olispa se jatkunut vielä hetken...

6. India Paulino

Paulino kuuluu mun mielestä niihin kisaajiin, joilla vaan jotenkin on se "sielu" ja oma juttu siellä lavalla, vaikka fysiikka ei kovin kummonen olekaan. En tykkää Indian lantionketkutuksista yhtään, mutta jotenkin sen juttu vaan tietyllä lailla silti toimii ja sen haluaa nähdä kisoissa. Fysiikka ei kuitenkaan ole ollenkaan samalla levelillä kuin monella muulla, joten hyvä, ettei nyt sentään ihan kärkisijaa herunut niinkuin viime vuonna.

Siinäpä pari kommenttia mun näkökulmasta. Kaikki kisaajat on tietenkin ihan mielettömiä ja jokaikinen on tehnyt uskomattoman työn fysiikkansa eteen, joten varmasti jokanen tonne asti päässyt nainen on ihailemisen arvonen. Osalla vielä lapsia ja vaikka mitä, respect. Joku voi ajatella, että mikä mä oon kommentoimaan noin upeiden naisten fysiikoita, mutta sitähän tää laji on. Tässä huomaa, että varmaan mun kommentteja lukiessa moni teistä saatto olla täysin eri mieltä, ja sehän kuuluu tän lajin henkeen (valitettavasti). Ei ole oikeeta tai väärää tai absoluuttisesti oikeita sijotuksia, on loppujen lopuks vaan mielipiteitä. Ainakin sitten kun ollaan tällä tasolla että kaikki on joka tapauksessa rakenteeltaan jokseenkin mahtavia ja lihaksistoltaan sitäkin mahtavampia. Kuitenkin tosi erilaisia naisiahan Bikini Internationalissakin nähtiin, ja tuomareilla on melkein mahdottoman vaikea homma laittaa heidät järjestykseen.

Loppuun vielä pari kuvaa meidän upeasta Annasta, joka sai sijan 11. Anna olisi mun mielestä kuulunut korkeammalle sijalle, mutta minkäs sille mahtaa. Kauniilta hän joka tapauksessa näytti, niinkuin aina. <3

Bikini fitness ja doping?

Mulla on elämässä useemman kerran tullu vastaan tällänen tosiasia: oon aivan liian sinisilmänen ja luottavainen perusluonteeltani. Uskon aina parasta ihmisistä, kunnes toisin todistetaan. Ja niinpä oon saanut pettyä lukemattomia kertoja, epätäydellisiä kun tässä maailmassa ollaan kaikki.

Täällä Lontoon kotisalilla oon saanut tutustua aivan ihaniin ihmisiin, ja saan älyttömästi kannustusta kisaprojektiini tyypeiltä täällä. Eihän suurin osa niistä treenaajista fitneksestä mitään tiedä tai ole kiinnostuneitakaan tietämään, mutta kovilta mun treenit varmaan niiden silmiin näyttää, joten ne kannustaa ja tsemppaa kovasti mua. Koska kotisalini on ihan "tavallinen" ketjusali, meno on sen mukasta ja esimerkiksi doping-aineista oon saanu pysyä onnellisen tietämättömänä. Nyt kuitenkin oon pari kertaa törmänny mielenkiintosiin kysymyksiin ja ehdotuksiin. 

Ekalla kerralla joku pikkubodari tuli kertomaan mulle, kuinka mun kannattais treenata ihan muualla, koska esimerkiksi yhdeltä loistavalta salilta "saa ihan mitä vaan". Kyselin vähän kummissani että "siis mitä saa, jotain lisäravinteita vai?". Se jatko että "I mean anything, injections, pills, anything...". Okei?!! Vähän jopa loukkaannuin sen kommentista, koska en kai mä nyt ihan siltä näytä et oisin kiinnostunut tollasesta. Vai pitääkö joku mua jonain hirveenä mörssärinä :D

Eilen sitten toinen vastaava tapaus, mutta sai mut entistä enemmän miettimään, että kuinka yleisiä kaikki epämääräset aineet näissä lajeissa on, jos tän kokoselle tirriäisellekkin tullaan niistä puhumaan. Eräs nainen (itse entinen fitness-kisaaja) tuli kyselemään mun prepin edistymisestä ja katteli vähän siihen malliin nenänvarttaan pitkin, että meinaatkos tyttönen ehtiä kuntoon... Siinä aikansa kyseltyään se vilkas ympärilleen ja kuiskas mulle että "tuote x ja x kannattaa lopettaa sitten paria viikkoa ennen kisaa". Mä olin oikeesti ihan ymmälläni, enkä ensin taas tajunnu mistä se höpisee. No jostain kiellettyjen listalla olevistahan se höpis. Se lopulta tajus, etten todellakaan ollu yhtään samalla sivulla sen kanssa ja sit sen silmät suureni ja se melkein suuttu mulle ja sano, että "mä oon pahoillani, mut näissä lajeissa EI VOI enää nykyään pärjätä ilman noita aineita. Edes bikini fitneksessä."

Mitä ne aineet sitten tekee, ihmettelin. Kuulemma auttaa naista saavuttamaan kovemman ja tiukemman lookin, jota on naisen luonnollisin keinoin todella vaikeeta saavuttaa.

Lähdin kyllä eilen salilta tosi  mietteliäänä, täytyy sanoo. Mä valitsin bikini fitneksen myös osaltaan sen takia, etten halua sekaantua mihinkään kiellettyihin aineisiin, joita uskon kuitenkin isommissa luokissa jonkun verran valitettavasti liikkuvan. Enkä tiedä mikä tilanne Suomessa on, enkä todellakaan tiedä kuinka totta tän oman elämänsä kehonrakennusasiantuntijan tiedot oli. Mut saipahan mut miettimään, miks jotkut ihmiset on valmiita tekeen kropalleen mitä vaan.

Mä haluan ainakin edelleen uskoa, että bikini fitnekseen sopiva kunto on mahdollista saavuttaa nimenomaan kovalla työllä ilman mitään kropalle ja hormonitoiminnalle vaarallisia lääkeaineita. Oon ehkä sinisilmänen, mutta tässä kohtaa en halua siitä sinisilmäsyydestä luopua.

Mitä ajatuksia tää herättää teissä? Ei varmaan kukaan halua avoimesti puhua, jos käyttökokemuksia aineista on - mutta alkoipa kuitenkin kiinnostaa, että onko tilanne tosiaan noin paha, kun tää yksi yksittäinen tyyppi antoi ymmärtää.

Paloja viime viikosta

Suomessa ollaan taas! Tosin nää muutama päivä on jälleen vierähtäneet nopeasti ja huomenna aamupäivällä on jo aika lentää takasin Lontooseen.

Tulin viime yönä tosi myöhään "kotiin" kaverin häistä, mutta pakko oli silti pistää Bikini International -vertailut pyörimään. Mitään kovin yllättävää ei kisassa tapahtunut, tuomarit veti melko samoilla linjoilla kun Olympiassa. Kaltwasser otti voiton jälleen kerran, mikä musta oli aika laimee päätös kisalle. Ashley on toki aivan upea, muttei musta jotenkin yhtä "sielukas" kuin vaikka Nathalia Melo. No okei, lopetan taas tän Melo-lässytyksen ennenkuin alotankaan.

Aina upea Nathalia Melo. Kuva Nathalian instagramista.

Ehkä jossain vaiheessa alkuviikosta taas amatöörianalyysiä kisasta kuvien kera - koitan ehtiä! ;)

...vielä pakko sanoa, että Annasta olin ylpeä; kunto oli ihan nappi ja esiintyminenkin rennompaa kuin viime kerralla samoissa karkeloissa. On se Anna vaan niin pettämättömän kaunis! Sijoitus, 11., eikä musta ihan vastannut sitä mitä Anna lavalle vei. Olisi siis omasta mielestä kuulunut korkeammalle sijalle. Hienoa kuitenkin, että meillä on näin kaunis edustaja lajissa kansainvälisesti.

Nathalia Melo ja mun ihana valmentaja Anna. Kuva Annan instagramista :)

Tässä Suomen reissun aikana on keretty taas treenailemaan (ylläri), kokkailemaan (ylläri), käymään koululla ja näkemään kavereita... Viikot kisaan vähenee - nyt niitä on enää 6! Kunto nyt ei taas omaan silmään tunnu muuttuvan yhtään mihinkään, mutta eipä asiasta avautuminen taida asialle mitään tehdä. :) Oon jotenkin onnistunu nyt silti olemaan ihan positiivisin mielin kunnon edistymisen suhteen, mutta kyllä tässä hommia saa vielä paiskia. Mun kroppa ei taida olla sitä helpoiten kiristyvää tyyppiä. Tärkeintä mulle silti suoraan sanottuna on, että mahdollisimman vähän lihasta lähtis tän dieettaamisen myötä, sillä tähtäin on pidemmällä(kin) kuin vaan näissä kisoissa. Mutta kaippa sitä aina vähän lähtee.

Reilun viikon takaista kuntoa, tällä viikolla toivottavasti kiristytty taas pikkuriikkisen lisää.

Treeneistä nautin edelleen, vaikka vikat toistot jo painaa piirun verran enemmän. Ei oo silti semmosta väkinäistä tekemistä ollenkaan, vaan salille on edelleen kiva lähteä. Välillä jopa tulee mieleen, että onkohan jotain nyt vialla, kun tää ei ole tän kummempaa ja kauheempaa? Joku tuskien taival ja "lopussa kiitos seisoo"... Semmonen käsitys mulla vähän etukäteen oli, että siltä dieetin pitää tuntua.

Tietyt treenit kyllä painaa jaloissa, erityisesti cardiot. Nyt ohjelmassa on muutama peruskestävyystason cardiosessio viikossa ja lisäksi yksi HIIT. Hassuinta on, että sykettä on alkanut olla vaikea nostaa entisiin lukemiin, vaikka muuten treenit teen samaa rataa kuin ennenkin. En tiiä onko alhasilla kaloreilla osuutta asiaan, koska tehot ja tuntemukset on muuten tosiaan ihan samat (ainakin mä luulen painavani ihan yhtä lailla ku ennenkin, hahaa).

No, eteenpäin, sano mummo lumessa. Mieli on rauhallinen ja päättäväinen, vaikkakin odottavainen. Huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia, joten kauaa ei tarvi enää odottaa!

Hiihtelin tapani mukaan tyylikkäänä ja edustavana eri saleilla ja lenkkipoluilla. :) Tällä kertaa Tampereella ja Kangasalla!

Kävin muuten pitkästä aikaa kampaajalla! (Kuva on "ennen"-kuva :D) Mulla on pikku fobia Lontoossa kampaajallle menemisestä, joten yleensä ratkasu on se, etten vaan tee mun hiuksille mitään. :'D Nyt kuitenkin menin vanhaan kunnon vakkaripaikkaan Tampereen Puutarhakadun Glo Hairiin. Meen aina Glo:ssa randomilla sille, kenellä on aikaa, ja tällä kertaa olin itse maestro Gekon käsittelyssä. :) Pientä tasausta vaan latvoille, joten mitään radikaalia ei taaskaan tapahtunut kuontalolle.

Tällä hetkellä muuten arvon, että pitäiskö mun värjätä hiukset kisoja varten. En osaa päättää. Mulle sopii musta parhaiten tää ihan oma väri, mutta värjäys toisi kiiltoa ja vahvuutta hiukseen... Lisäksi lavalla luonnonvärinen, tummakin, hius voi näyttää normaalia pliisummalta, joten siinä mielessä värjääminen vois tulla kysymykseen... Hmmm!

Nyt unta tälle tytölle ja huomenna taas paiskitaan hommia gradun ja treenien parissa! Ihanaa viikkoa!

Yhteistyössä: Oi! Oi! Brazil

Oi! Oi! On tullut aika esitellä tuorein yhteistyökumppani, Oi!Oi! Brazil. Tää yhteistyö onkin oikea piristysruiske helmikuun keskelle, kyseessä on nimittäin kuuman auringon, kauniiden naisten ja räiskyvien värien maasta Brasiliasta Suomeen vaatteita tuova yritys. IHANAAA, mä oon niin innoissani tän yrityksen meiningistä - lue ihmeessä koko postaus niin ymmärrät kyllä miksi! <3

Näin Oi! Oi! Brazil kuvailee itseään verkkosivuillaan:

"Oi!Oi! Brazil Oy on naisellisuutta hehkuva ja kuumaa Brasilian muotia tarjoava yritys, jonka toiminta on saanut alkunsa Koillis-Brasiliassa sijaitsevalta tehtaanmyymälöiden kohtaamispaikalta. Toiminta keskittyy koillis-Brasilian tekstiili- ja urheilutarviketuontiin, brasilialaisten pienyrittäjien toiminnan ja työllisyyden tukemiseen sekä erilaisten hyväntekeväisyysprojektien tukemiseen. Tarkoituksena on tuoda Suomeen tarkoin valikoitujen pienien tekstiilitehtaiden tuotteita, samalla auttaen köyhän alueen yrittäjiä kasvattamaan liiketoimintaa.

Tarjoamme suomalaisille mahdollisuuden hankkia erilaisia ja naisellisuutta korostavia käsinpoimittuja tuotteita, joiden tekijöistä tuomme esiin aidon tarinan. Ostaessaan vaatetta, suomalainen asiakas saa mahdollisuuden tietää, kuka vaatteen on valmistanut ja mikä esimerkiksi kyseisen ompelijan tarina on. Näin vaatteelle muodostuu syvempi tarkoitus ja läpinäkyvyys inhimillisessä tuotantoprosessissa. Lisäksi tarjoamme kuluttajalle aidon mahdollisuuden vaikuttaa niin mallistoihin kuin köyhien perheiden elämän tukemiseen Brasiliassa."

Sain jo ensikosketuksen vaatteisiin, kun tehtiin viime Suomen reissulla kuvauksia verkkokauppaa varten. Vaatteet itsessään oli laadukkaita ja mun mielestä ihanista materiaaleista valmistettuja: ilmavia, hengittäviä, hyvin laskeutuvia ja siispä tosi imartelevia. Treenivaatteita (toppeja) on mun päällä jo muutamaan otteeseen vilahtanut täällä blogissakin.Tykästyin moniin treenilegginseihin, mutta toisaalta ihanat, iloisen väriset kesämekot sai kyllä ikävöimään rantaelämää ja aurinkoa.... Pala Brasiliaa Suomeen tuotuna ei oo koskaan liikaa, oli kyseessä sitten treeni- tai muu vaate! :) Muhun kolahtaa lisäksi se, että yritys toimii myös eettisesti kestävältä pohjalta.

Tuotteet myydään pääasiassa verkkokaupan kautta, joten kannattaa käydä tsekkaamassa valikoimaa sieltä. Ideana on, että valikoima vaihtuu usein ja esimerkiksi treenilegginsejä tuodaan aina aika pieni erä Suomeen - ei siis vaaraa, että joka toisella treenaajalla on ensi viikolla salilla samat housut jalassa.

Oi! Oi! Brazilin periaatteena on antaa asiakkaiden äänen näkyä valikoimassaan, joten esimerkiksi just nytkenellä tahansa on mahdollisuus toivoa, minkälaista kuosia ja värimaailmaa haluaisi Brasseista tuotavan (asiakaspalvelu@oioibrazil.fi).

Mä en ole itse ikinä päässyt Brasiliassa käymään, mutta matkakuume ei oo ainakaan pienenemään päin... ;) Tulevaisuudessahan Brasiliassa tapahtuu kaikkea näkemisen arvoista muutenkin: tänä kesänä siellä pelataan fudiksen MM-kisat, ja kesäolympialaisetkin on seuraavan kerran 2016 Rio de Janeirossa.

Jos sun sydän sykkii kauniille väreille ja naisellisille vaatteille, joita ei varmasti joka tytön päällä näy, kannattaa seurata Oi! Oi! Brazilia Instagramissa ja Facebookissa. Käy myös virtuaalihypistelemässä vaatteita verkkokaupassa. Ainiin, ja lue mun esittely nettisivuilta! :D

Olkapääpumppi ja kehonrakennuksen opettelua

Tän päivän, tai oikeestaan viikon, vois kirjottaa historiankirjoihin. Mä oon saanu ekaa kertaa treeneissä oikeesti pumpin olkapäiden sivulohkoihin. :D

Sinänsä sääli, että oon näin pitkään veivannu menemään huonoilla tekniikoilla ja harmitellu kun olkapäissä ei tapahdu juuri mitään kehitystä. Viime viikolla kävin kuitenkin Marjon kanssa tekniikat läpi ja koin miljoona ahaa-elämystä, kun kokenut konkari osasi parilla silmäyksellä sanoa, mistä mun kehityksen puute kiikastaa. Joten nyt vaan uudella innolla olkapäätreenin kimppuun! Se on aina yhtä siistiä, kun oikeesti löytää sen yhteyden just siihen tiettyyn lihakseen mitä haluaa treenata, eikä johonkin epämääräseen alueeseen siellä päin. Mulle iisimpiä treenejä on olleet pääsääntösesti alakropan treenit, koska jalkoja on hermotettu ehkä tarkotushakusesti vuosien varrella jonkun verran enemmän. On sielläkin silti vielä paaaaljon tekemistä - tässä lajissa duuni ei lopu koskaan. :D

Yläkroppatreeniäkin oon tehnyt paljon, mut tekniikat onkin sitten olleet ihan päin sitä kuuluisaa. Mun ongelmana on ollu erityisesti huono tuntuma olkapäihin, varsinkin niihin sivulohkoihin. Taka- ja etuolkapäissä tapahtu Marjon mukaan jotenkuten oikeita asioita kun niitä treenasin, mutta sivulohkot on ollu onnettomassa jamassa. Mä en oo käytännössä saanu oikein mitään rasitusta kohdistettua niille. Ja koko olkapäätreeneistä on aina lähdetty epäkkäät, ojentajat ja hauikset hirveessä pumpissa...ei hyvä!

Miksi sitten haluan kasvattaa olkapäitä, tai etenkin sitä sivulohkoa? Koska olkapäät on tärkeä osa sen kauniin x-mallisen kropan muokkaamista. Olkapäät ikäänkuin kehystävät yläkropan ja antavat kauniit raamit sille. Mulla sivulohko vaatii yksinkertasesti lisää näyttävyyttä, että se olis tasapainossa muiden lihasten kanssa.

Onhan se olkapää vieläkin piiiieni ja haba näyttää omaan silmään kauheen kokoselta (no eihän se sitä oo, mut kuitenkin...), mutta nyt täytyy alkaa tavotella entistä kovemmin sitä tasapainoa! Tässä kuvassa kuitenkin se otsikossa kehuttu pumppi :D

No mitäs niille olkapäille voi sitten tehdä paremman tuntuman saadakseen?! Kaikki lähtee oikeasta kropan asennosta treenatessa. Pidä aina keskivartalo tiukkana tukemassa selkärankaa, eli suomeksi vatsalihakset sopivasti sisään vedettynä, ei vain alavatsasta niinkuin usein opetetaan. Hartiat rentoina ja olkapäät ikäänkuin mahdollisimman kaukana kehosta, ei ylöspäin jännittyneinä. Niska pitkänä ja jäntevänä, mutta kuitenkin rentona, leuka aavistuksen sisässä (mieti kaksoisleukaa). "Kehonrakennus on kuin balettitanssia", Marjo sanoi mulle osuvasti, ja se mielessä oon korjannut asentoa salilla nyt pitkin viikkoa muutenkin kuin olkapäätreenissä. Jos heiluu selkä notkolla, peppu pystyssä, tai vaihtoehtoisesti hartiat lysyssä tai korviin vedettynä, niin ihan varmasti liikkeet menee väärille lihaksille. Tuloksena ei ole ainakaan tasapainoinen lihaksisto, jotain muita tuloksia voi kyllä saada.

Sitten se oikea tekniikka liikkeitä tehdessäsi. Pääsääntöisesti näin kantapään kautta opetelleena voisin neuvoa, että pyydä AINA uutta treeniohjelmaa ensimmäistä kertaa aloittaessasi joltain kokeneelta valmentajalta (ei miltään itse vuoden salilla opetelleelta puntti-peteltä) apua tekniikoiden a.k.a oikeiden liikeratojen opetteluun. Mäkin kävin vuosia salilla pitäen itseäni kovin taitavana näissä hommissa, mutta mitä enemmän oppii, sen vähemmän tajuaa tietävänsä. Tänään tein 2-3 kg käsipainoilla vipareita ja voin rehellisesti sanoa, että olkapäät oli tulessa sen jälkeen. Mitä ihmettä mä oon tehny niillä kolme kertaa painavammilla painoilla aikasemmin??? No okei oon mä koittanu pienempiäkin käyttää, mutta sanotaan näin että kyllä 4 kg on jo tuntunut aika lässynlässyn-painolta. Nyt tuli sekin todettua, että pienenpienellä parin kilon painolla voi todellakin saada rasituksen just siihen kohtaan, mihin haluaa - paremmin kuin isommalla painolla väkisin repien.

Kysymys kuuluukin, haluatko olla "vahva" ja jaksaa tehdä tiettyä liikettä mahdollisimman isoilla painoilla vai oikeasti kasvattaa lihaksia ja parantaa fysiikkaa? Kehonrakennus ja voimalajit on kaks eri asiaa, sen oon ainakin viime kuukausina oppinut. :) Itselläkin on ollut vähän sitä vikaa, että on pitänyt riehua salilla menemään hirveiden painojen kanssa, mutta lopulta parempia tuloksia (fysiikassa eli siis ulkonäössä parempia tuloksia! Tottakai salilla voi ja kannattaakin muitakin asioita tavoitella!) on tullut vasta, kun egopainoista on luovuttu ja otettu kiltisti ne tyttöjen painot käteen. Ainakin siihen saakka kun tekniikka on hiottu niiden kanssa tarpeeksi hyväksi isommille romuille.

Olkapääliikkeitä on tietenkin lukematon eri määrä. Mä oon aina tehnyt paljon pystypunnerruksia, mutta nyt opin Marjolta, että varsinkin tangolla tehtävät pystypunnerrukset kehittävät pääasiassa olkapään etulohkoa jättäen sivu- ja takalohkon vähemmälle huomiolle. Jos siis pystypunnerrus on ainoa oikeasti raskas liike jonka treenissä tekee, on varmaan selvää, mikä osa olkapäästä kehittyy eniten?

Vipunostojakin on kyllä tullut aiemminkin tehtyä, mutta muistan joskus riuhtoneeni niitä jopa yli 10 kg painoilla - mitä IHMETTÄ mä oon kuvitellu saavuttavani sillä sillon? Vipunostoja ei lähes poikkeuksetta kannata/pysty tekemään kovin isoilla painoilla, koska tosiaan se treenattava lihas on kovin pieni ja heikko verrattuna moniin siinä ympärillä oleviin vahvempiin lihaksiin. Noihin itseopettelun kulta-aikoihin oli kyllä olkapäät pyöreämmät ja isommat kuin nykypäivänä, mutta olinkin sillon vielä nuori (heh, oon mä vieläkin) ja lihakset olis varmaan kasvaneet vaikka millä tekniikoilla ja painoilla - siltä ainakin nyt jälkeenpäin tuntuu.

Mutta tästä kohti uusia haasteita jälleen kerran intoa puhkuen!
HUOM! ----> Tässä erinomainen Utti Hietalan kirjoittama blogiteksti olkapäiden treenaamisesta. <---- Jos ja kun kauniin pyöreät, yläkroppaa nätisti kehystävät ja x-mallia luovat olkapäät kiinnostaa, niin lukaiseppa ihmeessä! Mä en saa tän miehen kirjoituksista koskaan tarpeekseni, koska tietoa kehonrakennuksesta näyttää riittävän vaikka kuinka. Uskomatonta, että hän jaksaa jakaa sitä ilmaiseksi Suomen bodykansalle (tai toivon mukaan Fast on maksanut sille jotain siitä, heh), iso kiitos Utille siitä.

...Siitä puheenollen, nyt kun avointa ja ilmaista tietoa ja hyvälaatuista tekstiä on netissä saatavilla enemmän kuin koskaan, enemmän toivoisi näkevänsä, että ihmiset antaisi kuitenkin lainatessaan jonkun tekstiä creditit alkuperäiselle kirjoittajalle. Kummastuttavan paljon näkee postauksia, joissa esitetään jokin tieto/ajatus/mielipidepostaus lähes identtisin sanoin kuin jossain muualla netissä olevassa tekstissä, eikä edes mainita, että "lukaisinpa sitten tämän ja tämän tekstin tältä ja tältä kirjoittajalta, joten tässä omia ajatuksiani asiasta". Musta on ainakin hyvän netti-etiketin mukaista vähän pistää linkkiä vaikka sitten sen toisen tyypin teksteihin, eikä vaan pokkana kopioida.

 :)

Mahtavia olkapäätreenejä kaikille!