"Hei, hurjasti tsemppiä loppurutistukseen kisoja varten!:) Noista sun sneak peek-kuvista päätellen likka on kyllä hurjassa kunnossa muuhun tasoon nähden (mitä nyt olen blogeja seurannut), veikkaisin että tuut kyllä pärjäämään!
Mulla olis pari kysymystä, joihin olis kiva jos voisit vastata ja kertoa mielipiteesi. Eli ilmeisesti treenaat Annan ja Marjon tiimissä, ootko ollut tyytyväinen? Mikä niillä on hintaluokka? Jos et tarkasti voi sanoa niin suurinpiirtein?:) Ootko oppinut lajista paljon siirryttyäsi valmennukseen ja koetko että se on hintansa väärti? Oon ite nuori 17v.-tyttönen ja harkinnut tässä reilun vuoden kilpailua, mutta välillä tuntuu että minusta ei ole siihen ja että laji on lisäksi liian kallista eikä sen arvoista. Seuraan kyllä suurella innolla lajia ja "sisaruslajeja" ihan kehonrakennukseenkin asti. En vain tiedä pystyisinkö heijastamaan saman innon myös omaan tekemiseen, jos alan ottaa lajin vakavemmin. Tuntuuko/tuntuiko susta ikinä siltä että et olet varma pystytkö tähän ennen kuin kisaamispäätöksen teit? Onko dieetti juuri niin kurinalaista ja raskasta aikaa, että "kaikki" nautinto elämästä katoaa, niin kuin puhutaan? Sanotaan että on rakastettava sitä mitä tekee ja suhtauduttava posiitivesti urakkaan, jolloin dieettikin kevenee henkisellä tasolla. Mutta oikeastikko kilpailijat tykkäävät kovasti treenaamisesta ja puhtaasti syömisestä? Kenties jossain määrin aamuaerobisistakin? Vai tekeekö moni kilpailija sitä lähinnä vain, koska sillä tavoite saavutetaan. Itse en voi sanoa nauttivani näistä asioista erityisesti, mutta toki treenin jälkeen tulee aina tosi hyvä mieli. Mietinkin että onko tämä laji vain väärä minulle, jos en koe suurta intohimoa kun taas on rääkki edessä ja en halua vapaaehtoisesti syödä puhtaasti. Vai tottuuko tähän kaikkeen ajan myötä vai enkö vain ole sitä "oikeaa tyyppiä"..? Tällaisia pohdintoja, olisi kiva tietää samaistutko/luuletko että muutkin kanssakilpailijat ajattelevat samoin kuin minä ja muutenkin mielipiteitä:)"
Jokunen hetki on vierähtänyt jo siitä, kun sain tän kommentin tänne blogiin, mutta on jäänyt vastaamatta, koska halusin ehtiä kunnolla kirjoittaa vastauksen. Mun mielestä nää tämän lukijan kysymykset on nimittäin ihan älyttömän hyviä, ja voipi olla, että vastailen samalla monen muunkin samoja juttuja pohtivan kysymyksiin. Mulla on sellainen kutina, että blogini lukijoiden joukossa on nuorta väkeä jonkin verran - voin toki olla väärässäkin, koska minähän sitä en tiedä, keitä te tuhannet täällä vierailevat tyypit olette. Kiinnostavaa olis kyllä tietää. ;)
Ihan ekana lyhyesti tiimistä, jonka alla kisaan. Team24Gold on Anna Virmajoen ja Marjo Krishin tiimi, jossa meitä on pienehkö määrä, n. 20 tyttöä. Tiimillä ei ole tarkoituksena kasvaa kovin isoksi ja tuo määrä on aika lailla vakio, näin olen ymmärtänyt. Hinnoista kehoitan kyselemään suoraan Marjolta, mutta varmaankin aika samaa hintaluokkaa kuin monessa muussakin tiimissä. Eipä tuo ilmaista ole todellakaan, vaan laji vaatii paljon panostusta myös taloudellisesti, kaikki kulut mukaan luettuna tonnit laulaa vuodessa helposti. Jos nyt hypoteettisesti ajateltaisiin, että tiimissä avautuisi paikka, niin suosittelen meidän tiimiä sellaiselle, jolla on melko paljon (=useampia vuosia) treenitaustaa ja eväät ja kova motivaatio itsenäiseen työhön. Suurin osa yhteydenpidosta tapahtuu etänä netin välityksellä, eikä kyse ole personal trainingistä tai salitreenin peruskurssista.
No sitten, mietit kovasti kannattaako sinun aloittaa kisaprojektia. Omaan korvaani kuulostaa, että vaikka lajit sinua kovasti kiinnostavat, sinun kannattaisi muutama vuosi treenailla vaikka ihan ilman kovin lähellä olevaa kisatavoitetta. Itse olin myös jo lukioikäisenä kiinnostunut keholajeista ja kävin salilla jo silloin noudattaen milloin mitäkin omatekemää tai netistä otettua ohjelmaa, mutta olen ERITTÄIN tyytyväinen, etten kisannut ennen kuin nyt. Olen 28-vuotias, ja todella uskon että oli hyvä ratkaisu tehdä kaikkea muuta kuin fitnesstä ennen tätä. En sano, että jokaisen täytyy odottaa 28-vuotiaaksi, mutta pääsääntöisesti uskon, että koska lajit ovat paitsi fyysisesti, myös henkisesti aika kuormittavia, niin kannattaa rakentaa tervettä minäkuvaa reilusti kahdenkympin paremmalle puolelle. Tää on vain mun kanta, mutta olen ehdottoman tyytyväinen, etten itse kisannut aiemmin, vaikka kisapalo on tavallaan koko ajan ollut olemassa.
Mulle on ollut tärkeä osa elämää elää nuoruusvuosina just ne asiat jotka olen elänyt ja voi kyllä, siihen on kuulunut kaikkea sellaista johon fitness EI olisi mahtunut. Tämä on todella kurinalaista puuhaa ja vaikkakin täysin mahdollista sovittaa ihan normaaliin arkeen, niin sanoisin että jos vähänkin pohtii että riittääköhän mulla motivaatio niin sitten se ei kyllä tiukoissa tilanteissa riitä. Rakastan treenaamista melkeinpä yli kaiken, mutta olen tehnyt sitä vuosia paljon rennommalla otteella, jolloin kisakuviot näissä lajeissa ei siis ole mahdollisia. Hyvä olo, hyvä mieli ja hyvä, treenattu ulkonäkökin sen sijaan on. Kantsii siis toden teolla miettiä että mistä se kipinä kisaamiseen kumpuaa ja mistä kaikesta on valmis sen eteen luopumaan. Mun oma henk.koht. mielipide on, että se hetki lavalla ei ole kaiken sen duunin ja muista asioista luopumisen arvoista, jos sitä duunia ja luopumisia sisältävää elämäntapaa ei oikeasti rakasta. Ei se lava nyt mitään niin mullistavaa ja ihmeellistä ole. Mä itsekin tykkään kyllä kovasti esiintyä ja poseerata, mutta jos kyse on vain siitä, niin aina voi tehdä vaikka jotain kuvauksia, eikä tarvi kisadieettiä sen takia käydä läpi.
Mun mielestä sun kannattaa ehdottomasti mietiskellä läpi ne jutut elämässäsi mitä haluat tehdä ja nauttia aivan ihanista nuoruusvuosista rauhassa. En todellakaan halua sanoa että älä missään nimessä harrasta fitnesstä, mutta jos nyt katsoisin itseäni 17-vuotiaana ja antaisin itselleni neuvoja, niin sanoisin kyllä just näin: elä elämää, mieti muutama vuosi mitä haluat tehdä, käy vaihdossa, näe maailmaa, nauti kavereista ja kaikesta ihanasta! Sen mä ainakin tein! Ja teen siis edelleen tavallaan, mutta onhan tää nyt ihan eri asia kun elämäntilanne on eri, enää kavereiden kanssa hengailu ei muodosta niin isoa osaa elämästä ja maailmaakin on nähty jo melko iso siivu. Treenata voi koko ajan mutta käyttäisinkö 17-vuotiaana aikaani ruokien pakkailuun muovibokseihin sen sijaan että maistelisin uusia ihania ruokia joita en ole koskaan kokenut - en.
Voit luoda hyvää pohjaa jossain muutaman vuoden päässä häämöttävälle kisallesi, mutta siihen riittää mun mielestä se, että syöt paljon ja säännöllisesti ja treenaat fiksusti, ei liikaa heti. En laittaisi rahojani kisavalmennukseen, vaan laittaisin ne vaikka siihen matkustamiseen. Kisata ehdit kyllä vielä jos mieli vakuuttuu siitä että sitä haluat. Ylipäänsä on mun mielestä hassu ajatus, että kaikkien treenaamista harrastavien pitäisi nykyään kisata - ei todellakaan!
Kysele ihmeessä, jos vielä tuntuu, etten vastannut sun kysymyksiin. :) Mä todellakin kehotan treenaamaan ja elämään terveellisesti, mutta tosiaan maailmassa on niin paljon upeaa nähtävää nuorelle, että itse yhdistäisin sen treenin ja terveellisen syömisen kaikkeen muuhun kivaan ja lähtisin kisahommiin vasta sitten joskus, kun elämä on muuten tylsää. ;D
