Nathalia Melo: "Älä anna kilpailemisen määrittää sitä, kuka olet"

Kävin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni Pohjois-Irlannissa. Ja hyvästä syystä: vierailin IFBB bikini pro Nathalia Melon kotisalilla kuuntelemassa Stage ready -seminaarin. Tää oli mulle tosi tärkeä ja inspiroiva kokemus, koska mullahan ekat bikini fitness -kisat lähestyy ja kaikki kokemuksen syvällä rintaäänellä kerrottu tieto näistä kilpailutilanteista ja niihin valmistautumisesta sekä esimerkiksi poseerausopit tulee tarpeeseen. Nathalia on myös yksi niistä kilpailijoista, joiden vuoksi olen aikanaan kiinnostunut tästä lajista, oman upean valmentajani Annan lisäksi. Siksipä olikin upeeta päästä tapaamaan tämä nainen vihdoinkin livenä!

Nathalia on tunnettu erityisesti vuoden 2012 Ms. Bikini Olympia -tittelistään. Hän on kilpaillut IFBB:n bikini-divisioonassa muutamia vuosia ja saavuttanut pro-korttinsa ensimmäisenä brasilialaisena bikinikisaajana. Ennen fysiikkalavoille nousuaan Nathalia kertoi kilpailleensa uinnissa 12 vuotta, ja tänä aikana oli punttitreenikin tullut tutuksi. Ihan vuoden tai parin työllä hän ei ole siis upeaa fysiikkaansa rakentanut, joten hän kehoitti kaikkia olemaan kärsivällisiä lihaksenkasvatustalkoiden kanssa.

Melon vuoden 2012 kilpailuja. Vasemmalla Bikini Olympia, josta Melo siis nappasi kirkkaimman mitalin. Oikealla Arnoldit, jotka ei Melon osalta menneet ihan niin putkeen, mutta kuntoa näyttää kyllä moni tyttö jääneen ihailemaan ja tavoittelemaan.

Koska Nathalialla tuntuu Suomessakin olevan aika vankka fanikunta, voi teistäkin osaa kiinnostaa kuulla, mistä jutuista siellä seminaarissa sitten itse asiassa puhuttiin. Siksipä ajattelin raportoida teille ainakin jotain Nathalian ajatuksista kisaamiseen, treenaamiseen ja syömiseen liittyen. Enjoy! <3 Nämä ovat siis melkein suoria lainauksia mun omista seminaarimuistiinpanoista. :) Valikoin muutamia palasia, ettei tästä tuu kymmenen kilometrin pitusta (nyt ehkä vaan kilometrin ;).

Nathalia aloitti puimalla fysiikkalajien perheessä suhteellisen uuden tulokkaan bikini fitneksen kansainvälisestikin kovin "vaihtelevia linjauksia". Nathalian mukaan Olympia on kilpailuna sellainen, johon tuomarit IFBB:ssä peilaavat eniten omaa arvosteluaan. Ja olympiavoittajathan ovat olleet vuosien saatossa hyvin erilaisia fysiikaltaan. Nathalia totesi - kuten moni muukin lajia seurannut on todennut - olevansa omaan divisioonaansa poikkeuksellisen lihaksikas, ja suositteli, että jos bikinin viimeaikainen suunta on se mihin ollaan menossa, älä ainakaan treenaa itsellesi liikaa lihasta, mikäli toiveesi on kilpailla bikinissä. Ashley Kaltwasserin, vuoden 2013 Ms. Olympia -tittelin haltijan hän katsoi edustavan paljon "pehmeämpää" linjaa kuin mitä itse edustaa, ja siis siihen suuntaan kannattaa bikinikisaajan tällä hetkellä pääsääntöisesti pyrkiä treenaamaan. (Toki Kaltwasserillakin lihasta on, ja hänelläkin pitkä urheilutausta, joten eipä kyse ole siitä, ettei bikinikisoihin tarvitse/kannata treenata ollenkaan. Kyse on ehkä enemmän treenaustyylistä ja rakenteesta.) "Kovempaa" lookkia itselleen toivovien ja suurempaa lihasmassaa kantavien kannattaa pyrkiä figuren (eli suomalaisittain body fitneksen) pariin.

Ashley Kaltwasser on rakenteeltaan siro ja lihasmassaa hänellä on Nathaliaan verrattuna aika reippaasti vähemmän. 

Tässä vielä Kaltwasserin takapose.

...ja Melon kunto, jolla hävittiin 2013 Bikini Olympiassa reilusti Kaltwasserille ja muutamalle muullekin. Melo on tässä aavistuksen kuivempi ja rasvattomampi kuin 2012, ja lookkikin taitaa jäädä pliisuksi edellisvuoteen verrattuna. Mutta onhan se nyt upea pakkaus....!

Bikini fitness on tietyllä tavalla tosi raadollinen laji, ja siinä kilpailevalla olisikin oltava valmiiksi vahva minäkuva ja kykyä pitää kilpaileminen erillään siitä, kuka itse on. Psyyke ja henkinen jaksaminen näyttelevät todella tärkeää roolia tässä lajissa. Nathalia kertoi esimerkin, jonka avulla hän sanoi itse suhtautuneensa pettymyksiin kilpailutilanteiden jälkeen. Mietippä jotain sellaista ruokaa, jota vihaat yli kaiken. Mulla se voisi olla esimerkiksi silli :D. Sulla on viereisessä huoneessa huippukokki, joka valmistaa erilaisia aterioita - näistä yksi on tehty sellaisista raaka-aineista, joista et yhtään tykkää. Ateriat tuodaan sun eteen - kokkia ei kiinnosta minkä niistä valitset, mutta sun täytyy valita. Jos mä nyt olisin valitsemassa, en ainakaan valitsisi sitä silliateriaa, vaikka se on maailman parhaan kokin tekemä ja parhain mahdollisin tekniikoin valmistettu, suurella työllä ja taidolla loihdittu. Ja jonkun muun mielestä maailman mahtavin, maistuvin ja vieläpä kaunein silliateria. Tekeekö se, etten mä halunnut sitä silliateriaa, siitä yhtään huonompaa? Ei tietenkään - se on vain mun henkilökohtaisiin mieltymyksiin perustuva valinta. Nyt mietitään, että sä olet se silliateria siellä lavalla ja mä olen tuomari. Lava on sun - silliaterian - lisäksi täynnä kaikennäköisiä muita aterioita. En valitse silliateriaa. Mutta silliateria on silti aivan yhtä mahtava ja taidokkaasti valmistettu ateria kuin ne muut, joista satuin tykkäämään itse enemmän. Se ei silti voita, koska lava on täynnä kaikkea muuta, joka sattuu sopimaan mun makumieltymyksiin paremmin. .....Get the point? Bikini fitness on kuin onkin Melon mielestä todella subjektiivinen laji ja vaikkakin siinä on pyritty jotain linjauksia tekemään, on silti erittäin vaikeaa ennalta määrittää, kuka tulee pärjäämään kilpailuissa.

Nathalia muistutti tämän inhokkiruokaesimerkin kerrottuaan erittäin tärkeästä asiasta: "Älä anna kilpailemisen määrittää sitä, kuka olet!"

Nathalia tarinoimassa

Tietysti on jotain perusasioita, joiden tulee olla kunnossa lavalle mentäessä joka tapauksessa. Liian lyhyellä treenitaustalla ei IFBB:n bikinikisoissa pitäisi pärjätä. Se, mikä on kullekkin riittävä aikajänne kilpailuihin valmistautumiseen, riippuu täysin yksilöstä. Lisäksi kilpailutilanteessa arvosteluun vaikuttaa todella merkittävästi myös esimerkiksi esiintyminen. Hyvällä esiintymisellä voi Nathalian mukaan peitota hyvin todennäköisesti "paremmankin" fysiikan mitä bikiniin tulee: kahdesta samantasoisesta fysiikasta paremmin esiintyvä todenäköisemmin voittaa. Poseerausharjoitteluun kannattaa siis tosiaan panostaa.

"Enemmän lihasta" ei myöskään tosiaan bikinissä ole "parempi fysiikka". Riippuu täysin rakenteesta, miten kroppa lihaksen kantaa ja miltä lopputulos näyttää. Nathalia kertoi itselleen olevan "ongelma", että lihasta on bikiniin runsaanlaisesti, ja sitä sitten on usein dieetillä polteltu pois uskomattoman pitkiä aamucardioita tyhjällä mahalla juosten. Hän painotti kuitenkin sitä, että ei kannata koskaan kopioida toisen treenaajan tai kilpakumppanin ohjelmaa, sillä ihmisten kehot toimivat täysin yksilöllisesti. Jos Nathalia juokseekin dieetillä 1,5 h joka aamu tyhjällä mahalla, se ei tarkoita että sun kannattaisi tehdä niin. Voisi jopa käydä niinkin ikävästi,että tällaisen dieetin jäljellä olisi jostain tytöstä jäljellä enää luut ja nahka. Toisella tällainen kuvio saattaa johtaa haluttuun tulokseen, toisella johtaa ylirasitustilaan.

Tämä onkin vähän ongelmallista lajissa, josta moni innostuu muiden kuvia katselemalla ja samanlaista fysiikkaa itselleen haikailemalla. Nathalia kehotti, että vaikka kuinka ihailet jotain tiettyä kilpailijaa, sinun on kuljettava oma polkusi itse ja opittava tuntemaan oma kehosi. Et voi tehdä samoja asioita kuin joku muu ja olettaa, että ne automaattisesti toimivat samalla tavalla kuin sillä toisella. Siksi Nathaliankin suositus oli, että jokainen kisaamista suunnitteleva hankkisi valmentajan - valmentajasta on apua myös sen takia, että nainen ei koskaan katso itseään peilistä objektiivisesti :). Valmentajalta saat realistisen palautteen siitä, missä todellisuudessa mennään ja mitä kunnon eteen kannattaa tehdä.

Melon FB-wallilla pällisteli joku tuttu naama :D

Monelle kilpailijalle off-kuntoon palaaminen kisakauden jälkeen tuottaa tuskaa ja peiliin katsominen ällöttää - eikä asia ole tuntematon ammattilaiskilpailijallekaan. Harjoituskauden kunnon on kuitenkin oltava pehmeämpi kuin kisakaudella, sillä keho tarvitsee lepoa ja palautumista äärimmäisyyksiin viedystä treenaamisesta miinuskaloreilla. Nathalia kertoi painonsa vaihtelevan n. 4-7 kg kisakaudelta offille - joillain kilpailijoilla vaihtelu on isompaakin. Hän treenaa kuitenkin siten, että paino ei missään vaiheessa nouse kovin ylös, sillä ei koe siitä olevan hyötyä vaan ainoastaan haittaa kisadieettiä ajatellen. Mitä pidempi matka kisapainoon on, sitä rankempi dieettikausi on kropalle.

Paljon puhutaan ja valitellaan sitä, että dieetti tuhoaa aineenvaihdunnan ja vahingoittaa sitä. Nathalian mielipide oli kuitenkin, että aineenvaihdunta ei koskaan dieetistä tuhoudu, se ainoastaan mukautuu ulkoa tuleviin olosuhteisiin. (Oma kommentti, kun joku tätä saattaa tässä yhteydessä miettiä: kilpirauhasongelmat ja todelliset sairaudet on tietenkin oma kuvionsa, joita Nathalia ei käsitellyt millään tavalla.) Jos annat kehollesi ravintoa 1500 kaloria pitkän aikaa ja sitten yhtäkkiä syöt parin viikon ajan 3000 kaloria päivässä, ei varmaan voi olettaa, että kroppa tietää, ettei noita ylimääräisiä kaloreita tarvitsisi varastoida pahan päivän varalle. Se on tottunut porskuttamaan 1500 kalorin voimin, ja yhtäkkiä koneeseen pusketut lisäkalorit harvoin menevät hyvään tarkoitukseen. Ainakaan Nathalian kokemuksen mukaan. Sen sijaan muutosten tulisi aina olla maltillisia ja kisojen jälkeenkin normaaliin ruokavalioon palaaminen kannattaa toteuttaa asteittain, vähän kerrallaan kaloreita lisäten ja kroppaa taas uuteen totutellen. Suuret muutokset ja painonvaihtelut - vaikkakaan eivät "tuhoa aineenvaihduntaa" - aiheuttavat suurta hämmennystä ja stressitilaa keholle.

Nathalian instagram-profiilista kuva seminaarista

Nathalia kertoi myös ajatuksistaan kilpailemiseen motivoitumisesta. Matka kilpailuihin vaatii uskomattoman määrän työtä, mutta on hänen mukaansa todella palkitsevaa: kaikki, mitä käyt läpi dieetin ja muun kisapreppauksen aikana, kasvattaa ja opettaa henkisesti suunnattoman paljon. Näiden henkisten voimavarojen Nathalia kertoi siirtyneen myös muuhun elämään. Itselleen pelottavissa tilanteissa hän toteaa mielessään: "If I could do that, I can do anything."

Nathalialle itselle bikini fitness lajina merkitsee paljon enemmän kuin lavalla bikineissä esiintymistä. Se, miltä hän kilpailuihin osallistuessaan näyttää, ei ole lajin suola, vaan se suola tulee nimenomaan siitä, kuinka paljon laji kasvattaa henkisesti. Itsekuri, kyky motivoitua ja keskittyä, kyky työskennellä sinnikkäästi pitkän tähtäimen tavoitetta kohti - kaikki nämä ovat asioita, joita lajista voi parhaimmillaan saada.

Kävimme läpi myös poseerausta niin teoriassa kuin käytännössä. Vinkkivitosena: opimme mm. että takaposeerausta tehdessä pyllistäminen eli pakaroiden liika taakse työntäminen EI kuulu bikini fitnekseen ;) ("That's not posing, that's mooning" ::D) Kuten ei käsien sivuille sojottaminen tai liika lantion keikuttaminen, pyöriminen ja hyöriminen käsillä tai lantiolla.. Yksinkertaisuus on kaunista, se oli tämän naisen motto mitä poseeraamiseen tulee! Noh, se siitä - näitä on vähän vaikea demonstroida tänne, mutta Nathalialla oli hauska tyyli kertoa kaikesta vuosien varrella lavoilla näkemästään. :)

Meillä oli seminaarissa myös etuoikeus kuulla ravintoasiantuntija Philip Grahamin luento bikini fitness -treenaajan ravitsemuksesta. En referoi sitä nyt tähän, mutta huikea määrä tietoa tällä miehellä oli ja lisää olisi varmaan tullut jos aika ei olisi loppunut kesken. Jos jotakuta kiinnostaa lukea hyviä artikkeleita urheiluravitsemuksesta, mun suosikkeja on Charles Poliquinin artikkelit. Grahamin jutut olivat hyvin pitkälle samantyyppisiä ja samoista aiheista, joista olen Poliquinin kirjoittamana lukenut.

Iloinen tyttö Nathalian kainalossa seminaarin päätteeksi :) Mä olin aivan umpijäässä tuolla salilla, jossa seminaari pidettiin, koska siellä ei ollut minkäännäköstä lämmitystä... Piti edustaa kuvassa oman sponsorin toppi päällä, mut eihän tuolla hullukaan pystynyt riisumaan yhtä ainoota vaatekappaletta päältään :/

Lähikuva Nathalian viestistä: "Dream big + never give up"  --> Teoriasta käytäntöön, mars! <3

Kaiken kaikkiaan toi päivä oli upea ja herätti jälleen paljon ajatuksia mun pieneen päähän. Kyselkää ihmeessä, jos haluatte kuulla jotain muuta seminaariin tai Melon juttuihin liittyen. :)

Tiistaiterkkuja

Heipä hei ja kivaa tiistaiyötä :D Mulla on unirytmit vähän poskellaan kun muutamana iltana/yönä on menny myöhään. Joten keittelen täällä riisiä ja sen sellasta, ihan normaalisti lähempänä puoltayötä. (edit. Poltin just riisin ihan kunnolla pohjaan ja tän viikon ruokalistalla onkin siis punariisiä savuaromilla. Damn.)

Mun oli tarkotus tehdä teille postaus Nathalia Melon seminaarista, mutta jätän sen nyt myöhemmäksi kun haluun käydä muistiinpanot vielä kunnolla läpi. Jos ette vielä seuraa mua Instagramissa, niin seuratkaa nyt - siellä on parit kuvat Nathaliastakin ;) Ja päivittelen Instagramia melkein päivittäin muutenkin.

Mutta siitä seminaarista noin yleisesti; huolimatta kaikesta häsläyksestä ja säädöstä jota matkan aikana eteen tuli, en katunut kyllä tippaakaan että lähdin sen seminaarin kuuntelemaan. Kuva Melosta ei muuttunut yhtään, tai korkeintaan vielä positiivisempaan suuntaan. Hän on enen kaikkea Urheilija isolla u:lla, mutta sen lisäksi vielä ihan mielettömän lämmin ja aurinkoinen persoona. Ei mikään pyllynpyörittäjä-bikinibeibe todellakaan. Mun olis tehny mieli vaan koko ajan nyökytellä päätä ja hihkua et jes, just ton mä halusinkin sun suusta kuulla kun kuuntelin sen juttuja. :D Mutta niistä lisää sit joskus.

Laitan taas kuvapläjäyksen alkuviikon hommeleista, koska kuvathan kertoo enemmän kuin mun tuhannet sanat... :)

Selkäpallukoita. Vai -makkaroita. Yritän edelleen keskittyä hurjasti siihen ettei epäkkäät kasvais milliäkään (tai grammaakaan??) lisää, hoen niille aina treenissä et 'kuole, kuole..'

Vinkki bataatin ystäville tai niitä valmentajan käskystä syöville ;) Mä olen viime satsit tehnyt siten, että laitan joka annoksen folion sisään ihan kuin uuniperunan. Sit unohdan ne uuniin tunniks pariksi ja ah ihanuus! Kosteus pysyy folion sisällä joten näistä ei tuu semmosia kuivia känttyjä mitä monesti paloiksi leikatuista. Mä tykkään kyllä niistäkin, mut mut :D ..kokeilkaa tätä!

Lontoon sää ei oo suosinu, mutta millonkas se suosis. :) Ihmeen harvoin tollasia rankkasadekuuroja kuitenkaan on, jollainen eilen osu kohdalle, mutta tihkusadetta ja semmosta yleistä kosteen sumusta keliä kyllä on ja paljon. Mut ei se hei mitään, eihän täällä aurinkolomalla olla :D (Huom! Zero Pointit jalassa kuten asiaan kuuluu, ja niistä on ollut kyllä apua jalkojen nestekiertoon ja aineenvaihduntaan.)

CT Fletcherin tutut terveiset meikäläiselle :)

Ja siitä vielä lisää...

...jaaaaa sitten teoriasta käytäntöön - tiukka katse olkapäihin ennen treeniä ja "I command you to GROW." Silleen se homma etenee.

Kanaburgeri :'D Joku sanois että "köyhän miehen sellainen", mut musta tää on niin namia! Joka päivä maistuu ihan yhtä hyvälle.

Tältä naiselta löytyy myös reissussa aina jostain laukunpohjalta vähän hiukopalaa. Onks normaalia, ettei mun mielestä oo enää mitenkään outoa/kiusallista/tavallisuudesta poikkeavaa syödä eväitä missä vaan?? Vaikka juna-asemalla niinkuin tässä? Jotenkin jopa yllätyin kun mun mies rupes yks kerta kertomaan kavereilleen kuinka Johanna aina syö ihan ihme paikoissa ja mä en ollu edes ajatellu että asia on niin. Eväitähän syödään siinä kohdassa missä ollaan sillon kun on ruoka-aika?

Lisää ruokaaaaaaa! Tuttuja eväitä, bataattia ja kalkkunaa. Namnam.

Hauskaa viikon jatkoa ja stay tuned! Nathalia Melon terveiset tulossa pikapuoliin!

Zero Pointien kanssa pohjetreenin kimppuun

Heräsin tänä aamuna postimiehen raivokkaaseen ovipuhelimen soittoon ja iloinen yllätys sillä olikin tuotavanaan: Zero Pointin kompressiosukat ja -säärystimet! Mulla on kunnia testailla Zero Pointin tuotteita ja kertoilla sitten kokemuksistani eteenpäin.

Tuotteiden ideana on voimakas sääreen kohdistuva kompressio, joka edesauttaa jalkojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Tämän seurauksena esim. kovan treenin mukana kertyneet kuona-aineet poistuvat jaloista nopeammin, ja palautuminen tehostuu. Kompressio toimii siis oman luonnollisen verenkierron suuntaisesti ja puristus tuntuu voimakkaampana alhaalla.

Tämä tuote on mun käyttöön enemmän kuin tervetullut. Mulle pohkeet ovat nimittäin murheenkryyni, koska olen viime vuosina kärsinyt penikkataudista aina enemmän tai vähemmänkin juostessani. Yleisurheiluaikana pohkeet oli pahimmillaan, ja jopa kävely niiden kanssa sattui jatkuvasti. Pohkeet ei myöskään mulla ota bodaustreeniä vastaan yhtään samalla lailla kuin muut jalkojen lihakset, ja jalkoihin tulee helposti sellanen fysiikkalajin kannalta kovin epäsuotuisa "porkkana-look", kun pakarat on isohkot mutta pohkeet olemattomat.

Uudet keinot siis käyttöön ja takasin pohkeiden kimppuun! Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani mulla on kompressiosäärystimet jalassa ja tunne on kyllä ihanan energinen pohkeissa. :)

Ensivaikutelma oli paketit avattuani, että tuotteet on tosi laadukkaita ja materiaali napakkaa. Vedin ensimmäisenä säärystimet jalkaan ja kipsuttelin pikku posetreenit niiden kanssa kotosalla.

Säärystimet jalkaan laitettuani alkoi kyllä veri samantien kiertää ja pohkeita jopa kihelmöi aluksi. Kuitenkin fiilis oli jaloissa hetken päästä tosi hyvä ja kompressio tuntui tosiaan auttavan ihan seistessä antaen sellaisen kepeämmän tuntuman jalkoihin.

Salilla pohjetreenissä testasin sitten vielä sukat. Mulla on superpieni jalka (35), joten sukkaosa olis voinut omaan makuun olla jopa vieläkin napakampi, mutta säären kompressio toimi sukassakin säärystimiä vastaavasti. Ja kyllähän toi sukkaosakin tukea antoi jalkaterälle. Ainakin tuntui, että pohjetreeni olisi mennyt näiden kanssa paremmin perille ja tuntuma lihaksessa parempi?

Illalla vielä tein HIITin rappusissa (vaikka ollaan sovittu valkun kanssa etten tee cardioita juosten nyt vähään aikaan, kröhöm), ja siinä eron tavalliseen tunsi vielä paremmin. Jalat tuntui energisiltä ja valmiilta treeniin siitä huolimatta, että olin muuten ihan väsähtäny koko tyttö (kuten ao. kuvasta näkyy :D).

Ensikokemukset on siis oikein positiivisia! Kerron vielä pidemmän tähtäimen fiiliksiä kunhan tuotteet on olleet käytössä pidempään. Mahtavaa, että Suomessa tehdään tällaista työtä urheilijoiden elämän helpottamiseen. JA muidenkin, koska Zero pointeille kannattaa kuulemma antaa mahdollisuus myös lentäessä ja seisomatyötä tehdessä. :)

Toivotaan, että Zero Pointtien avulla on munkin ruipelopohkeilla paremmat päivät tiedossa! ;)

Tuotteita saa ostettua täältä verkkokaupasta ja esim. Intersporteista.

Mitä on kauneus?

Mun alkoi tehdä mieli kirjoittaa mun ajatuksia kauneudesta, ulkonäöstä ja itsetunnosta luettuani Sara Sievisen blogia ja tätä postausta. Voin yhtyä Saran ajatuksiin naisten ulkonäköpaineista ihan sataprossaa, ja uskon että kolahtaa monelle teistäkin, joten käykääpä ihmeessä lukasemassa. Itse ainakin inspiroiduin Saran viisaista mietteistä!

Mä oon aina arvostanut kauneutta ja esteettisiä asioita. Ihan pienestä asti muistan, että mun omaan silmään kauniit asiat joita mun ympärillä näin, oli paljon ajatuksissa ja puheissa. Ne siirtyi myös ajatuksista paperille: olin kova piirtämään ja tykkäsin myös siten luoda itse kauneutta ympärilleni. Kauneutta oli mun mielestä myös monien ihmisten ulkonäössä - en vaan enää yhtään muista, minkä näköiset ihmiset silloin pienenä näyttivät kivoilta, kun mieli ei ollut vielä altistunut ympäröivän maailman luomille ulkonäköihanteille. Veikkaan, että kaikki "kivat tyypit" olivat niitä kauniiksi määrittelemiäni. Omaan ulkonäköön muistan olleeni teini-ikään asti täysin tyytyväinen ja näin aina leikeissä itseni voittamattomana sankarina, oli se leikin sankari sitten prinsessa tai supermies. Heh.

Jotain kuitenkin usein tapahtuu, kun ihminen (nainen?) alkaa ymmärtää enemmän ympärillään pyörivästä maailmasta ja sen luomista odotuksista itseä ja omaa ulkonäköä kohtaan. Mullekkin alkoi teini-iässä tulla paineita ulkonäöstä: muistan kuinka syvästi vihasin esimerkiksi sitä että mua luultiin jatkuvasti ulkomaalaiseksi mun tummien hiusten takia. Halusin olla blondi. Sitten tuli yläaste ja alkoi luokan laihdutusbuumi. Peilikuvasta alko löytyä enemmän vikoja kuin hyviä juttuja. Lyhyeksikin jäin, samperi.

Kun sanoin sanan kauneus, monelle tuli varmaan mieleen tietyn näkönen ihminen, ehkä joku tietty tyyppi jonka tunnet tai jonka oot nähnyt kuvissa. Harvalle varmaankaan välähtää mieleen oma peilikuva. Miksi? Mikä saa useimmat nuoret naiset ajattelemaan, ettei oma ulkonäkö ole tarpeeksi? Tai että se on jopa ihan kammottava?

Teini-iän vuoristoratavuodet läpi käytyäni mulla on ollut sen verran onnea itsetuntoni kanssa, että olen aina ollut suht tyytyväinen itseeni. MUTTA varmaankin siinä mielessä olen ollut se just keskiverto nuori nainen, että oon aina ajatellut mm. että kaupungille ei lähdetä ilman meikkiä - ei se oma naama nyt NIIN hyvältä näytä. Ei se vastaa sellasta naamaa jonka kanssa voi julkisesti kävellä kadulla. Mulla oli pitkään tapana myös käyttää aikaa hiusten laittamiseen ihan joka aamu, se tuntui täysin oleelliselta asialta.

En halua tällä sanoa, että itsensä puunaamisessa olisi jotain syvästi pahaa ja täytyisi alkaa tekopyhästi oikein yrittämällä yrittää olla vähät välittämättä ulkonäöstään ja unohtaa kauniina pitämänsä asiat ulkonäön suhteen.

Mutta tästä päästäänkin siihen kysymykseen, että millainen lopulta on ulkonäöltään kaunis ihminen? Kenen annat määrittää sitä, minkä koet kauniiksi?

Varmaan harva meistä on täysin vapaa yhteiskunnan luomista kauneusihanteista, mikä on sääli mutta vaan niin totta ja arkipäivää nuorelle naiselle. En mä itsekään väitä, etteikö silmää edelleen miellyttäisi tietynlaiset asiat ulkonäössä, mutta mun mielestä on tosi tärkeetä pohtia näitä juttuja aina välillä kunnolla, eikä vaan olla muun maailman vietävänä kuin se kuuluisa pässi narussa.

Tässä meikäläinen sellasena miltä mä yleensä näytän miinus ehkä ilme (vasemmalla) ja sitten meikattuna ja tukkakin puunattuna (oik.). Aikamoinen ero? Vielä enemmän meitä huijaa kaikennäköset photoshopatut kuvat, joista me nappaillaan päähämme mielikuvia täydellisestä, upeasta, kauniista naisesta. Mikään ei oo tarpeeksi vaan aina voit näyttää paremmalta jonkun valovoiteen tai ripsarin avulla... Mutta kun ei tarvii! Meikkaaminen on ihan hauskaa mutta se ei saa mun mielestä olla pakko.

Vaikka oon sopinut itseni kanssa, että mun kauneus ei lähde naamataulusta vaan siitä kuka olen ja mitä teen, oon edelleen ihan normaali, yhteiskunnan paineille altistunut nainen siinä mielessä että ei muakaan aina huvita nähdä itteeni peilistä. Sillon kannattaa vaan kääntää katse pois omasta navasta, keskittyä niihin tärkeempiin asioihin maailmassa ja lopettaa murehtiminen ja märehtiminen!

Mua itseeni on viime vuosien aikana kasvattanut tässä asiassa ihan valtavasti ulkomailla asuminen. Muutin 2009 syksyllä vuodeksi Chicagoon ja sinä vuonna musta tuntu että ymmärsin jotain tärkeetä: maailmassa on miljardeja erinäkösiä ihmisiä, ja niistä jokaikinen on omalla tavallaan kaunis. Ne on luotu just sellasiks kuin ne on ja sillä hyvä. Jotenkin konkreettisesti ihan eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten päivittäin näkeminen sai silmät avautuun kauneudelle ihan uudella tavalla. Ei jokasen tarvi näyttää tietynlaiselta! Mä myös itse koin vapautuvani oman ulkonäön suhteen ihan älyttömästi. Ylimääränen meikkaaminen väheni pikkuhiljaa ja tunsin olevani tyytyväinen itseeni enemmän kuin pitkään aikaan. Mietin paljon että miksi - miksi tarvitsin sen kokemuksen voidakseni kasvaa yli siitä epävarmuudesta ja ahdistuksesta muottiin mahtumisen suhteen? Ehkä me Suomessa ollaan vielä maailmaan ja isoihin kaupunkeihin verrattuna aika samannäköisiä (muttei kuitenkaan ollenkaan) ja sitten halutaan varmistaa että takuulla kans mahdutaan siihen samaan muottiin kun erot ulkonäköjen välillä on niin pieniä? En tiiä. Mä oon lopettanu yrittämisen koska olis tosiaan aika surkuhupaisaa jos mun kokoinen (156 cm) ja näköinen (luonnostaan tummahiuksinen) ihminen luulis voivansa olla keskivertosuomalaisen näköinen.

Joka tapauksessa omalla kohdalla maailman avartuminen niin Chicago-vuonna kuin sen jälkeen Lontoossa ja Washington D.C.:ssä asuessa avarsi myös omia kauneuskäsityksiä ja auttoi ymmärtämään, ettei kaikkia oikeesti kiinnosta se miltä sä näytät, tai pikemminkin ne pitää sua ihan kauniina vaikket itse ymmärrä tai näe sitä. Pidäthän säkin muita ihmisiä kauniina, vaikket itseäs pitäisikään.

Jokainen meistä on omalla tavallaan kaunis ja kaunista on se että hyväksyt itsesi. Tyytyväisyys heijastuu susta ulospäinkin, usko pois. Kun opit olemaan tyytyväinen itseesi, uskallat keskittyä myös muihin asioihin kuin oman ulkokuoren kiillottamiseen ja siitä murehtimiseen. Sen sijaan, että käyttäisit aikaa siihen, että mietit mitä muut susta ajattelevat, voit keskittyä täysillä nauttimaan elämästä ja sen mukanaan tuomista ihanista jutuista.

Kauneus lähtee lopulta niin eri asioista kuin pitkistä ripsistä, suorasta hammasrivistöstä tai ruskettuneesta ihosta. Nykyään huomaan, että näen ja koen kauneuden yhä enemmän ihmisen sisältä lähtevien juttujen perusteella. Sellaiset ihmiset, jotka jakavat hyvää ympärilleen kohtelemalla muita ihmisiä hyvin, suorastaan sädehtivat hehkuvaa kauneutta. Ilkeilijät ja seläntakanajauhajat on vaikea nähdä kauniina vaikka sellaista yleistä ulkonäköihannetta edustaisivatkin. Onneksi omaan lähi- ja kaveripiiriin on osunut noita ensin mainittuja, ihania kauniita ihmisiä. <3

Peace and love ja kauneutta jokaisen päivään!

ps. Tässä vielä todella inspiroiva ja koskettava video naisesta, joka sairastaa syndroomaa, jossa hänelle ei voi kertyä lainkaan painoa lihasten tai rasvan muodossa. Tämä nainen on saanut kuulla mm. olevansa maailman rumin ihminen ja häntä on käsketty tappamaan itsensä että maailma pääsisi hänenlaisestaan yökötyksestä. Kato tää video ja sä näät ja ymmärrät jotain KAUNISTA! Kauneus ei todellakaan ole sitä miltä sä näytät!

Täpinöitä

Kukkuu! Mulla oli eilen sellanen pikkutyttöolo kun täpisin kaikista kivoista jutuista. Oli meinaan "vähän" vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään järkevään :D Niinkin mullistavia asioita tapahtui, kuin että maksoin ekaa kertaa elämässäni mun IFBB:n kilpailijalisenssin ja ilmottauduin ekoihin kisoihini.....Woohoo! Niin ne hommat konkretisoituu! Täältä voitte käydä ihailemassa tota kilpailijalistaa ja ihmettelemässä mihin suuntaan se vielä tässä tammikuun aikana muokkautuukaan...jännää! :) Lyhyen sarjan kisaajat selkeesti pitää meitä muita jännityksessä vielä toistaseksi, mutta tosiaan ilmottautuminen loppuu vasta 31.1., joten eiköhän ton listan jatkeeksi saada vielä useampia nimiä.

Muistakin jutuista täpisin eilen; siitä että Ms. Bikini Olympia 2013 Ashley Kaltwasser alko seurata mua instagramissa ja olin vähän että "HÄÄÄÄHHH? Tän täytyy olla joku virhe" ::D Kävin myös (lyhyen :D) dialogin mun suosikkini (niin ikään Bikini Olympia -voittaja, vuodelta 2012) Nathalia Melon kanssa samaisessa sosiaalisen median palvelussa, ja mun mies nauro mulle katketakseen kun en voinu lopettaa silmät selällään puhelimeni tuijottamista...Hihitin vaan kun pikkutyttö, että "eikä, Nathalia Melo laittaa mulle sydämiä instagramissa, WTF!!!" Apua mua, joka ei oo koskaan fanittanu oikein ketään "julkkista"... :'D Mutta onhan se nyt hyvänen aika jännää, kun tyypit, joita oot pitkään seurannut vaan kuvista ja videoista, onkin yhtäkkiä aitoja ihmisiä ja kommunikoi sun kanssa. Tietty näiden leidien ammattiin kuuluu fanien kanssa kommunikointi, että voin ihan rauhassa täällä hihitellä näitä mahtavia vuorovaikutustapahtumia ja jos joku menis kysymään Ashleylta ja Nathalialta, ne ei todellakaan muistais kuka tämmönen suomalainen never-heard-tyyppi oikein on. Mutta silti! Silti silti silti! :D

Joulun aika ja vuoden vaihde meni jokseenkin aika rauhallisissa merkeissä. Vietin vaan paljon aikaa perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa, siinäpä se. Mitään järkyttäviä övereitä ei tarvinnut jouluruuan kanssa vedellä, kun ruokaa on vielä ollut ihan reilusti vaikka dieetti on maltillisesti käynnissä. Cheat mealitkin tosiaan on mulla edelleen ohjelmassa mukana, joten mielitekoja voi tyydyttää vapaasti kerran viikossa.

Pakko sanoa vielä tähän väliin, että oon niin kiitollinen ihanista ihmisistä mun ympärillä. Niin niistä, jotka on ollut mun elämässä jo pitkään kuin niistä, joihin oon viime aikoina tutustunut. Ootte kaikki älyttömän tärkeitä!

Kunnon urheilijana mun loman kulmakivet tietysti koostui....

...treenaamisesta...

...syömisestä...

...ja lepäämisestä.

Mä alan nyt vielä paremmin ymmärtää tota meidän valmentajien ideologiaa siitä, että pyritään olemaan koko ajan suht lähellä sitä kisakuntoa kun tässä lajissa treenataan - ei siis jojotella painon kanssa kovin hurjasti dieetin ja harjoituskauden välillä. Voi olla, että jotkut saavat hyödyn irti myös kovasta bulkkaamisesta, mutta mä luotan nyt tässä asiassa omiin valmentajiin ja heidän kokemuksiinsa. Bikini fitness eroaa lajina body fitneksessä aika tavalla, joten treenimetoditkin on varmasti ihan tarkotuksella aika erilaiset. Tottakai harjotuskaudella kunto on meilläkin pehmeä (kuten munkin kuvista on näkynyt), eikä missään tapauksessa ole tarkoitus, että kireessä kisakunnossa pysytään vuoden ympäri, EI! Mutta eipä se kaikki liiallisella bulkkaamisella hankittu ylenmääräinen lisäenergiakaan valitettavasti lihakseksi muutu. :/ Voi kun se oliskin niin "helppoa", että mitä enemmän syöt, sen enemmän lihasta sulla on!

Ei siis oikeastaan valmentajan kanssa edes sovittu mitään suureellista "tästä se dieetti nyt sitten lähtee ja tonne se loppuu" -kuviota, vaan ihan vaan että lähdetäänpä nyt maltilla pudottelemaan kaloreita ja katsotaan miten kroppa siihen reagoi ja tehdään sitten muutoksia sen mukaan. Tähän mennessä se kroppa on reagoinut just kivasti, eli paino on tippunut, muttei kuitenkaan pikavauhtia. Lihat tulee pikkuhiljaa esiin vaikkei ne nyt missään tosi syvällä piilossa olekkaan olleet varsinaisesti. Mä oon oikeasti nyt aika kiitollinen, että mulla ei ole edessä mikään 15 kilon pudotusrupeama. Kiloja sais tän hetkisestä kunnosta lähteä arviolta ihan korkeintaan 3. Tai no saa tietenkin nähdä mitä tuleman pitää, mutta tänään sain ilokseni Annalta palautetta, että kiire ei painon tippumisen kanssa oo tulossa kevään kisoja ajatellen. Hyvä hyvä! Tää leidi ei halua mitään kitukuureja, niitäkin kun on joskus ihan oma-alotteisesti kokeiltu.

Treeneihinkin riittää siis apinanraivoa ja ekoja kertoja kun olen oikeesti ollut nälkänen on ollut ihan viime päivinä kun uuden treeniohjelman treenit onkin vieneet ilmeisesti vähän aiempaa enemmän energiaa. Eilen aamuyöllä heräsin muutaman tunnin unien jälkeen siihen, että maha kurni ja huusi ruokaa, mutta sain onneks uudestaan unen päästä kiinni ja maltoin aamupuuroon ja -munakkaaseen asti.

Näistä mun höpinöistäni huolimatta muista kuitenkin, että jos ja kun sulla on oma valmentaja, kuuntele ehdottomasti hänen neuvojaan äläkä lähde soveltamaan sen mukaan, mitä joku muu tekee. Mä kertoilen täällä vain omia kokemuksiani: niin niitä, jotka omalla kohdalla toimii kuin niitä, jotka ei todellakaan sovi mulle. Kaikki ei sovi kaikille, ja oman valmentajan kanssa te muokkaatte sen juuri sun tarpeisiin sopivan treeniohjelman ja ruokailut.

Treenejä edeltävä voimajuoma, eli pikakahvista, maltodekstriinistä, aminohapoista ja steviasta sekotettu herkkujuoma <3 Tällä kulkee! 

Loppukevennyksenä vielä "lajiin kuuluvia" kroppakuvia, joita te kaikki kuitenkin vaan haluatte nähdä näiden mun höpötysten sijaan. :D On jotenkin oikeesti aika hassua, miten ok nykyään on postata joka paikkaan kuvia omista ruumiinosistaan, vai mitä mieltä te kaikki ootte? Olenko kenties yksin tän hämmennyksen kanssa??? :D Kuulin just, että "booty selfie" eli peilin kautta otettu kuva omista pakaroista on nykyään käsite, se on belfie! Apua! Mihin tää maailma on menossa? Toivottavasti kohta ei oo normaalia ottaa boobie selfieitä! Vaikka tänkin blogenin kuvitus koostuu melkein häiritsevästä määrästä selfieitä JA sittemmin määriteltyjä belfieitä, en vielä oo uskaltanu julkasta oikeita kuntokuvia. Ei vaan tunnu omalta jutulta keikistellä alkkareissa täällä blogissa. Ehkä joskus teen jonkun transformation-kuvan teille "motivoidakseni ja inspiroidakseni", kuten näissä meidän piireissä kuvien tärkeyttä perustellaan. Tai sitten en. Haha.

Mutta kukin meistä tyylillään ja välillä vähän muita matkien. <3 Kyllähän näistä selfieistä ja belfieistä voi iloa saada ainakin sitten joskus kun ei enää muista että on joskus ollu nuori ja hyvässä kunnossa? Vai häh? Toisaalta on oikeesti ihan huikeeta, miten sosiaalinen media on tuonu meille mahdollisuuden tutustua ihmisiin joita ei ole koskaan tavannu oikeessa elämässä. Ja sitten on ihan hauska nähdä niitten naamakin - joten selvästi selfieillä on paikkansa tässä maailmassa.

Mun jalat kutistuuuuu! Siitä en tässä kisaprepissä tykkää 8(

Joskus harvoin päälle eksyy muutakin kuin treenivaatteita. Mutta silloinkin mahdollisimman rentoo ja joustavaa :D

Hyviä vointeja ja kovia treenejä teille kaikille!

ps. Muistattehan vielä ostosmaailma.fi:n, käytetyn tavaran markkinapaikan?? Palvelu on kasvuvaiheessa ja etsii uriaan, joten käykääpä tekin kantamassa kortenne kekoon ja rekisteröitymässä! Ja muistakaa merkata mut suosittelijaksi kun rekkaudutte ;* Tää on jälleen hyvä tapa laittaa hyvää kiertämään vaikka sieltä vaatekaapeista. Pelastetaan edes pala maailmaa, kun ei osteta ihan koko ajan uutta. <3

Upeaa Uutta Vuotta!

Takana on vuosi, joka on mun omalla kohdalla saanut niin nauramaan kuin itkemään, ilostumaan kuin suuttumaan, innostumaan kuin pitkästymään ja sen seurauksena taistelemaan kohti muutosta. Se, mikä on varmaa on se, että joka päivä on opettanut mulle jotain uutta ja kasvattanut mua ihan älyttömästi.

Olen oppinut ennen kaikkea enemmän itsestäni ja siitä, että elämässä ei voi miellyttää kaikkia. Rakastan tehdä ihmisiä iloiseksi, se on yksinkertaisesti mun luonteeseen sisälle ruuvattu ominaisuus, mutta mun on ollut myös oikeasti samalla pakko alkaa miettiä, mitä MÄ oikeasti haluan mun elämältä. Mistä asioista nautin, mikä tekee mut onnelliseksi. En sano, että mulla olisi nyt sitten yksiselitteinen vastaus tohon, mutta oon taas pidemmällä itseni tuntemisessa kuin vuosi sitten.

Yksi asia, mitä oon pyrkinyt myös kuluneena vuonna vaalimaan, on hetkestä nauttiminen. Mun toive on, että myös Sinä nauttisit elämästä ja sen pienistä ihanista, ohikiitävistä hetkistä joka ikinen päivä. Niin, että vaikka sulla onkin elämässä suurempia tavoitteita, voisit nähdä, että sulla on tää mahtava elämä jo TÄSSÄ ja NYT! <3

Jos uusi vuosi on se, mikä saa sut ajattelemaan niitä juttuja, mitä haluat elämältä, niin okei, mutta älä unohda että uusien ja suurten juttujen tekemiseen ei uutta vuotta tarvita. Ja elämääkin on jo ennen, kuin isot tavoitteet on saavutettu.

<3

Kuva on mun vuoden viimeisestä treenistä, joka oli hikinen, mutta mahtava jalkapuntti+plyometrinen. Yksi mun tavoitteista vuoden alusta alkaen oli palata kohti sitä hyvää oloa joka aikaisemmin treeneissä oli. Mennä eteenpäin kroppaa kuunnellen ja esimerkiksi selkäkivuista eroon päästen. Nyt kun katson taaksenpäin, nää asiat on todellakin toteutuneet! Oon todella todella kiitollinen siitä!

Joulun taikaa

Jouluterkkuja Espoosta <3 Toivottavasti teillä kaikilla on ollu ihana ja rentouttava joulu! Ite oon ainakin parhaani mukaan ottanu vaan chillisti ilman joulustressailuja. Parasta niin :)

Treenien osalta mulla on lepoviikko käynnissä, joten kevyttä pumppailua ja leppoisia aamucardioita lukuunottamatta hikoiluosasto on tällä viikolla pienemmällä huomiolla. Käytiin kuitenkin parina päivänä tiimiläisten kanssa treenaamassa poseerauksia. Tekee tosi hyvää treenata niitä isoissa peilisaleissa, kun itsensä näkee joka puolelta, kirkkaissa valoissa ja koko ajan! Tulee parempi perspektiivi siihen, missä mennään kunnon osalta, kun ei ole pienen kotipeilin ja hämärän valaistuksen varassa...

Vähän jopa hätkähdin siitä, että kunto on vielä niiiin kaukana siitä mitä kuitenkin toivon sen aikanaan olevan. Nämä kevään ekat kisat menköön treenistä, mutta kyllä lihasta saa vielä takoa tulevaisuudessa lisää. :) Vaikkei nyt kilotolkulla niin omasta puolesta kuitenkin jokusia senttejä lisää tiettyihin paikkoihin. Mutta intoa salilla käymiseen näyttää riittävän loputtomiin, joten ei hätää - kaippa se lihaskin tulee jossain vaiheessa mukana :D

Tässä posetellaan mun ihanan tiimikaverin Jaanan kanssa - molemmilla kännykät kuvausvalmiina tottakai ;D Noista peilikuvistakin saa kuitenkin hyvin käsitystä ja palautetta siitä, mitkä poset sopii itselle ja mitkä mahdollisesti ei.

Tässä poseteltiin toisen tiimikaverini Minnan kanssa. Representing Best Body Nutrition of course ;)

Rakastan antaa lahjoja. Tänä vuonna sovittiin kuitenkin mun perheen kanssa, ettei osteta lahjoja vaan nautitaan toistemme seurasta niin, että koko poppoo on paikalla kerrankin samaan aikaan ilman kiirettä mihinkään. Se on lahja, joka tänä vuonna annettiin toinen toisillemme. Ja ihan korvaamatontahan se yhteinen aika on <3

Mieheltä sain kuitenkin (pienellä avustuksella, hahaa) muutaman ihan just eikä melkein mieleisen lahjan...

Aikaisemminkin blogissa vilahtaneet avaruuspöksyt Victoria's Secretistä. On muuten ihan tosissaan salihousut vaikka näyttääkin pyjamahousuilta :D

Mun all-time-favourite -tuoksu Pure Seduction niin ikään Victoria's Secretistä. Ihastuin tähän joskus 2006 Jenkeissä ja siitä asti oon raahannut tätä pulloittain sieltä. Tää versio on vanhanmallinen pullo kun uusi jäi Lontoon kotiin. Ihanaihana tyttömäinen raikas mutta karkkimainen tuoksu, kasvankohan koskaan yli tästä :D

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä sain lipun IFBB bikini pro Nathalia Melon seminaariin. Tää nainen on aikanaan inspiroinut mua (ja edelleen siis inspiroi) niin paljon tän lajin pariin, että on ihan mahtavaa päästä vihdoin tapaamaan hänet livenä! Lisäksi mulla on niin vähän kokemusta tosta lavaposeeraamisesta että tän rouvan vinkit ei taatusti mene hukkaan. :) Tykkään muutenkin hänen energiastaan ja siitä, mitä hän on lajiin tuonut, joten odotan innolla tyypin tapaamista. En ihaile Nathaliaa pelkästään upean fysiikan takia, vaan myös esimerkiksi videoista välittyvän positiivisuuden ja samalla urheilijan lajilleen omistautumisen vuoksi.

Tässä vielä joulupäivän tunnelmia täältä. Katsottiin eilen kaksi ekaa osaa ja tänään kolmas osa Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Heh, tää ei kyllä todellakaan ollut mikään suunniteltu juttu, mutta oli ihanaa vajota satumaailmaan hetkeksi. :D

Jouluajan ruokailut meni mun osalta maltilla: sain mitä halusin, eli riisipuuroa<3<3, rosollia ja lohta. Tottakai maistelin laatikoita (mm. äidin ekaa kertaa mun toiveesta tekemää bataattilaatikkoa, nam) ja kalkkunaa, mutta suklaat ja karkit jätin suosiolla muille. Mun on helpompi olla syömättä kokonaan jotain tollasta koukuttavaa juttua, kuin ottaa se "yks pala", koska yks johtaa melkein poikkeuksetta toiseen. Ja kuten sanottu, siinä missä oon tähän asti menny aika rennosti syömisten suhteen, oon koittanut nyt petrata tässä tiukkana pysymisessä. :) Iloisin mielin, mutta sitoutuneena tavoitteisiini!

Ihanaa ja taianomaista joulunaikaa teille kaikille <3

Mitä palautusjuomaan?

Koska en ole vähään aikaan hehkuttanut teille lisäravinnehyllyni sisältöä, tehdäänpäs se taas. :) Hyvät lisäravinnevinkit kun monesti saattavat olla kullan arvoisia!

Suosittelen kovaa treenatessa käyttämään ainakin laadukkaista aineksista sekoitettua palautusjuomaa. Sillä saat ravintoa treenin jälkeen huutavat lihakset tankattua ennen varsinaista kiinteää ateriaa.

Mun oma suosikkikombo palautusjuomaan on Best Body Nutritionin Water Whey + Maltargo (maltodextriini & HTC) + l-glutamiini. Valmiitakin sekoituksia löytyy, mutta mä tykkään kokkailla itse. ;) Silloin saa fiksattua tarvittaessa makroravinnesuhteetkin just sellaisiksi kuin haluaa.

Pettämätön kombo: Best Body Nutrition Water Whey, Maltargo ja l-glutamiini.

Water Whey -herasta mun on ihan pakko suositella ainakin kahta tajuttoman ihanaa makua: Cookies ja Latte Macchiato. Suosittelen testaamaan, nää tuotteet vaan on...something else. Myös maultaan. ;)

Käytin vuosia palkkarissa pelkkää heraa, mutta hiilareiden mukaan ottaminen on kyllä tuonut ihan selkeän eron palautumiseen. Eli omalla kohdallani ja tämän tyyppisissä treeneissä ainakin toimivuus on ollut myös Maltargon kohdalla tosi hyvä. Power carbs, literally...

L-glutamiinihan on tärkeää paitsi palautumisen, myös mm. vastustuskyvyn ylläpitämisen kannalta, joten suosittelen nappaamaan pari teelusikallista päivän aikana: yhden aamulla ja toisen treenin jälkeen. Itse otan monesti vielä illalla ennen nukkumaanmenoa yhden annoksen.

Näistä syntyy treenin jälkeinen kombo, jolla pikkupikku lihaksiin ladataan energiaa ja rakennusaineita. Boom!

Kuuntele kroppaa!

Tein tänään tän treeniperiodin viimeisen kovan treenin ja tajusin, että kroppa taas jo huuteleekin huilia. Selkätreeni ei ollut sitä mitä se oli pari viikkoa sitten, vaikkakin ihan okei silti. Ehkä pieni "löysyys" ja fleguilu johtui osittain myös ihan vaan siitä, että tiesin monta kovaa viikkoa olevan taas takana ja yksi kevyt vain tämän treenin päässä.

Meillä on mun miehen kanssa ikuinen kina siitä, kuinka paljon ihmisen tarvitsee analysoida kehossa tapahtuvia muutoksia ja olotiloja. Mua itseäni se kiinnostaa ja teen sitä paljon. Mietin, mistä johtuu, että tänään on oikean jalan sisäreisi kipeä mutta vasurin ei. Mietin, miksi joskus treenin jälkeen on ihan älytön pumppi päällä, mutta joskus tuntuu kuin treeniä voisi vaan jatkaa ja jatkaa ja mitään lihaspaineita ei synny. Mietin, miksi viime viikolla vielä oli ihan superhuikea fiilis, mutta tällä viikolla hapottaa ja väsyttää. Mietin ihan kaikkea, vaikken omasta mielestäni ollenkaan stressaavaan sävyyn, vaan pikemminkin analyyttiseen. Mun mies kutsuu tätä ylianalysoimiseksi. :)

Mun oma mielipide on kuitenkin se, että kaikennäköisiä urheilulajeja kokeilleena ja vammojakin valitettavasti kärsineenä paras oppi on ollut oppia kuuntelemaan omaa kehoa. Tuntemaan, mitä se tarvitsee milloinkin voidakseen erityisen hyvin. Kun loukkasin aikanaan selkäni ja olo oli ihan joka sekunti fyysisesti kamala, kaipasin koko ajan sitä fiilistä joka mulla oli oman kehon kanssa ennen loukkaantumista. Ja pyrin aktiivisesti kohti sitä. Nyt alan olla lähellä sitä tosi hyvää fiilistä. Se on jännä, että kun nyt tässä lajissa kuntoa ja suoriutumista mitataan peilin ja kuvien välityksellä, tunnen, että mulla on potentiaalia paljon parempaan enkä ole päässyt vielä siihen fiilikseen, kun tuntuu että kroppa toimii kuin ajatus - vaikka itse kuvien osoittama kunto onkin muutaman kuukauden sisällä mennyt "parempaan" päin (mikä sitten kullekkin on "parempi" kunto).

Suosittelenkin siis, että treenatessasi ja mahdollisesti tiettyä ohjelmaa noudattaessasikin olet myös itse herkkä oman kropan jatkuvasti lähettämille signaaleille. Toivon, että opit tietämään, mikä on se superfiilis kun endorfiinit jyllää ja kehitystä ei voi pysäyttää mikään, ja mikä taas on se pienikin signaali siitä, että kaikki ei ole kohdillaan. Mä en todellakaan tarkoita, että nyt saat hyvän tekosyyn jäädä joka toinen päivä sohvalle kaukosäädin kädessä koska "tää on sitä mitä mun kroppa tänään tarvii", mutta joskus sekin on fiksumpaa kuin salille väkisin meneminen. Monet vammat ja ylirasitustilat on seurausta pidemmällä aikavälillä syntyneistä virheasennoista ja muusta väärästä kuormittumisesta, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa osaat tulkita kropan pyynnöt kohdella sitä tietyllä tapaa, sen pitkäjänteisempää sun treenaaminen tulee olemaan!

Mikä on kun ei naisesta kuulu?

Mä oon viettänyt blogin osalta hiljaiseloa näköjään jo aika kauan! Kiva, että ootte kuitenkin käyneet poikkeamassa täällä. Nainen on edelleen elossa ja täysissä voimissaan, mutta kouluhommat, eli se vihonviimenen gradu ja siihen liittyvien artikkelien kahlaaminen on vienyt viime päivistä aika paljon.

Mun on ollut suoraan sanottuna tosi vaikea keskittyä ja motivoitua saattamaan toi koulu ihan oikeasti loppuun, ja siitä kertookin omaa tarinaansa tää aika, jonka olen onnistunut tähän gradun "tekemiseen" käyttämään. Muut asiat kiinnostaa sitäkin enemmän, mutta nyt tarvitaan vaan sitä hyvin kuuluisaa itsekuria ja keskittymistä, jotta pääsen täystehoilla tekemäänkin niitä muita asioita. Eyes on the prize ja silleen.

Ajattelin tehdä teille ihan ihkaoikean fitness-siirappi-postauksen eli kuvapläjäyksen viime aikojen arkijutuista! Enjoy <3 ;)

Päivän paras fiilis on aina kun saa vetää salivermeet niskaan ja lähtee nostamaan RAUTAA!

Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Vaikka oon hitusen miinuksilla jo kaloreiden suhteen ja kunto on aavistuksen tiivistynyt, energiaa on vaikka muille jakaa. Treenit on sujuneet tässä periodissa aivan mielettömillä fiiliksillä ja oon siitä superonnellinen!

Gainss... ::D

Voiko joku kertoa mulle, mitä noi harmaat juurekset on? Ostin ne bataatteina, mutta jos ne on bataatteja, ne on jotain hyvin kummaa lajiketta! Raakana sisältä valkosia ja kypsyessään tommosia harmaita... Ihan hyviä ne silti oli, vähän makeempia kuin normibataatti.

Mun lempparitankkaus on tehty viime viikot sushilla. Se vaan on niin hyvää ja seuraavan päivän treenit kulkee näillä hiilarivarastoilla kun unelma.

Koska ihania treenihousuja ei voi olla koskaan liikaa. Mun miehen ennakkojoululahja mulle (Victoria's Secretistä, kun joku kuitenkin kysyy:).

Lopuksi vielä motivaatioteksti teille kaikille ja mulle itselleni lähinnä ton graduni kanssa. :) Oonkin alkanut viljelemään noita fitnessihmisten instagram-profiileista tuttuja treenimotivaatio- ja inspiraatiolauselmia itselleni gradua tehdessäni ;D En tarvi lisämotivaatiota salille lähtemiseen koska se on aina vaan yhtä kivaa, mutta joku vois ehkä sitoa mut hetkeksi aikaa tuoliin ja kääntää mun aivot sellaseen moodiin, että unohdan hetkeksi kaiken muun kuin edessä nököttävän satasivuisen tekstini. :)

Tsemppiä treeneihin ja käykääpä välillä kommentoimassa ja ilmiantamassa teidän omatkin blogit, olisi hauska tutustua teihin enemmän!