Expon jälkimaininkeja

Meidän promocrew feat. bikiniammattilainen Tawna Eubanks (keskellä).

Viime viikonloppu tuli vietettyä Lahdessa Nordic Fitness Expossa. Olin Body-lehden osastolla töissä ja täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oli ihan mielettömän hauskaa tehdä promoa vaihteeksi! Meillä oli hauska ja tehokas tiimi, messut itsessään tietty täynnä kaikkea kiinnostavaa ja asiakkaat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa! Viikonloppu meni nopsasti eikä 12h työpäivä lauantaina tuntunu pahalta laisinkaan :)

Body-lehden osastolla vierailijoita riitti!

Koutsi-Annakin ehti moikkaamaan sunnuntaina. Lauantaina oli vähän muita touhuja - piti käydä nappaamassa pysti bikini pro -luokan voiton kunniaksi ja paikka Olympiaan! Nice job!

Ihastuttava (ja NIIIN pieni!) Lacey DeLuca, bikiniammattilainen Jenkkilästä. Hän matkaa niin ikään kisaamaan Olympia-tittelistä. ps. Mua alkaa huolestuttaa mun käsien koko tän naisen seurassa :'D

Aly Veneno, bikini pro hänkin. Meillä oli vähän tota kokoeroa? :D

Tiimikaverini Egle Eller-Nabi, eestiläinen kisaaja, jonka tähtäimessä ovat MM-kisat viikon päästä. Woop woop!

Figure-ammattilaisten voittaja Kati Alander. Magee fysiikka.

Meidän ihana promotrio. Näiden tyttöjen kanssa oli hauskaa koko viikonloppu, kiitos Sanna ja Caroliina!

Katselin lauantai-iltana pro-bikinin finaalin, josta Anna oikeutetusti nappasi kirkkaimman mitalin. Hän matkaa seuraavaksi kohti Olympiaa edustamaan Suomea yhdessä figurevoittaja Kati Alanderin kanssa, historiallisesti Suomen ensimmäisenä bikiniedustajana. Hieno tsemi Annalla päällä!

Suomenmestaruuksista kisailtiin puolestaan sunnuntaina, ja bikiniluokista mulle jäi suoraan sanoen aika ristiriitaset tunnelmat päällimmäiseksi. Moni sanoo, että motivaatio kisata nousee kisoja katsellessa, mutta itselläni kävi päinvastoin. Veikkasin finaaleihin menijät ihan väärin, omat suosikit putosi ekojen joukossa. Jäljelle jääneiden (osan) en voi sanoa omalla kohdallani motivoivan kovaan treenaamiseen ja diettaamiseen ensi vuoden suomenmestaruuksia kohti, joten jäljelle jäi aika tyhjä fiilis. Kaikki tytöt lavalla tietysti kuvankauniita, mutta aika erinäköisiä kuin oma urheilijaihanteeni. Tuntui että olisi ollut ennemmin katsomassa missi- tai fitnessmallikisaa... :( Poikkeuksena overall-voittaja, joka oli yksi niistä urheilullisemman näköisistä jatkoon menijöistä.

Enkä halua tietenkään dissata kenenkään kovan duunin tuloksia, mutta toiselle kova duuni ei varmaan ole sama kuin toiselle. Itseä ei todellakaan motivoi nähdä hullun lailla vaivaa lihasmassan kasvattamiseksi jos linja suosii nuorta ja ns. luonnostaan hyvältä näyttävää kroppaa. Fakta on, että  jos 5-10 vuotta osaa osallistujista vanhempana menen näyttämään kuntoa line-uppiin, on se ihan erilainen vaikka rasvaprosentti olisi ihan sama. Itse haluan aikanaan mennä näyttämään kovan työn tulokset, jotka syntyvät monien vuosien aikana tiukkalla treenillä ja puhtaalla ruualla - ei nuoruudensiloista ihoa joka on meillä kaikilla aikanaan ollut.

Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden kommentteja tähän liittyen! Arvostan jokaisen kisaajan työtä ja vaivaa, mutta kyllähän sen näki että meidän finaaleihin päässeet biksukisaajat on aika eri planeetalta kuin jenkkiammattilaiset (joidentyyppinen fysiikka on ainakin oma tavoitteeni).

 Muoviboksit kulkivat kiltisti mukana koko viikonlopun.

 Muuten expoviikonloppu oli tosi onnistunut ja hauska! Treeninälkä kyllä kasvoi, mutta mietintämyssy on päässä omien kisatavoitteiden suhteen. Aika näyttää, ja valmentajienkin kanssa olis varmaan hyvä jutella ;)

Kovia treenejä kaikille <3

Tuplatreenipäivä

Tänään on fiilis kyllä aika sekava. Mä olen tänhetkisessä työpaikassani toistaiseksi vikaa viikkoa eli huomenna vikaa päivää. Uudet tuulet siis odottaa ja ne puhaltaa just nyt vähän joka suunnasta! Saispa kristallipallon niin tää elämä olis aika paljon helpompaa.

Tajusin muuten tässä bussissa istuessani ja jäätävän kokosesta treenikassista juttuja penkoessani, että kassi on nielaissut sisäänsä ainakin viis erilaista lusikkaa. :D Kaikki aamukiireen ja mukaan matkalle pakattujen puuroannosten seurausta. Ja niin mua... Tyypillistä mua on myös se, että ellen ois kuumeisesti kaivanu laukkuani, oisin varmaan kantanu näitä kaikkia lusikoita mukanani kunnes laukku ois painanu tonnin ja oisin alkanu himassa ihmetteleen missä kaikki talon lusikat on :D

Treenasin tänään tuplana, kuten monena muunakin päivänä, sillä viikkoon mahtuu yhteensä yhdeksän treeniä. Tänään oli vuorossa porrasplyo, grrauh! Rakastan sitä treeniä! Lisäks puntilla treenasin selän. Tällä viikolla oon halunnu tehdä treenit haipakkaan pois alta koska tiedän ettei messuviikonlopun aikana ole mitään tsäänssejä ehtiä urheilemaan. Ja täytyyhän sitä olla mallioppilas kun koutsikin on koko viikonlopun paikalla - tosin lauantaina itse kisalavalla. ;)

Tälle illalle ois vielä miljoona asiaa tehtävänä, mm. pakkaaminen sisältäen koko viikonlopun ruuat. Toivotaan että omppuhotellihuoneessa on iso jääkaappi :D

Mietteitä treenimotivaatiosta

Innostuin vielä pohtimaan motivaation merkitystä ja omaa motivaatiotani tätä bikini fitness -projektia kohtaan sen seurauksena, että aina tasasin väliajoin joku kysyy, mikä sai mut lähtemään tällaiseen. 

Vaikka fitnessympyrät oli jollain lailla esimerkiksi aiempien töitteni kautta tuttuja, lähdin koko hommaan mukaan sen kummemmin syvällä pelissä kuitenkaan olematta - en siis ole se, joka on jo vuosia lukenut kaikki bikini fitness -blogit läpi, tietää jokaisen kilpakumppaninsa nimen tai kasvot tai edes bikini fitneksen tarkkoja sääntöjä. Vähän noloa tunnustaa, mutta joo, viimeinenkin kohta pitää paikkansa.

Mikä sitten motivoi treenaamiseen? Kokonaisvaltaisesti hyvä olo, joka säteilee jokaiselle elämän osa-alueelle aina parisuhteesta työhön. Tää on mun juttu, rakastan tätä ja tämä antaa mulle energiaa kaikkeen muuhun mitä teen. Elän mieluummin täysillä, energisenä ja onnellisena kuin siten, että teen juttuja puoliteholla vain siksi, että joku muu odottaa mun tekevän valintani toisin (jotain tälläistä muuten varmaan hain blogin nimeäkin miettiessäni).

Kisata aion siksi, että treenaan joka tapauksessa ja kova tavoite motivoi mua. Vaikka se tuntuukin hassulta, en treenaa vain kisoja varten. Kisat kyllä motivoivat tekemään töitä, koska tavoitteet konkretisoituvat ja tulevat tietyllä lailla mitattaviksi. Mä oon kuitenkin elänyt näillä elämäntavoilla jo niin monia vuosia, etten voi sanoa elämäni hirveästi muuttuneen tämän proggiksen myötä. Eväät on kulkeneet töihin mukaan ennenkin, salilla on väännetty rautaa jo vuosia hirveellä innolla ja tsempillä jne. Tarkempaa kaikki toki nyt valmentajan silmien alla taas ollessa on, mutta kun ei siitä tee ongelmaa, se ei ole millään tavalla ongelma. Lähinnä se on ollu vaan mielenkiintosta ja tehny koko hommasta astetta analyyttisempaa.

Asenteesta kaikki kuitenkin lähtee, ja jos se on kunnossa, kaikki maistuu paremmalle (muukin kuin ruoka, heh ;P)! Ok, mulla on eväsboksit laukussa aina mukana, mutta voin ihan yhtä hyvin nauttia sen safkani hyvässä seurassa ja iloisella mielellä - kukaan ei pakota mua syömään omasta, riisiä ja kanaa sisältävästä purnukastani yksin jossain taukohuoneen nurkassa. Se, että olen itse tehnyt ruokani, ei missään tapauksessa ole uhraus. Hyvä ruoka yleisesti on satsaus hyvään fiilikseen pitkällä tähtäimellä.

Monessa eri urheilulajissa niin ikään kilpailleen pikkusiskoni kanssa mietittiin myös meidän kummankin motivoitumista urheiluun ja treenaamiseen. Onkohan se sukuvika, että halu tehdä on kova, eikä treeneihin menoa ole pikkulapsenakaan kyseenalaistettu vaan sinne on lähdetty innolla aina, treenipäiväkirjat pidetty ajan tasalla ja tavoitteet olleet kiikarissa? Muistan, kun ratsastusvalmentaja kysyi multa joskus ikuisuus sitten isoihin kisoihin valmistautuessani, olenko valmis sitten varmasti tekemään ihan älyttömän määrän töitä ja viettämään kaikki kauniit kesäiset päivät hikisenä ja likaisena tallilla kisoihin valmistautuen... Nyökyttelin vain päätäni vaikka sisälläni kiljuin villisti, että tottakai olen, mitään muuta en yhtä paljon haluakkaan! :D Ja niin sitä sitten treenattiin, ja aivan yhtä arvokkaita päiviä kuin se iso kisapäivä, olivat ne jokainen hikinen treenin ja kivojen kavereiden kanssa vietetty päivä ennen itse kisaa.

Kyllä mä senkin ymmärrän, että monesta tää voi kuulostaa joltain, joka on vaan niin kaukana omasta persoonasta, elämäntilanteesta, preferensseistä... Motivaatiota elämäntapamuutokseen voi olla vaikea löytää, jos ja kun muutokset energiatasoissa ei näy yhdessä yössä. Kaikki se on pitkäjänteisen, suunnitelmallisen, mutta hyvällä fiiliksellä tehdyn työn tulosta, ja jokainen, joka elää terveellisesti omasta tahdostaan, tietää sen fiiliksen josta puhun. Pieniä askelia ottaen, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kasvattaen ja omaa asennetta sparraten hyvä tulee. Lupaan, että näistä hommista on kuulkaa apua elämässä ihan siellä salin ulkopuolellakin!

Sen sijaan, että aloit nyt miettiä, mistä kaikesta joudut luopumaan, kun raivaat kalenterista tilaa tunnin treenille joka päivä ja opit tasapainottelemaan hyvää oloa tuovat ruokavalion kanssa, keskity siihen mitä kaikkea ihanaa voit tehdä! Ja miten iloisena, energisenä ja täydellä draivilla voit sen tehdä kun et kuormita kroppaasi huonoilla jutuilla vaan annat sille positiivista ärsykettä jatkuvasti.

Treenaaminen, ruokavalio, elämäntavat...ne eivät missään nimessä ole koko elämä tai sen tärkein sisältö - ne ovat kaikki vain osa elämää, työkaluja kohti onnellisempaa ja elämäniloisempaa SINÄÄ. Miksi jättäisit ne käyttämättä, kun sinulla on vapaus valita?

Time to grow

Mun paino on ollut edelleen laskusuhdanteessa, enkä ole suoraan sanottuna hyppinyt innosta tän suhteen ollenkaan. Mulla ei ole mitään motivaatiota treenata tavoitteenani olla kuivan kesän orava, vaan just päinvastoin. Oonkin ollut vähän huolissani, että lähteekö vähätkin pikku lihakset tätä menoa - mutta nyt nostettiin (taas) vähän kaloreita, ja katsotaan, auttaisko tämä asiaan!

Mulla on tavoitteena nyt kerätä massaa jalkaosastolle ja hartialinjaan. Ja kun ne lihakset ei kasva jos ne ei saa tarpeeksi polttoainetta - eli RUOKAAAAA! Vielä pitkään aikaan ei olla dieetillä, joten ei ole mitään järkeä kiristellä liikaa sen kustannuksella, että lihakset ei sitten pääsekkään kehittymään.

Lisäksi on tietty se fakta, että olen tykännyt olla itse vähän pehmeämmässä kunnossa, ja aina kun olen syystä tai toisesta laihtunut, mua katsoo peilistä omasta mielestäni aika surkean näköinen pikku rääpäle. :D Oon aina myös ihaillut enemmän sellasta ei-niin-viulunkielenkireää kroppaa. Siksi näistä keholajeista haluan kisata juuri bikini fitneksessä; vaikka kunto on kisoissa todellakin kireä ns. normaalitilaan verrattuna, ei sen ole tarkoitus mennä yhtä rasvattomaksi kuin body fitneksessä ja kehonrakennuksessa. Tavoitteena on siis urheilullinen, mutta naisellinen kroppa.

Varmaan joka ikisessä bikini fitness -blogissa vilisee tän naisen kuvat, mutta tässä vielä kerta kiellon päälle: Nathalia Melo. Kyllä, myös mun mielestä fysiikaltaan yksi parhaista bikini-kisaajista.

Treenit on menneet päivästä riippuen joko super-euforisesti ja siitä ihanasta adrenaliinin virtauksesta nauttien tai sitten väsähtäneenä rämpien. Suurin osa kuitenkin tota ensimmäistä laatua, onneks. Noista huonommistakin päivistä on selvitty sen voimalla, että tietää niiden olevan vaan poikkeus, ja että ne on joka tapauksessa taas yksi askel eteenpäin matkalla kohti vahvaa, hyvinvoivaa ja tervettä kroppaa. Joka on se lopullinen tavoite.

Vaikka fitness(lajit) sisältää aina jossain suhteessa sen pinnallisen itsensätarkkailemisaspektin, haluaisin nimenomaan saada kaikki ymmärtämään sen fiiliksen, joka tulee varsinkin pidemmällä tähtäimellä, kun on hyvässä kunnossa ja TEKEE MIELI liikkua, hikoilla, pistää kroppa äärirajoille... Se on sitä ihanaa!! ;) Voi kunpa jokainen vois joskus kokea sen, niin tietäis, miksi sinne salille tulee ajan myötä lähdettyä vaikka sen kustannuksella, että joku muu iltariento jää väliin...!

Vaikka mua harmittaakin se, että nyt varsinkin moni nuori tyttö aloittaa fitness-buumin seurauksena treenaamisen vain pinnallisin tavoittein ja ulkonäköpaineiden ajamana, niin loppupeleissä mun mielestä on joka tapauksessa parempi, että löytää terveiden elämäntapojen pariin vaikka sitten tavoitteenaan ainoastaan mehevät pakarat tai tiukka vatsa. Ihan sama. Kunhan pidätte huolta itsestänne ja saatte siitä treenistä onnea elämäänne vaikka sitten sitä kautta!

...mutta ps. Silti sinnikkäästi toivon, että saan edes jokusen ihmisen vielä elämäni varrella motivoitumaan treenaamisesta ja löytämään nimenomaan sen olotilan, jonka kova treeni ja hyvä kunto tuovat tullessaan! Urheilullinen ulkonäkö on sivutuote, joka tulee siinä ihan kaupan päällisiksi.

<3 ;) 

Nordic Fitness Expo tulevana viikonloppuna Lahdessa!

Tulevana viikonloppuna Nordic Fitness Expo -messut kokoavat taas tuhannet fitness-alan ihmiset ja muutkin kiinnostuneet Lahden messukeskukseen nauttimaan kisahumusta, näytteilleasettajien huimista tarjouksista ja samanhenkisten ihmisten seurasta.

Mä työskentelen tänä vuonna Body-lehden osastolla, joten tulkaa nappaamaan hihasta ja vaihtamaan kuulumisia! :)

Odottelen innolla myös itse kisoja, vaikken niitä kovin intensiivisesti pääsekään seuraamaan. Toivottavasti kuitenkin lauantai-iltana vilaukselta bikinikisaajien pro-luokkaa (jossa muuten valmentajani Anna Virmajokikin kisaa!) ja sunnuntaina taas kotimaista vastinetta, kun bikiniluokkien SM-kisat pyörähtävät lavalla käyntiin iltapäivällä. Suomi-siskoista haluaisin vilkaista ainakin lyhyttä sarjaa, koska...se on se munkin tuleva sarja sitten joskus!

Tulkaa paikan päälle ja sanokaa mullekin MOI :)))

Eroon jenkkakahvoista?

Yllätyn aika usein siitä, kuinka tiukassa istuu uskomus siitä, että rasvaa voi polttaa tietystä kohdasta treenaamalla juuri sitä kohtaa. Tuttuni puuskutti 300. vatsarutistuksen jälkeen tavoitteenaan olevan vararenkaasta eroon pääseminen. Mutta mutta, it's complicated...

Tässä kunnon shocker:
1. treeni ja oikea ruokavalio on se tehokkain keino polttaa rasvaa
2. rasvaa ei ole mahdollista polttaa paikallisesti, vaan se lähtee kehosta yksilöllisesti - joillain ensimmäisenä yläkropasta, toisilla vatsasta jne.

Pikku avituksella rasvanpolttoa voi kuitenkin boostata lukuisin erilaisin keinoin - mikä toimii kellekkin, se selviää varmaan vaan testaamalla.

Mulle tarjoutui hiljattain mahdollisuus testata kavitaatiohoitoa, jonka luvataan tehostavan tietyn, valitun alueen rasvasolujen hajoamista. Lisäksi hoidon luvataan myös vähentävän selluliittiä, tehostavan lymfakiertoa ja vahvistavan ihoa. Olin alkuun skeptinen koko jutun toimivuuden suhteen, mutta suostuin lopulta kokeilemaan hoitoa, jonka tarjosi helsinkiläinen Asema-Alef Oy. :)

Itse hoidon aikana hoidettavaksi valittua kohtaa, eli minulla navan seutua ja vyötäröä, siveltiin hoitolaitteella, joka alkoi ennen pitkää kuumottaa ihoa aika lailla - tämä oli kuulemma merkki siitä, että hoito tepsii. Koko homma kesti noin tunnin, ja tämän jälkeen iho tuntui kyllä napakammalta ja ainakin nestettä oli vyötäröltä hävinnyt. Pitkävaikutteisempia tuloksia voi kuitenkin odottaa vasta useamman hoidon jälkeen, joten testailu jatkuu lähitulevaisuudessa...!

Kuten kaikki vastaavat hoidot, tämäkin vaatii tuekseen terveellisen ruokavalion ja liikunnan, unohtamatta runsasta veden juontia. Odotan innolla miten hoito minun kohdallani toimii ja raportoin tuloksista sitten joskus, kun hoidossa on käyty usempaan otteeseen.

Cheat meal ja muuta sapuskaa - Kuinka bikini fitness -urheilija ruokailee?

"Tavallisesta ruuasta on tullu cheat meal?", ihmetteli mun äiti tässä yksi päivä, kun kerroin, että syön kerran viikossa vapaavalintaisen aterian ja tällä viikolla se oli kavereiden kanssa kasvis-, niin, KASVISravintolassa nautiskeltu iso setti kaikkea hyvää jälkiruokineen ja jälkkärin jälkkäreineen eli raakasuklaineen. Niin ja mutakakkuineen. Voi NAM!

Tottahan se on - en itsekään pidä tällästä minkään sortin mässäilynä, mutta tällä hetkellä nyt mennään valmentajan ohjeiden mukaan ja normiarkena ei syödä ekstraa (tai ainakin yritetään kaikin voimin olla syömättä, krhm). Sen sijaan kerran viikossa buustataan aineenvaihduntaa syömällä vapaammin yksi ateria, ja siitä tosiaan käytetään nimitystä cheat meal. Silloin ei vaakaa (ja välillä tuntuu ettei paljon terveellisen syömisen ohjenuoriakaan) tunneta, mutta ihannetilanteessa varmaan cheattikin on semmosta kroppaa hyvin hellivää perussafkaa, ainoastaan määrä on isompi.

Noh, kukin tyylillään ja tarpeen mukaan, mutta itse ainakin oon sitä mieltä, että liian kireä pipokin voi aiheuttaa hallaa ja esim. lihottaa ;) Avaan teille nyt kuitenkin pikkusen sitä, miten tällä hetkellä syön, koska siitä on tullut kysymystulva mun roudatessa omia muovikippoja ja -pussukoita ympäri ämpäri mukanani. Arvostan syömisissäni ihan yli kaiken sitä, että mulla on sen seurauksena hyvä olo - siksi syön miten syön, normisti sen kummemmin määriä laskeskelematta. Kisaprepissä ohjenuora on sama, mutta jotta ruokavaliolla saadaan haluttuja muutoksia aikaan, lasketaan määrätkin tarkemmin.

Itse suosittelen kaikille mun touhuja seuraaville ruokailuvinkkien kysyjille ihan normaalia täysipainoista ruokavaliota, jossa tärkeimpiä seikkoja on mm. säännöllisyys eli n. 6 ateriaa päivässä säännöllisin väliajoin (n. 2-3 h välein), tarpeeks protskua, tarpeeks hyviä rasvoja, hyviä hiilareita tarpeen (=oman aktiivisuuden) mukaan, mahdollisimman vähän sokrua ja paljon vettä. Siinäpä se kokonaisuudessaan.

Mä en todellakaan suosittele käyttämään keittiövaakaa normiruokailuissa, vaikka oon sen itse nyt joutunut opettelemaan. Ennemmin kannattaa opetella oikeesti kuuntelemaan omaa kroppaa ja syömään sille sopivia määriä. Jos nyt ihan oikeasti on ihan pihalla siitä, kuinka paljon se sopiva määrä kerralla olis, niin voihan ne määrät kertaalleen katsoa jonkun aiheesta perillä olevan kanssa läpi ainakin suuntaa-antavasti, jotta pystyy sitten itse siellä työpaikkaruokalassa tekemään fiksuja valintoja.

Mun mielestä ulkonäkö on vähintään puolet nautinnosta ruuan ollessa kyseessä, mutta välillä siitä on vaan pakko tinkiä. :D Tässä tunnistamattoman näköisessä mössössä on punariisiä, maustettua kanaa ja pakastevihanneksia. Gourmet-lounas työpaikalla - hyvältä maistu vaikkei siltä näyttänytkään.

Omiin ruokailuihin kuuluu tällä hetkellä päivittäin kolme lämmintä ruokaa, kaksi välipalaa ja aamiainen. Lisäksi treenipäivinä juon ennen treeniä latausjuoman ja treenin jälkeen palautusjuoman, ja päivittäin otan myös liudan muita lisäravinteita. Pidän aina huolen siitä, ettei ruokailuvälit veny kolmea tuntia pidemmiksi JA siitä pitää kyllä tällä hetkellä myös mun lisää ruokaa kiljuva massu huolen, joten eipä paljon kelloa tarvita. :D

Säännöllisyys on tärkeää aineenvaihdunnan käynnissä pitämisenkin takia; kroppa hyödyntää paremmin omia rasvavarastojaan energianlähteenä, kun se ei tarvi niistä kynsin hampain pitää kiinni ruuanpuutteessaan. Rasva palaa siis kivasti siinä sivussa, kun verensokeri pysyy tasasena, eikä väsymystä ja huonoa oloa ehdi tulla.

Kaurapuuro pannarin muodossa eli kaurahiutaleet blendattuna munien ja banaanin kanssa ja maustettuna vaniljalla ja kanelilla <3 Toimii, let me tell ya!

Joka aterialla mulla on lautasella reilusti proteiinia, joka auttaa lihaskudosta uudistumaan ja palautumaan rankoista treeneistä. Sen oon myös huomannut pitävän paremmin kylläisenä; esimerkiksi pelkällä aamupuurolla en aamuisin pitkälle pötkisi, mutta sen kylkeen paistettu neljän munanvalkuaisen omeletti sen sijaan auttaa jo vähän pidemmälle.

Rasvat on tärkeitä naiselle mm. hormoniaiheenvaihdunnan takia. Senpä takia rasvoista ei saa mun mielestä ikinä liikaa karsia ruokavaliossa, vaikka se onkin "helppo" tapa laskea päivittäin saatavaa kalorimäärää reippaasti. Mä syön itse päivittäin kalaöljyä, kylmäpuristettua kookosöljyä, avokadoa ja manteleita tai pähkinöitä. Määriä kyllä mittailen, koska aiemmin oon tottunut syömään rasvoja suht vapaasti ja päivittäin onkin mennyt isot määrät mm. mun aina ihmetystä aiheuttavaa ikiherkkua eli auringonkukansiemeniä! Nyt on vähän rajotettu sitä määrää rasvojen saannissa, mutta ei liikaa, jotta naishormonit saa hyrrätä rauhassa :D

Oon vähän pannarisyöppö näköjään; tässä versio, jonka psylliumkuitu on kohottanut ihanan kuohkeaksi. Kardemumma ja mustikat tarjoaa takuuvarman mummun mustikkapiirakka -efektin!

Hiilareita syön tällä hetkellä pääsääntöisesti gluteenittomassa muodossa, vaikkei mulla olekaan keliakiaa. Mulla on kuitenkin superherkkä vatsa, joka antaa vastalauseen helposti kaikkeen "epämääräiseen" (mun kohdalla valitettavasti mm. vehnätuotteet saattaa olla just tätä epämäärästä), joten senkin takia olen alkanut olla tarkempi syömisten kanssa jo ennen varsinaista kisavalmennusta. Normaalipäivänä hiilareita saan tällä hetkellä riisistä, bataatista, kaurahiutaleista, marjoista ja tietty kasviksista, joista tosin ei paljon mitään energiaa kerry.

Vielä vinkkinä; JUO reilusti vettä! Kroppa tarvitsee sitä yllättävän paljon etenkin jos treenaat kovaa. Lisäksi muista kuitenkin syödä suolaa (himalajan- tai merisuolaa) ja kivennäisaineita, jottei ne kaikki kehossa olevat huuhtoudu veden litkimisen myötä pois. Itse ripottelen himalajansuolaa melkein kaikkeen, mitä syön, ja huomaan kyllä aika lailla samantien, jos suolaista ei ole tullut syötyä; heikko olo on sillä taattu.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään hankaluuksia saada ruokaa alas aamusin ja tää kuva taitaa kyllä kertoa just siitä: toi vihreä litku on se, mitä monesti juon ensimmäisenä aamulla...ja se on ihan rehellisesti mun mielestä HYVÄÄ :D

Lisäravinteista voisin tehdä ihan oman postauksen, koska niitä on ...hmm, paljon? :D

Siinäpä niitä vinkkejä - sitten ei muuta kuin toteuttamaan käytännössä!

Terveisin yksi onnellinen riemuidiootti :)

Väsymystä ilmassa

Viime viikolla jäi unet ihan liian lyhyiksi ja sen kyllä huomas niin työpöydän ääressä haukotellessa kuin iltasin salille tullessa. Treeniä alotellessa fiilis on ollu nihkeä ja kroppa tuntunut huutavan enemmän palauttavaa jumppailua kuin kovaa punttitreeniä. Energiatasot on ollu matalalla ja nälkäkin koko ajan.

Nihkeetä fiilistä koitetaan nyt taklata pikku viilauksilla ruokavaliossa. Otin viime viikolla mukaan ruokavalioon maca-jauheen, joka boostaa aiemman kokemuksen perusteella itselläni energiatasoja oikein hyvin. Kannattaa kokeilla! Ei toimi kuuleman mukaan kaikilla, ja esimerkiksi viimeksi Punnitse & Säästä -kaupasta maca-pussukkaa hakiessani myyjä kertoi itselleen tulevan jopa liian energisen ja näin ollen levottoman olotilan.

Nostettiin nyt muutenkin kaloreita jonkin verran, ja katsellaan, millainen vaikutus tällä on jaksamiseen. Tätä onkin jo odotettu ;P~~ Lisäys tuli lähinnä hiilareista ja vähän myös protskua löytyy nyt lautaselta lisää. Toivotaan, että näillä on positiivinen vaikutus jaksamiseen ja jaksan tehdä joka treenin sillä tutulla BOOM-fiiliksellä :D

Kroppa on kerännyt viime viikolla myös yhtäkkiä aika paljon nestettä. Huomasin sen, kun puoleen sääreen ylettyvistä housunlahkeista ja muistakin vaatteista jäi ihan älyttömät painaumat ja jalkaterät on "pehmeät". Outo ilmiö, mutta luulen, että huonoilla unilla on osuutta asiaan... Tai sitten oon juonut vettä liian vähän.

Vaikka ravinto, uni ja kehonhuolto on supertärkeitä elementtejä palautumisessa, oon huomannut, ettei hurjakaan syömisten lisääminen, ahkera venyttely tai pitkät unet aina takaa energistä fiilistä. Mielellä ja virittäytymisellä oikeaan treenimoodiin (vaikkei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaan) onkin iso merkitys tulossa olevan treenin onnistumiseen. Päätös siitä, että treeni tehdään ja kunnolla, on ensimmäinen askel joka on otettu jo kauan sitten, ja tän lisäksi oikeaan tunnelmaan viritän itseni miettimällä niitä hyviä, onnistuneita treenejä ja tunnetta joka niiden aikana ja jälkeenpäin saavutetaan. Hyvä musa auttaa myös, mutta toisinaan koen sen jopa häiritsevän keskittymistä - ihan tilanteen mukaan siis mennään. Siitä sitten aina parin ekan sarjan jälkeen lähtee taas mieli virkistymään - ja se on se olotila, minkä takia tätä on ihana tehdä.

Tästä viikosta tehdään edellistä parempi, eiks je! Go girls!

Viime viikon kuulumisia

Viime viikon treenit sujui yhtä lukuunottamatta aivan mahdottomalla energisyydellä. >:D Perjantaina kuitenkin meinasi jo tytöstä puhti loppua viikon vikan puntin eli tällä kertaa selkätreenin aikana, ja sarjoihin oli varsinkin alussa vaikea saada tiettyä draivia. En tykkää yhtään siitä fiiliksestä, kun lihas tuntuu "löysältä" ja tehoja saa kaivaa jostain penkin alta. Yleensä mulla kuitenkin treenin edetessä tuntuma paranee ja loppujen lopuksi jälkeenpäin jää hymy huulille. Niin silläkin kertaa. Päätin kuitenkin siirtää viikon vikan aamulenkin ja porrastreenin sunnuntaille ja huilia koko lauantain, kun kerran vapaapäivän tarpeessa tunnuin olevan.

Treenitehoista puheenollen, viime viikon loppupuolella otin ensimmäistä kertaa käyttöön myös maltodekstriinin, jota ei aiemmin ole sheikkeriini eksynyt, ja huomaan sen antavan paitsi energiaa, myös pumppia lihaksiin. Oli se sitten nestettä tai mitä vain, mutta jotain sinne lihaksiin kertyy enemmän hiilihydraattipläjäyksen tuloksena. Otan maltoa sekä ennen että jälkeen treenin ja määrä on aika pieni (esim. ennen treeniä 20 g), mutta niin on tyttökin.

(Viime) viikon "mä hikisenä ja rättiväsyneenä mutta niin onnellisena" -kuva, oisko ollu penahaukkatreenin jälkeen. Treenien jälkeen fiilis on poikkeuksetta euforinen vaikkei, ööh, ilme sitä nyt näköjään ihan aina kerrokkaan.

Kuntokuvatkin jäi taas viime viikolta ottamatta (oon tähän mennessä muistanut ottaa/otattaa miehellä yhdet...), joten on se hyvä että jää edes jotain todistusaineistoa kunnon kehittymisestä. Paino on valmennuksen alettua laskenut, mutta vain hyvinhyvin hitaasti eli ehkä noin kilon pari tän viimesen neljän viikon aikana - toivon että se kertoo siitä, että kehonkoostumus menee kohti toivottua suuntaa eli fläsää enemmän painavaa lihasta tulee pikkuhiljaa. Pitäis ehkä alkaa pitää hieman tarkemmin kirjaa painon kehittymisestä ja muistaa tosiaan se kuvien ottaminen säännöllisin väliajoin. Kehitystä kun ei kannata liiaksi vaa'alta tuijotella, vaan keskittyä ennemmin siihen, että kehonkoostumus muuttuu vähärasvaisemmaksi (tiettyyn rajaan asti tottakai ;) ja lihaisammaksi!

Mutta siis mitkä ihmeen kuntokuvat? Jos ei kehonkoostumusmittauksessa ole mahdollista jatkuvasti rampata, kertovat biksuissa edestä, takaa ja sivuilta otetut kuvatkin hyvin, millaista kehitystä kropassa tapahtuu. Kuvat kannattaa ottaa toisiaan vastaavissa olosuhteissa (esimerkiksi lepopäivän aamulla), jolloin ne antavat käsityksen siitä, miten keho muuttuu treenin ja ruokavalion myötä. Kun niitä kuvia muistaa räpsiä ja vertailla edellisiin tasaisin väliajoin, saattaa yllättyä siitä, miten paljon muutosta tapahtuu, vaikka peili ei ole kertonut ollenkaan samaa. :) Silmä tottuu omaan ulkonäköön niin nopeasti, ettei muutosta kovin hyvin peilistä huomaa ainakaan useampaa viikkoa tai kuukautta lyhyemmällä aikavälillä.

Uusi hieno treenikassi! Thanks BBN :)

Eilen järjestin jo sunnuntai-iltojen perinteeksi muodostuneen master chef -tuokion ja kokkailin hiki hatussa evästyksiä tälle ja vähän ens viikollekin. Padoissa ja pannuissa muhi muun muassa täysjyvä- ja punariisiä, bataattiranskiksia, kanaa, kalaa ja vihanneksia. Jälleen taputin itseäni olalle urakan jälkeen; tässähän on seuraavan kymmenen päivän ruuanlaittohuolet tipotiessään! Aamulla näppärästi parit boksit tai pussukat pakkasesta messiin ja kokkailut on sillä kuitattu.

Tän päivän kaupasta haetut hätäeväät duunissa: pakasteparsakaalia, kanan tilalla tonnikalaa, keitetyn riisin tilalla riisikakkuja - ja kurkusta alas nää saadaan vuorisuolan + pizzamausteen avulla... Makuelämys hipoi vähintään mun miehen vakkaripizzerian tonnikalapizzaa.

....Mutta kuinkas sitten kävikään? Vaivalla kokatut eväät oli mun aamulla bussissa istuessani edelleen jääkaapin perukoilla. Fail.

No, huomenna paremmalla onnella (tai muistilla? Vai mikä se oli?).

Treeni-iloa kaikille!

Uusia yhteistyökuvioita: Best Body Nutrition

Viime viikko vierähti taas hujauksessa. Uusia tuulia toi yhteistyö parin yrityksen kanssa, ja näistä ensimmäisenä esittelen lisäravinteita valmistavan ja markkinoivan Best Body Nutritionin!

Kyseessä on saksalainen yritys, jolla on jälleenmyyntiä pääasiassa Euroopassa. Suomessa tuotteita on myyty vasta noin vuoden ajan, mutta muualla Euroopassa merkki tunnetaan urheilupiireissä hyvin. BBN:ltä löytyy lisäravinteet harrastajalle tai vaativampaankin käyttöön. Itselläni on BBN:n tuotteista tällä hetkellä käytössä Water Whey (laadukas heraproteiini), maltodekstriini, l-glutamiini, BCAA, vitamiinit, mineraalit ja omega 3 -kapselit.

Hyvin peruslinjan tuotteilla siis tällä hetkellä itse menen, eivätkä lisäravinteet olekaan oikotie onneen. Ne ovat kuitenkin näppärä lisä hyvän ja monipuolisen ravinnon sekä tietysti treenistä palautumisen tueksi. Perusruoasta on vaikea saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita varsinkaan tilanteissa, jolloin lihakset suorastaan karjuvat nopeasti imeytyvää energiaa ja ravintoaineita ja kovan treenaamisen yhteydessä lisäravinteiden käyttöä onkin tarpeen harkita. Itselleni on tärkeää, että paitsi ruoka, lisäravinteetkin ovat laadukkaita ja korkeiden standardien mukaan valmistettuja. Luotan siis tässä kohtaa saksalaiseen laatuun ja täsmällisyyteen ;)

Tällä hetkellä käytössä olevat tuotteet sujahtivat luontevasti osaksi päivärutiineja. Esimerkiksi täydellä vatsalla treenaaminen tuntuu itsestäni pahalta - siksipä ennen treeniä otan mieluummin lihaksia suojaavan ja energiaa antavan aminohappo-hiilihydraatti -drinkin kuin syön kiinteää ruokaa. Heraproteiinia käytän paitsi palautusjuomassa, myös välipaloina kaksi kertaa päivässä, jolloin proteiinin saa helposti ja hyvin imeytyvässä muodossa. L-glutamiini on puolestaan kaverina aamun ensimmäisessä ja illan viimeisessä drinksussa tai punttipäivän palautusjuomassa estäen lihaskudoksen purkautumista energiaksi. Kerron käyttökokemuksia näistä tällä hetkellä käytössä olevista ja muistakin tuotteista sitä mukaa, kun pääsen niitä testailemaan.

Tosi hienoa, että tukenani kisaprojektissa on laadukkaat tuotteet. Nyt on taas astetta enemmän pontta treenata kovaa!!