Yhteistyössä: Ostosmaailma.fi

Heipparallaa! Aloitimme eilen yhteistyön uuden kumppanin kanssa: Ostosmaailma.fi! Kyseessä on verkkopalvelu, jonka idea on mun mielestä loistava: käytettyjen tavaroiden myyminen, ostaminen, vaihtaminen ja vuokraaminen. Mä olen itse tullut hyvin tietoiseksi siitä, miten paljon turhuuksia tulee huomaamattaan kaupasta ostettua, joten kannatan ehdottomasti hyväkuntoisen käytetyn tavaran kierrättämistä. Kannattaakin tsekata ennen kauppaan kävelemistä, löytyisikö tarvitsemasi asia käytettynä - säästät luontoa ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös pankkitiliä!

Nyt joulun alla on myös loistava aika kaivella kaappien sisältöä ja pistää hyvä kiertämään. Monesti sitä yllättyy, kuinka paljon kaappien syövereistä löytyykään kamaa, jonka olemassaoloa ei ole edes muistanut vuosiin... (tai en tiedä kuinka ahkeria siivousihmisiä lukijoiden joukosta löytyy ;) Toisen romu on kuitenkin toisen aarre, joten turha hamstrata käyttämätöntä tavaraa vuosia kaapeissaan, kun joku voisi oikeasti tarvita sitä. :)

Marraskuun ajan Ostosmaailmassa on käynnissä myös avajaiskilpailu: jokaisen marraskuun aikana ilmoituksen jättäneen kesken arvotaan 1000 euron arvoinen matkalahjakortti, joten hoplaa, nyt äkkiä myymään ja ostamaan joululahjoja!

Kunto 11/2013

Varoitus peilin kautta otettuja posekuvia vihaaville: tää postaus on sitä itteensä. :P Päivän kuntoa (tai itse asiassa oisko jo parin päivän takaista, mutta tän hetken kuntoa kuitenkin) eestä ja takkaa! Joka puolelta! Tästä lähdetään ponnistamaan kohti huhtikuuta ja Fitness Classicia. Kisaan bikini fitneksessä -163 -sarjassa eli lyhyimmissä naisissa. Tervetuloa kannustusjoukkoihin :)

Mun matka tän lajin parissa on vasta alussa, mutta ainakin treenikaudella homma on tuntunut ihan omalta. Mun miehelle sanoinkin, että vaikkei mulla olisi annettavana mitään huikeimpia ennen & jälkeen -muutoskuvia, niin olen kuitenkin saanut vietyä (loistavan valmennuksen ja muiden tukijoukkojen avulla) hommaa "nextille levelille", niinkuin tarkoitus alunperin oli. Että oppisin lisää niistä asioista, joita muutenkin teen. Tää matka on ollut ja tulee toivottavasti jatkossakin olemaan kohti sitä minua, joka olen aina ollut, mutta jota vastaan oon myös aikanaan taistellut. Sitä kautta toivon, että mulla on tän seurauksena jotain annettavaa myös mun läheisille.

Poset on hakusessa mutta onneks on vielä muutama kuukausi aikaa hioa niitä.

Vaikeeta hommaa. Mun hovikuvaaja ei ollu paikalla, joten tätä tää nyt sitten oli. :''D

Eipä mulla muuta.

Green day

Mulle on aina ollut selvä juttu, että kasviksia kannattaa puputtaa päivässä paljon. Kuitenkin vasta jokunen vuosi sitten mulle selkiytyi, että kasvisten ravintoarvojen välillä on huikeita eroja, eikä ole ihan sama syökö jäävuorisalaattia vai vaikkapa pinaattia. Energiaa niissä ei kummassakaan ole varmaankaan kuin muutama kalori sadassa grammassa, mutta muuten ravintosisältö on näiden välillä kuin yö ja päivä.

Avainsana on tummanvihreä. Tummanvihreissä kasviksissa on isot määrät klorofylliä eli lehtivihreää, joka auttaa tasapainottamaan kehon happo-emäs-suhdetta, parantaa hapenottokykyä, hellii sisäelimiä ja auttaa solujen uudistumisessa. Vahvaa kehoa ei siis rakenneta pelkällä riisillä ja kanalla...

Vihreitä kasviksia kannattaa syödä pitkin päivää paljon - pari persiljanmurusta ruoka-annoksen päällä ei riitä tuomaan lehtivihreän terveysvaikutuksia kehollesi. Nyrkkisääntönä muistan kuitenkin kuulleeni, että vihreää kannattaisi syödä eri lähteistä; ei esimerkiksi pelkkää pinaattia joka aterialla ja joka päivä.

Monelle vihreän riittävä syöminen vaikuttaa tuottavan hankaluuksia, mutta sitä voi oikeasti melko "huomaamatta" piilottaa milloin mihinkin ruokaan. Varmaan maistuvin tapa on erilaiset smoothiet, joihin voi perinteisempien hedelmien ja marjojen lisäksi sujauttaa vaikka pari kourallista pinaatinlehtiä :). Itsellä harvoin vihreä tökkii, joten nämä mun ruuat on "sitä itteensä" eli ihan rehellisesti vaan niitä rehuja lautasella muun ruuan ohella. Heh.

Ihan ensimmäiseksi postauksen vihreän teeman mukaisesti mahtava vihreä tee -vinkki! Vihreä tee -lajikkeissa on paljon eroja: toiset maistuu kitkerälle ja niitä on hankala saada alas varsinkaan aamutuimaan. Tässä kuitenkin yksi tosi hyvänmakuinen tuote, jota olen nyt lipitellyt muutamana päivänä. Maistuu ihan älyttömän hyvältä JOPA ilman steviaa, ja se on vihreältä teeltä tälläsen herkkuhiiren mielestä jo aika hyvin.

Kaunista.

Mun päivä alkaa aina chlorella-glutamiini -litkulla, jonka nähtyään aika moni varmaan oksentais. Mulle tää on ollut jo aika kauan aamunalotusrutiini, eikä maistu ollenkaan pahalle. Herkkudrinksun kanssa sitten kourallinen erilaisia vitamiineja ja mineraaleja - kyllä potkii :D Jos chlorellaa ei saa alas sellaisenaan, sen pystyy varmaan makunsa puolesta ainakin melkein piilottamaan johonkin smoothieen mikäli sellaisia harrastaa.

Chlorella on merilevä, joka sisältää kaikista maailman kasveista eniten juuri tuota aiemmin mainitsemaani klorofylliä. Siinä on huikea määrä erilaisia vitamiineja ja mineraaleja, ja sillä on elimistöä puhdistavia ominaisuuksia. Vaikka otan vitamiineja myös suoraan purkista, tykkään ajatuksesta, että mahdollisimman iso osa päivän aikana saaduista hyvistä ravintoaineista tulisi suoraan jostain käsittelemättömästä ruoka-aineesta, ja chlorella menee tämän ideologian kanssa hyvin yksiin yhtenä maailman ravintorikkaimmista ruoka-aineista..

Lounaalla mun ruokalistalla on iso kasa vihreitä pakastevihanneksia, yleensä parsakaalia tai vihreitä papuja.

Treenin jälkeisellä aterialla syön yleensä ison kasan salaattia, ja tykkään ihan älyttömästi tuoreesta pinaatista. Sen rakenne on ihanan rouskuva, ja maussa on aromia toisin kuin vaikka lehtisalaatissa. Muutkin tummanvihreät on kuitenkin hyviä, esimerkiksi erilaisia tuoreista yrteistä ja salaattilajikkeista tehtyjä sekotuksia löytyy täältä mainiosti. Ja tosiaan, lehtivihreän lähteitä kannattaa vaihdella, joten pitää itseäkin aina välillä muistuttaa laittamaan salaattiin muutakin kuin pinaattia.

Iltapalakin pitää jollain konstilla värjätä vihreäksi, joten surautan munakkaan sekaan lehtikaalia! Yleensä teen tämänkin pinaatista, jolloin makukin on selkeästi parempi...

Olen törmännyt blogeissa useampaan otteeseen hehkutukseen lehtikaalisipseistä. Lehtikaali on niin ikään tummanvihreä kaalilajike, jossa on huimat määrät ravintoaineita. Koska aina pitää kokeilla jotain uutta, halusin vihdoin testata nuo ihmeelliset ihanuudet ja ostin jättimäisen säkin lehtikaalia. Virhe. Vaikka vihreästä tykkäänkin, nämä oli jotain aivan kamalaa - kitkeriä ja pahanhajuisia. Rakenne oli kyllä ihanan rapsakka, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäikin... Että näillä pitäis alkaa korvata normisipsit? No way, mieluummin oon sitten syömättä sipsejä ollenkaan :D

Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa kokeilla, homma etenee hyvin yksinkertaisesti: lehtikaali huuhdellaan ja kuivataan, pintaan ripotellaan suolaa ja mausteita ja mahdollisesti öljyä (itse en laittanut). Sitten kaalinlehtiä paistetaan uunissa (paistoin n. 200 asteessa) muutama minuutti, kunnes ne ovat kuivia ja rapeita. Tulevat tosi nopeasti valmiiksi, joten varo polttamasta. Näillä sipseillä on tosi paljon faneja, joten ehkä ongelma on vaan mussa - kokeilkaa siis ihmeessä ja todetkaa itse, tykkäättekö! Onhan tämä ideana mainio.

Sitten vain vahvaa ja tervettä kroppaa vihreillä rakentamaan! :)

Naishormonit hyrräämään :)

Heräsin tänä aamuna viiltävään mahakipuun. It's that time of the month... Ihanaa olla nainen ;P Mulla menkkakivut on pahentuneet iän myötä aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin, mutta vielä toistaiseksi en ole hankkinut vahvempaa lääkitystä ongelmaan. Niinkin itsestäänselvyydeltä tuntuvasta jutusta kuin hormonitoiminnan kunnossa olemisesta voi ja pitää kuitenkin mun tapauksessa olla tyytyväinen, sillä oli niitäkin aikoja, kun kovaa treenaaminen piti menkkoja poissa kuukausia kerrallaan. Ei siis ole pelkästään fitness-lajien ongelma tää hormonitoiminnan häiriintyminen, vaikka toisinaan blogeissa ym. mediassa näitä lajeja tän tyyppisistä ongelmista syytetäänkin. Treeni voi olla kovaa ja kroppaa liiallisuuksiin kuormittavaa muissakin lajeissa - tärkeintä on oppia tuntemaan omat rajansa urheilijana(kin) ja laittamaan terveys ykköseksi. Itse asiassa omalla kohdallani vasta tiedon hankkiminen monipuolisesta ruokavaliosta ja järkevästä treenistä nimenomaan naisena on auttanut löytämään tasapainon, joten kiitän fitness-lajeista kiinnostumista terveemmästä ja tietoisemmasta suhtautumisesta treeniin ja omaan kehoon.

Useiden urheilulajien kohdalla voi vaan ihmetellä, kuinka vähän ruokavalion merkitystä korostetaan, vaikka intensiivistä treeniä on hurjat määrät. Olen nähnyt tosi paljon (nuoria) urheilijoita, jotka syö ihan mitä sattuu, kunnes erilaisia ongelmia sitten monella on alkanut tulla aikuisikää lähestyttäessä. Olen itsekin syönyt aina fiilispohjalta, tosin pyrkinyt aina kulloisenkin tietotason mukaan syömään melko terveellisesti. Harmi vaan, ettei se tietotaso ole ihan riittänyt pitämään terveenä, ja silloin tällöin on ollut ongelmia mm. juuri hormonitoiminnan ja ruuansulatuksen kanssa. Halusin tähän kisaprojektiin osaavat valmentajat, koska halu oppia lisää omasta ja samalla muutenkin ihmiskehon toiminnasta on kova :). En kokenut enää tarpeelliseksi mennä eteenpäin mutu-tuntumalta, vaan halusin oppia, miten nämä hommat oikeesti hoidetaan.

Tän naisnäkökulman takia halusin myös nimenomaan naispuolisen valmentajan tai valmentajat, koska heillä on paitsi omakohtaista kokemusta naisena treenaamisesta, myös melko suurella todennäköisyydellä laajempi tietämys naisen hormonitoiminnasta (en tietty väitä etteikö misvalmentajakin olisi voineet kartuttaa tietoa tällä saralla, mutta en ole törmännyt tähän mennessä yhteenkään - kertokaa, jos valveutuneita miesvalkkujakin Suomen maasta löytyy :)). Pidän itseäni luonteeltani tietyllä tapaa aika "äijämäisenä", ja treenienkin on aina pitänyt olla sitä luokkaa, että miesten perässä pysytään - eikä vain perässä, vaan ihan kunnolla mukana. Halusinkin tehdä täyskäännöksen valmennuksen suhteen, enkä hakea enää äijämäistä treeniseuraa tai -ohjeita. Terveestä hormonitoiminnasta lässyttäminen ei ehkä ole aina ollut mun listalla priorisoitavien asioiden joukossa, mutta jälleen sen kuuluisan iän kertymisen (lue: mummoutumisen :D?) myötä myös tän asian tärkeyden ja vakavuuden on alkanut ymmärtää. Ei ole normaalia, jos menkat on monta kuukautta pois, näin se vaan on. Vaikka kuinka kyykky kulkis ja haba kasvais. (Onneksi mulla ongelma-ajoista siis vuosia, mutta kuitenkin vielä kahdenkympin paremmallakin puolella on hormonitoiminta ajoittain heittänyt kärrynpyörää.) Mä luulen, että omalla kohdallani ainakin ruokavalion tietoinen monipuolistaminen ja energiansaannin, erityisesti rasvojen, lisääminen on auttanut siihen, että naishormonit on alkaneet taas hyrrätä normaalisti.

Lisäksi, osittain hormonitoiminnan mahdollisimman toimivana pitämisen vuoksi fitness-lajeista juuri bikini fitness tuntui houkuttelevimmalta. Keholajeissa tavoitellaan kehonkoostumusta, joka ei ole keskivertotyypille, varsinkaan naiselle, johtuen meidän kehon toimiakseen vaatimasta korkeammasta rasvaprosentista, kovinkaan luonnollinen olotila. Bikini fitneksessä äärimmilleen viety kireys ei ole tavoitteena, vaan lajissa liika lihaserottuvuus eli alhainen rasvaprosentti voi tuoda arvostelussa miinusta. Tietysti, koska laji kuitenkin on esteettinen eikä perustu absoluuttisille arvosteluparametreille, vaihtelee aika paljon, mikä sitten kenenkin kropassa näyttää lajiin sopivalta. Numeroita ei sovi tuijottaa suurennuslasin kanssa, koska esimerkiksi sama rasvaprosentti voi näyttää kahdella eri naisella tosi erilaiselta, riippuen rakenteesta, siitä, mihin rasvalla on tapana kertyä, lihasmassasta jne. Samoin tietysti painon kanssa - mutta sehän me kaikki varmaan ollaankin kuultu jo miljoona kertaa, että lihas painaa enemmän kuin rasva, lihaksikas ihminen painaa samankokoista, mutta löysää enemmän jne. Omalle kropalle (ainakin omaan silmään) sopii paremmin pikkuisen pehmeämpi lookki kuin ihan kuiviin imetty. Tosi hienoja ja kauniita, alhaisemmilla rasvaprosenteilla kisakunnossa varustettuja figure- ja body fitness -fysiikoita on loputtoman paljon, mutta henkilökohtanen kauneusihanne kuitenkin vähän pehmeämpi ja pyöreämpi kunto, myös kisalavalla siis :).

Näinpä mahakivuissa pyöriminen sai mut pohtimaan ihanaa naiseutta :D. Vaalikaa hormonitoimintaanne ja olkaa kiitollisia terveestä ja toimivasta kropasta <3 Kivaa viikkoa teille kaikille ihanat naiset!

Tankkausta

Alkuillan näkymä kotipartsilta suoraan länteen kohti keskustaa.

Uudet treenit hakee rytmiään. Koska mulla oli toissapäivänä vielä edellisten päivien yläkroppatreeneistä lihakset hellinä, vaihdoin selkätreenin tilalle takareisi/pakara -jumpan. Eilen olikin sitte kaikki lihakset kipeinä, joten tein pelkän aamucardion, ja tälle päivälle jäi selkäjumpat ja HIIT. Huominen on sitten treenien osalta totaalilepoa.

Käytiin eilen mun salitreenittömän ja siksi kovin kiireettömältä tuntuneen päivän kunniaksi keskustassa kiertelemässä pitkästä aikaa yhdessä mun miehen kanssa. Keskustakierrokselta tarttui mukaan myös viikon tankkausateria. Siinä nauttiessani evääksi pakattua valkosta kalaa suoraan muovipussista alko kyllä kotiin vietävät herkkueväät kuumotella kassissa, mutta kestin kotiin asti kuin nainen.

Ja mitäs hyvää löydettiin? Törmättiin WholeFoods Marketissa käynnin jälkeen isoon japanilaiseen kauppaan, jonka kylmätiskissä oli hyvä valikoima erilaisia susheja. Mulla on pieni fobia edelleen raakaa kalaa kohtaan erinäisistä syistä ja koska kropan täystyhjennyksen riski ei houkutellut taaskaan, päädyttiin ottamaan kunnon setit kypsennetyllä kalalla ja ravuilla. Tiedän, TODELLA lame. Mutta maistu mulle erinomaisesti, joten mitä siitä jos näiden rullien kehittäjät kääntyilee haudoissaan? Voi olla, että mun sushinnauttimistyylistä ne pyörähtelee siellä kyllä enemmänkin. Mä nimittäin rakastan esimerkiksi pistää ISON kasan inkivääriä sushin päälle... Kuulin vasta pitkän aikaa niin jo tehtyäni, että inkiväärillä ei itse asiassa saisi kuin vähän maustaa soijakastiketta, jota sushin kanssa syödään - mun inkiväärikasat hienojen luomustensa päällä voisi japanilainen kokki kuulemma ottaa nokkiinsa. Vähän kuin uittaisi sisäfilepihvin ketsupissa. Oh well. (En kyllä silti luovu tavastani.) 

Lisäpojoja siitä, että oli kyllä isoimmat sushirullaset ever! Tuntu meikäläiselläkin mahassa näiden tuhoamisen jälkeen melko tukalalta, mutta syömättä jättäminenhän ei tule kuuloonkaan.

Ainiin, muihin paitsi noihin kuvassa etualalla näkyviin tonnikala-uramakeihin on käytetty tummaa riisiä. Hyvältä maistui niinkin ja pari terveyspojoa tipahti raaka-ainevalinnasta. Mun lemppareita oli rapu-avokado -makit tummalla riisillä..ja isolla kasalla inkivääriä.

WholeFoods Market on mun alltime lemppariruokakauppa, eikä vähiten sen takia, että sieltä voi löytää mitä vaan. Juttuja, jotka on tehty laadukkaista raaka-aineista ja maistuu taivaallisille. Lisäksi kaikkea sellaista, mitä mun kaltaiseni ruokanörtti tykkää testailla tai käydä ihmettelemässä kaupan hyllyillä muuten vaan. Muutama vuosi sitten jenkeissä vaihdossa ollessani vietin aikaa paikallisen WholeFoodsin tuotevalikoimaa tutkien niin paljon ja usein, että myyjät rupesi tarjoamaan mulle ilmaisia tuotteita testaukseen :D. Kannoin kotiin milloin mantelimaidosta tehtyä juustoa, milloin välipalapatukoita, milloin kaakaonibsejä. Viime vuonna taas niin ikään jenkeissä töissä ollessani lounaspaikaksi muodostuneen WholeFoodsin myyjät kyseli muutaman päivän poissa myymälästä pysyteltyäni  ja taas sinne palatessani, että missä oikein oon ollut... Tiedän, sitä jenkkilän asiakaspalveluahan toi on, mutta saattaapa tossa lärvin tutuksi tulemisessa myyjille olla hiven totuuttakin - on meinaan meikäläinen aika monia kymmeniä tunteja viettänyt kyseisen ketjun myymälöitä koluten. :)

Olikin enemmän kuin iloinen ylläri, että WholeFoods Marketteja löytyy myös täältä Lontoosta. Jos ja kun siis täällä päin vierailette, muistakaa vierailla myös WholeFoodsissa! Niitä on täällä ainakin kaksin kappalein, toinen suoraan Piccadilly Circuksen vieressä keskustan sykkeessä, ja toinen Länsi-Lontoossa Kensington High Streetillä. Kensingtonin myymälä on paljon isompi, mutta keskustakin on parin vuoden sisään laajentanut, ja valikoima alkaa olla sielläkin tosi laaja.

Meidän eilisellä vierailulla löydettiin taas yks aivan ihana uusi tuote: proteiinijätski. WheyHey-merkkisessä jädessä on 22,3 grammaa proteiinia per annos, lähteenä heraisolaatti. Ei siis mikään ihan turha tuote! Makeutusaineena on käytetty xylitolia, ja rasvaakin on tässä tosi vähän, joten makrot on niin kohdillaan kuin ne (hyvänmakuisessa) jätskissä voi olla. Tätä ihanuutta saa kolmessa eri maussa: vanilja, suklaa ja mansikka. Mä testasin vaniljaa, ja toimi, koska sain jätettyä miehen Ben&Jerryt rauhaan ;)

Mulla on jostain syystä aivan jatkuva himo raakasuklaaseen, ja monesti cheat mealilla oonkin nautiskellu siitä jälkkärinä. WholeFoodsissahan raakasuklaavalikoima(kin) on ihanan laaja, ja tällä kertaa päädyin raakasuklaalla päällystettyihin mulperi-marjoihin. Näitä saa Suomestakin, tosin hinta on, kröhöm, hiukan eri.

Nyt on siis tankattu antaumuksella! "Cheat mealin", tai tykkään käyttää ennemmin nimitystä tankkausateria, ideanahan on paitsi antaa mielelle tauko ainaisesta laskemisesta ja punnitsemisesta, myös buustata aineenvaihduntaa lataamalla kunnolla lisäenergiaa koneeseen. Nyt onkin hyvä tankkaus tehty viikon viimeistä treeniä, eli selkä + HIIT, varten! Voi olla et juoksumatosta loppuu tehot... ;)

Punttia, punttia

Mä oon jälleen Lontoon kotona. Uuden ohjelman treenit maistuu enemmän kuin hyvin ja tuntuu että kroppa ottaa tota raskaampaa punttia vaan niin ilolla vastaan. Tänään vuorossa oli olkapäät, jotka ei oo mun vahvuus oikein millään lailla (ovat heikot suhteessa muihin lihaksiin ja kaupan päälle myös kovin pikkuruiset :), mutta ihanan poltteen sain aikaiseksi vähän uudenlaisella treenityylillä.

Treeneissähän voit vaihdella paitsi liikkeitä, painoja ja sarjojen pituuksia, myös palautusaikoja sarjojen välillä, ja liikkeen tempoa. Tärkeintä on tietenkin lihakseen saatu hyvä tuntuma, joka voi eri ihmisillä löytyä vähän erilaisilla liikkeillä ja variaatioilla. Mun täytyy esimerkiksi olla tiettyjen liikkeiden kanssa erityistarkkana siitä, ettei epäkkäät tule kompensoimaan heikompiaan, eli niitä lihatalkoiden kohteena olevia olkapäitä. Tuntuu, että kaikki tossa olkapäiden ympärillä kasvaa kovin helposti, mutta ei ne itse olkapäät.

Jopa niinkin helposti kasvaa esimerkiksi hauis ja ojentaja, että mulle määrättiin tästä edespäin vain superpitkiä sarjoja kevyillä painoilla kyseisille lihasryhmille. Huomenna siis tahkoan varmaan puolet tavallista pidempään rinta-hauis-ojentaja-treenin parissa salilla, kun sarjat vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuuuuu...

Vakavan näköstä touhua olkistreenin jälkeen... Kyllä ne olkapäät pumpissa on, mutta käsivarren lihakset näyttää silti edelleen suht kookkailta omaan lajiin :)

Omaa fysiikkaa on tullut nyt analysoitua vähän enemmän, kun kisat on tiedossa. Valmentajien kanssa käytiin läpi missä on vielä kasvunvaraa, mitä ylläpidetään ja missä kohden täytyy, öhöm, ehkä vähän hidastella tota kasvutahtia. Tavoitteet selkeinä fysiikan osalta saan tahkota punttia oikein olan takaa ja tiedän mihin keskittyä lajin vaatimissa puitteissa.

Treeneistä on siis nautittu ja olen ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut myös pysyä terveenä ja treenata täystehoilla pääosin koko syksyn. Liekö siihen syynä monipuolinen ruoka ja päivittäinen sinkin ja d-vitamiinin käyttö vai mikä, mutta toivotaan että homma jatkuu näillä raiteilla läpi talvipakkasten!

Treenailin tänään myös ekaa kertaa kunnolla poseerauksia uusien kisakenkien kanssa. Kävely on vielä kovin jämäkkää ja kankeeta, joten täytyy ottaa tavaksi kipsutella edes muutama minsa päivässä noiden korkojen päällä. Luulin olevani aika tottunut käveleen koroilla, kun lyhyenä ihmisenä oon käyttänyt lisäsenttejä tuovia kenkiä melkein aina, mutta toisaalta viime vuosina oon kyllä tullut hetki hetkeltä mukavuudenhaluisemmaksi ja a) lompsinut tasapohjasissa kengissä tai b) käyttänyt jotain jalassa tosi miellyttäviä korkoja, kuten kiilakorkoja. Kisakenkien veroisilla piikeillä en muista kävelleeni piiitkäään aikaan... Treeniä vaatii siis sekin, mulle vähän sitä hikistä punttisalia vieraampi osuus lajista. :)

Ruokakin maistuu, joten laitetaan sen kunniaksi parit ruokakuvat viime päiviltä. :) 

Uutena tulokkaana ruokavaliossa on greippi, nam. Tänä aamuna surautin sen tosin sauvasekottimella mehuksi, ja siten karvas hedelmä toimiikin mun mielestä parhaiten.

Aamupala idyllisesti läppärin ja gradun äärellä. Mun aikaisemmin jokapäiväinen banaanipannari on vaihtunut pinaattilättyyn, ja se on yllättävän hyvää!

Ja treenin jälkeinen päivällinen niin ikään läppärin äärellä. Bataatit ja kana on ja pysyy ruokavaliossa, ja hyvä niin. Montaa tiimiläistä oli muuten alkanut tökkiä nimenomaan bataatti, mutta itselle se maistuu jostain syystä vielä vähintään yhtä hyvin kuin alussa.

Tässäpä taas tätä tavallista arkea, tosin vain fitness-näkökulmasta ;) Elämään mahtuu onneksi paljon muutakin kivaa, mutta ei siitä täällä blogissa sen enempää, heh! 

Nautinnollisia treenihetkiä ja muistakaahan napsia ne sinkit ja D-vitamiinit joka päivä!

Tiimipäiväterkut

Tänään näin pitkästä aikaa melkein koko tiimiä kerrallaan, kun kokoonnuttiin Marjon salille Keravan PowerCenterille. Anna oli kehitellyt meidän pään menoksi total upper body blast -treenin, jossa nimensä mukaan rääkättiin koko yläkroppa hirveeseen pumppiin. :) Oli hauskaa treenata ryhmässä ja tekniikoiden kannalta se on myös kovin hyödyllistä. Marjo ja Anna valvoi kuin haukat meidän tekniikoita ja korjasi vuorotellen jokaiselta vääriä liikeratoja ja asentoja.

Meille tehtiin myös kehonkoostumusmittaukset. Multa on mitattu kehonkoostumus n. puoli vuotta sitten viimeksi, mutta tuloslärpäke on Lontoossa. Pitää suorittaa vertailua kunhan pääsen sinne asti! Rasvaprossa oli nyt tän mittauksen mukaan 16, ja jotenkin muistelisin että se olis keväällä ollut lähempänä 20:ta. Jotain on siis mahdollisesti ehkä kenties tapahtunut!

Lyötiin myös mun ensimmäinen kisatavoite virallisesti lukkoon, ja se on Fitness Classic huhtikuussa 2014. Exciteeedd.....!

Marjo jutteli meille lopuksi valmentautumisen henkisestä puolesta. Siitä, kuinka iso merkitys kyvyllä rentoutua on. Siitä, kuinka paljon mielikuvaharjoittelulla voi saada aikaan tulosta. Ja tavoitteista. Mielellä on iso rooli tavoitteellisessa treenaamisessa, ja sitä voi treenata vahvemmaksi ihan kuten kroppaakin. Nää asiat on olleet mukana mun treenaamisessa muissakin lajeissa tavalla tai toisella, mutta oli tosi hyvä kuulla myös viisaan ja kokeneen Marjon näkemys näiden juttujen merkityksestä. Mielikuvaharjoittelusta ja motivaation ylläpitämisestä voi luulla tietävänsä kaiken, mutta tosiasiassa aina on varaa kehittyä ja vahvistua silläkin saralla.

Marjo iskosti meidän mieleen kolme tärkeintä juttua motivaation säilyttämisessä: selkeä tavoite; selkeä mielikuva siitä, miksi pyrkii tavoitetta kohti; ja mitkä on ne asiat, jotka mahdollisesti estää tavoitteeseen pääsemisen. Simppeliä teoriassa, paljon monimutkaisempaa käytännössä.

Jos aikoo onnistua, tavoitteen on oltava olemassa ja sen on oltava tarkka. Mulla itselläni on ollut vähän se ongelma, että kun tarkkaa tavoteaikataulua kisojen suhteen ei oltu aikasemmin päätetty, on ollu helpompi perustella itselle pikku lipsumiset ruokavaliossa. "Eihän täs vielä millään dieetillä olla..." "Enhän mä ennenkään kaloreita laskenu eikä paino koskaan noussu paria kiloa enempää mun normaalista..." "Kuka hullu punnitsee joka ikisen parsakaalinpalasen harjotuskaudella..." "Eihän tässä tapahdu mitään kehitystä jos mä en oikeasti SYÖ..." jne jne. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Nyt taakse katsoessa tajuan, että noita ajatuksia on ollut mulla aika paljon.

Olin alkanut myös viime aikoina miettiä, onko laji mulle oikea, sillä oon ihan tyytyväinen kehooni tällaisenaan - kunhan se toimii ja pysyisi mahdollisimman terveenä. Fysiikkatavoite ja ulkonäkö ei riitä motivoimaan. Ihailen upeita fysiikoita mutta mulle ei ehkä tule niistä sellainen "pakko päästä tohon kuntoon" -fiilis. Sitähän sanotaan, että tyytyväisyys on kehityksen loppu, mutta oon päättänyt kääntää tän vielä päinvastoin - ei kehityksen loppumispisteeksi vaan uusiin sfääreihin pääsemiseksi. Mun pitää vain käyttää niitä omia, itselleni tärkeitä keinojani motivoida itseäni. Rakkautta urheiluun, halua kokeilla rajojani ja päästä tavoitteisiin. En koe, että mun olis koskaan pakko edes kisata, mutta toisaalta heti kun tavoite lyötiin lukkoon, sellanen aivan ihana kutkuttava tunne, valtava odotus ja into oli ekat fiilikset. Että jes, sinne kisoihin mä todellakin menen ja teen taas jotain sellasta, mitä en oo aikaisemmin kokenu! Nautin siitä innostuksesta ja jännityksestä ja valmistautumisesta...ja toisaalta otan sen välietappina matkalla kohti uusia haasteita. Eiköhän siinä ole taas hyvä muistutus mulle itselleni siitä, mikä sai mut tästä innostumaan?

Mitä se sit on, kisaviettiä? Joku alkukantanen vaisto, mitä häh? Mahtava fiilis se kisatavoitteen tuoma innostus joka tapauksessa on, ja jos se sellasena säilyy, niin miksi mun täytyis koko ajan käydä tätä perustelua pääni sisällä siitä, onko tää mun laji? Tää on mun laji niin kauan kuin mun omat fiilikset tätä kohtaan on positiiviset ja tää tuottaa mulle itselleni iloa ja hyvää fiilistä. Mä teen tätä koska mä rakastan tätä - enkä jätä esimerkiksi kisaamatta siksi, että joku kaveri ei mahdollisesti tykkää tästä lajista. Rakastan treenata, rakastan tunnetta siitä, että mun keho toimii ja se on vahva. Nyt on tarkka kisatavoite ja päätös kisaamisesta on tehty. Mulla on lupa nauttia matkasta ja niin todellakin teenkin ;)

Marjo liputti myös sen puolesta, että motivaation täytyy lähteä sisältä. Se ei voi lähteä ulkopuolelta tulevista paineista ollakseen nautinnollista. Intohimon ja tekemisen palon täytyy löytyä itsestäsi - ja sitä ei tästä tytöstä puutu!!

"Fall in love with the process, the results will follow."

Jokaisella on varmasti ne heikot hetkensä, eikä ne tietenkään maailmaa (tai ruokavalioo) kaada. Kuitenkin omalla kohdalla nyt, kun kisatavoite on päivämäärän tarkkuudella merkattu kalenteriin, on viimeistään munkin aika myöntää itselleni, että oon tietyissä tilanteissa mieleltäni heikompi kuin oon luullutkaan, ja on aika alkaa tietoisesti vahvistaa sitä lihasta nimeltä mieli ja jättää ylimääräset ruoka-annokset jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa. Siinä missä kovaa treenaaminen on mun mielestä ehdottomasti se nautinnollisempi osa tätä tekemistä, puhtaasti syöminen onkin jo sitten astetta haastavampaa. Tai no ei se puhtaasti syöminen haastavaa ole, vaan se extra-annosten syömättä jättäminen sen lisäksi. Puhdas ruoka on taivaallista, mutta kun niin on suklaa ja jädekin.... On siis äärettömän helppoa syödä ruokavalioon kuuluvat ruuat, mutta on myös äärettömän helppoa haukata ohimennen pala miehen suklaalevystä.

Kisatavoite on mulle tärkeä mun itseni takia. Mun oman kehon ja mielen vahvistamisen takia. Ja uskon, että teitäkin siellä ruudun toisella puolella auttaa, jos ajattelette sen niin; ette ole tilivelvollisia kenellekkään näistä valinnoista eikä kukaan pakota teitä syömään terveellisesti, treenaamaan tai menemään kisoihin. SEN SIJAAN jos olet itse päättänyt niin syystä tai toisesta (tavoite) tehdä, perustelkaa itsellenne miksi. Miksi se on tärkeää.

Meillä on aivan mahtava tiimi täynnä kauniita ja vahvoja naisia. On iso ilo ja rikkaus olla osa näin mahtavaa porukkaa <3

Uusi treenijakso

Hellurei! Pääsin taas vauhtiin uusien treenien kanssa ja tuntuu ihanalta palata taas hikoilun pariin. Noi lepoviikot tekee gutaa kropalle mutta vielä ihanampaa tekee kunnon hikitreenit.

Tässä periodissa siirryttiin takas raskaampien punttien pariin, ja kiertoharjottelut saa jäädä hetkeksi. Aerobisen määrä tulee myös olemaan vähän edellisiä viikkoja matalampi että saadaan mahdollisesti kohonneita kortisoli(stressihormoni)tasoja alas. Itsellä ei sinänsä aerobisen kanssa ole ollut ongelmaa, päin vastoin tykkään kunnon hikirääkeistä, mutta tosiaan vaihtelu virkistää niin kroppaa kuin mieltä. Ruokavaliota muutettiin myös vähän makrojakaumaa fiksaamalla - katsotaan mitä sillä saadaan aikaan. Nää periodien vaihdot on aina ihania "uuden alkuja" ja tuntuu että treeneihin saa taas ihan uutta puhtia ja intoa kun tekee tuttavuutta uusien ohjelmien kanssa salilla.

Onkin tosi tärkeetä, että niin treenejä kuin jossain määrin myös syömisiä fiksaillaan aika ajoin, ettei tule totuttaneeksi kehoa yhteen ja samaan. Aikaisempina punttivuosinani kun treenasin ilman valmentajaa, tuli välillä rullattua samaa ohjelmaa kuukaudesta toiseen... Eipä siinä mitään, olin silloinkin ihan tyytyväinen saamiini tuloksiin ja sain kaiken sen mitä punttiharrastukseltani hainkin, mutta eipä sillä näin kisatavoitteellisesta näkökulmasta kovin pitkälle painella :) Monella eri tavalla voi tietysti treenata ja olla kovinkin tyytyväinen!

Tänään treenattiin Annan kanssa selkää ja sain taas hyviä vinkkejä puhtaampiin tekniikoihin (sekä tietysti tsemppiä ja sparrausta ihanalta valmentajaltani, joka vaan on huipputyyppi). Selkätreenissä on nyt kovia työsarjoja raskailla perusliikkeillä ja mulla selkään haetaan vielä pikkasen massaa. Toisin kuin osa muista muskeleista, joita lähinnä muokkaillaan ja ylläpidetään, selkä sitä lihaa mulla vielä hippusen vaatii. Selkä on varmaan aika monille hankala treenattava ja itsekin oon (tietämättäni) kärsiny juuri siitä ongelmasta, että selkätreeni menee hauiksille ym. ihan väärille lihaksille. Oikeet tekniikat on kuitenkin mahdollista oppia ja saada selän kunto ja kehitys uusiin ulottuvuuksiin, vaikka olis pitkäänkin junnannut meneen ihan päin peetä. Kunhan hyväksyy, että painot putoaa ehkä puoleen siitä millä on tottunut (väärin) selkää treenaamaan, niin tuloksia alkaa tulla. Mulla on vieläkin tekniikoissa hiottavaa, mutta joka ikisessä treenissä homma menee taas pienen askelen eteenpäin.

Meidän tiimi sai tänään vihdoin logon! Team 24 Gold on Marjo Krishin ja Anna Virmajoen luotsaama tiimi, jossa meitä on parisenkymmentä tyttöä. Jokainen eri vaiheessa omalla treeniurallaan, mutta kaikki kultasia, mahtavia ja ennen kaikkea rautaisia naisia!

Koska mun Suomen salijäsenyys on tällä hetkellä Lontoossa asumisen takia tauolla, oon nyt kierrellyt tekemässä treenejä vähän siellä sun täällä. Viimesen viikon huimat kaks palauttavaa salitreeniä tein Tapiolan ja Espoonlahden uimahallien saleilla täällä Espoossa, eikä paljon kattavampia puitteita olisikaan tarvittu koska ainoa treenin toteuttamiseen vaadittu väline oli levytanko. :) TOSIN, Tapiolan uimahallin salilla vapaata tankoa pidetään ilmeisesti jonkin sortin saliturhakkeena, koska laitteissa ja vitkuttimissa kyllä löytyy, mutta tanko loistaa poissaoloaan.. Eilen tein toisen uusista jalkatreeneistä yliopistoreissun jälkeen Tampereen SteelBodylla, jossa mun isä on nuorena käyny ;) Melko nostalgista! Paikka henki kyllä sellasta kasaria Kike Elomaa -julisteineen et voin hyvin kuvitella faijani nuorena sinne vääntään rautaa värikkäissä saliverkkareissa :D

Huomenna suuntaankin sitten yhdelle aikanaan kovastikkin kuluttamalleni salille, Forever Matinkylään. Lauantaina tiimipäivänä Marjo Krishin luo Keravan PowerCenterille. Ja koska nyt näyttää siltä että jokainen Suomivisiitin treeni on tehty eri salilla, niin voipi olla että poikkean tekeen sunnuntain treenit Tampereen bodymekassa Wolfilla, kun kerran lennän Tampereelta. Mahtavuutta ^^

Siitä vielä peiliposet eilisen, todella hikisen, tuskalla ja rakkaudella tehdyn jalkapuntin jälkeen. Nauttikaa treeneistä ja toimivasta kehosta naiset!

Happy Monday

Viikko pyörähti taas kivasti käyntiin. Itsellä se jatkuu treenien osalta vielä huomisen päivän kevyissä tunnelmissa, mutta keskiviikkona päästään taas tekemisen makuun, huh! On ihan jo ikävä kunnon riehumista.