Kävin tänään parhaassa jalkahieronnassa ikinä! Leijun tällä hetkellä jossain pilvissä ja tuntuu että mulla on jalat taas <3 Oikeastaan hoitoa ei tavalliseksi hieronnaksi voi edes kutsua, vaan enemmänkin se oli lihaskalvojen "aukomista" ja venyttämistä lihasten saamiseksi täyteen lepopituuteensa.
Mulla on jalkojen lihakset ollu jo pidemmän aikaa siinä kunnossa, että niitä ei kotikonstein ole saanu täysin palautuneiksi kovista treeneistä. Keho toimii siten, että kun yksi paikka menee kunnolla jökkiin, tulee toinen apuun kompensoimaan ja kun tällä kaavalla jatketaan tarpeeksi kauan, on kokovartalojumituksen ainekset kasassa. Tärkeintä on, että rangassa olisi palikat kohdillaan, mutta joskus kireät lihakset ympärillä vetää jatkuvasti väärään asentoon ja sillon ne on saatava takaisin täyteen pituuteensa. Mulla on rangassakin ollut omat ongelmansa aikanaan, mutta kumpi oli ensin, muna vai kana (tai lihasjumi vai väärin vääntynyt selkänikama), sitä ei taida ammattilainenkaan osata kertoa.
Siispä piti ottaa suunta Terveysklinikka Lihashuoltamoon Tuija Pelkosen taitaviin käsiin. Tuijalla on vuosien varrella kerrytetty huikea ammattitaito lihashuollosta, ja hän sai jo yhden hoitokerran aikana ihmeitä aikaan mun jalkaosastolla. Tänään ihmeteltiin mun juntturassa olevia pohje-, etureisi-, takareisi- ja pakaralihaksia ja todettiin että tällasiä jumeja ei saada ihan muutamassa viikossa aikaan :) Tuijalla on näppituntumaa spotata just ne mehukkaimmat kireyspisteet ja hoitaa niitä oikeilla tekniikoilla.
Huh mitä fiiliksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Huomasin kyllä heti alkumetreillä, että mihinkään day spahan en ollu tullu... Sitä en kyllä tosiaan lähtenyt hakemaankaan! Kaikki kipu oli sen arvosta, että nyt taas veri virtaa ja olo on rento.
Tänä iltana onkin sitten otollinen aika venytellä kunnolla, kun lihaskalvot on kunnolla avattu. Huomenna on tiedossa vapaapäivä, joten siinäkin mielessä tänään oli hyvä aika hierotuttaa kintut. Hieronta kun on lihaksille melkeimpä treenii verrattavissa oleva kokemus, ja varsinkaan samana päivänä ei kannata enää hoidon jälkeen salille suunnata.
Tällä viikolla on uusia treenejä kahlattu läpi jo innolla. Cardioo saa kipittää menemään entistä enemmän, ja sen suhteen odotan jännityksellä, missä vaiheessa tulee taas NÄLKÄ :P~ Mullahan oli ennen Team 24Gold:ssa alottamista taustalla piiitkä jakso jolloin olin cardion suhteen aika laiska tai sitten en vaan sitä yksinkertasesti pystynyt tehdä ainakaan juosten, koska penikat alkoi huutaa armoa jo kerrasta. Ekan ohjelman Annalta saatuani tuijotin silmät ymmyrkäisinä ohjelmaa, joka kertoi mulle että nyt ois nainen sitten tehtävä yhteensä neljä, NELJÄ cardioo viikossa. No, siitä selvittiin. Ja nyt niitä on sitten kuusi. :'D
Tähän mennessä on uuden ohjelman parissa rullaileminen tuntunut vielä ihan hyvältä - lepoviikko alla ja viikkokin vielä osin vaiheessa. Ruokaakin tosiaan lisättiin reilu pari viikkoa sitten jonkin verran, joten ihan jatkuvasti ei enää kuola valuen tarvi haaveilla ja vilkuilla eväskippoja ;D
Treeni-intensiteetti on nyt salitreeneissä eri tavalla kova. Sykkeet on alusta asti korkealla, ja siellä ne on pääsääntöisesti myös tarkoitus pitää läpi treenien. Lisäksi HIITeissä sykkeet saadaan kunnolla kattoon ja hiki lentämään. Melkeinpä suosikiksi on tainnut kuitenkin tulla erilaiset plyometriset (onkohan mut aluperin tarkotettu kenties pomppivaks kaniiniksi?), joissa saa kunnon tuntuman jalkoihin. Voi sitä hien ja maitohapon sinfoniaa :D MUTTA vielä enemmän: voi sitä onnen määrää hyvän treenin jälkeen. Siitä vaan saa virtaa ja hymyä ja aurinko paistaa sinne kuuluisaan risukasaan, let me tell ya'll.
Nyt jatkan gradun parissa, mikä oli mun alkuperäinen suunnitelma. Ps. Paljon blogipostauksia tiedossa seuraavina viikkoina...kun tarkoituksena on kasata gradua ja huolella, you know ;))
Mulla on jalkojen lihakset ollu jo pidemmän aikaa siinä kunnossa, että niitä ei kotikonstein ole saanu täysin palautuneiksi kovista treeneistä. Keho toimii siten, että kun yksi paikka menee kunnolla jökkiin, tulee toinen apuun kompensoimaan ja kun tällä kaavalla jatketaan tarpeeksi kauan, on kokovartalojumituksen ainekset kasassa. Tärkeintä on, että rangassa olisi palikat kohdillaan, mutta joskus kireät lihakset ympärillä vetää jatkuvasti väärään asentoon ja sillon ne on saatava takaisin täyteen pituuteensa. Mulla on rangassakin ollut omat ongelmansa aikanaan, mutta kumpi oli ensin, muna vai kana (tai lihasjumi vai väärin vääntynyt selkänikama), sitä ei taida ammattilainenkaan osata kertoa.
Siispä piti ottaa suunta Terveysklinikka Lihashuoltamoon Tuija Pelkosen taitaviin käsiin. Tuijalla on vuosien varrella kerrytetty huikea ammattitaito lihashuollosta, ja hän sai jo yhden hoitokerran aikana ihmeitä aikaan mun jalkaosastolla. Tänään ihmeteltiin mun juntturassa olevia pohje-, etureisi-, takareisi- ja pakaralihaksia ja todettiin että tällasiä jumeja ei saada ihan muutamassa viikossa aikaan :) Tuijalla on näppituntumaa spotata just ne mehukkaimmat kireyspisteet ja hoitaa niitä oikeilla tekniikoilla.
Huh mitä fiiliksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Huomasin kyllä heti alkumetreillä, että mihinkään day spahan en ollu tullu... Sitä en kyllä tosiaan lähtenyt hakemaankaan! Kaikki kipu oli sen arvosta, että nyt taas veri virtaa ja olo on rento.
Tänä iltana onkin sitten otollinen aika venytellä kunnolla, kun lihaskalvot on kunnolla avattu. Huomenna on tiedossa vapaapäivä, joten siinäkin mielessä tänään oli hyvä aika hierotuttaa kintut. Hieronta kun on lihaksille melkeimpä treenii verrattavissa oleva kokemus, ja varsinkaan samana päivänä ei kannata enää hoidon jälkeen salille suunnata.
Tällä viikolla on uusia treenejä kahlattu läpi jo innolla. Cardioo saa kipittää menemään entistä enemmän, ja sen suhteen odotan jännityksellä, missä vaiheessa tulee taas NÄLKÄ :P~ Mullahan oli ennen Team 24Gold:ssa alottamista taustalla piiitkä jakso jolloin olin cardion suhteen aika laiska tai sitten en vaan sitä yksinkertasesti pystynyt tehdä ainakaan juosten, koska penikat alkoi huutaa armoa jo kerrasta. Ekan ohjelman Annalta saatuani tuijotin silmät ymmyrkäisinä ohjelmaa, joka kertoi mulle että nyt ois nainen sitten tehtävä yhteensä neljä, NELJÄ cardioo viikossa. No, siitä selvittiin. Ja nyt niitä on sitten kuusi. :'D
Tähän mennessä on uuden ohjelman parissa rullaileminen tuntunut vielä ihan hyvältä - lepoviikko alla ja viikkokin vielä osin vaiheessa. Ruokaakin tosiaan lisättiin reilu pari viikkoa sitten jonkin verran, joten ihan jatkuvasti ei enää kuola valuen tarvi haaveilla ja vilkuilla eväskippoja ;D
Treeni-intensiteetti on nyt salitreeneissä eri tavalla kova. Sykkeet on alusta asti korkealla, ja siellä ne on pääsääntöisesti myös tarkoitus pitää läpi treenien. Lisäksi HIITeissä sykkeet saadaan kunnolla kattoon ja hiki lentämään. Melkeinpä suosikiksi on tainnut kuitenkin tulla erilaiset plyometriset (onkohan mut aluperin tarkotettu kenties pomppivaks kaniiniksi?), joissa saa kunnon tuntuman jalkoihin. Voi sitä hien ja maitohapon sinfoniaa :D MUTTA vielä enemmän: voi sitä onnen määrää hyvän treenin jälkeen. Siitä vaan saa virtaa ja hymyä ja aurinko paistaa sinne kuuluisaan risukasaan, let me tell ya'll.
Nyt jatkan gradun parissa, mikä oli mun alkuperäinen suunnitelma. Ps. Paljon blogipostauksia tiedossa seuraavina viikkoina...kun tarkoituksena on kasata gradua ja huolella, you know ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti <3